Jatkoaika valaisee saksalaisen jääkiekon taloudellisen tilanteen kolmen kattavan artikkelin voimin. Kolmannessa artikkelissa keskiössä on toiminnan kannattavuus, konkurssit ja upporikkaat omistajat.
Deutsche Eishockey Liga (DEL) irtautui Saksan jääkiekkoliitosta (DEB) 1990-luvulla käydyn valtataistelun seurauksena. Niiden välinen suhde vakautui 2000-luvun alussa, mutta moni muu asia ei muuttunut saksalaisessa sarjakiekkoilussa.
Pääsarjajoukkueet hullaantuivat avautuneista pelaajamarkkinoista ja aiempien vuosikymmenten lepsu taloudenpito sai jatkoa. Konkursseilta ei vältytty 1990-luvulla ja lisää oli luvassa 2000- ja 2010-luvuilla. Tilanne on vakautunut 2020-luvulla, mutta joukkueiden talous on pääsääntöisesti edelleen hyvin kaukana kannattavasta liiketoiminnasta.
Hautajaisille jatkoa
2000-luvun alussa kuultiin ikäviä talousuutisia pääkaupungista ja Ruhrin alueelta. Perinteisen Berliner SC:n yhtiöitetty toiminnan jatkaja Berlin Capitals, Moskitos Essen ja Revier Löwen Oberhausen laittoivat lapun luukulle kauden 2001–02 päätteeksi.
Berliinissä yritettiin ensin toiminnan jatkamista kakkossarjatasolla, mutta 4,5 miljoonan euron velkataakka esti aikeet. Velkojat eivät uskoneet johdon suunnitelmin sarjatasoa alempana, joten berliniläisjoukkueen taival päättyi siihen. Toiminta jatkui nelossarjatasolla.
– On kuin olisi hautajaisissa, surkutteli Berlin Capitalsin toimitusjohtaja Lorenz Funk joukkueensa tilannetta (Berliner Zeitung, 20.6.2002).
– Tällä hetkellä kaikki on menetetty. Taloudellinen pohja puuttuu nyt myös lasten ja nuorten toiminnalta, murehti Funk surullista tilannetta epätietoisena (Berliner Zeitung, 20.6.2002).
Capitalsin taustayhtiön taloutta paikattiin jo edellisen kauden päätteeksi. Maksut olivat jääneet maksamatta ja velat nousseet 11,8 miljoonaan euroon.
Jokainen omistaja joutuu jossain vaiheessa pohtimaan kysymystä: maksaako tästä vai maksaako tästä itsensä kipeäksi?
Oli lähellä, että paikalliskilpailija Eisbären Berlinin omistajasta olisi tullut joukkueen osaomistaja, mutta sen sijaan toimintaa jatkettiin Adler Mannheimin omistajan miljoonien turvin.
Myös Essenissä toiminta päättyi konkurssiin. Capitalsin tavoin Moskitosin varat hupenivat kauden mittaan. Otteluissa ei käynyt riittävästi väkeä ja sponsorirahat olivat vähissä.
– Maksamme heille sen, mitä pystymme. DEL:ssä on tällä hetkellä useita joukkueita, jotka eivät kykene maksamaan palkkoja tai ne maksavat vain osan niistä, kuvaili Moskitosin puheenjohtaja Thomas Schiemann taloustilannetta (Frankfurter Allgemeine, 9.1.2002)
Oberhausenin tilanne poikkesi merkittävästi Berliinin ja Essen konkursseista. Kaikki vaikutti täydelliseltä, sillä EC Ratingenin toimintaa jatkanut Revier Löwen pelasi ottelunsa Saksan ensimmäisessä modernissa monitoimihallissa Oberhausenissa.
Revier Löwen oli poikkeuksellisen muovinen joukkue DEL:ssä, sillä joukkue siirrettiin paikkakunnalta toiselle. Lisäksi se pelasi pelinsä ostoskeskuksen kylkeen rakennetussa hallissa. Tästä huolimatta joukkue onnistui luomaan vankan kannattajapohjan lyhyessä ajassa.
– Oli iso ongelma, ettei Oberhausenissa ollut kannattajakuntaa. Nyt väkeä käy paljon, koska he ovat kiinnostuneet otteistamme, virkkoi Revier Löwenin ruotsalaispuolustaja Leif Carlsson (Berliner Zeitung, 12.1.2001).
– Ja kun hallissa istuu yhdeksäntuhatta ihmistä, pelaaminen on paljon nautinnollisempaa, lisäsi Carlsson 9 448 katsojan areenan täyttymisestä kotiotteluissa (Berliner Zeitung, 12.1.2001).
Monitoimihalli oli kuitenkin niin suosittu, ettei jääkiekkojoukkueella ollut realistisia mahdollisuuksia jatkaa toimintaansa sen vuokralaisena. Vuokra oli DEL:n kallein, mutta joukkueella ei ollut pysyviä tiloja hallissa. Varusteita piti jatkuvasti siirtää muualle konserttien tieltä ja osa sarjapeleistä jouduttiin pelaamaan naapuripaikkakunnilla.
– Meillä ei ole enää varaa siihen, kommentoi Revier Löwenin managari Stefan Dittman hallin 10 000 euron viikkovuokraa (Die Welt, 5.4.2002).
Se oli ehkä yksi tyhmimmistä jutuista, mitä olen ikinä sanonut
Revier Löwen haki ratkaisua ongelmaan vaihtamalla hallia. Se pyrki remontoimaan paikallisen messutilan jäähalliksi, mutta vaaditusta kymmenestä miljoonasta eurosta saatiin kasaan vain puolet.
– Arkkitehdit ovat piirtäneet suunnitelmat valmiiksi jo hyvän aikaa sitten ja rakennustyöntekijät ovat valmiina. Enää puuttuu sijoittaja, kuvaili Dittman tilannetta (Die Welt, 5.4.2002).
– Jossemme saa kasaan viittä miljoonaa euroa seuraavien viikkojen aikana, lakkautamme toiminnan, tarkensi Dittman (Die Welt, 5.4.2002).
Oberhausenilaisjoukkueen aikeet eivät kuitenkaan vakuuttaneet DEL:n lisenssikomiteaa toiminnan jatkuvuudesta, joten joukkueen taustalla vaikuttaneen yhtiön toiminta loppui siihen.
Seuraavana vuorossa oli SERC Wild Wings, joka tunnetaan nykyisin Schwenninger Wild Wingsina. Seuramuotoisena operoineelle joukkueelle velkaa oli kertynyt kauden 2000–01 päätteeksi yli 3,5 miljoonaa D-markkaa eli noin 2,6 miljoonaa euroa.
Joukkue onnistui kuittaamaan osan veloistaan rahankeruukampanjan turvin, mutta pysyvämmäksi ratkaisuksi siitä ei ollut. Joukkue jatkoi toimintaansa kauden 2002–03 jälkeen sarjaporrasta alempana ja palasi pääsarjaan yhtiömuotoisena kymmenen vuotta myöhemmin.
Nyt saa riittää!
DEL rauhoittui 2000-luvulla. Taloudellisiin ongelmiin palattiin vasta kauden 2008–09 jälkimainingeissa, kun Füchse Duisburgin omistajalle Ralf Papelle tuli mitta täyteen. Heikkoihin otteisiin kyllästynyt Pape halusi potkia kaikki pelaajat maalivahteja lukuunottamatta ja jatkaa toimintaa puhtaalta pöydältä, mutta tilannetta uudelleen tarkasteltuaan hän ilmoitti taustayhtiön olevan maksukyvytön.
– Jos olisimme halunneet jatkaa pelejä DEL:ssä, olisimme tarvinneet kymmenen Papea. Yksi ei tähän riitä, murahti Pape (NRZ, 17.3.2009)
Papen kohdalla kyseessä oli kyllästyminen. Alemmilla sarjatasoilla joukkueen taso riitti, mutta pääsarjassa kyyti oli kylmää. Füchse vietti neljä kautta DEL:ssä, sarjajumbona.
Taloustiedot
Joukkueiden talouteen liittyvät tiedot on kerätty pääasiassa viranomaislähteistä.
Saksan oikeusministeriö julkaisee yhtiöiden tilinpäätöksiä lain velvoittamalla tavalla verkkopalvelussaan, jonka kautta tietoja voi tarkastella maksutta.
