Kaikki jääkiekkoa pidempään seuranneet muistavat Länsi-Saksan jättihyökkääjä Erich Kühnhacklin (196 cm/97 kg). Hän nöyryytti maaleillaan Leijonia arvokisoissa 1970- ja 1980-luvuilla.

Suomen-tappajan lopettamisen jälkeen Saksa on ollut vakiovieras MM-kisojen alaspäinkarsinnoissa ja jopa B-sarjassa. 30 vuodessa Saksan jääkiekko on taantunut jättiläisestä koomassa makaavaksi kääpiöksi. Myös nais- ja juniorimaajoukkueet ovat kyntäneet B-sarjassa ja A-sarjan jämäsijoilla. 

Sukelluksen taustalla on syviä syitä. Saksan pääsarjan DEL:in taso on ollut pelillisesti köyhä. Sen pelaajista säännönmukaisesti vain 50−60 prosenttia on ollut saksalaisia. Täten heitä on kehittynyt hyvin harvakseltaan NHL:ään. Maajoukkueessa on ollut paljon kahden kansalaisuuden miehiä. Siis pelaajia, jotka ovat saaneet juniorikoulutuksensa muualla, yleensä Kanadassa. He ovat varmaankin aavistuksen nostaneet miesten maajoukkueen tasoa hetkellisesti, mutta kokeneet muualla kasvaneet pelaajat eivät nosta lajin tasoa maassa pitkällä tähtäimellä.

Nyt on kuitenkin toivoa paremmasta.

Miesten olympiafinaali ei ole ollut ainoa valonpilkahdus saksalaisessa jääkiekossa viimeisimpien viiden vuoden aikana. Edmonton Oilersissa pelaava saksalaishyökkääjä Leon Draisaitl voitti juuri NHL:n runkosarjan pistepörssin. Fakta, jonka kirjoittaminen tuntuu epäuskottavalta. Hän lukeutuu maailman parhaisiin pelaajiin.

Philipp Grubauer on NHL:n kärkijoukkueisiin lukeutuvan Colorado Avalanchen ykkösmaalivahti. New York Islandersin kakkosmaalivahti Thomas Greiss on tehnyt jo pitkän uran NHL:ssä. Dominik Kahun löi kaudella 2018−2019 läpi Chicago Blackhawksissa. Puolustaja Moritz Seider varattiin viime kesänä peräti kuudennella varausvuorolla NHL:ään Detroit Red Wingsiin. DELissä päättyneellä kaudella liki tehopiste per ottelu -tahdilla pelanneelle 18-vuotiaalle hyökkääjälle Tim Stützlelle povataan korkeaa varausta seuraavassa NHL-varaustilaisuudessa. Myös samanikäiset hyökkääjät Lukas Reichel ja John-Jason Peterka saatetaan varata ensimmäisellä kierroksella.

Saksalaisella jääkiekolla ei ole koskaan aiemmin tullut tässä määrin maailmanluokan huipputalenttia. Myös lisenssipelaajien määrä on nousussa. DEL:in yleisömäärät kohenevat vuosi vuodelta. Saksan liiga on jo Euroopan kolmanneksi seuratuin sarja.

Saksa on herännyt.

Saksan maajoukkue haastoi kevään 2019 MM-kisoissa realistisesti isot kiekkomaat. Se kaatoi maailmanmestaruuden lopulta voittaneen Leijonat 4−2. Puolivälierissä Saksa pani Tšekin ahtaalle, mutta hävisi päätöserän neljän takaiskumaalin myötä 1−5.

Koko lajillehan Saksan menestys olisi huippujuttu. Kyllähän Saksa on urheilukansaa.

Saksan miesten päävalmentajana on toiminut joulukuusta 2018 alkaen Helsingin IFK:sta hyvin tunnettu entinen huippupuolustaja Toni Söderholm. Hänen mukaansa koko Saksan jääkiekkoväki tiedostaa, että tilanne on ollut huono. Kaikki ymmärtävät kuitenkin myös sen, että nyt on momentum. On mahdollisuus käyttää noste hyödyksi.

