Oula Palve on pelannut tällä kaudella nimensä kaikkien Mestistä edes auttavasti seuranneiden päänuppiin. Mikkelin Jukurien keskushyökkääjä on häikäisevässä tehopistekyydissä ja matkalla jopa kaikkien aikojen Mestis-ennätykseen. Tero Forsell tehoili nykyisen ennätyksen kaudella 2006–2007 merkkauttamalla 45 pelissä 24+47=71 pistettä, kun Palve on nakuttanut tällä sesongilla 35 pelaamassaan ottelussa teholukemat 25+33=58. Jukureilla on kahdeksan runkosarjaottelua jäljellä, joissa Palvelta vaaditaan ennätykseen 13 pistettä.
Forsellin eduksi on myönnettävä, että hänen aikanaan kilpailu Mestiksen kärjessä oli kovempaa. Huippuseuroja oli Sportin ja KooKoon myötä enemmän. Jukurit on tällä sesongilla ensimmäisten pelien vaikeuksiensa jälkeen pystynyt suorastaan dominoimaan Mestistä, ja Palven on ollut Forsellia helpompi erottua.
Ero sarjakakkoseen Hokkiin on venähtänyt yli kymmeneen pisteeseen, kun Forsellin ennätyskaudella eroa runkosarjan voittajasta, Sportista, runkosarjan viidenteen, KooKoohon, oli vain yhdeksän pistettä. Kärkinelikko mahtui tuolloin viiden pisteen sisään toisistaan, ja menestymiseen vaadittiin enemmän.
Forsellin ja Palven pisteitä ei ole sikäli reilua verrata aivan yksi yhteen. Tämä ei kuitenkaan vie jukurihyökkääjän loistosta mitään pois; Palokan Kiekon kasvatti on esittänyt tällä kaudella Mestiksessä harvinaisen dominoivia otteita.
Ydinosaamisista ydinkyvykkyyttä
Jukurien urheilujohtajan Tommi Kerttulan filosofiassa jokaisella pelaajalla pitää olla ydinosaamista. Joukkueen kasaamisessa on tärkeää, että nämä ydinosaamiset saadaan linkitettyä yhteen, jolloin syntyy ydinkyvykkyyttä. Palven häikäisevissä suorituksissa näkyy paljon se, että ydinosaamiset ketjukaverien kanssa ovat kohdanneet.
Palve on maestroinut lähes koko kauden tehoketjussa, jonka vasemmalla laidalla pelaa Jaakko Turtiainen ja oikealla Joonas Sammalmaa. Sammalmaa on vahva puolustamaan, eniten laukauksia tällä kaudella blokannut jukuripelaaja. Turtiainen on puolestaan erityisen vahva yksi vastaan yksi -pelaamisessa. Kun Palven vahvuudet ovat taiturimaisissa hyökkäyssuorituksissa, ketjussa on lähes kaikkea. Kätisyydetkin natsaavat, sillä Turtiainen ja Palve pelaavat leftillä ja Sammalmaa operoi rightilla.
Palve pelaa harmonisesti yhteen varsinkin Turtiaisen kanssa. Turtiainen voittaa hyökkäyspelissä oikea-aikaisuudellaan paljon kiekottomia yksi vastaan yksi -tilanteita. Hänellä on usein maalintekotilanteessa lapa Palven syöttöä varten auki, tai hän vie vastustajan puolustajan pois tilanteesta, jolloin Palvelle syntyy tila tulla maalintekotilanteeseen.
Palven häikäisevissä suorituksissa näkyy paljon se, että ydinosaamiset ketjukaverien kanssa ovat kohdanneet.
Turtiainen on myös vahvalla mailankäytöllään yksi Jukurien eniten kiekkoja kaksinkamppailuissa voittavia pelaajia. Hän tarjoaa tälläkin Palvelle hyökkäämismahdollisuuksia.
Palvea on auttanut se, että hän pelasi jo viime kevään Turtiaisen kanssa samassa ketjussa. Tuolloin oikealla laidalla liikkui Miikka Männikkö.
