1) Elias Pettersson, Vancouver Canucks
Alanen: SHL:n pistepörssin viime kaudella voittanut ja pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi valittu Pettersson oli hyvästä syystä monien ykköskandidaatti tämän NHL-kauden vuoden tulokkaaksi, mutta harva uskalsi odottaa ruotsalaissentteriltä näin uskomatonta alkukautta. Petterssonilla on kasassa 37 ottelussa 22 maalia ja 42 tehopistettä, joista peräti 35 on niin sanottuja ykköspisteitä (maalit ja ykkössyötöt).
Olin ennen kauden alkua hieman skeptinen siitä, pystyisikö Pettersson pelaamaan vahvuuksillaan kapeassa kaukalossa ja fyysisempiä vastustajia vastaan. Ruotsalaishyökkääjä on kuitenkin osoittanut epäilykset turhiksi.
Pettersson pystyy hidastamaan peliä poikkeuksellisella tavalla. Hänen pelikäsityksensä on poikkeuksellinen, ja erinomaisen pelisilmänsä lisäksi hänen laukauksensa on jo nyt yksi NHL:n vaarallisimpia. Petterssonin Calder Trophy näyttää tällä hetkellä erittäin todennäköiseltä.
2) Brady Tkachuk, Ottawa Senators
Oinonen: Ensin nostalginen lätkäromantisointi eli on mahtavaa nähdä vuosien tauon jälkeen pelinumerolla 7 pelaavan Tkachukin jakavan taklauksia ja runnovan osumia maalin edestä.
Sitten asiaan. Tkachukin veljeksistä nuorempi on pelimäärään suhteutettuna toiseksi tehokkain tulokas Petterssonin jälkeen. 30 pelissä on syntynyt tehot 10+10, vaikka Tkachuk oli jalkavamman vuoksi sivussa lähes kuukauden.
Viime kesän varaustilaisuudessa neljäntenä valittu Tkachuk on noussut heti ensimmäisellä kaudellaan Senatorsin luottohyökkääjäksi. Erityisesti ylivoimalla yhdysvaltalaishyökkääjä on saanut runsaasti peliaikaa, valtaosa tehoista on kuitenkin syntynyt tasaviisikoin. Myös laukaisuhallinnalla mitattuna Tkachuk on tulokkaiden parhaimmistoa.
Petterssonin Calder Trophy näyttää tällä hetkellä erittäin todennäköiseltä.
3) Rasmus Dahlin, Buffalo Sabres
Alanen: Viime kesän ykkösvaraus on aloittanut NHL-uransa oletetun vahvasti. Dahlin on tehnyt 40 otteluun 20 tehopistettä ja pelannut Sabresin puolustajista tasaviisikoin toiseksi eniten heti Rasmus Ristolaisen jälkeen. Sabres-valmentaja Phil Housley on kasvattanut Dahlinin saamaa vastuuta vähitellen, ja sama kaava todennäköisesti jatkuu kauden toisella puolikkalla.
Kauden alun melko konservatiivista jääkiekkoa pelannut Dahlin on viimeisen kahden kuukauden aikana väläytellyt poikkeuksellisia ominaisuuksiaan niin tasaviisikoin kuin ylivoimallakin. Hän on yksi suuria syitä siihen, miksi Sabres taistelee tällä kaudella tosissaan pääsystä pudotuspeleihin ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen.
4) Miro Heiskanen, Dallas Stars
Oinonen: 19-vuotias suomalainen on tulokkaiden ylivoimainen ykkönen peliajalla mitattuna. Lähes 23 minuuttia ottelua kohden pelaava Heiskanen joutui ensimmäisellä NHL-kaudellaan ottamaan isoa roolia Starsin ykköspuolustajan John Klingbergin oltua sivussa loukkaantumisen vuoksi ja selviytyi urakastaan erinomaisesti.
Heiskanen onkin tehoillaan 9+10 tulokkaiden kärkikymmenikössä sekä maali- että pistepörssissä. Lisäksi Heiskanen saa jatkuvasti kehuja kypsästä ja älykkäästä pelaamisestaan. Nuorukainen uskaltaa pitää kiekkoa ja käynnistää hyökkäyksiä nopeasti. Laukaisuhallinnassa Heiskanen on heikosti menestyvän Starsin parhaimmistoa.
5) Colin White, Ottawa Senators
Alanen: Vaikka White on kesän 2015 ykköskierroksen varaus ja hän pääsi pelaamaan NHL:n puolella jo viime kaudella 21 ottelun verran, tuskin kukaan odotti 21-vuotiaalta yhdysvaltalaishyökkääjältä näin tehokasta alkukautta. White on kairannut itselleen vakituisen paikan heikon Senators-joukkueen kärkiketjuista ja tehnyt 40 otteluun peräti 25 tehopistettä.
