Kun nuori NHL-pelaaja on valmis luopumaan peliurastaan voidakseen psyykkisesti paremmin, ollaan perustavanlaatuisten asioiden äärellä.
Tätä teemaa käsittelee Yle Areenan tuore dokumentti ”NHL-unelman synkät varjot”, vaikka Rich Clune ei vielä vieroitushoitonsa jälkeen joutunutkaan NHL-urastaan luopumaan.
Vajaan tunnin mittainen dokumentti käy aiheensa läpi ytimekkäästi mutta kattavasti ja mikä miellyttävintä, ei mässäile päihdemaailman kuvastolla.
Clunen ja hänen läheistensä tarinat kertovat riittävästi.
Väkevää kerrontaa
Dokumentti alkaa tilanteesta, jossa Matt Clune vie voimakkaasti vieroitusoireista isoveljeään Richiä rankassa vesisateessa vieroitusklinikalle. Myöhemmin paljastetaan lisää yksityiskohtia, mutta tarinan kerronta siirtyy teatterin lavalle, jossa Rich Clune istuu tuolilla selkä katsomoon päin ja kertoo suorin sanoin päihde- ja mielenterveysongelmistaan.
maallikonkin on helppo tunnistaa päihderiippuvuus, kun Clune kuvaa alkoholin muodostuneen avuksi muun muassa pelkotiloihin.
Tarinaa täydentävät ja syventävät Clunen perheenjäsenet, pelikaverit ja päihdetyön ammattilaiset, jotka selventävät erityisesti riippuvuusongelman luonnetta – tosin maallikonkin on helppo tunnistaa päihderiippuvuus, kun Clune itse kuvaa alkoholin muodostuneen hänelle avuksi muun muassa pelkotiloihin.
Päihdekokemuksista on riisuttu glamour ja positiiviset puolet. Clune toteaakin monessa yhteydessä: ”Ymmärrän sen nyt, mutta en silloin”. Tarinansa edetessä Clune alkaa näyttää myös tunteitaan enemmän.
Dokumentin asetelma on vahvan symbolinen. Päähenkilö on keskiössä, kun teatterin näyttämöltä on poistettu kaikki rekvisiitta. Clunen selän takana puolestaan katsomo on tyhjä – kanadalaishyökkääjän peliura toki jatkuu edelleen, mutta edelliset NHL-pelit ovat viiden kauden takaa, joten yleisön puuttuminen on helppo tulkita viittaukseksi NHL-unelman hiipumisesta.
NHL-unelmasta puheen ollen, dokumentin suomenkielinen nimi ”NHL-unelman synkät varjot” ansaitsee kaiken mahdollisen kritiikin: alkukielinen nimi ”Hi, My Name is Dicky” on kuvaavampi ja dramaattisempi. Suomeksi ei ole saatu otsikkoon vastaavaa iskevyyttä.
Konkreettinen auttaja
Väheksymättä yhtään Clunen kaltaisten tarinoiden ja esimerkkien muutosvoimaa, on raitistunut pelimies auttanut myös konkreettisesti.
Johtajaluonnetta korostetaan uran alusta lähtien. Omia kokemuksiaan Clunen kanssa kertovat niin valmentajat kuin pelaajat – muun muassa Toronto Maple Leafsin organisaatiossa yhtä aikaa pelannut Kasperi Kapanen.
Myös Clunen tukihenkilö tuo esille molemminpuolista tukea.
Mahdollisuus auttaa on toki edellyttänyt omien ongelmien korjaantumista. Clune kuvaa psyykkisten ongelmiensa muokanneen hänestä itsekeskeisen, joten huomion kohdistaminen toisiin ihmisiin on tarpeellista terapiaa. Clunen taustalla toki on huolehdittava riittävästä tasapainosta.
Avoimuutta harjoittelemassa
Clune tuo esille intohimonsa myös näyttelemiseen, mikä on taas yksi syy näyttämöasetelmalle. Ennen itsestään kertovaa dokumenttia Clune on ollut tekemässä myös fiktiivistä lyhytelokuvaa ”Hypostasis”, joka kertoo kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivästä ex-urheilijasta.
En ole kyseistä teosta nähnyt, mutta viittauksia voi nähdä Clunen omaan tilanteeseen – valitettavasti psyykkisestä sairaudesta kertominen jää viittausten tasolle.
Clune mainitsee psyykkisen sairautensa toistuvasti, mutta ei täsmennä asiaa. Oireetkin kuvautuvat hyvin epämääräisinä. Psyykkisestä sairaudesta saa toki kertoa juuri sen verran kuin itsestä tuntuu sopivalta, mutta riippuvuudesta ja psyykeongelmista kertomisen välillä on valtava kontrasti.
Vajaan tunnin aikana katsojalle vyörytetään koko kavalkadi elämästä päihteiden kanssa: rikollisuutta, valehtelua, vieroitusoireita ja psyykkinen romahdus.
Tämän kaiken rinnalla psykiatrisen diagnoosin peittely tuntuu lähinnä siltä, että Clune ei ole sinut asian kanssa.
Kun ihminen kertoo näinkin avoimesti päihderiippuvuudestaan, diagnoosiin takertuminen voi vaikuttaa hiusten halkomiselta. Avoimuus mielenterveysongelmien kanssa on kuitenkin paras tapa murtaa asiaan liittyvää tabua.
Kiitos rohkeiden yksilöiden, tiedämme jääkiekkoilijoita, jotka sairastavat kaksisuuntaista mielialahäiriötä tai pakko-oireista häiriötä. Clunesta tiedämme päihderiippuvuuden ja jonkin psyykkisen sairauden.
Matka avoimuuteen on vielä kesken.
Katso dokumentti Yle Areenasta tai TV2:lta 10.12. klo 21.