Viime vuonna alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuissa Texasissa voiton itselleen nappasi Kanada, joka kaatoi finaalissa Venäjän lukemin 5–3. Pronssiottelussa Ruotsi oli Pikkuleijonia vastaan vahvempi tylyin lukemin 8–0. Tänä vuonna ainakin finaalipari muuttuu, sillä Venäjä on suljettu ulos kansainvälisestä toiminnasta.
Paikat mitalipeleihin ratkotaan torstaina, kun kaikki joukkueet pelaavat puolivälierissä. Yllätyksiä saattaa olla luvassa, mutta tutut maat raivaavat todennäköisesti tiensä jatkoon.
Suomi–Kanada
Suomella on eittämättä kova haaste edessä. Alkusarjan ajoittaisesta tahmeudesta huolimatta Kanadan joukkue on jälleen kova, vaikka siltä uupuu nimimiehiä juniorisarjojen ollessa vielä kesken.
Kanada sijoittui omassa alkulohkossaan vasta kolmanneksi, kun Tšekki voitti joukkueen jatkoajalla. Kahdesta tappiosta huolimatta joukkue on Connor Bedardin johdolla valmis puolustamaan mestaruutta. Bedard on iskenyt turnauksen kolmessa ottelussa neljä maalia, joista kolme syntyi Saksaa vastaan.
Pikkuleijonien päävalmentaja Mika Marttila nosti ennen turnauksen alkua esiin joukkueen puolustusvalmiuden. Tiiviillä oman alueen pelaamisella on suuri merkitys Kanada-ottelussa, sillä vastustajan leirissä on Adam Fantillin ja Matthew Woodin kaltaisia erittäin taitavia yksilöitä, joilta odotetaan vielä enemmän turnauksen edetessä.
Suomen on kitkettävä yksilövirheet pois sekä hyödynnettävä omat paikkansa tehokkaasti. Ottelu Latviaa vastaan antoi viitteitä siitä, kuinka tasapainoista pelaaminen voi parhaimmillaan olla. Kanadaa vastaan on kuitenkin löydettävä yksi vaihde lisää, ja ykköskorin pelaajien on astuttava esiin.
Voitto Kanadasta olisi yllätys, joka vaatii jokaisen palasen loksahtamista kohdilleen. Synkkiä pilviä ottelun ylle tuo Aleksanteri Kaskimäen loukkaantuminen Ruotsi-ottelussa, mutta ratkaisijoita löytyy alemmistakin ketjuista, kuten Kasper Halttunen ja Lenni Hämeenaho ovat osoittaneet.
Kapteeni Jere Lassila on tehny myös kaksi maalia, mutta varakapteeniksi nousseelta Joakim Kemelliltä odotetaan vielä tehoja. Parhaimmillaan ykkösketju pystyy kierrättämään kiekko alakerran kautta viisaasti ja nopeasti lyhyillä syötöillä, jolloin maalipaikkoja aukenee.
Yhdysvallat–Latvia
Yhdysvallat on mennyt omia menojaan alkulohkossa, kun joukkueen maaliero on huima 24–7. Avausottelussa joukkue kaatoi myös rakkaan vihollisensa Kanadan 8–3. Ottelu lienee siis suhteellisen selvä jo ennen yhtäkään vaihtoa, vaikka Latvia onnistuikin omassa avauksessaan kaatamaan Ruotsin.
Latvia onnistui kahden ylivoimamaalin turvin voittamaan nimivahvan Ruotsin, mutta seuraavan päivän Suomi-ottelussa näkyi joukkueen sekä etenkin ykkösketjun pelaajien väsymys. Suomea vastaan Latvia roikkui mukana ensimmäisen erän ajan ja lohkon päätöskamppailussa Sveitsi kairasi voiton latvialaisista lukemin 4–3.
Yhdysvaltojen nipusta esiin ovat nousseet Logan Cooley, jonka nimi on NHL:n varaustilaisuutta ajatellen monien listojen kärkisijoilla sekä viisi pistettä alkulohkossa tauluun lyönyt Cruz Lucius. Joukkueen kovasta tasosta kertoo se, että alkusarjan osalta turnauksen pistepörssin kymmenen parhaan joukossa on neljä yhdysvaltalaista.