Palvelusta voi hakea yrityskohtaisia tietoja. Vanhimmat tiedot ovat vuodelta 2008. Tätä vanhemmat tiedot lienevät ainoastaan paperisessa muodossa.
Valuutat
Saksassa aiemmin käytössä olleet D-markat on ilmoitettu suuntaa antavasti myös euromääräisinä. Niitä ilmoittaessa on otettu huomioon myös inflaatio, jotta rahan arvosta saa paremman kuvan.
Kaikissa tapauksissa valuuttamuunnos ei ole mahdollinen, koska summat koskevat pitkää aikaväliä.
– Mieluummin viimeinen DEL:ssä kuin ensimmäinen Oberligassa, Papen kerrotaan sanoneen (NRZ, 17.3.2009).
– Se oli ehkä yksi tyhmimmistä jutuista, mitä olen ikinä sanonut, myönsi Pape (NRZ, 17.3.2009).
Rahaa olisi kyllä riittänyt, mutta hän katsoi parhaaksi sijoittaa ne Duisburgin sijaan Kölner Haieen.
Heti seuraavalla kaudella rysähtikin sitten kunnolla. Frankfurt Lions ja Kassel Huskies olivat maksukyvyttömiä kauden 2009–10 päätteeksi.
Huskiesilla oli kertynyt velkaa 2,8 miljoonaa euroa. Konkurssikypsän joukkueen eurolla Rainer Lippeltä ostanut Dennis Rossing olisi halunnut saneerata toimintaa, mutta DEL:n johto ei tätä ehdotusta hyväksynyt, sillä sarjaan ei haluttu maksukyvyttömiä omistajia.
– Jonkun pitäisi siis tulla ja lyödä kolme miljoonaa tiskiin. Sitä ei tule kukaan tekemään. Herra Rossing ei myöskään siihen ryhdy, kuvaili asiaa hoitanut juristi Fritz Westhelle tilannetta (HNA, 23.3.2010).
Frankfurt Lions oli yksi DEL:n ylpeyksistä. Joukkue teki miljoonan euron tappiot sen viimeiseksi jääneen kauden aikana. Tämän lisäksi sillä oli ainakin miljoonan euron verran aiempia velkoja, joista suurin oli edellisen omistajan aikana kertynyt 800 000 euron vuokravelka kaupungin omistaman hallin käytöstä.
Jonkun pitäisi siis tulla ja lyödä kolme miljoonaa tiskiin
Median tietojen mukaan Sigfried "Siggi" Schneiderin johtama omistajaryhmä oli tähän mennessä kuitannut joukkueen aiempia velkoja 4,2 miljoonan euron edestä hankittuaan joukkueen joulukuussa 2008. Tarkemmat tiedot tilanteesta käyvät ilmi tilinpäätöksistä, joidenka mukaan kolmikko poltti ainakin kolme miljoonaa Lionsiin.
Lions oli ahtaalla jo aiemmin. Keväällä 2009 kirjatun taustayhtiön (Frankfurt Lions "Die Löwen" Eishockey GmbH) tilinpäätöksen mukaan keväällä 2008 joukkueella oli velkaa vajaa 2,9 miljoonaa euroa. Tästä 2,7 miljoonaa euroa eli lähes kaikki tuli maksaa vuoden sisään.
Schneiderin ja hänen kahden nimettömänä pysytelleen kumppanin perustamalla taustayhtiöllä (SSD Sport Service Deutschland AG) oli tilinpäätösten mukaan ostohetkellä, joulukuussa 2008, reservissä vajaa 2 miljoonaa euroa omaa pääomaa. Vuotta myöhemmin eli joulukuussa 2009 varalla oli hieman alle 3 miljoonaa euroa omia rahoja ja velkoja oli ilmestynyt 1,6 miljoonaa euroa.
Olisi ollut taloudellinen itsemurha jatkaa toimintaa
Konkurssivuoden eli vuoden 2010 joulukuussa kuitattava osuus oli noussut yli viiteen miljoonaan. Tähän käytettiin reservissä olleet kolme miljoonaa euroa. Jäljelle jäänyttä reilua kahta miljoonaa omistajat eivät kuitenkaan olleet enää valmiit kuittaamaan samalla, kun isot tukijat, kuten Commerzbank, lakkasivat sponsoroimasta joukkuetta.
– Jokainen omistaja joutuu jossain vaiheessa pohtimaan kysymystä: maksaako tästä vai maksaako tästä itsensä kipeäksi?, kommentoi useaa DEL-joukkuetta manageroinut Max Fedra taustalla vaikuttavien rahankäyttöä (Der Spiegel, 30.5.2020).
– Olisi ollut taloudellinen itsemurha jatkaa toimintaa, summasi Schneider lopetuspäätöksen (Bild, 5.7.2010).
Puuttuvan kahden miljoonan kuittaamisesta päästiin pitkälti yhteisymmärrykseen, mutta aikataulu oli liian tiukka. Puuttuvaa miljoonaa ei saatu kasaan ajoissa. Pahin yksittäinen isku Lionsille oli DEL:n vaatimus maksaa 600 000 euroja edellisen kauden velkoja ennen seuraavaa kautta.
Muutama kausi ehti mennä rauhallisissa merkeissä, kunnes Hannover Scorpionsin varakas omistaja Günter Papenburg päätti luopua joukkueen rahallisesta tukemisesta. Hän oli lähellä lopettaa toiminnan jo kauden 2009–10 päätteeksi, mutta jatkosta päästiin tuolloin yhteisymmärrykseen.
Papenburg ei ollut pettynyt joukkueeseen, sillä se voitti DEL:n mestaruuden kauden 2009–10 päätteeksi. Hänen mielestään Hannoverin kaupunki ei ollut riittävän halukas tukemaan joukkuetta ja häntä ärsytti Ala-Saksin osavaltion aikeet rakentaa uusi monitoimihalli lähelle hänen omistamaa Scorpionsin kotihallia.
Olimme 2000-prosenttisesti riippuvaisia Papenburgista
Scorpionsin taloudellinen ahdinko käy ilmi sen kauden 2009–10 tilinpäätöksestä. Taustayhtiön (Hannover Scorpions Eishockey Betriebs-GmbH) tietojen mukaan velkojille saatavia oli peräti kymmenen miljoonaa euroa, joista Papenburg näyttää kuitanneen kahdeksan miljoonan verran seuraavan kauden päätteeksi.
Kauden 2012–13 päätteeksi Hannoverissa oltiin samassa tilanteessa kuin Frankfurtissa muutama kausi aiemmin. Papenburg ei ollut enää halukas kuittaamaan vuotuisia muutaman miljoonan euron kassavajeita, joten Scorpionsin DEL-lisenssi laitettiin myyntiin. Sen osti toimintansa tervehdyttänyt Schwenninger Wild Wings n. 1,2 miljoonan euron hintaan.
– Olimme 2000-prosenttisesti riippuvaisia Papenburgista, tuumasi Scorpionsin tuolloinen toimitusjohtaja Marco Stichnoth järjestelystä (Der Spiegel, 18.4.2019)
Scorpions kohtasi siis saman kohtalon kuin Füchse Duisburg. Rikas omistaja yksinkertaisesti väsyi pyörittämään jääkiekkojoukkuetta, yhdestä mestaruudesta huolimatta. Katsojat ja sponsorit kyllästyivät omistajaan tapaan toimia ja omistaja koki tämän kiittämättömyytenä.
on kuin olisi hautajaisissa
Halliyhtiön (Arena Hannover Gesellschaft mbH) tilinpäätökset tukevat tätä näkemystä. Viimeisimmästä saatavilla olevasta eritellystä tilinpäätöksestä vuodelta 2015 käy ilmi, että halli oli tehnyt pääomistajalleen tappiota tuohon mennessä yli 60 miljoonaa. Äveriäälle omistajalleen tämä ei kuitenkaan näytä tuottavan nykyäänkään mitään ongelmaa.
Füchsen tavoin Scorpions jatkoi toimintaansa uusin voimin alemmalla sarjatasolla. Samalla joukkue muutti pois Hannoverista Langenhageniin. Lopulta joukkue palasi juurilleen läheiseen Wedemarkiin.