Toisiaan tukevat ja lukevat, paljon asioita keskenään sopivat ketjukaverit luovat Palvelle vakaan selkänojan – samoin kuin päävalmentaja Antti Pennasen organisoima Meidän peliin perustuva monipuolinen pelisapluuna.
Palvella on silti yksilönäkin niin vahvoja ominaisuuksia, että hän erottuu kentällä huonona iltanaankin positiivisesti. Suoritusten taso heittelee otteluiden välillä hyvin vähän, ja Palve takoo pisteitä illasta toiseen. Mutta mitkä ovat hänen aseensa?
Jalalla ylös
Aloitetaan pelitilannekohtainen analyysi viivelähdöistä oman maalin takaa. Ne ovat oleellinen osa Jukurien pelin rytmittämistä, kun vastustajan viisikko on vahvasti pelin alla. Palve polkee niissä itsensä vauhtiin synkronoiduilla kaarreluistelun ajoituksilla muun hyökkäysrintaman kanssa. Jos puolustajan syöttö hyökkääjälle lähtee oman maalin kupeesta, hänen tyypillinen asema on laiturien kanssa likimain samalla korkeudella, vaihdellen oman pään aloitusympyrän puolivälin tasalta lähelle puolustussiniviivaa.
Palve tarjoaa yleensä syöttöpaikkaa keskustaan, ja hän uskaltaa mennä aivan kärkikarvaajan viereen pelattavaksi. Kun Palve saa siihen puolustajalta avauspassin, on hänellä viisikon yhteneväisen liikkeen myötä tyypillisesti hyvät syöttökolmiot käytössään. Palve voi avata peliä muutaman metrin päähän lähelle, sekä eteen laidoille että tarvittaessa taakse puolustajille. Hyökkääjä kuitenkin tapaa nostaa hyökkäysalueelle jalalla ja voittaa omalla luistelullaan tilaa yksi vastaan yksi -tilanteissa.
Tässä kuvastuu se, että Palven luisteleminen on parin viime vuoden aikana parantunut varsinkin luistelutekniikan hiomisen kautta. Luisteluvoimaisuus on tuonut ison jään pelaamiseen paljon lisää: Jukurisentterin itseluottamus ja pelattavaksi tarjoaminen on kasvanut, kun hän on tiennyt pystyvänsä voittamaan luistelullaan vastustajia. Mutta vaikka Palven ison jään luistelu on vahvaa, on Mestiksessä häntä absoluuttisesti nopeampiakin pelaajia. Suhosen Teemusta löytyy omasta joukkueesta tähän mitä parhain, Palvea edellä oleva mittatikku.
Palven jalalla nostamista on sinänsä turha moittia, koska hän luo sillä Jukureille tukuittain paikkoja hyökkäysalueelle. Kun Palve onnistuu omissa nousuissaan säännöllisesti sopivalla vauhdilla kiekon kera, muu viisikko pystyy seuraamaan hyökkäysalueelle tiiviinä rintamana. Jukurit pääseekin usein yrittämään maalintekoa kompaktina viisikkona suorahyökkäyksistä. Koko hyökkäyskolmikko on hyökkäysalueella lähiasemissa mahdollisiin irtokiekkoihin, kun puolustajat tarjoavat tukea alempana.
Ketjukaverien lähituki auttaa niinäkin hetkinä, kun Palve on saatu köysiin. Kun vastustaja ehtii joskus Palven tielle syötönkatkoon, jukuriviisikon muut jäsenet ovat varsin usein nopeasti vastariistossa ja mikkeliläiset pääsevät uuteen hyökkäysyritykseen.
Palvella on kehitettävää on niiden tilanteiden pelaamisessa, kun hänen rintamasuuntansa on omiin puolustajiin päin ja hän saa näiltä passin. Tehokkainta olisi yleensä syöttää puolustajalle takaisin, tehdä itsensä pelattavaksi ja vastaanottaa sen jälkeen uusi syöttö. Tätä Palve tekee harvoin.