− Koko lajillehan Saksan menestys olisi huippujuttu. Kyllähän Saksa on urheilukansaa. Urheilukansaa kiinnostaa mitalit ja menestyminen. Kevään 2018 olympiahopeasta on minultakin kysytty todella paljon. Tämä noste pitää vain käsitellä oikealla tavalla, arvioi Söderholm.

Saksan jääkiekon potentiaali on valtava. Saksa on Euroopan suurin maa 83 miljoonalla asukkaallaan. Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) mukaan vuonna 2018 Saksan bruttokansantuote oli peräti 3 951 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Vertailukohtana Suomen vastaava lukema oli 274 miljardia. Tuolla kotimaisen tuotannon mittarilla mitattuna Saksa on maailman neljänneksi suurin talous.

Siksi koko jääkiekko on odottanut tätä heräämistä.

Keskellä omakotialuetta läntisessä Münchenissä sijaitsee Saksan jääkiekkoliiton toimisto. Se on iso asunto, joka on remontoitu toimistoksi. Tilat ovat uudenkarheat ja toimivat, vaikkakin miljöö hämmästyttää.

Täällä tehdään Saksan jääkiekon tulevaisuutta. Projektin nimi on Powerplay 2026.

− Vuonna 2026 kaikki Saksan maajoukkueet (miehet, naiset ja nuoret) kilpailevat säännöllisesti kärkisijoista. Kestävä kehitys on avaintermi, linjaa Saksan jääkiekkoliiton urheilujohtaja Stefan Schaidnagel.

− Liikuntatieteilijänä tiedän, että yleisesti ottaen urheilulajien uudelleenrakennusprojektit kestävät ehkä 8−12 vuotta. Nyt meillä on jo muutama vuosi projektia takana, arvioi Schaidnagel.

Powerplay 2026 -projektissa nuorten maajoukkueilla ei ole samanlaista suunnitelmaa kuin A-maajoukkueella, mutta asiat menevät käsi kädessä.

− Nuorten pitää myös olla hyvällä tasolla, jos aikoo pärjätä edustustasolla, Söderholm muistuttaa.

Saksan jääkiekkoliiton talous on sahannut aiemmin ylös ja alas. Olympiahopea sekä U20- ja U18-maajoukkueiden viimekeväiset nousut A-sarjoihin ovat tuoneet nyt lisää sponsorituloja.

− Kuitenkin juuri olympiahopean myötä jääkiekko on tullut lähemmäs ihmisten arkea. Esimerkiksi isoja kisastudioita on alettu järjestää yhä enemmän, Schaidnagel valaisee.

− Totta kai Saksassa jalkapallo on aivan ylivoimaisesti suosituin urheilulaji. Selvästi alempana ovat läjänä jääkiekko, koripallo ja käsipallo.

Aiemmin saksalaisen jääkiekon ongelma on ollut tiedon jakamisen puute. Se on Söderholmin mukaan seurausta yhteiskuntamallista.

− Koska Saksa on liittotasavalta, on täällä kehitetty jääkiekkoa pitkälti omissa osavaltioissaan. Tietoa ei ole jaettu. Se on ollut iso miinus, suomalainen suomii.

− Nyt tiedonjakaminen on parantunut. Olemme jääkiekkoliitosta jalkautuneet seuroihin. Kerromme, millaisia pelaajia kansainvälinen jääkiekko vaatii. Itse kierrän pääosin DEL-seuroissa ja alle 20-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentaja Tobias Abstreiter DEL2-seuroissa.

− Tämä on ihan normaalia yhteistyötä, jota Suomessa on jo pitkään tehty. Seurat ovat ottaneet avoimin mielin liiton aktiivisuuden vastaan, Söderholm kehuu.

Jotta Saksan maajoukkue pärjää, pitää DEL:iin kehittää huomattavasti nykyistä enemmän saksalaisia pelaajia.

− Toki saksalaispelaajan tulee olla laadukas, jotta hän pääsee DEL-joukkueessa kentälle. Emme me halua liitossa saarnata sitä. Meidän pitää vain huolehtia, että autamme niitä pelaajia siinä kehityksessä, muistuttaa Söderholm.