Kylmää kyytiä
DEL-lisenssin EV Landshutilta kaudeksi 1999–00 ostanut München Barons menestyi suurkaupungissa, mutta sen talous oli kuralla. Barons voitti DEL:n mestaruuden heti ensimmäisenä kautenaan, mutta samalla se teki tappiota 4–4,5 miljoonaa D-markkaa eli suunnilleen 3–3,4 miljoonaa euroa.
Kiekkoilu ei kiinnostanut katsojia eikä sponsoreita Münchenissä. Baronsin omistaja Philip Anschutz siirsikin Landshutista ostamansa joukkueen Hampuriin vain kolme kautta myöhemmin. Tähän mennessä tappiota oli tullut kymmenen miljoonan euron edestä.
Suurhallien turvin voi päästä ihan eri myyntilukuihin
Joukkueen siirtely kosketti suomalaisia siinä mielessä, että siirto Hampuriin tapahtui yhdessä Hjallis Harkimon kanssa. Joukkue nimettiin Hamburg Freezersiksi ja se pelasi kotiottelunsa Harkimon rakennuttamassa jättihallissa, joka oli käytännössä Jokerien kotihallin klooni.
– Käytämme täällä samaa toimivaksi havaittua konseptia kuin Helsingissä, kommentoi Harkimo halliprojektia (Yle, 29.2.2000)
Harkimo omisti joukkueesta 30 prosentin siivun, mutta myi sen Anschutzille kesällä 2005. Hän omisti hallin ensin puoliksi yhdessä Andreas Wankumin kanssa, mutta hänestä tuli hallin ainoa omistaja joulukuussa 2003. Harkimo myi hallin Rautakirjalle huhtikuussa 2005 ja Rautakirja puolestaan myi sen Anschutzille 75 miljoonan euron hintaan marraskuussa 2007.
Siirto Hampuriin oli yleisömenestys. Vaikka menestystä ei tullut, yleisö sentään löysi hallille. Tämä ei kuitenkaan riittänyt joukkueen omistaneelle amerikkalaismiljonäärille, joka oli halukas myymään joukkueen kauden 2010–11 päätteeksi. Energiajuomajätti Red Bullin tiedettiin olleen kiinnostunut joukkueesta, mutta se päätyikin ostamaan joukkueen Münchenistä.
Edes 9 000 katsojan yleisökeskiarvo ei riittänyt Hampurissa, vaan Freezersin toiminta lakkautettiin kauden 2015–16 päätteeksi, koska se ei ollut taloudellisesti kannattavaa. Viimeiseksi jääneen kauden tilinpäätöksen mukaan joukkueen taustayhtiö (HEC Hamburg Eishockeyclub GmbH) teki 60 miljoonaa euroa tappiota 14 kauden aikana. Tämä tarkoittaa 4,3 miljoonan euron tappioita kautta kohden.
Vielä vuosikymmen aiemmin moderneja monitoimihalleja pidettiin ratkaisuna Saksalaisen kiekkoilun talousongelmiin. Niiden piti taata joukkueiden taustayhtiöille mahdollisuudet suuriin kassavirtoihin.
– Suurhallien turvin voi päästä ihan eri myyntilukuihin, vinkkasi DEL:n toimitusjohtaja Gernot Tripcke monitoimiareenoiden merkityksestä (Rheinische Post, 6.9.2007).
Hampurin tapauksen tarkastelun tekee ongelmalliseksi se, että samaan aikaan Anschutzin omistaman halliyhtiön (Anschutz Entertainment Group Arena Hamburg GmbH) tilinpäätöksissä hehkutetaan hallitoiminnan kasvavaa menestystä. Tripcken voi siis sanoa olleen oikeassa monitoimiareenan kannattavuudesta, mutta samalla väärässä jääkiekkojoukkueen kannattavuudesta.
Emme voi jatkaa niin, että menestystä subventoidaan miljoonasummilla
Kuten Oberhausenin tapauksessa, Freezersin lakkauttaminen johtuikin todennäköisesti siitä, että konserttien järjestäminen modernissa monitoimihallissa on huomattavasti kannattavampaa kuin DEL:n sarjaotteluiden. Freezers oli hyvä täyte ensimmäiset pari vuotta, jolloin halli teki tappiota, muttei enää sen jälkeen.
Erikoiseksi tilanteen teki kuitenkin se, että alunperin arviolta 2,3 miljoonaa euroa maksanutta Freezersin DEL-lisenssiä ei lopulta myyty kellekään. Anschutz oli siis valmis kuittaamaan tämänkin tappion omasta pussistaan.
Freezersin lisenssi päätyi lopulta läheiseen Bremerhaveniin Fischtown Pinguinsille, joka sai sen ilmaiseksi DEL:ltä sen jälkeen, kun se oli täyttänyt kaikki lisenssiehdot. Pinguinsin onneksi samaan aikaan ei ollut muita DEL:n halukkaita joukkueita.
– Olisimme joutuneet ostamaan koko yhtiön työntekijöineen ja pelaajineen. Se ei tullut kuuloonkaan, kommentoi Pinguisin manageri Alfred Prey riskialtista ratkaisua (Rheinische Post, 29.6.2016).
Hopp, Hopp, hurraa!
2010-luvun puolivälin jälkeen saksalaisessa kiekkoilusta ei ole kadonnut pääsarjajoukkueita. Voisi kuvitella, että kaikki on hyvin ellei jopa erinomaisesti, mutta tilinpäätöksiä tarkastelemalla paljastuu useampikin tikittävä pommi.
Sarjan jättiläiset pärjäävät omistajiensa tuella, riippumatta mahdollisista taloudellisista tappioista. Adler Mannheimin omistaa miljardööri Dietmar Hopp ja hänen poikansa Daniel Hopp, EHC Münchenin omistaa energiajuomajätti Red Bullin tytäryhtiö, Eisbären Berlin kuuluu Anschutzin omistuksiin ja Grizzlys Wolfsburg on osa Volkswagen konsernia.
Koska olemme hulluja
– Osa joukkueista tekee tappiota, mutta niiden omistajilla on varaa kattaa ne. Tämän pitää muuttua lähitulevaisuudessa. Emme voi jatkaa niin, että menestystä subventoidaan miljoonasummilla, linjasi DEL:n toimitusjohtaja Tripcke kaksi vuosikymmentä sitten (Die Welt, 7.9.2003)
– Jääkiekko on korkeasti subventoitu urheilulaji, totesi Augsburger Pantherin pitkäaikainen pääomistaja ja toimitusjohtaja Lothar Sigl koronan runteleman kauden päätteeksi (Der Spiegel, 30.5.2020)
Mannheimissa toiminta on täysin riippuvaista miljardöörin rahoista. Isä Dietmar tunnetaan urheilun saralla paremmin jalkapallon puolelta TSG 1899 Hoffenheimin menestyksen takaajana. Adler on pikemminkin poika Danielin projekti, jota pyöritetään isän rahoilla.
Koska rakastamme jääkiekkoa
– Isäni rahat ja nimi ovat avanneet minulle useita ovia. Tätä projektia ei olisi muuten olemassa, myöntää Daniel Hopp (Frankfurter Rundschau, 29.1.2019)
– Teen tätä, koska seurat ovat sydäntäni lähellä enkä julkisuuden takia, toteaa Daniel Hopp suhteestaan jääkiekkoa ja käsipalloa kohtaan (Frankfurter Rundschau, 29.1.2019).
Näiden joukkueiden tilanteesta kertoo parhaiten Anschutzin omistama Eisbären Berlin. Hamburg Freezersin tavoin sen toiminta on pahasti tappiollista. Joukkueen taival jatkuu ainoastaan siitä syystä, että sen omistaja kuittaa sen tappiot vuodesta toiseen.
Keväällä 2023 kirjatun taustayhtiön tilinpäätöksen mukaan joukkue on tehnyt amerikkalaiselle tappiota 81 miljoonan edestä kausien 1999–00 ja 2021–22 välillä eli noin 3,5 miljoonaa euroa kaudessa, vaikka kyseessä on sarjan kestomenestyjä, monikertainen mestari ja yleisö täyttää hallin kaudesta toiseen.
Tätä projektia ei olisi muuten olemassa
Miksi Anschutz pumppaa edelleen rahaa pelkkää tappiota tekevään Eisbäreniin, mutta Freezersin tukeminen loppui 60 miljoonan euron jälkeen? Miksi miljoonatappiot Hampurissa ovat ongelma miljardöörille, mutta ne eivät ole ongelma Berliinissä?