Latvian joukkueesta ainoastaan Eriks Mateiko on iskenyt kaksi maalia ja muut viisi maalia ovat jakautuneet eri pelaajille. Se kertoo siitä, että selkeä ykkösnyrkki joukkueesta uupuu, mutta joukkue osaa kyllä käyttää paikkansa tehokkaasti.
Tilaa saattaa kuitenkin Yhdysvaltoja vastaan aueta todella vähän, ja joukkueen on oltava valmis puolustamaan tiiviisti väsymättä. Haaste on mitä todennäköisemmin Latvian kaltaiselle joukkueelle liian suuri.
Ruotsi–Saksa
Ruotsin turnaus lähti yskähdellen liikkeelle, mutta 6–2-voitto Sveitsistä ja tiistai-illan Suomi-ottelu antoivat viitteitä paremmasta. Etenkin joukkueen ykkösketju Liam Öhgren–Noah Östlund–Jonathan Lekkerimäki on osoittanut taituruutensa. Ketjun sisällä kiekko liikkuu nopeasti pelaajalta toiselle, sillä pelaajat ovat seurajoukkueesta toisilleen tutut.
Saksa pelasi erittäin kovassa A-lohkossa, jossa se jäi täysin nollille maalieron ollessa 7–22. Lienee siis selvää, että ennakko-odotusten mukaan Ruotsi hoitaa helpohkosti ottelun, kunhan se ei lähde selkä suorana kaukaloon.
Ruotsi kykeni ottelussa Suomea vastaan pitämään kiekkoa, mutta joukkueen peli meni hetkellisesti sekaisin vastustajan lyödessä maalin. Turnauksen jatkoa ajatellen pelaajien on keskityttävä omaan tekemiseen sekä hermojen kurissa pitämiseen, sillä pelaajien sooloilu voi johtaa vaarallisiin kiekonmenetyksiin suuria kiekkomaita vastaan.
Viime vuoden turnauksessa Ruotsi hävisi selkeästi Kanadan nimivahvalle joukkueelle välierissä, mutta tällä kertaa joukkue tavoittelee finaalipaikkaa. Moni joukkueen pelaaja on noussut jo SHL-joukkueiden kokoonpanoon, mikä antaa joukkueelle selvän edun.
Alkulohkossa Östlundin ja Lekkerimäen lisäksi Mattias Hävelid löi tauluun neljä tehopistettä. Saksan joukkueesta Julian Lutz teki tehot 2+2 ja Veit Oswald 0+3.
Tšekki–Sveitsi
Tšekin kaksikko Jiří Kulich ja Eduard Šalé valtasivat pistepörssin kaksi ensimmäistä sijaa alkusarjan jälkeen tehoin 6+1 ja 1+6. Joukkueen peli pyörii pitkälti heidän kauttaan, mikä ei ole ihme, jos tarkastelee kaksikon otteita seurajoukkueissa kuluvalla kaudella.
Tšekin ja Sveitsin välinen kamppailu saattaa olla etukäteen ajateltuna puolivälieräotteluista tasaisin. Tšekki on niskan päällä ajatellen alkulohkon otteluita, sillä joukkue kaatoi niin Saksan kuin Kanadankin. Sveitsi puolestaan voitti joukkueiden edellisen kohtaamisen, mutta sitä ennen Tšekki vei nimiinsä neljä edeltävää ottelua.
Sveitsi nappasi alkulohkon päätöskamppailussa tärkeän voiton Latviasta, ja kyseisessä ottelussa Sveitsin jokaisen maalin iski eri pelaaja. Vaikka yksittäisiä huippunimiä ei nouse esiin, löytyy ratkaisuvoimaa monesta eri ketjusta.
Tšekkiläiset laukovat alkusarjassa runsaasti ja pyrkivät luomaan suoraviivaisia hyökkäyksiä kohti maalia. Vaikka joukkue hävisi Yhdysvalloille, laukoi se vain kahdesti vähemmän. Kanadaa vastaan se vei laukaukset lukemin 52–24.
Sveitsin puolustuksen on oltava hereillä ja hyökkäyksiin on lähdettävä usean pelaajan voimin, sillä esimerkiksi Suomea vastaan hyökkäysyritykset jäivät turhan usein vain yksittäisten pelaajien esiinnousuiksi.