Vaikka Whiten erinomaiseen alkukauteen isona syynä voidaan perustellusti pitää sitä, että hän on päässyt pelaamaan suurimman osan minuuteistaan Tkachukin ja Mark Stonen kanssa, on hän myös ansainnut paikkansa heidän rinnallaan pelaamalla huolellisesti puolustussuuntaan ja tukemalla hyökkäyksiä luistelullaan ja peliälyllään. Monipuolisuutensa vuoksi Whitelle on helppo ennustaa kirkasta tulevaisuutta yhtenä Senatorsin uudelleenrakennuksen kulmakivistä.
6) Andrei Svetšnikov, Carolina Hurricanes
Oinonen: Viime kesän varaustilaisuudessa toisena pelaajana valittu venäläishyökkääjä on huippuvaarallinen maalintekijä sekä Petterssonin, Whiten ja Tkachukin ohella ainoa tulokas, joka on tehnyt vähintään kymmenen maalia. Kuitenkin Svetšnikovilta voi odottaa vielä enemmän.
Koko Hurricanes-miehistön lailla Svetšnikov kärsii viimeistelyvaikeuksista, vaikka on koko NHL:n kärkeä vaarallisten maalipaikkojen luomisessa. Venäläishyökkääjä saa runsaasti peliaikaa ylivoimalla, mutta on kuitenkin tehnyt 11 maalistaan kymmenen tasakentällisin. Svetšnikov on kakkosena sekä koko sarjan että Hurricanesin sisäisessä maalipörssissä.
7) Jesperi Kotkaniemi, Montreal Canadiens
Alanen: Viime kesän varaustilaisuuden kolmantena pelaajana varattu Kotkaniemi nappasi vastoin ennakko-odotuksia välittömästi pelipaikan Canadiens-hyökkäyksestä ja on pelannut erittäin hyvän alkukauden joukkueen kolmossentterinä. 18-vuotiaalla Kotkaniemellä on 40 ottelussa kasassa neljä täysosumaa ja 18 tehopistettä, ja paremmalla viimeistelyllä suomalaishyökkääjällä voisi olla maaleja muutama enemmänkin.
Erityisesti alkukaudesta Kotkaniemi pelasi hyvin suojellussa roolissa tarkkaan harkittuja minuutteja vastustajan heikompia ketjuja vastaan, mutta viimeisen kuukauden aikana hän on saanut enemmän vastuuta myös puolustuspäässä.
Kotkaniemen ollessa jäällä Canadiens on hallinnut selvästi niin laukaisuyrityksiä, maalipaikkoja kuin maaliodottamaakin. Kaikki nämä ovat erittäin positiivisia merkkejä suomalaissentterin vasta lapsen kengissä olevan NHL-uran kannalta.
8) Matt Luff, Los Angeles Kings
Oinonen: 21-vuotias varaamaton kanadalaishyökkääjä aloitti NHL-uransa marraskuun alussa, farmissa Luff ehti yhdeksässä pelissä kerätä tehot 6+6. Tehokkuus jatkui viiden pisteettömän pelin jälkeen myös NHL:ssä.
Luff viimeisteli neljässä pelissä peräkkäin ja on seitsemällä osumallaan Kingsin sisäisessä maalipörssissä jaetulla neljännellä sijalla Jeff Carterin ja Ilja Kovaltšukin kanssa, vaikka saa selvästi vähemmän peliaikaa. Peliaikaan suhteutettuna Luff on Petterssonin jälkeen tehokkain viimeistelijä.
Tähteä Luffista tuskin kannattaa odottaa, mutta nuori kanadalainen on osoittanut pystyvänsä tarjoamaan tulitukea kärkiketjuille.
Kotkaniemen ollessa jäällä Canadiens on hallinnut selvästi niin laukaisuyrityksiä, maalipaikkoja kuin maaliodottamaakin.
9) Anthony Cirelli, Tampa Bay Lightning
Alanen: Cirelli esitti jo viime kauden lopussa NHL-kutsun saatuaan erittäin lupaavia otteita. Vaikka pistetahti ei olekaan ollut yhtä kova, on 21-vuotias sentteri vakuuttanut erityisesti kahden suunnan pelaamisellaan.
16 tehopistettä 40 ottelussa tällä kaudella tehnyt Cirelli on puolustavassa roolissa kirjauttanut Lightning-hyökkääjistä toiseksi parhaan laukaisuyritysten hallintaa kuvaavan CF%-lukeman (58,39) ja parhaan maaliodottaman hallintaa kuvaavan xGF%-lukeman (62,93).