Eisbären on todennäköisesti niin merkittävä nimi Berliinissä, että miljoonien hassaaminen siihen tekee konsernin muusta liiketoiminnasta helpompaa ja kannattavampaa. Ainakin Saksan yritysrekisterin mukaan Anschutzilla on useita yrityksiä kaupungissa ja näistä osa keskittyy pelkästään kiinteistöihin.
Hampurissa toimi joukkueen lisäksi ainoastaan halliyhtiö, joten rahan siirtäminen yhdestä taskusta toiseen lieni olleen merkityksettömämpää. Berliinissäkin on toki vaarana, että toiminta lakkaa, jos omistaja löytää jonkin kannattavamman tavan pyörittää yhtiöitään.
Kirjanpitokikkailua
Myös muiden joukkueiden tilinpäätöksistä voi päätellä, ettei rahasta ole pulaa. Velat katoavat, jos tai kun omistajat kuittaavat ne tarpeen tullen, mikä näkyy niiden tilinpäätöksistä.
Kauden 2021–22 päätteeksi Düsseldorfer EG:n velat olivat 16,8 miljoonaa euroa ja Nürnberg Ice Tigersin 19,1 miljoonaa euroa. Kölner Haien velat olivat 24,2 miljoonaa euroa kauden 2020–21 päätteeksi.
Myös näiden joukkueiden lukuja tarkastellessa on hyvä pitää mielessä, että velka ei ole näille joukkueille välttämättä ongelma. Ne ovat ongelma vain, mikäli velkojat eivät usko velallisen takaisinmaksukykyyn. Oleellista on myös se, kuka tai mikä taho on velkojana.
Jos omistajat lainaavat rahaa yhtiölle ja myöhemmin antavat velkoja anteeksi, lopputulos on sama kuin maksaisi yhtiön kuluja omaan laskuun, kuten Anschutzin omistuksissa, vaikka saatavia roikkuisikin listattuna miljoonamäärin tilinpäätöksissä.
Viimeisimmän kautta 2021–22 koskevan tilinpäätöksen mukaan DEG:n 16,8 miljoonan euron lainoista 11,2 miljoonaa euroa on omistajien rahoja.
Düsseldorfissa kausi 2015–16 oli erityisen raskas. Joukkueen tie tyssäsi heti pudotuspeleissä eikä Euroopan kentilläkään tullut menestystä. Tilinpäätöksen mukaan miinusta tehtiin 4,7 miljoonaa euroa.
Sama meno on jatkunut ainakin vielä kaksi kautta. Tappiota kertyi 3,2 miljoonaa euroa kaudelta 2016–17 ja 4,4 miljoonaa euroa kaudelta 2017–18. Tappiot ovat tämän jälkeen pienentyneet, mutta miinuksella on pysytty silti, samalla kun velka on kasvanut. DEG teki tappiota 2 miljoonaa euroa kaudella 2018–19 ja 1,2 miljoonaa euroa kaudella 2019–20.
Jääkiekko on korkeasti subventoitu urheilulaji
Düsseldorfilaisten tilanne näyttäisi parantuneen, sillä kaudella 2020–21 tappiota tuli vain 119 000 euroa. Tilinpäätöksessä kassaan on kuitenkin ilmestynyt 800 000 euroa aiempaa enemmän, mikä paikkasi sen tulosta. Kyseessä on todennäköisesti valtion koronatuki, jota se haki täysimäärisenä 800 000 euron verran. Kaudella 2021–22 tappiot nousivat 879 000 euroon.
DEG:n takana on häärivät omistajat eivät ole miljardöörejä, mutta rahasta ei ole ainakaan vuosikymmeneen ollut puutetta. Omistajiin lukeutuva teräsputkien tukkukaupalla rikastunut Hobergien suku on ollut valmis kattamaan kulut kaudesta toiseen.
– Koska olemme hulluja. Koska rakastamme jääkiekkoa ja DEG:ia, kommentoi alkuvuodesta 2023 menehtynyt Peter Hoberg omistajien intressejä (Rheinische Post, 22.2.2023).
– Tämä on tunnejuttu. Olen innoissani lajista, sen nopeudesta, sen joukkuehengestä ja kuinka siihen sitoudutaan, kuvaili Hoberg omaa suhdettaan jääkiekkoon (Rheinische Post, 22.2.2023).
Hobergien rooli on ollut merkittävä Düsseldorfissa. Peter Hoberg paikkasi joukkueen taloutta merkittävän yhteistyökumppanin lopetettua joukkueen sponsoroinnin. Stephan Hoberg lähti mukaan toimintaan, kun vajaan kolmasosan joukkueesta omistanut venäläinen Mihail Ponomarjov laittoi osuutensa myyntiin kauden 2015–16 päätteeksi.
Ponomarjov toi satojatuhansia euroja joukkueen kassaan, mutta muut omistajat eivät jakaneet venäläisomistajan visiota. Osaomistajiin edelleen lukeutuva perinteinen seura (DEG Eishockey e.V.) oli valmis vähentämään osuuttaan taustayhtiössä, muttei luopumaan veto-oikeudestaan estää johdon erottaminen, yhtiön toiminnan lakkauttaminen ja sarjasta toiseen siirtyminen.
Venäläisomistajan epäiltiin yrittäneen hankkia taustayhtiötä itselleen ja siirtää sen KHL:ään, sillä vastaavaa oli yritetty jo aiemmin. Epäonnistuttaan tässä miehen kiinnostus toimintaan lopahti. Taustayhtiön veloista yleensä vähät välittäneen joukkueen hallin omistavan Düsseldorfin kaupungin kerrotaan kyllästyneen siihen, että osaomistajan rahaliikenne takkuili hänelle itselleen sopivaan aikaan.
Ponomarjov nähtiin toistamiseen saksalaisjoukkueen taustalla vain reilu kaksi vuotta myöhemmin. Tälläkin kertaa omistajuus jäi muutaman kauden mittaiseksi. Hieman alle puolet Krefeld Pinguinen taustayhtiöstä ennen kautta 2018–19 ostanut venäläinen ei tälläkään kertaa löytänyt yhteistä säveltä muiden omistajien ja työntekijöiden kanssa ja päätyi myymään omistuksensa.
Myös Kölnissä merkittävä osa tilinpäätöksissä kummittevista veloista on omistajien rahoja.
– Nämä ovat osakkailtamme saatuja lainoja, jotka ovat kertyneet vuosien varrella. Niitä on kertynyt jo vuodesta 1995 tai 1996, selitti Kölner Haien toimitusjohtaja Thomas Eichin kölniläisten kauden 2008–09 päätteeksi kertyneitä yli 27 miljoonan euron velkoja (Bild, 20.10.2010).
Lisäksi on tärkeää tietää, mikä eri yhtiöiden vaikutus on kokonaisuudelle eli saman omistajan tai omistajien konsernille.
Nämä ovat osakkailtamme saatuja lainoja
Kölnissä perustettiin uusi yhtiö (1972 Haie Eishockey GmbH) kaudella 2020–21. Tämän yhtiön vastuualueeksi merkattiin joukkue.
Kauden 2021–22 tilinpäätöstä tarkastelemalla voikin saada sellaisen kuvan, että toiminta on tervehtynyt, vaikka kysymys on siitä, että 24,2 miljoonan velat eivät näy joukkueesta nykyisin vastaavan yhtiön tilinpäätöksissä, vaan aiemmin yhtiön (KEC Kölner Eishockey-Gesellschaft "Die Haie" mbH) tilinpäätöksissä.
Kölnissä ei kuitenkaan pelätä taloudellisia tappioita, sillä Haien tavoitteena on mestaruus, ei konkurssi. Joukkueen jättimäiset velat tuskin aiheuttavat ongelmia, sillä sen omistaa IT-alalla rikastunut miljardööri Frank Gotthardt lähes 100 prosentin osuudella.
– Kolmessa vuodessa voi voittaa kolmesti, kahdesti, kerran tai ei kertaakaan. Tiedän, mitä haluaisin, mutta kertakin olisi mahtavaa, kommentoi Gotthardt joukkueen tilannetta (Kölner Stadt-Anzeiger, 14.8.2022).
