Topit
1) Auston Matthews, Toronto Maple Leafs
Vaikka Auston Matthews menetti 14 ottelua loukkaantumisen takia, hän on silti alkukauden paras keskushyökkääjä NHL:ssä. Matthews ei hätkähtänyt edes John Tavaresin saapumisesta joukkueeseen, vaan päinvastoin nosti omaa tasoaan merkittävästi.
Tällä hetkellä Matthews on jopa kaikista maailman jääkiekkoilijoista lähimpänä täydellisen pelaajan määritelmää. Pistepörssin voitto on jo epätodennäköistä, mutta maalikuninkuuteen on vielä mahdollisuus.
Matthews osoitti syksyn aikana, että hän on keskushyökkääjäksi poikkeuksellisen monipuolinen maalintekijä. Etenkin amerikkalaisen rannelaukaus hivelee silmiä.
Vaikka Maple Leafs on täynnä erittäin hyviä muita pelaajia, riippuu menestys pitkälti Matthewsista. Viime keväänä ykkössentteri jäi pahasti pimentoon Boston Bruinsia vastaan, mutta nyt mikään ei viittaa tason notkahtamiseen keväällä. Matthewsin panos puolustuspelissä on myös sitä luokkaa, että Hart Trophyn voitto on erittäin lähellä.
2) Nathan MacKinnon, Colorado Avalanche
Denverissä on saatu nauttia NHL:n parhaasta hyökkäysketjusta, joka ei toimisi lähellekään yhtä hyvin ilman Nathan MacKinnonia. Ykkösvarauksestaan huolimatta MacKinnon on yltänyt NHL:n kirkkaimpaan tähdistöön vasta neljän ensimmäisen kauden jälkeen.
Viime syksystä lähtien ja etenkin Matt Duchenen lähdettyä tahti on ollut hurjaa. MacKinnon tietää nyt olevansa seuran kasvot ja sen ylivoimaisesti tärkein pelaaja. Huikea luistelu yhdistettynä kirkkaaseen pelisilmään on tuottanut lähes jokaisessa ottelussa ongelmia vastustajille.
Tietysti Mikko Rantasella on osansa MacKinnonin lentoon, mutta nämä kaksi pelaajaa täydentävätkin toisiaan erinomaisesti. Ketjun keskushyökkääjä MacKinnon on kuitenkin suurin tekijä hurjaan tuloskuntoon.
MacKinnonin kyky käynnistää ja rytmittää hyökkäyksiä sekä luoda tilaa hyökkäysalueella ovat olleet avainasemassa Avalanchen loistavaan tehokkuuteen.
Vaikka Maple Leafs on täynnä erittäin hyviä muita pelaajia, riippuu menestys pitkälti Matthewsista.
3) Brayden Point, Tampa Bay Lightning
Brayden Point on malliesimerkki Tampa Bay Lightningin pelaajakehityksestä. Vasta kolmannella kierroksella varattu 22-vuotias sentteri on noussut vaivihkaa supertähdeksi. Point ei säkenöi eikä nouse otsikoihin edes kotimaassaan Kanadassa, mutta tulokset puhuvat puolestaan.
Kun erityisen hyökkäysorientoitunut Steven Stamkos johtaa ykkösketjua, niin Point puolestaan on kakkosketjun hiljainen supersankari. 180-senttinen kanadalainen on myös vakuuttavasti osoittanut, että vahvan kahden suunnan keskushyökkääjän ei tarvitse olla mikään kookas sheriffi.
Tällä kaudella Point hätyyttelee 100 pisteen rajaa, mikä on huikea parannus viime kauden 66 pisteestä. Kokonaisvaltaisessa pelaamisessa Point on todella noussut sarjan yhdeksi parhaista keskushyökkääjistä.
Nuorukaisen suuri haaste on onnistua keväällä vastaavalla tavalla kuin syksyllä, sillä Lightningin suuri mahdollisuus voittaa mestaruus on juuri nyt. Tasaisen varmana suorittajana Point tulee kuitenkin varmasti suoriutumaan loistavasti.
4) Jack Eichel, Buffalo Sabres
Kolme kautta siihen meni, kun Jack Eichel löi toden teolla itsensä NHL-keskushyökkääjien parhaimistoon. Eichel on tulokaskaudestaan lähtien toki ollut liigan taitavampia ja tehokkaimpia pelaajia, mutta tänä syksynä hänestä on kasvanut johtaja ja voittaja.