Pelaajien kehittämiseksi Saksan jääkiekkoliitto on panostanut jo varhaiseen kehitysvaiheeseen, koululaisiin.

− Paikalliset seurat tekevät melko hyvin yhteistyötä koulujen kanssa. Jotkut koulut ovat yhteistyössä hyvin mukana, jotkut taas eivät. Jos oppilas ei syty urheiluun, ei koulu häntä ainakaan kannusta yrittämään enemmän.

Söderholm kertoo kouluyhteistyön ongelmista esimerkin.

− Olin Garmisch-Partenkirchenissä valmentamassa ennen Saksan maajoukkueen tuloa. Kysyin koululta, saako eräs poika tulla aamuisin harjoittelemaan meidän kanssamme. Koulu kertoi, että hän voi harjoitella koulupäivinä kerran kuussa.

− Jos koululainen haluaa lääkäriksi, lakimieheksi tai muuksi vastaavaksi, koulu tekee kaikkensa. Urheilijan puolesta ei tehdä samaa. Tässä on ihan eri lähtökohdat. Tästä puhutaan aika laajasti Saksassa. Koulusysteemin yhteistyöllä saisi junioritoiminnan nousuun. Siitä hyötyisivät kaikki osapuolet. Suomessa asiat hoituvat koulun ja urheilun kesken uskomattoman hyvin, kehuu Söderholm.

Myös harjoittelun sisältöön on alettu panostaa sikäläisellä skaalalla ennennäkemättömällä tavalla.

− Vasta nyt Saksassa on luotu niin sanottu jääkiekkoilijan standardisoitu opas: mitä missäkin vaiheessa ikää pitää osata ja mitä pitää harjoitella, paljastaa Söderholm.

− Meidän pitää ottaa paremmin huomioon tekniikka, nopeus, tempo ja liikkuvuus. Tämä ei päde ainoastaan jääkiekkoon vaan myös muihin palloilulajeihin. Aiemmin jääkiekon pelifilosofia on koostunut pitkälti taistelemisesta, mutta nyt opetamme, miten käyttää vartaloa hyödykseen. Myös eri yksilöt tulee ottaa paremmin huomioon valmentamisessa, Schaidnagel puolestaan pohtii.

Saksan DEL-liiga on ollut pohjoisamerikkalaisten sarja. 2010-luvulla heitä on ollut keskimäärin yli kolmannes pelaajista. Sitä paitsi kahden passin pelaajia ei ole lukemassa mukana − eikä heitä lueta yhdeksän ulkomaalaispelaajan kiintiöön. Ääripäänä Bremenhavenissa oli viime kaudella vain kaksi pelaajaa, joilla on vain Saksan passi. Esimerkiksi Suomeen sellaista tilannetta ei oikein voi kuvitellakaan.

− Yhdeksän ulkomaalaista on liian paljon. En sano niin vain työni puolesta. Menisin suoraan kuuden ulkomaalaispelaajan sääntöön. On sanottu, että pelin taso laskisi, jos ulkomaalaisrajaa pienennettäisiin yhdellä tai kahdella pelaajalla. Silloin kuitenkin tulisi 20 tai 40 nuorta saksalaispelaajia lisää, Söderholm laskee.

− Kun nuori pelaaja saa mahdollisuuden ja kehittyy, niin hyvä tulee. Monet eivät tiedä, kuinka hyviä nuoret ovat.

Söderholm toivoo myös nuorten roolitusta yksilöllisemmäksi.

− Siinä ei ole mitään järkeä, että DEL-seuran puolustaja menee alemmalle DEL2-sarjatasolle 13. hyökkääjäksi täytemiehen rooliin. DEL2:ssa pitäisi saada jääaikaa omalla pelipaikalla.

Kaudella 2018−2019 DEL ottikin käyttöön niin sanotun U23-säännön. Kauteen 2023−2024 mennessä yli 23-vuotiaiden pelaajien määrä laskee 19:stä 16:een. Loput kokoonpanosta tulee koostua Saksan U23-maajoukkueringin pelaajista.