Nürnbergin osalta tilanne on erikoinen sillä joukkue oli aiemmin mennä konkurssiin 5,1 miljoonan velan takia kauden 2008–09 aikana. Taustayhtiön tilinpäätöksen mukaan tästä velasta 2,9 miljoonaa oli silloiselle pääomistajalle Günther Hertelille.
Koru- ja jalokivikauppias Thomas Sabon johtama ryhmä otti yhtiön haltuunsa. Uudet omistajat saivat toiminnan vakautettua 2010-luvun alkupuolella.
Sabo kielsi olleensa joukkueen osakas, mutta sitä hän oli käytännössä, sillä sponsoroi joukkuetta avokätisesti ja joukkue nimettiin uudelleen hänen mukaansa Thomas Sabo Ice Tigersiksi.
– Olen lätkäfani, summasi Sabo syynsä tukea joukkuetta (nordbayern.de, 3.4.2009).
– Tätä tärkeää osaa perinteestä ei saa päästä kuolemaan Nürnbergissä, kommentoi Sabo Ice Tigersin merkitystä pohjoisen Baijerin kiekkoilulle (nordbayern.de, 3.4.2009).
Virallisesti Sabon firma oli joukkueen pääsponsori, mutta päätösvalta oli hänellä. Kauden 2012–13 pudotuspeleissä joukkueen meno tyssäsi heti, jonka jälkeen Sabo vihjaili tyytymättömän tulevista muutoksi. Seuraavalla viikolla joukkueen manageri Lorenz Funk (nuorempi) ja päävalmentajana toiminut Ruotsin maajoukkueen pitkäaikainen valmentaja Bengt-Åke Gustafsson saivat tietää, ettei heidän palveluksiaan enää tarvittu.
Tiedän, mitä haluaisin, mutta kertakin olisi mahtavaa
Sabon ja kumppanien pumppaaman rahan määrästä kertoo myös jotain se, että hänen valtakaudellaan joukkueessa pelasi monien AHL-jyrien lisäksi useita entisiä NHL-pelaajia, kuten Kurtis Foster, Tom Gilbert, Dany Heatley, Derek Joslin, Milan Jurčina, John Mitchell, Brandon Prust, Steven Reinprecht, Brandon Segal ja David Steckel.
Ice Tigersin tilinpäätösten perusteella Nürnbergissä on alettu elää velaksi taas 2010-luvun puolivälistä. Kauden 2018–19 tilinpäätöksessä huomioidaan jättimäiseksi kasvanut velka, mutta sen ei katsota muodostavan ongelmaa, sillä se koostuu valtaosin alisteisesta lainasta.
Nürnbergiläisjoukkueen omistus on hämärän peitossa. Toimitusjohtaja Wolfgang Gastnerin tiedetään olevan pääomistaja, mutta on epätodennäköistä, että yhtiön sisältä toimitusjohtajan tehtävään nousseen miehen rahoilla pyöritetään miljoonabisnestä.
Alisteiset lainat lienevätkin osakkaiden lainoja, sillä tällaista järjestelyä käytetään Saksassa konkurssin välttämiseen. Konkurssin tapahtuessa osakkaat jäävät nuolemaan näppejään, mutta järjestelyn on tarkoitus estää konkurssi. Suomessa lähin vastaava järjestely lienee pääomalaina.
Näiden lainojen osalta on todennäköistä, että ne koostuvat Sabon ja hiljaisten yhtiökumppanien rahoista, sillä Sabo poistui kuvioista vasta vuonna 2020.
Tehtaan takuu
EHC Red Bull Münchenin ja Grizzlys Wolfsburgin osalta voidaan ajatella, että ne ovat osa joukkueet omistavien suuryritysten Red Bullin ja Volkswagenin markkinointia. Kummankaan pelipaidoista ei löydy mainoksia. Mainospaikat löytyvät ainoastaan pelihousuista.
Wolfsburgilaisten oma karhulogo on sijoitettu joko olkapäähän tai paidan helmaan. Pelipaitojen etumusta koristaa kookas volkkarin logo tai vaihtoehtoisesti jokin sen tuote. Pelihousujen lisäksi kypäriin on sijoitettu muutama mainos.
Edes Münchenissä kukaan ei tunne teitä
Müncheniläisten pelipaidassa on menty astetta pidemmälle, sillä joukkueen logona toimii energiajuomajätin logo ja teksti löytyy selkäpuolelta pelinumeron yläpuolella, siinä kohtaa, missä pelaajien nimet on totuttu näkemään. Lisäksi kypärä jäljittelee juomatölkin kaksiväristä kuviointia.
Näiden joukkueiden taloudesta on vaikea sanoa tilinpäätösten pohjalta paljoa, sillä niiden omistajilla on tapana merkata niiden antama avokätinen rahoitus sponsorituloina. Kaudella 2021–22 Volkswagen-konsernin tuki Grizzlysille oli 6,5 miljoonaa euroa.
Vastaavasti kaudeksi 2013–14 Red Bullin omistukseen siirtynyt müncheniläisjoukkueen taustayhtiö merkkasi tilinpäätökseensä tehneensä puoli miljoonaa euroa voittoa alle 4 000 katsojakeskiarvolla, vaikka edelliskaudella se oli tehnyt aiemmille omistajilleen tappiota 1,7 miljoonaa euroa. Lisäksi tähän mennessä aiempien omistajien tappiot olivat nousseet jo yli 12 miljoonaan.
– Edes Münchenissä kukaan ei tunne teitä, kerrotaan muiden paikkakuntien kannattajien parjaavan joukkuetta ja sen pieniä katsojalukuja (Münchener Merkur, 24.1.2017).
Jääkiekko ei ole juurtunut Müncheniin, ei edes Red Bullin omistuksessa. Se päätyi toimimaan Baijerin pääkaupungista, koska talousvaikeuksiin ajautunut EHC München oli helposti saatavilla. Tätä ennen sen huhuttiin olleen kiinnostunut läheistä Starbulls Rosenheimista.
Münchenissä riittääkin töitä kannattajien suhteen, kunhan energiajuomajätin rakennuttama uusi 11 250 katsojan halli valmistuu kaudeksi 2024–25. Hallin hintalapuksi ilmoitettiin ensin sata miljoonaa euroa, mutta se on noussut jo 150 miljoonaan euroon.
| Joukkue | Taustayhtiö | Paikkakunta | Omistaja |
| Adler Mannheim | Die Adler Mannheim Eishockey Spielbetriebs GmbH & Co. KG | Mannheim | Dietmar Hopp / Daniel Hopp |
| Augsburger Panther | Augsburger Panther Eishockey GmbH | Augsburg | Lothar Sigl |
| Düsseldorfer EG | DEG Eishockey GmbH | Düsseldorf | Stephan Hoberg / Jens Thiermann / Daniel Völkel / Harald Wirtz / DEG Eishockey e.V. |
| EHC Red Bull München | EHC Red Bull München GmbH | München | Red Bull GmbH (Mark Mateschitz / Chalerm Yoovidhya) |
| Dynamo Berlin / Eisbären Berlin | EHC Eisbären Management GmbH | Berliini | Philip Anschutz |
| ERC Ingolstadt | ERC Ingolstadt Eishockeyclub GmbH | Ingolstadt | Lukuisia omistajia |
| Fischtown Pinguins | Fischtown Pinguins Bremerhaven SB GmbH | Bremerhaven | Lukuisia omistajia |
| Grizzlys Wolfsburg | Grizzlys Wolfsburg GmbH | Wolfsburg | Volkswagen AG |
| Iserlohn Roosters | Iserlohn Roosters GmbH & Co. KG | Iserlohn | Frank Binz / Casten Böhm / Martin von Hagen / Engelbert Himrich / Thomas Huckschlag / Wolfgang Kirchhoff / Jörg Lohölter |
| Kölner Haie | 1972 Haie Eishockey GmbH | Köln | Uwe Eibich / Frank Gotthardt (pääomistaja) / Ralf Pape |
| Löwen Frankfurt | Löwen Frankfurt Eishockey-Betriebs GmbH | Frankfurt | Stefan Krämer / Andreas Stracke |
| Nürnberg Ice Tigers | Nürnberg Ice Tigers Eishockey GmbH | Nürnberg | Wolfgang Gastner (pääomistaja) |
| Schwenninger Wild Wings | Wild Wings Spielbetriebs GmbH | Villingen-Schwenningen | Thomas Burger / Michael Werner |
| Straubing Tigers | Straubing Tigers GmbH & Co. KG | Straubing | Lukuisia omistajia |
Yritysten tuen määrästä kertoo oleellisen se, että kaudet 2021–22 ja 2022–23 ylimmällä tasolla pelannut Bietigheim Steelers lähti ensimmäiseen DEL-kauteensa 3,3 miljoonan euron kokonaisbudjetilla. DEL:ssä alempaan keskikastiin lukeutuvien Augsburger Pantherin ja Löwen Frankfurtin budjetit kaudella 2023–24 ovat alle puolet kestomenestyjien Adler Mannheimin, Eisbären Berlinin ja EHC Red Bull Münchenin 17-18 miljoonan euron jättibudjeteista.
