Montreal Canadiens uusiutui syksyllä olennaisilta osin. Uutta nousua nuorten pelaajien varaan rakentaneessa seurassa tämä kausi nähtiin panostamisen arvoiseksi.
Uudet laitahyökkääjät Josh Anderson (9+3) ja Tyler Toffoli (11+5) ovat toistaiseksi iskeneet liki 40 prosenttia Canadiensin maaleista. Andersonista Canadiens maksoi Max Domin ja kolmannen kierroksen varauksen, mikä ei tunnu missään näillä näkymin. Toffoli saapui joukkueeseen vapailta markkinoilta neljän vuoden ja 17 miljoonan dollarin sopimuksella.
Myös Joel Edmundson ja Jake Allen ovat vähintään täyttäneet ruutunsa. Isokokoisen Edmundsonin teholukema +16 on koko liigan kärkeä. Allen puolestaan on jakanut onnistuneesti torjuntavastuuta Canadiensin ykköstähden Carey Pricen kanssa ja joukkueen päästettyjen maalien keskiarvo on liigan kuudenneksi paras. Allenin luvut tolppien välissä (2,14 ja 93,2 %) ovat todella vakuuttavat. Seitsemästä ottelusta on tullut neljä voittoa. Pricen vastaavat lukemat ovat 2,87 ja 89,3 %.
Canadiensin kausi alkoi seitsemän ottelun pisteputkella. Sen jälkeen pistetahti on huomattavasti tasaantunut, saldosta nousevat esiin viisi Vancouver Canucksia vastaan pelattua koitosta. Tähän mennessä ansaituista 20 pisteestään Canadiens on ottanut yhdeksän juuri Canucksin kustannuksella. Joukkueet kohtaavat vielä neljä kertaa tällä kaudella.
Näiden Canucksia vastaan pelattujen otteluiden jälkeen Canadiens teki viidessä ottelussa vain kahdeksan maalia. Joukkueen hävittyä Edmonton Oilersille 0−3 päävalmentaja Claude Julienin oli reagoitava.
Ykkösketjun laitahyökkääjä Tomas Tatar siirtyi kolmosvitjan kautta kokoonpanon ulkopuolelle. Slovakialainen ei puolustanut riittävän aktiivisesti ja menetti kiekon liian usein. Tehot 4+5 eivät ole vakuuttaneet päävalmentajaa eivätkä kriitikoita. Tatar otti kuitenkin opin vastaan ja pääsi takaisin kolmanteen ketjuun. Tatar alusti Jesperi Kotkaniemen maalin lauantain 3−5-tappiossa Maple Leafsia vastaan.
Lehkonen on tehnyt alkukauden hyvää työtä neloskentässä ja alivoimalla pimentäen vastustajien parhaat hyökkääjät.
Myös Artturi Lehkonen−Jesperi Kotkaniemi−Joel Armia -trio kasattiin jälleen − suomalaiset muodostivat joukkueen kolmoskentän. He jäivät ilman tilastomerkintöjä Maple Leafsia vastaan. Lehkonen on tehnyt alkukauden hyvää työtä neloskentässä ja alivoimalla pimentäen vastustajien parhaat hyökkääjät. Hän on saanut hyökkääjistä Jake Evansin jälkeen eniten jääaikaa alivoimalla.
Canadiensin alivoima on tehnyt tällä kaudella jo seitsemän maalia, mikä on eniten koko liigasta. Lehkonen on tehnyt näistä kaksi ja Armia yhden. Tältä ketjulta uskaltaa odottaa hyvää jääkiekkoa. Ennen uusia ketjukoostumuksia Kotkaniemi pelasi Toffolin ja Corey Perryn kanssa ja heidän muodostamansa kolmoskenttä oli muutamissa otteluissa joukkueen paras.
Puolustusta johtaa 104-kiloisella rungollaan kapteeni Shea Weber. Konkari on sortunut alkukaudella muutamaan turhaan jäähyyn, mutta on silti alakerran herra ja ylivoima-ase vaarallisella laukauksellaan. Pakiston suurin onnistuja on 33-vuotias Jeff Petry, joka syrjäyttänyt Weberin ykkösylivoiman viivalta.
Petry on löytänyt uuden vaihteen jääkiekkoilijana ja pelaa tätä nykyä uransa parasta jääkiekkoa. Hän pelaa puhtaasti, antaa oivaltavia syöttöjä pelistä toiseen ja on tehokas. Tästä todisteena 17 otteluun isketyt tehopisteet 6+10.
Canadiens on viidellä viittä vastaan pelatessa yksi liigan parhaista joukkueista. Se johtuu alempien kenttien onnistumisista ja maalivahdeista. Kun ylemmät kentät ovat jääneet ilman tehoja, alemmat ovat kantaneet vastuun maaleista. Ennakkoarvioiden mukaisesti miehistön tasainen leveys onkin joukkueen suurin vahvuus.
Parhaimmillaan Canadiens on hankala vastus kelle tahansa. Liukasliikkeisen ryhmän pelinopeus on hurja ja joukkue hyökkää enemmän kuin puolustaa. Laukauksia joukkue on tuottanut 34,1 ottelua kohden eli eniten koko liigassa. Kun alemmatkin hyökkäysketjut saavat painettua peliä vastustajan kenttäpäätyyn, menestymisen todennäköisyys kasvaa.
Tämä perusvahvuus on joukkueen menestyksen kannalta erittäin tärkeää, sillä erikoistilanteissa Canadiens ei ole liigan kärkipäätä. Ylivoimaprosentti 20,8 on keskinkertainen ja alivoima toimii 80-prosenttisesti. Lisäksi joukkue tarjoaa kurittomuudellaan liikaa ylivoimamahdollisuuksia vastustajille. Vahvojen ylivoimajoukkueiden divisioonassa tämä on pidemmän päälle kohtalokasta, sen Canadiens on jo joutunut kokemaan.
Myös joukkueen aloitusten voittoprosentti 46,7 on riittämätön menestyvälle joukkueelle. Canadiens puolustaa peruslaadukkaasti ja kovalla työmoraalilla ilman kiekkoa, mutta joukkueen vahvuuksiin se ei kuulu.
Canadiensin kannalta rohkaisevaa on se, että parantamisen varaa riittää. Osa profiilipelaajista on jäänyt vaatimattomille tehoille ja erikoistilannepelaamisen kohentamiseen pitäisi olla eväitä. Jos joukkue pystyy kauden edetessä parantamaan näitä osa-alueita, voidaan kenties puhua vakavasti otettavasta Stanley Cup -ehdokkaasta.
"To you from failing hands we throw the torch, be yours to hold it high."
Nämä ovat John McRaen sanat, jotka muodostavat Montreal Canadiensin moton. Karkeasti suomennettuna ne tarkoittavat: "Heikoista käsistä heitämme sinulle soihdun, olkoon se sinun pitääksesi sitä korkealla."
Tämä ajatus mielessään joukkueen pelaajat pukevat Canadiens-paidan päälleen ottelusta toiseen matkalla kohti pudotuspelejä.