− Siinä missä Suomessa ja Ruotsissa pienemmät seurat peluuttavat nuoria pelaajia, menee asia Saksassa päinvastoin. Meillä on ehkä kuusi−seitsemän pienempää seuraa, joissa ei ole lainkaan U20-maajoukkueen pelaajia. Se ei ole hyvä asia, Söderholm toteaa.

− Ei asia ole siitä kiinni, etteikö pienimmillä seuroilla olisi rahaa. Raha vain käytetään siihen, että olisi täydet yhdeksän ulkomaalaispelaajaa. Se on varmasti menestyksekkäämpi strategia lyhyellä tähtäimellä, muttei pitkällä tähtäimellä.

Saksalaisten pelaajien lisäksi DEL kaipaa enemmän saksalaisia valmentajia. Siinäkin asiassa on toiveikkaita ennusmerkkejä.

− Valmentajakursseilla on ollut innokasta porukkaa. Saksalaisvalmentajien päätepysäkki ei vain ole ollut DEL:issä. Kaudella 2018−2019 DEL:issä oli vain yksi saksalainen päävalmentaja.

− Tämä on iso haaste. DEL:in urheilujohtajat ovat kahden passin miehiä ja heidän taipumuksensa on ollut palkata ulkomaalaisia päävalmentajia. Toki voi olla niinkin, ettei saksalainen päävalmentaja vain ole ollut tarpeeksi hyvä. Laatu ratkaisee, Söderholm muistuttaa.

− Esimerkiksi saksalainen jalkapallo on pannut jo kauan saksalaisvalmentajia nuorina vastuullisiin rooleihin. Kuten Jürgen Kloppin ja Thomas Tuchelin. He ovatkin kehittyneet maailman huippuvalmentajien joukkoon, vertaa Schaidnagel.

Yhteistyö on avainsana paitsi maajoukkueessa myös seurajoukkueiden puolella. DEL- ja DEL2-seurat sekä liitto tekevät yhteistyötä juniorityössä, sääntö- ja tuomaritoiminnossa sekä kansainvälisissä kontakteissa.

− Yhteistyö paranee. On otettu yhteen − eikä siinä ole mitään ongelmaa silloin, kun ollaan asioista eri mieltä, aloittaa Söderholm.

− Fakta on kuitenkin se, että DEL:in ja DEL2:in pitäisi tehdä keskenään parempaa yhteistyötä. Ne kilpailevat keskenään. Siinä liiton pitää olla mukana ratkomassa ongelmia, ettei DEL tee yhtä sääntöä ja DEL2 ihan toista. Ne syövät pelaajia toisiltaan.

− Suomessa pelaajien kehittäminen on lähellä sydäntä − varsinkin pikkuseuroissa. Saksassa on kolme sarjatasoa, joissa kaikki haluavat olla mestareita. Siihen täällä ei riitä pelaajat, Söderholm näkee.

Kun Straubingin U17-joukkue menee kotiottelussaan 3−0-johtoon, heillä on viimein aihetta iloon. Sarjanousijalla on ollut vaikea kausi, voittoja ei ole oikein irronnut. Ja voittamisen opettelu jatkuu yhä. Vieraat vievät pisteet lopulta maalein 3−5.

DEL-seura Straubing Tigersin junioriyhteistyöseura on EHC Straubing. U17-junioreiden päävalmentajana toimii JYPistä tuttu suomalaissaksalainen Markus Hätinen. Hän on ollut seurassa töissä toukokuusta 2019 alkaen.

Hätinen on kouluttautunut Saksassa toiseksi korkeimmalle valmentajatasolle, A-tason valmentajaksi.

− Saksan valmentajakoulutus on parantanut. Se on paljon parempaa kuin kymmenen vuotta sitten, kun aloitin valmentajana Ingolstadtissa, Hätinen arvioi.

Vain 50 000 asukkaan Straubingin jääkiekon junioritoiminta on yhä alkuvaiheessa.

− Straubing on rakentanut junioritoimintaansa vasta kolme−neljä vuotta DEL:in Viiden tähden ohjelman mukaan. Ohjelma pohjautuu muun muassa siihen, että seuroilla on junioritoimintaa luistelukoulusta alkaen. Myös oikeiden asioiden harjoittelu on ohjelman tavoitteena, listaa Hätinen.