DELin terveimmät
Konkurssiin menneen Frankfurt Lionsin seuraajaksi perustetulla Löwen Frankfurtilla on onnistunut edeltäjäänsä huomattavasti paremmin talouden osalta. Ison kaupungin joukkueeksi sillä oli kauden 2021–22 päätteeksi vain 400 000 euroa velkataakkaa. Se on tosin vasta hiljattain noussut takaisin pääsarjatasolle.
Myös osalla pienempien kaupunkien joukkueista on runsaasti velkaa. Augsburger Pantherilla oli kauden 2021–22 päätteeksi 6 miljoonaa euroa velkaa. Fischtown Pinguinsin velka oli vastaavasti 3,4 miljoonaa euroa.
Niiden budjetteihin suhteutettuna velkoja voidaan pitää korkeina. Pantherin kokonaisbudjetti on yhdeksän miljoonaa euroa. Pinguinsin viiden miljoonan euron budjetti on tällä hetkellä DEL:n pienin.
me joudumme vuodesta toiseen todistelemaan toimintatapojemme mallikkuutta
Pienemmät paikkakunnat ovat kuitenkin DEL:n terveimpiä, sillä niiden joukkueiden velka ei ole karannut käsistä, kuten esim. Düsseldorfissa, Kölnissä ja Nürnbergissä. Lisäksi ne ovat pystyneet jopa pienentämään velkataakkaansa.
Pienten paikkakuntien joukkueiden velat kauden 2021–22 päätteeksi: ERC Ingoldstadt 800 000 euroa, Straubing Tigers 1,4 miljoonaa euroa, Schwenninger Wild Wings 980 000 euroa ja Iserlohn Roosters 1,3 miljonaa euroa.
Rikkaiden rahoilla pyöriviä joukkueita on myös kritisoitu sarjan sisällä, koska niiden tapa toimia vääristää kilpailua. Muilla on kaudesta toiseen täysi työ selviytyä taloudellisesti.
– Meiltä on käytännössä ryöstetty mahdollisuus urheilulliseen menestykseen usean joukkueen tuhoisten toimien takia, samalla kun me joudumme vuodesta toiseen todistelemaan toimintatapojemme mallikkuutta, kommentoi Iserlohn Roostersin toimitusjohtaja Wolfgang Brück asetelmaa (Iserlohner Kreisanzeiger und Zeitung, 26.3.2010)
Kilpailun kovuus luo painetta käyttää enemmän rahaa, jolloin riskit kasvavat. Tällöin kasvava velkataakka voi yllättäen johtaa konkurssiin ja vuosikymmenen tai parin korpivaellukseen alasarjoissa.
DEL2:n tilanne
Kakkosarjan (DEL2) taloudellista tilannetta tarkastellessa ja verratessa pääsarjan (DEL) tilanteeseen tulee ymmärtää toiminnan mittasuhteet. Tarkastelua helpottaa se, että ottelumäärät ovat vertailukelpoiset: 52 runkosarjaottelu ja päälle 10 joukkueen pudotuspelit.
DEL ja Liiga vertailussa
EY:n raportin mukaan saksalaisten pääsarjajoukkueiden liikevaihto (150 miljoonaa euroa) on vertailukelpoinen kotimaisten pääsarjajoukkueiden liikevaihtoon (150 miljoonaa euroa), mutta jää jälkeen ruotsalaisen SHL-seurojen liikevaihdosta (204 miljoonaa euroa).
Joukkueiden osalta vain Tappara yltää Adler Mannheimin, Eisbären Berlinin ja EHC Red Bull Münchenin tasolle liikevaihdossa.
DEL:n ja Liigan pienimmät kokonaisbudjetit pyörivät viiden miljoonan euron tietämillä.
DEL2 ja Mestis vertailussa
DEL2 on puolestaan liikevaihdoltaan merkittävästi suurempi (48,8 miljoonaa euroa) kuin kotimainen kakkossarja. Mestiksestä ei ole tuoreita tietoja, mutta sen joukkueiden yhteenlaskettu lienee alle kymmenen miljoonaa euroa.
Mestis vertautuukin taloudellisesti pikemminkin Oberligaan, jossa operoidaan muutaman sadantuhannen euron budjeteilla ja kärkipää yli miljoonan euron budjeteilla.
Kaudella 2022–23 pääsarjassa pelasi 15 joukkuetta ja niiden yhteenlaskettu liikevaihto oli 150 miljoonaa euroa, mikä tarkoittaa keskimäärin 10 miljoonaa euroa joukkuetta kohden. Samaan aikaan kakkosarjassa pelasi puolestaan 14 joukkuetta. Niiden yhteenlaskettu liikevaihto oli 48,8 miljoonaa euroa eli vajaa 3,5 miljoonaa euroa joukkuetta kohden.
DEL2:n sisältä löytyy merkittäviä eroja joukkueiden budjeteissa. Kauden 2021–22 päätteeksi DEL:stä pudonnut Krefeld Pinguine lähti kauteen 2022–23 DEL2:n suurimmalla neljän miljoonan euron kokonaisbudjetilla. Ennen budjetin pienentämiseen johtaneita talousvaikeuksia sen budjetti oli DEL:ssä kuusi miljoonaa euroa.
Eispiraten Crimmitschau, Kassel Huskies ja EV Landshut lähtivät kauteen 3,5 miljoonan, 3,2 miljoonan ja kolmen miljoonan euron budjeteilla. Selber Wölfen kahden miljoonan budjetti oli sarjan pienin.
– DEL2:ssa täytyy olla jo kaksi miljoonaa euroa, kommentoi Oberliga-joukkue Hannover Scorpionsin nykyinen toimitusjohtaja Jochen Haselbacher DEL2:n häntäpään budjetteja (Norddeutscher Rundfunk, 3.2.2023).
Sarjan kasvanut liikevaihto näkyi nousseina budjetteina kaudeksi 2023–24. Eispiraten Crimmitschau ilmoitti nostaneensa budjettinsa 3,8 miljoonaan euroon. DEL:n paluuta yrittävä Kassel Huskies nosti budjettinsa 4 miljoonaan euroon.
Monilla budjetti pyörii kolmen miljoonan tietämillä. Finaaleissa Ravensburg Towerstarsille hävinnyt EC Bad Nauheim puolestaan lähti tähän kauteen 3,3 miljoonan euron budjetilla. DEL:stä pudonnut Bietigheim Steelers palasi sarjaan aiempaa vaatimattomammalla 3,2 miljoonan budjetilla. ESV Kaufbeurenin kohdalla budjetti on 2,9 miljoonaa euroa.
Kakkossarjan joukkueiden velkatilanne on samankaltainen kuin DEL:n pienempien paikkakuntien joukkueilla. Kauden 2021–22 päätteeksi joukkueilla oli velkaa satojatuhansia euroja tai hieman yli miljoona euroa.
Jos asiaa tarkastelee taloudellisesta näkökulmasta, on järkevämpää pelata ja menestyä kakkosliigassa
Bietigheim Steelersille velkaa oli kertynyt miljoona euroa, Dresdner Eislöwenille 1,2 miljoonaa euroa, EC Kassel Huskiesille 1,1 miljoonaa euroa, Eispiraten Crimmitschaulle 261 000 euroa, Ravensburg Towerstarsille 845 000 euroa, EV Landshutille 646 000 euroa, ESV Kaufbeurenille 358 000 euroa ja Lausitzer Füchselle 690 000 euroa.