Kuten lähes kaikki muutkin NHL:n parhaat keskushyökkääjät, myös Eichelin peliä edistää vahva tutkapari. Tälle kaudella sellainen saapui Pohjois-Carolinasta, kun Jeff Skinner otti paikkansa Sabres-kapteenin vierestä. Skinner oli se puuttuva palanen, jonka ansiosta Eichel on maksimoinut potentiaalinsa.
Täksi kaudeksi kapteenin natsat saanut amerikkalainen näyttää myös viimein tajunneen roolinsa joukkueen tukipylväänä. Ilmapiiri näyttääkin muuttuneen Sabresissa, sillä koominen tunarointi on vaihtunut jämerään menestymisen tavoitteluun.
Etenkin tämä joukkueen kiistattomaksi johtohahmoksi kasvaminen yhdistettynä uran selvästi tehokkaimpaan kauteen tekee Eichelista ehdottoman onnistujan.
5) Mark Scheifele, Winnipeg Jets
Kaikki kunnia Patrik Laineen maaleille, mutta tärkein pelaaja Winnipeg Jetsin nousun takana mestariehdokkaiden joukkoon on ollut Mark Scheifele. Kitcheneriläinen voimapesä kantaa Jetsiä reppuselässään yhdessä tutkaparinsa Blake Wheelerin kanssa.
Scheifele on vastustajille erittäin vaikeasti puolustettava pelaaja, ja Wheelerin kanssa tämä parivaljakko vyöryttää peliä pitkät jaksot hyökkäyspäässä.
Parivaljakon kestävyys ja fyysinen voima ovat sitä luokkaa, että heikoimmat murenevat auttamatta jään rakoon. Parin metrin säteellä vastustajan maalista Scheifele on ollut lähes pitelemätön, minkä 22 tehtyä maalia hyvin osoittavat.
Edellinen Scheifelen tasoinen keskushyökkääjä Jets-paidassa oli Dale Hawerchuk. Jos Scheifele vielä pystyy johdattamaan Jetsin viime kautta pidemmälle, nousee hän Hawerchukin veroiseksi seuraikoniksi.
Ehdolla listalle: Bo Horvat, Max Domi, Pierre-Luc Dubois
Flopit
1) Ryan Kesler, Anaheim Ducks
34-vuotiaan Ryan Keslerin mennyt kausi on ollut todellinen vajoaminen ankkalammen pohjamutiin. Ducksin päävalmentajan Randy Carlylen antamaan vastuuseen nähden tulokset ovat olleet äärimmäisen heikkoja.
Tehopisteitä Keslerille kertyi syksyllä umpisurkeat kuusi kappaletta, mikä on lähes seitsemän miljoonan dollarin kausipalkan pelaajalle täysin häpeällinen suoritus. Kaiken lisäksi 34-vuotias amerikkalainen on saanut pelata tutulla paikallaan kakkosketjun keskellä, joten Kesler on ehdottomasti yksi huonoimpia kärkiketjujen pelaajia NHL:ssä.
Kesler tunnetaan ennen kaikkea monipuolisuudestaan, mutta tämän kauden myötä puolustusosaaminen pitää kyseenalaistaa. Edistyneissä tilastoissa Kesler kuuluu Ducksin heikompiin pelaajiin. Kaiken lisäksi +/- -tilasto on rumasti pakkasen puolella. Rooliinsa ja palkkaansa nähden Keslerin täytyykin parantaa peliään keväällä valtavasti.
2) Anže Kopitar, Los Angeles Kings
Anže Kopitarin alkukausi mallintaa hyvin, millainen merkitys tärkeimmällä keskushyökkääjällä on joukkueelleen NHL:ssä. Los Angeles Kings ei taatusti olisi vähiten pisteitä kerännyt joukkue, jos Kopitar olisi pelannut totutulla tasollaan.
Viime kaudella Kopitar pelasi loistavasti, ja ilman hänen panostaan Kings ei olisi edennyt pudotuspeleihin. Erityisesti valmentajan vaihdon jälkeen Kopitarin olisi pitänyt ottaa entistä selvemmin rooli joukkueen kiistattomana johtajana, mutta isähahmon roolin onkin ottanut ex-kapteeni Dustin Brown.