Kestää vielä vuosia, että luistelukoulusta voi tulla pelaajia DEL-joukkueeseen. Straubingissa kaikki ohjelman tavoitteet eivät vielä täyty.

− Kullakin DEL-joukkueella pitäisi olla A-nuorten joukkue ylimmällä sarjatasolla. Straubingin A-nuorten joukkue on vasta neljänneksi ylimmällä tasolla. Siitä seuraa iso taloudellinen sanktio. Tällainen paine toimia on ollut Saksan jalkapallossa jo 40 vuotta, vertaa Hätinen.

− Olympiahopea lisäsi kuitenkin harrastajien määrää. Myös Straubingin luistelukouluun tuli heti enemmän lapsia. Maajoukkueen menestys ruokkii nostetta.

Straubingilla on pitkät jääkiekkoperinteet. Kehitystyö vie kuitenkin aikaa.

− Rakenteet ovat vahvat ja niin syvässä, että niiden muuttaminen kestää pitkään. Ylipäätään Saksassa byrokratiaa ja rakenteita on todella vaikea muuttaa, Hätinen toteaa.

Hätinen on samaa mieltä lajiliiton urheilujohtaja Schaidnagelin kanssa: jääkiekon kehitys riippuu siitä, jaksavatko seurat panostaa ja uskoa tekemiseensä.

− Jos rahoittajalla ei ole mitään urheilupohjaa, he tapaavat olla kärsimättömiä. Jos sponsoroi seuraa 100 000 euroa, ei voi odottaa näkyviä tuloksia heti kahden viikon päästä, miettii Hätinen.

− Raha on kuitenkin kehittämisessä tärkeää. Ilman rahaa ei mistään tule mitään.

Edustusjoukkue Straubing Tigers on erinomainen esimerkki pienestä DEL-seurasta, jonka menestys ei ole ollut erityistä, mutta toiminta kehittyy.

Tigers aloitti DEL2:ssa kaudella 2002−2003 ja nousi DEL:iin keväällä 2006. Straubingin korkein saavutus on ollut kuudes sija kaudella 2011−2012.

DEL:issä kolmen suurimman seuran budjetit erottuvat edukseen. Straubingin kuuden miljoonan euron tulobudjetin vastapainoksi Adler Mannheimin budjetti on 16 miljoonaa, EHC Red Bull Münchenin 15,5 miljoonaa ja Kölner Haienkin 12,5 miljoonaa.

Straubing Tigersin tiedottaja Mathhias Buchleitner mainostaa, että seuran salaisuus on yhteisöllisyys. Tuttu teema Suomestakin. Voisi verrata vaikkapa HPK:n ja SaiPan kaltaisiin seuroihin.

− Meillä on monta pientä paikallista sponsoria. Täten riskikin on pienempi, kun yhden sponsorin menetys ei kaada koko seuraa. Haemme liiketoimintaamme kasvua ja kehitystä askel kerrallaan. Jäähallia laajennetaan paraikaa entisestään, sanoo Buchleitner.

Straubingilla on paljon puhutut täydet yhdeksän ulkomaalaispelaajaa, mutta toisaalta saksalaispelaajat ovat yhtä vaille kaikki paikallisia Baijerin osavaltion pelaajia.

− Rahamme eivät riitä kovempiin vahvistuksiin. Olemme saksalaisissa satsanneet paikallisuuteen. Etenkin Straubingissa syntynyt Stefan Loibl on suuri yleisön suosikki, ylistää Buchleitner.

− Paikallisuus on selvä markkinointivaltti ja tavoite. Se innostaa straubingilaisia harrastamaan jääkiekkoa.

Straubingin jäähallissa Eisstadion am Pulverturmissa ei ole hienoja tehostevaloja, mutta seuran toiminnan mahdollistava talkootyö näkyy sympaattisella tavalla. Kannattajat työskentelevät ottelutapahtumassa fanipaidat päällään. He esimerkiksi kasaavat joukkueen alkushowkäytävän. Tigers astelee jäälle kahden jättimäisen olutpullon välistä.