Pääsarjasta pudonneen Krefeldin tuoreimmat tiedot ovat kaudelta 2020–21. Velkaa oli tuolloin kertynyt 2,7 miljoonaa euroa. Sama koskee EC Bad Nauheimia, jolla oli tuolloin velkaa 969 000 euroa, ja Eisbären Regensburgia, jolla oli vastaavasti velkaa 494 000 euroa.
EHC Freiburgista ja Rosenheim Starbullsista ei ole saatavilla tuoreita tietoja, sillä joukkueiden toimintaa ei operoida yhtiömuotoisina, vaan ne toimivat seurojen alaisuudessa. Selber Wölfestä ei ole myöskään saatavilla tietoja, koska sen toiminta yhtiöitettiin vasta vuonna 2022.
DEL2-joukkueilla ei ole samalla tavalla velkaa kuin monille DEL-joukkueilla, mutta toiminnan mittasuhteet huomioon ottaen niillekin voi käydä köpelösti. Pieneltä vaikuttava velka saattaa kaataa pienemmän toiminnan lopulta varsin helposti.
Myös kakkossarjataso on saanut oman osansa mesenaateista. Huonekalupalla rikastunut ja Dresdenin kiinteistöistä kiinnostunut berliiniläinen miljardööri Kurt Krieger pelasti Eislöwenin konkurssilta kauden 2005–06 päätteeksi.
Ylös ja alas
DEL:n lisenssiehdot
Lisenssiehdot tulee täyttää määräajassa ennen alkavaa kautta.
Ehdoista merkittävimmät DEL2-joukkueille ovat:
– Vakuus: 800 000 euroa.
– Kirjausmaksu: 16 000 euroa.
– Joustokaukalo
– Hallin ominaisuudet: 8 000 pistettä.
Vakuudella pyritään takaamaan se, että joukkueella on miljoonaliiketoimintaan vaadittu rahoitus. Lisäksi sillä katetaan menetettyjä tuloja, mikäli jokin joukkue menee konkurssiin tai vetäytyy toiminnasta muusta syystä kesken kauden.
– Seisomapaikka = 1 p, istumapaikka = 2 p, VIP-paikka = 4 p
– LED-valaistus = 1000 p
Ehdot täyttävät DEL2-joukkueet
– Bietigheim Steelers
– Dresdner Eislöwen
– Kassel Huskies
– Krefeld Pinguine
DEL:n ja DEL2:n välillä on pelillinen kuilu, joten varsinaisten karsintapelien sijaan pääsarja on ollut joko suljettu tai sieltä putoaminen on viimeaikoina perustunut runkosarjasijoitukseen. DEL2-joukkueessa saa pelata vain neljä ulkomaalaista, samalla kun sarjaporasta ylempänä heitä saa olla yhdeksän, joten karsintaotteluiden pelaaminen olisi lähtökohtaisesti epäreilua.
– Karsinta kakkosliigan mestarin kanssa ei ole mahdollinen, sillä joukkueita koskevat eri ulkomaalaisrajoitukset, kommentoi Tripcke sarjajärjestelmää (HNA, 16.11.2022).
– DEL2:n pudotuspelit päättyvät huomattavasti myöhemmin kuin DEL:n runkosarja, lisäsi Tripcke käytännön seikoista (HNA, 16.11.2022)
Lisäksi DEL:n sisällä katsotaan, että on yksinkertaisesti reiluinta, että koko kauden heikoiten pelannut joukkue putoaa. Häntäpään sisäisten karsintojen ongelmana on se, että ne kertovat tilanteesta kauden päätteeksi, eivätkä joukkueen menestyksestä sarjassa.
Nousijalta on vaadittu menestystä kakkossarjatasolla, mutta sen lisäksi sen tulee täyttää tietyt kriteerit. Hallin kapasiteetin tulee olla riittävän suuri ja joukkueella olla riittävästi varaa kamppailla pääsarjatasolla.
– Kuulumme kakkosliigaan. Jos asiaa tarkastelee taloudellisesta näkökulmasta, on järkevämpää pelata ja menestyä kakkosliigassa, tuumi 1990-luvulla DEL-joukkue Kaufbeurer Adlerin konkurssia todistanut ESVK Kaufbeurenin pitkäaikainen kannattaja Siggi Lutzenberger (Bayerischer Rundfunk, 3.1.2023).
DEL2:n joukkueilla on samat haasteet kuin DEL:n pikkupaikkakuntien joukkueilla. Monien niistä pitää lisäksi parantaa nykyisiä halliolosuhteitaan tai rakentaa uusi halli, mikäli ne halajavat sarjaporrasta ylemmäksi.
DEL suhtautuu kuitenkin positiivisesti DEL2-joukkueisiin. Sen johdossa sarjapaikkoja ei ole kiveen hakattu.
– Liigan vastuuhenkilönä minun on sanottava, että minulle on yhdentekevää, mitkä 14 joukkuetta pelaavat sarjassamme. Oleellista on se, että järjestelmä toimii ja ettei sarjaan nouse yksikään, jolla ei ole urheilullisia tai taloudellisia mahdollisuuksia pärjätä sarjassa, kommentoi Tripcke DEL:n nykylinjaa (HNA, 16.11.2022).
Samalla sarjanoususta ja putoamisesta ei haluta muodostuvan kauden 2022–23 tyyppistä sirkusta, jossa DEL2:n mestari ei täytä sarjanousun kriteereitä tai ei halua nousta sarjatasoa ylemmäs, samalla kun putoajan paikalla oleva odottaa kohtaloaan toimettomana, voimatta tehdä pelaaja- ja sponsorisopimuksia tulevalle kaudelle.
– On tärkeää, että mahdollisimman moni kakkosliigan paikkakunta voidaan ottaa huomioon, virkkoi Tricpke sarjajärjestelmän yhtenäistämisen merkityksestä ja uskottavuudesta (HNA, 16.11.2022).
Oberligan tilanne
Kolmossarjataso (Oberliga) on jaettu maantieteellisesti kahtia eteläiseen ja pohjoiseen lohkoon. Joukkueiden lukumäärä on vaihdellut runsaasti kausien mittaan ja nykyisellään sarjassa pelaa myös yksi joukkue Alankomaista: Tillburg Trappers.
Oberliga on ollut kokoonpanoiltaan DEL:iä ja DEL2:sta kotimaisempi, sillä kokoonpanossa on ennen kautta 2022–23 saanut olla vain kaksi ulkomaalaispelaajaa. Rajoitusta nostettiin kolmeen ulkomaalaispelaajaaan, koska DEL ja DEL2 rohmuavat parhaat ja lupaavimmat saksalaiset riveihinsä.
– Oikeasti hyvät pelaavat DEL:ssä ja DEL2:ssa ja ei niin hyvät pyytävät nyt Oberligassa summia, jotka eivät vastaa heidän taitotasoaan, kommentoi ECDC Memmingenin toiminnasta vastaava Sven Müller (Allgäuer Zeitung, 26.7.2022).
– Tällä hetkellä lähes ulkomaalaispelaajien tasoiset saksalaiset pelaajat pyytävät samaa palkkaa kuin rajoitusten piiriin lukeutuvat ulkomaalaispelaajat, virkkoi EV Füssenin varapuheenjohtaja Thomas Zellhuber (Allgäuer Zeitung, 26.7.2022).
DEL- ja DEL2-joukkueisiin verrattuna Oberligassa operoidaan varsin maltillisilla budjeteilla. Pohjoisen lohkon kärkijoukkueisiin lukeutuvat Hannover Scorpions ja Saale Bulls Halle operoivat kaudella 1,5 miljoonan ja 1,6 miljoonan euron kokonaisbudjetilla kaudella 2022–23.
Myös eteläisen lohkon kärkijoukkueet operoivat ainakin yli miljoonan euron budjeteilla. Niiden budjetit ovat moniin muihin joukkueisiin verrattuna kolmin- tai nelinkertaisia. Keskikastiin lukeutuva ECDC Memmingen operoi arviolta miljoonan euron budjetilla. Häntäpään budjetit ovat muutama satatuhatta tai puoli miljoonaa euroa.
Monien joukkueiden toiminta kuuluu seuran alaisuuteen. Niiden velkatilanteesta on tietoa on saatavilla pisaroittain.