Kopitar on vasta 31-vuotias, eli slovenialainen pystyy vielä palaamaan sarjan parhaiden hyökkääjien joukkoon. Kopitar hoitaa edelleen puolustusvelvoitteensa ammattimaisesti, mutta voittojen eteen tarvittaisiin ykköstähdeltä roppakaupalla tehopisteitä. Erityisesti Kopitar kaipaisi ketjuunsa vahvaa hyökkäyspään tutkaparia.
Ongelmallista on se, että Wennberg ei ole saanut nostettua tasoaan merkittävästi parin viimeisen kauden aikana.
3) Alexander Wennberg, Columbus Blue Jackets
Alexander Wennbergillä olisi kaikki edellytykset olla tähtiluokan keskushyökkääjä NHL:ssä, mutta ruotsalainen ei ole tämän kauden esityksillään lähimainkaan sillä tasolla. Ensimmäisen kierroksen alkupuoliskon varaukselta odotetaan huomattavasti enemmän, sillä joulutaukoon mennessä maaleja on kasassa vain yksi.
Tosin Wennbergin kohdalla ei kannatta maalisaraketta täysin tuijottaa, sillä pelaajatyyppinä hän on vahvasti peliä rakentava hyökkääjä. Ongelmallista on se, että Wennberg ei ole saanut nostettua tasoaan merkittävästi parin viimeisen kauden aikana. 24-vuotiaana Wennbergin pitäisi juuri nyt alkaa osoittamaan merkkejä vahvasta kehityksestä.
Wennberg pelaa suuressa roolissa Blue Jacketsin kakkossentterinä, mutta Stanley Cupia havittelevalle seuralle Wennberg ei ole tällä hetkellä tähän rooliin oikea mies.
Blue Jacketsin tehot makaavaat liikaa ykkösketjun harteilla, joten GM Jarmo Kekäläisen on pakko saada lisää tulivoimaa alempiin ketjuihin. Voi hyvin olla, että Wennberg joutuu pakkaamaan laukkunsa siirtorajan lähestyessä.
4) Derek Stepan, Arizona Coyotes
Pudotuspeleihin mielivä Arizona Coyotes kaipaisi kokeneelta Derek Stepanilta paljon alkukautta kovempaa panosta. Alle puoli tehopistettä ottelua kohden on heikko suoritus joukkueen tärkeimmältä keskushyökkääjältä.
Stepan on tunnettu tärkeiden pelien miehenä, mutta kausien aloitukset ovat olleet usein heikompia. Viime kaudellakin kirkkaista valoista aavikolle saapunut Stepan tuskaili syksyn, mutta keväällä pisteitä alkoi ropista. Samoin Stepanin ketjukaveriksi vakiintuneen Clayton Kellerin pistetahti on laantunut vahvan viime kauden jälkeen.
Coyotesin keskikaistan tilanne on kuitenkin parempi kuin viime kaudella, sillä Nick Schmaltzin tulon myötä kaikki teho-odotukset eivät kasaannu Stepanin ketjun harteille. Stepanilta voi hyvin odottaa ryhtiliikettä keväällä. Alkukaudella vaivannut tehottomuus parantunee selvästi, etenkin jos Keller saa maalihanansa paremmin auki.
5) Brayden Schenn, St. Louis Blues
Erityisesti viime kauden syksyllä Brayden Schenn näytti nousseen lopullisesti NHL:n tähtikartalle. Vähitellen edellisestä keväästä lähtien Schenn on kuitenkin hiipunut takaisin Flyers-vuosien tasolleen. Keskisen divisioonan kivikovassa kilpailussa tämä on tietänyt vaikeuksia.
Kesällä Blues teki erinomaisen hankinnan, kun Ryan O'Reilly saapui vahvistamaan sinipaitojen hyökkäystä. O'Reilly onkin hoitanut leiviskänsä erinomaisesti, mutta hänen rinnallaan Schennin heikkoudet ovat tulleet pahasti esiin.
Bluesin hyökkäyksen suurin ongelma on Schennin kakkosketju, jossa laidoilla ovat Vladimir Tarasenko ja Jaden Schwartz. Etenkin Tarasenkon maalit olisivat elintärkeitä Bluesille, mutta Schenn ei ole tämän tehtävän toteutumista edistänyt. Muutenkaan Schenn ei tunnu olevan parhaimmillaan vastuullisen keskushyökkääjän tontilla.
Ehdolla listalle: Ryan Johansen, Sean Couturier, Mikko Koivu