Tämän lisäksi erittäin hyvänä luistelijana ja kovasti töitä tekevänä hyökkääjänä tunnettu Cirelli on ottanut 40 ottelussa ainoastaan yhden rangaistuksen ja hankkinut joukkueelleen kuusi.
Lightning on odotetusti ollut yksi alkukauden parhaista joukkueista, ja iso kiitos tästä kuuluu Cirellin johtaman kolmosketjun pelaamiselle. Kanadalaissentterin mediassa saama huomio on ollut aivan liian pientä hänen loistaviin otteisiinsa nähden.
10) Dennis Cholowski, Detroit Red Wings
Oinonen: Tulokaspuolustajista Dahlin ja Heiskanen ovat keränneet suurimman huomion, mutta 20-vuotias Cholowski on ottanut vakuuttavasti paikkansa Red Wings -puolustuksessa. Kahden vuoden takainen ykköskierroksen varaus on jopa saanut enemmän ylivoima-aikaa kuin Red Wingsin huippupuolustaja Mike Green.
Cholowski onkin tehnyt yli puolet tehoistaan ylivoimalla. Puolustussuuntaan Cholowskilla on vielä parannettavaa, mutta kiekollista potentiaaliaan kanadalainen on jo vakuuttavasti lunastanut.
Kommentit valinnoista kokonaisuutena
Alanen: Ennakko-odotusten mukaisesti tämän vuoden tulokasjoukko on ollut erittäin laadukas, mistä kertoo hyvin se, että poikkeuksellisen monta hyökkääjää ja puolustajaa on murtautunut joukkueidensa kärkiketjuihin.
Vuoden tulokkaan palkinnon näkökulmasta peli näyttää kuitenkin tällä hetkellä melko selvältä. Pettersson on ollut kilpailun kärkipaikalla heti ensimmäisestä ottelusta lähtien eikä häneltä Calder Trophya voi realistisesti viedä muu kuin pitkä loukkaantuminen.
Tulokkaista suurimpana pettymyksenä voidaan pitää Sabresin Casey Mittelstadtia, jolla on 40 ottelussa kasassa vain 11 tehopistettä, vaikka monet allekirjoittaneen tapaan povasivat hänestä yhtä potentiaalisinta Calder Trophy -voittajaa. Myös esimerkiksi Roope Hintziltä olisin henkilökohtaisesti odottanut parempia otteita.
Oinonen: Täysin samat ajatukset Petterssonin Calder Trophy -voitosta. Nuori ruotsalainen on ollut vakuuttava ja viihdyttävä. Hävettävää ei kuitenkaan ole muillakaan kärkitulokkailla. Dahlin ja Heiskanen ovat lunastaneet paikkansa joukkueidensa puolustuksessa − samoin hyökkääjistä Tkachuk, Svetšnikov, White ja Kotkaniemi.
Kymmenen parhaan tulokkaan listalle ei valikoitunut yhtään maalivahtia. Vielä tulokkaan kriteerit täyttävä 25-vuotias Linus Ullmark on pelannut tulokastorjujista eniten ja on tuurannut Carter Huttonia mainiosti Sabresin maalinsuulla. Arizona Coyotesin Adin Hill ja Kingsin Cal Petersen puolestaan ovat suoriutuneet hyvin urakastaan loukkaantuneen ykkösmaalivahdin tuuraajana.
New Jersey Devilsin Mackenzie Blackwood puolestaan torjui kaksi peräkkäistä nollapeliä, Chicago Blackhawksin Collin Delia on torjunut joukkueensa voittoon kaikissa kolmessa pelissään.
Mittelstadt on tosiaan ollut pettymys vahvasti pelanneen Sabresin riveissä − eikä pelkästään pisteiden valossa. Henri Jokiharju puolestaan aloitti Blackhawksissa vakuuttavasti, mutta valmentajavaihdoksen jälkeen suomalaisen vastuu on pienentynyt.
Valintojen ulkopuolelle jääneistä on mainittava vielä New York Rangersin Filip Chytil. 19-vuotias tšekki on 38 pelissä kerännyt kelvolliset tehot 6+7, maaleista viisi tuli marraskuussa viidessä peräkkäisessä pelissä. Chytil on tehojensa ohella erittäin viihdyttävä pelaaja. Taitavan tšekkihyökkääjän suorituksia on mahtavaa katsella ja usein mahdotonta ennakoida.
Tilastopoiminnat tehty 3.1. Suomen aikaa pelatun kierroksen jälkeen.