Kausi 2019−2020 meni Straubing Tigersilta ennätyksellisen hyvin. Seura oli mukana DEL:in kärkikahinoissa ja sai lopulta ensi kaudeksi paikan CHL:ään.

AC/DC:n Hells Bells kumisee ylväästi Münchenin olympiajäähallissa. Valaistus on pimennetty, ja jäässä vilisee projektorin kautta paikallisen DEL-seuran maalivideoita. Energiajuomayhtiö Red Bull on näkyvästi läsnä kaikkialla: jäässä, kaukalossa, seinillä, käytävillä. Olemme läsnä DEL:in sarjajohtajan EHC Red Bull Münchenin kotiottelussa.

EC München 98 aloitti kuudennesta divisioonasta kaudella 1998−1999. Se muutti nimensä EHC Müncheniksi 2004−2005 ja nousi DEL:iin keväällä 2010. Seura ajautui pääsarjassa pian vakaviin talousongelmiin. Viimeisellä mahdollisella hetkellä Red Bull pelasti toiminnan kaudella 2012−2013. Kaudesta 2013−2014 seuran nimi on ollut EHC Red Bull München.

− Haluamme voittaa aina kaiken. Haluamme DEL:in ja CHL:n mestaruuden. Olemme kunnianhimoisia. Janoamme aina parempaa kehitystä, linjaa Red Bull Münchenin tiedottaja Emanuel Hugl.

Kehityksen aallosta hän kertoo yhden esimerkin.

− Nykyiset olympiajäähallin olosuhteet ovat riittämättömät seuralle. Saamme lähistölle uuden monitoimiareenan. Se valmistuu kaudeksi 2021−2022. Siinä on yli 10 000 katsojapaikkaa, kertoo Hugl ylpeänä.

EHC Red Bull Münchenillä ei ole omaa junioritoimintaa, mutta se toimii yhteistyössä itävaltaisen Red Bull Salzburgin kanssa. Sillä on Red Bull Hockey -juniorijoukkueet Salzburgissa. Lisäksi U18-joukkue pelaa Tšekin U20-sarjassa. Akatemiassa on valmennusryhmiä myöten monia kansallisuuksia, myös suomalaisia.

− Haluamme antaa junioreille mahdollisuuden DEL-joukkueessamme, lupaa Hugl.

Red Bullin akatemian lupaavimpia pelaajia ovat 18-vuotias John-Jason Peterka ja 20-vuotias Justin Schütz, kummatkin hyökkääjiä. Peterka on tämän kesän NHL-varaustilaisuuden isoja nimiä. Schütz puolestaan pelasi nyt ensimmäisen täyden kautensa Münchenin DEL-joukkueessa.

− Pitkällä tähtäimellä tavoitteeni on NHL, mutta olen vielä nuori pelaaja. Ensin pitää varmistaa vakiopelipaikka Münchenissä, Schütz arvioi.

− Pääsin melko varhain Salzburgin akatemiaan, jossa on paljon paremmat harjoitusmahdollisuudet ja valmentajat kuin Saksassa. Se akatemia on ainutlaatuinen. Olin siellä viisi vuotta. Akatemiassa itsenäistyy, Schütz luettelee.

Esikuvat ovat tuoneet Schützin jääkiekon pariin jalkapallohullussa maassa. Hän aloitti jääkiekkoilun 3-vuotiaana, koska hänen muut perheenjäsenensä toimivat lajin parissa.

− En ole harrastanut mitään muuta kuin jääkiekkoa. Minua kiinnostaa vain jääkiekko, täräyttää Schütz.

36-vuotias puolustaja Yannic Seidenberg on puolestaan Red Bull Münchenin nestoreita.

Seidenberg on pelannut 166 ottelua Saksan maajoukkueessa. Hän oli voittamassa myös olympiahopeaa. Seidenbergilla on selvä näkemys hyvistä saksalaisista junioriseuroista.

− Münchenin lisäksi DEL:issä Mannheimilla, Berliinillä ja Kölnillä on hyvää junioritoimintaa. Muilla on vähemmän rahaa panostaa junioritoimintaansa. Heidän pitäisi löytää enemmän sponsoreita, neuvoo Seidenberg.

