Stanley Cupin voittamiseen vaaditaan uhrautumista, mustelmia ja kehon viemistä äärirajoille. TV-kommentaattorit ja joukkuetoverit ylistävät pelaajia, jotka vetävät luistimet jalkaan ja vähät välittävät edellisessä ottelussa kärsitystä loukkaantumisesta.
Murtuneita luita, tikattuja haavoja ja kivun aiheuttamaa tajuttomuutta.
Televisiokanava TSN:n tekemän "The Problem of Pain" -lyhytdokumentin mukaan pelaajat ovat harvoin tietoisia vahvojen kipulääkkeiden sivu- ja pitkäaikaisvaikutuksista. Myös joukkueiden kanssa yhteistyötä tekevien sairaaloiden ja hoitolaitosten yhteistyötä pidetään eettisesti epäilyttävänä. Kenen vastuulle jää lääkkeiden sivuvaikutusten kertominen pelaajille? Miksi joukkueen lääkärit sallivat kipulääkkeiden jatkuvan käytön, vaikka ohjeet sallivat käytön vain viiden päivän ajan?
Pelaajille opetetaan jo hyvin varhaisessa iässä, että otteluita ei jätetä väliin pienten vaivojen tai kolotuksen takia. Liigan sisällä on myös kova kilpailu ja yhteensä työpaikkoja NHL-kaukaloista löytyy vain noin 700. Jos jää kivun takia pois kokoonpanosta, leimataan nopeasti pehmeäksi ja tuo leima seuraa perässä koko uran ajan. Joukkueiden omistajat ja GM:ät eivät ole kiinnostuneita pelaajista, jotka eivät ole valmiita tekemään kaikkensa joukkueen yhteisen edun eteen.
Tällöin pelaajat pelaavat kivun kanssa.
Toradol on urheilumaailman hittituote
− Se on tulehduskipulääke, joka estää prostaglandiinien muodostumista elimistössä. Prostaglandiinit ovat aineita, joita elimistössä syntyy muun muassa tulehduksen ja vamman yhteydessä. Ne herkistävät hermoja kivulle ja voimistavat turvotusta kudoksissa. Lääke vähentää prostaglandiinien määrää, jolloin kipu ja turvotus lievittyvät.
Näillä sanoin kuvaillaan NHL:n uusinta hittituotetta, kipulääke Toradolia. Piikin tai pillerin muodossa annettava kipulääke on TSN:n julkaisemien tietojen mukaan hyvin yleinen NHL-piireissä. Vaikka lääkkeen suositeltu käyttöaika on vain viisi päivää, NHL-lääkärit ovat antaneet pelaajiensa käyttää sitä jopa koko kauden ajan. Helsingin IFK:ssa pelaajauransa viimeisen kauden pelannut puolustaja Kyle Quincey jakoi omat kokemuksensa lääkkeen käytöstä.
− Käytin Toradolia koko kauden ajan, koska se peitti kaikki kipuni. Tunsin olevani supermies ja ajatukseni pysyivät täysin kirkkaina. Olisin voinut juosta tiiliseinän läpi enkä olisi tuntenut mitään kipua, Quincey kertoo.
Yhdysvaltojen ja Kanadan lääkeviranomaisten mukaan Toradolia ei saisi käyttää pidempään kuin viisi päivää, eikä sitä saisi myöskään käyttää krooniseen kipuun. Lääkkeen tunnetuiksi sivuvaikutuksiksi mainitaan sisäelinviat ja sisäinen verenvuoto. NHL ei ole suinkaan ainoa urheiluliiga, jossa kipulääkkeitä ei käytetä vain peleistä tulleiden loukkaantumisten hoitoon vaan myös siihen, että pelaajat pystyvät pelaamaan ottelut kipujensa kanssa. NFL on paininut jo vuosia kipulääkeongelman kanssa.
Oman tarinansa TSN:n dokumentissa jakoi myös entinen NHL-hyökkääjä Ryan Kesler. 14 kautta taalakaukaloissa kiekkoillut Kesler mursi uransa aikana lukemattoman määrän luita ja oli useammassa olkapääleikkauksessa. Kovasta pelityylistään jenkkihyökkääjä ei suostunut luopumaan.
Kun keskustelu siirtyy miehen tämänhetkiseen elämänlaatuun, Kesler taistelee kyyneleitä vastaan ja menee hiljaiseksi.
Miehen ura päättyi lonkkavammaan, josta käynnistyi myös laajempien terveysongelmien kierre. Kesler sairastui vuonna 2015 paksusuolentulehdukseen, joka johtui lääkäreiden mukaan pitkälti Toradolin väärinkäytöstä pitkällä aikavälillä. Sairaudesta johtuvat kivut olivat sietämättömiä.
− Paksusuolessani oli reikiä ja sisäelimeni kramppasivat jatkuvasti. Sen kanssa eläminen oli hyvin epämiellyttävää. Jouduin käymään vessassa 30−40 kertaa päivässä ja kehostani poistui vain verta. Se kuluttaa loppuun, Kesler muistelee.
Myöhemmin Kesler sairastui myös Crohnin tautiin, jonka kanssa hän joutuu elämään loppuelämänsä ajan. Kun keskustelu siirtyy miehen tämänhetkiseen elämänlaatuun, Kesler taistelee kyyneleitä vastaan ja menee hiljaiseksi.
− Se ei ole sillä tasolla, jolla haluaisin sen olevan. Jos leikin lasteni kanssa ulkona, tiedän, että maksan siitä hintaa seuraavana päivänä. Joudun viettämään suurimman osan päivistäni katsellen muiden ihmisten tekemisiä, Kesler kertoo.