Kakkosarjatasolla aiemmin pelanneet Bayreuth Tigers, Heilbronner Falken ja Tölzer Löwen ovat kerryttänyt jatkossa maksettavaa runsaasti. Tigersilla oli 955 000 euroa maksettavia 2021–22 päätteeksi, Falkenilla 914 000 euroa ja Löwenillä 747 000 euroa.
Oleellista on se, että järjestelmä toimii ja ettei sarjaan nouse yksikään, jolla ei ole urheilullisia tai taloudellisia mahdollisuuksia pärjätä sarjassa
Hannover Indiansilla velkaa oli 355 000 euroa ja Hannover Scorpionsilla 316 000 euroa. Velkaansa aiempina vuosina kuitanneelta SC Riesserseellä oli saatavia vain 81 000 euroa.
Herne Miners on merkattu halliyhtiön alaiseksi joukkueeksi, jonka tilikausi on kalenterivuosi. Sen velat olivat vuoden 2021 päätteeksi 712 000 euroa. IceFighters Leipzigin viimeisimmät tiedot ovat kaudelta 2020–21. Velkaa oli kertynyt tilikauden päätteeksi 398 000 euroa.
Kun ottaa huomioon Oberliga-joukkueiden kokonaisbudjetit, on selvää, että DEL2:sta pudonneet joukkueet ovat pahasti veloissa. Mikäli ne eivät saa talouttaan terveeksi tai löydä jostain varakasta mesenaattia, niiden kohtalona saattaa olla konkurssi.
Myös muiden velat saattavat muodostua ongelmiksi, sillä sarjatasoon suhteutettuna ne ovat silti varsin korkeita. Tästä esimerkkinä käy Crocodiles Hamburg, jonka taustayhtiö meni konkurssiin kauden 2022–23 päätteeksi.
Crocodiles oli ilmoittanut maksukyvyttömyydestään jo joulukuussa 2018, mutta velkasaneeraus ei tuottanut toivottua tulosta. Viimeisen saatavilla olevan tilinpäätöksen mukaan velkaa oli kertynyt taustayhtiölle (1. Hamburger Eissport GmbH) kauden 2019–20 päätteeksi 360 000 euroa.
Kertynyt velka ja 150 000 euron verran pudonneet sponsoritulot olivat liikaa omistajille. Kaudella 2022–23 yli miljoonan euron budjetilla operoineen Oberliga-joukkueen konkurssin syyksi ilmoitettiin seuraavaa kautta koskeva puolen miljoonan euron kassavaje.
Krokotiilien konkurssi ei ollut ensimmäinen laatuaan. Edellisen kerran se ajautui konkurssiin, kun Anschutzin ja Harkimon kanssa hallin rakennuttamiskilpailun hävinnyt Klaus-Peter Jebens luopui joukkueen omistuksesta.
Crocodilesin uudet omistajat, Frank Gerth, Udo Werner ja Brigitte Doose, yrittivät tuolloin napata halliprojektin Harkimolta, mutteivat onnistuneet siinä. Ilmeisesti amerikkalais-brasilialais-senegalilainen rahoitusmalli ei vakuuttanut Hampurin päättäjiä.
Kolmossarjatasolla pienikin kupru taloudessa saattaa muodostua ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. Perinteikkään pikkuseuran EV Füssenin toiminta oli vaakalaudalla, kun se oli menettää sarjapaikkansa kauden 2022–23 päätteeksi puuttuvan 70 000 euron takia.
Saako rahalla menestystä?
Pienten DEL-paikkakuntien kilpailukyky on vähintäänkin kohtuullinen, ainakin runkosarjasijoituksia tarkastellessa. Pudotuspelimenestyksen osalta tilanne on haastavampi.
Loputtoman rahan turvin operoivat Adler Mannheim, EHC Red Bull München ja Eisbären Berlin ovat voittaneet lähes kaikki mestaruudet 2010-luvulta alkaen. Ainoa poikkeus on ERC Ingolstadtin mestaruus kaudella 2013–14.
Adler ja Eisbären hallitsivat myös 2000- ja 2010-lukua. Mestaruus lipsahti muille vain neljästi. Mannheimilaisjoukkue dominoi myös 1990-luvulla.
Ehkä askarruttavinta DEL:n historiassa on se, että raskaasti velkaantuneiden Düsseldorfer EG:n ja Kölner Haien menestysvuodet sijoittuvat 1990-luvulle ja 2000-luvun alkuun. Nürnberg Ice Tigers ei puolestaan ole päässyt välieriä pidemmälle pudotuspeleissä, vaikka se on ollut mukana sarjassa sen alusta saakka.
Pikkupaikkakuntien joukkueille tilanne on hankala, sillä pelaajabudjetin kasvattaminen pudotuspelimenestyksen toivossa kostautuu helposti. DEL:n ja DEL2:n osalta tilanne on kuitenkin nykyään selkeä.
Mikäli DEL2-joukkueiden olosuhteita saadaan parannettua vaaditulle vähimmäistasolle, niiden ja DEL:n häntäpään joukkueiden välinen kilpailu tulee kasvamaan. DEL:n osallistuakseen tarvitsee toki lähemmäs miljoona euroa säästöjä, mutta se koskee kaikkia sarjaan osallistuvia. Sen saa takaisin kauden päätteeksi pelaa joukkue sitten millä sarjatasolla tahansa, kunhan on hoitanut velvoitteensa odotetulla tavalla.
Vastaavasti Oberligan kärjen talous riittää ainakin sinnittelemään DEL2:n häntäpäässä. Tämä mahdollistaa alemmilta sarjatasoilta nousun, mikäli talous ja halli ovat vaaditussa kunnossa.
Plussat ja miinukset
Moni asia on mennyt eteenpäin saksalaisessa sarjakiekkoilussa. Olosuhteet ovat parantuneet ja sarjajärjestelmää voi nykyään pitää uskottavana. Pääsarjan ja kakkosarjan uudistumista ja uudelleenbrändäystä voi pitää onnistuneena, vaikka kummassakin aikaa, rahaa ja vaivaa hukkui lajipäättäjien keskenäisiin valtataisteluihin.
DEL on nykyään urheilullisesti uskottava pääsarja, joka kilpailee kotimaisen Liigan kanssa samoista ulkomaalaispelaajista. Myös DEL2 on parantanut uskottavuuttaan ja nykyään se mainostaa itseään Euroopan seuratuimpana jääkiekon kakkossarjana.
Syy kehitykselle on selvä. Rahalla saa halleja, pelaajia ja menestystä. Kehityksellä on kuitenkin kääntöpuolensa. Saksalainen sarjakiekkoilu on pyörinyt 1970-luvulta saakka eli lähes puoli vuosisataa velkarahalla.
Sarjauudistuksilla on pyritty tervehdyttämään joukkueiden talous, mutta siinä on epäonnistuttu. Sama meno jatkuu eikä loppua näy. Toiminta on huomattavan riippuvaista mesenaattien rahoista ja edelleen hyvin kaukana kestävästä ja kannattavasta liiketoiminnasta.
Saksalaisen sarjakiekkoilun selvin heikkous on junioritoiminnassa, mikä heijastuu ammattilaissarjojen pelaajamarkkinoihin, palkkapyyntöihin ja maajoukkuetoimintaan. Pohjois-Amerikasta kopioidussa toimintamallissa joukkueet kilpailevat parhaista saatavilla olevista pelaajista.
Pohjois-Amerikan malli ei kuitenkaan lopulta selitä tilannetta, sillä lyhytnäköinen rahalla ongelmien ratkominen sai alkunsa jo 1970-luvulla. Isojen kaupunkien joukkueet ostivat jo tuolloin itselleen menestystä julkisuuden kipeiden rahamiesten varoilla, näivettäen pienempien paikkakuntien toimivat junioriputket.
Saksassa on miljoonia euroja, joidenka turvin ammattilaissarjojen toiminnasta olisi mahdollista saada kestävää ja kannattavaa. Nämä rahat olisi syytä kuitenkin ohjata enemmissä määrin lajin ja pelaajien pitkäaikaiseen kehittämiseen koko maan laajuisesti, sen sijaan, että ne käytetään lyhytnäköisesti lopulta liian kalliisiin jättiareenoihin ja palkkasotureihin.