Suomen jääkiekkoliiton toimitusjohtaja Matti Nurminen sanoo suoraan, että Saksa on lajille huipputärkeä maa. Totta kai jääkiekkokin haluaisi isomman palasen Euroopan suurimmasta taloudesta. Viime vuosikymmeninä se on saanut palasen sijaan murusia. Nurminen tiedostaa myös Saksan tämänhetkisen potentiaalin.

− Meidän ja kaikkien jääkiekkoihmisten intressimme on kasvattaa lajia Euroopassa − ja globaalisti ylipäätään. Se on iso asia. Saksa on niin mielenkiintoinen iso markkina, että Suomi, ja varmasti muutkin maat, toivovat, että jääkiekko siellä kehittyy ja voi hyvin, Nurminen maalailee.

Myös saksalaisjääkiekon kohtaamat haasteet eli jalkapallon ylivalta ja muutoinkin kova kilpailu ovat Nurmisen tiedossa.

− Toisaalta olympiamenestys, ruohonjuuritason työ ja DEL:in alati kasvava asema parantavat lajin asemaa siellä. Lisäksi siellä on Euroopan parhaiden areenoiden vuoksikin iso kasvun mahdollisuus.

Suomen eri maajoukkueiden taustajoukot eivät ole Nurmisen johdolla jättäneet Saksaa yksin, vaan yhteistyö Saksan liiton johdon kanssa on tiivistä.

− Suomen jääkiekkoliiton ykköstavoite on tietysti luoda Leijonille parhaat mahdolliset edellytykset menestyä. Kyllä me kuitenkin yritämme auttaa kaikkia muitakin maita. Haluamme yhdessä kehittää lajia. Meillä on jääkiekkoperheessä loistava yhteistyö kaukalon ulkopuolella. Ovet ovat aina avoinna, jos tietotaitoa halutaan vaihtaa.

Nurminen avaa näkemystään lajin globaalista etenemisestä.

− Kansainvälinen jääkiekkoliitto on satsannut merkittäviä rahoja Aasiaan. Uskon kuitenkin, että lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä jääkiekon paras kasvupotentiaali on Euroopassa. Kasvu löytynee Keski-Euroopan maista, joista Saksa on merkittävin. Myös Ranska, Italia, Benelux-maat ja miksei Espanjakin ovat potentiaalisia kasvumaita, Nurminen arvioi.

Toni Söderholm on merkittävässä asemassa, mihin Saksa-kiekon käyrä tulevaisuudessa osoittaa. Hänellä riittää uskoa Saksan jääkiekon nousuun.

− Pidän realistisena, että Saksa pystyy murtautumaan sinne arvokisojen kärkeen ihan siinä missä Sveitsikin.

Söderholm kuitenkin havainnollistaa kilpailua, jota käydään lajin kirkkaimman huipun alapuolella, suomalaisesta perusjääkiekkoseurannasta sivussa.

− Meidän pitää nyt olla todella tarkkana. Slovakia pudotti pääsarjansa ulkomaalaiskiintiön 11:stä seitsemään. Nyt siellä 40 pelaajia saa eri tavalla jääaikaa, ja massa lähtee kehittymään. Kahden−kolmen vuoden päästä Slovakialla on laajemmalla rintamalla parempia pelaajia.

− Tässä kehityksessä pitää Saksan olla todella hyvin mukana. Kansainvälinen kilpailu on hirvittävän kovaa.

Söderholm on arvioissaan kriittinen, mutta realistinen. Hänellä on selkeä visio, miten Saksa nousee suureksi jääkiekkomaaksi.

− Nykytilanne ei ole niin huono, mutta tilanne on ollut huono. Tässä on erittäin paljon asioita, joita voi parantaa, Söderholm kertoo.

− Kyllä Saksan jääkiekon läpimurto vaatii sen, että sarjat ja Saksan liitto tekevät koko ajan yhteistyötä. Se on pelaajille parasta. Minulla ei ole parempaa reseptiä kasvulle.