Keslerin mukaan pelaajat tekevät itse omat päätöksensä ja hän seisoo omien päätöstensä takana. Hän ei kuitenkaan itse ollut tietoinen esimerkiksi Toradolin sivuvaikutuksista, ja hän toivoisi tulevaisuudessa lääkärien ottavan nykyistä suuremman roolin tietoisuuden jakamisessa.
Kovasta pelityylistään hintaa maksaa myös yhdeksän kautta NHL:ssä pelannut hyökkääjä Zenon Konopka. Yli 700 tikkiä uransa aikana kasvoihinsa saaneen hyökkääjän tärkein tehtävä oli suojella joukkuetovereitaan, hinnalla millä hyvänsä. 39-vuotias Konopka kertoo Toradol-piikkien käytön olleen niin yleistä, että pukukopissa oli jono ennen ottelua niiden saamiseksi. Kivun kanssa eläminen tuli Konopkalle tutuksi uran aikana ja tämä jätti näkyvät jäljet miehen elämään.
− Jouduin heittämään ainakin satoja lakanoita pois, koska ne olivat aamulla herätessäni täysin veriläikkien peitossa kaikista haavoistani, Konopka sanoo.
Toisen mielipiteen hankinta on heikkouden osoitus
Kuinka yleistä kipulääkkeiden ja erityisesti Toradolin käyttö NHL:ssä sitten on? TSN:n haastattelema pelaaja-agentti kertoo tietävänsä useita pelaajia, jotka käyttävät Toradolia ennen kauden jokaista ottelua. Pitkälle kevääseen etenevä pelaaja saa tällöin kauden aikana lähes 100 kipupiikkiä.
NHL:n ja pelaajayhdistyksen muodostama kipulääkkeiden käyttöä seuraava ryhmä kokoontuu kerran kaudessa tarkistamaan joukkueiden lääkäreiden keräämät raportit. Näistä raporteista ei kuitenkaan käy ilmi käytettyjen kipulääkkeiden kokonaismäärä tai tyyppi.
"Asianmukaista hoitoa ja diagnosointia on tarjolla, voin luvata sen. Sitä ei vain haluta antaa pelaajille."
Jatkoaika haastatteli vuonna 2019 entistä NHL-hyökkääjää Dan Carcilloa ja keskustelun aiheeksi nousi pelaajien saama hoito NHL:ssä. Carcillolla, joka kärsi muun muassa seitsemän dokumentoitua aivotärähdystä urallaan, on selvä näkemys siitä, että NHL-pelaajilta evätään pääsy parhaiden lääkäreiden luokse.
− NHL-pelaajat eivät saa asianmukaista hoitoa, eikä heidän vammojaan diagnosoida asianmukaisesti. Asianmukaista hoitoa ja diagnosointia on tarjolla, voin luvata sen. Sitä ei vain haluta antaa pelaajille, Carcillo kertoo.
TSN:n dokumentissa haastateltujen entisten NHL-pelaajien Keslerin ja Quinceyn mielipiteet ovat samoilla linjoilla Carcillon kanssa. Kesler muistuttaa, että joukkueen lääkärit ovat työsuhteessa juuri joukkueen kanssa, eivät yksittäisten pelaajien kanssa Joukkueen edun mukaista on se, että pelaajat ovat kaukalossa.
Uuden trendin mukaisesti sairaalat ja yksittäiset klinikat toimivat joukkueiden sponsoreina. Esimerkkejä riittää ympäri liigaa: Washington Capitalsin yhteistyökumppani on MedStar Health, Florida Panthersin Florida Hospital ja New Jersey Devilsin Barnabas Health. Quinceyn mukaan eturistiriita on ilmeinen.
− Näiden sairaaloiden ja klinikoiden tehtävänä on nyt joukkueen pelaajien pitäminen kaukalossa ja pelikelpoisina keinolla millä hyvänsä. Omasta mielestäni eturistiriitatilanne on hyvin selvä, Quincey arvioi.
Carcillo nosti saman asian esille jo vuoden takaisessa haastattelussa. Hänen mukaansa joukkueen lääkärit tekivät työtä käskettyä. Joukkueen huoltajan tärkein tehtävä on pitää pelaajat pelikunnossa. Jos loukkaantumisten takia väliin jääneiden otteluiden määrä on suuri, huoltaja saa mitä todennäköisemmin etsiä uuden työnantajan kauden päätyttyä.
TSN:n dokumentista selviää, että NHL-pelaajat hakevat vammoihinsa usein toisen lääkärin mielipidettä. Pelaaja-agentin mukaan tällöin haetaan mielipidettä alan ammattilaiselta, jolla ei ole mitään yhteyksiä ammattilaisurheiluun. Quincey kertoo, että toisen mielipiteen hankkiminen ei aina ollut helppoa.
– Varsinkin nuoremmat pelaajat ikään kuin pelkäsivät toisen mielipiteen hankkimista. He pelkäsivät, että sen hankkiminen saisi heidät näyttämään jotenkin pehmeämmiltä, Quincey sanoo.
Stanley Cupin voittaminen vaatii kovaa työntekoa, ja fyysisessä pelissä ei välty kolhuilta ja vammoilta. Kipulääkkeet ovat tulleet jäädäkseen ammattilaisurheiluun, mutta niiden käytöstä voidaan oppia uusia asioita. Pelaajat ovat kasvaneet kulttuurissa, jossa kipu ei oikeuta lepoon vaan sen läpi pelataan vaikka kipupiikkien avulla.
Kipulääkkeet tuovat hetken helpotuksen, mutta niistäkin pitää maksaa veronsa tulevaisuudessa.