Pelin vaatimusten noustessa seuraavalle kaudelle Liiga-paikan myötä, Palven onkin "kuunneltava" peliä huolellisemmin. Hänen on tarjottava puolustajille useammin palautussyöttöjä ja annettava syötöt ylipäätään nopeammin. Omalla luistelulla tulee olemaan paljon vaikeampaa voittaa vastustajia yksi vastaan yksi -tilanteissa.
Piilossa hiipijä
Palven vaarallisuus hyökkäysalueella kytkeytyy suuressa määrin hetkelliseen pelin ulkopuolella operoimiseen: taitoon liikkua ja haistaa iskun paikat piilossa. Vastustaja ei pysty tällöin pitämään Palvea kovin tarkasti silmällä. Tämä on tietoista, Jukurien hyökkäysalueen pelitapaankin kuuluvaa toimintaa, jossa halutaan pitää kenttä leveänä. Kulmapeleistä ei synny Pennasen ajattelussa valmista, jos kaikki pelaajat ovat ahtaasti samalla puolella kaukaloa.
Kun Jukurit pitää harkitusti kiekkoa hallussaan hyökkäysalueen reunalla, vastustajien katse ja huomio on usein siellä. Palve operoi silloin erittäin usein kaukana, lähellä toista laitaa, painottoman puolen hiipijänä. Hän liukuu vastustajien selkien takana ja kyttää malttavaisesti tilaisuuttaan taustalla kaarrellen. Palve puikkelehtii välillä laajalla liikkeellä painottomalta puolelta maalin taakse ja sieltä salakavalasti lähimmän aloitusympyrän paikkeille pelattavaksi.
Palve pystyy luottamaan, että Turtiainen tai Sammalmaa pysyy kiekossa ja pystyy heilauttamaan pelin painottomalle puolelle, mikä antaa hänelle uskalluksen roikkua pelin ulkopuolella. Puolustavalle joukkueelle on lisäksi valtava haaste, kun peli heilahtaakin painottomalle puolelle ja sieltä isketään yhtäkkiä. Vastustajan puolustajat ovat tällöin miltei pakonomaisesti hetken aikaa selkä pelille päin ja miehiä hukkuu selustaan. Siksi näistä tilanteista syntyy usein hyviä maalintekotilanteita, joita Palve osaavasti hyödyntää.
Palve astuu painottomalta puolelta salamana esiin silloin, kun ketjukaverien syötöillä ja aktiivisella liikkumisella jauhama tila maalintekosektoriin tai sen lähelle aukeaa. Hän liukuu tekopaikalle juuri, kun ketjukaveri pystyy antamaan vaarallisen, maalin mahdollistavan syötön. Vastustajalle ei jää tällöin ylimääräistä aikaa ehtiä hätiin, ja joko Palven pyssy laulaa tai hän napauttaa vastustajaa sahaavan jatkosyötön vielä parempaan paikkaan.
Palve napauttaa varsin usein lapaansa jäähän laadukkaan syöttöpaikan signaaliksi. Ketjukaveri tietää tällöin toimittaa passinsa Palvelle välittömästi.
Palvella on ratkaisunsa siihenkin, kun vastustaja ehtii maalinedustalle hänen tielleen ennen syöttöä. Jos kiekko on näissä tilanteissa Jukureilla kulmassa, Palve kurvaa usein maalin taakse tarjoamaan pelattavissa olevaa syöttöpaikkaa. Kun Palve saa syötön itselleen, hän voi joko tarjota nopeasti jatkosyöttöä tai nousta kiekollisena maalinedustalle.
Jos kiekko on puolestaan hyökkäyssiniviivalla Jukurien pelaajalla ja Palve b-pisteiden välissä, Palve saattaa tarjota itseään syötettäväksi selkä hetkellisesti kohti vastustajan maalia. Palven osaamisrepertuaariin kuuluu se, että hän kääntää vartaloaan kyljittäin juuri syötön lähtiessä. Näin hän ei paljasta aikeitaan liian aikaisin, mutta pystyy yhä ottamaan kiekon varmasti haltuun ja jatkamaan laukauksen pikaisesti kohti maalia.
Tähtisädetikkuna ytimeen
Vaikka Palve pystyy hiipimään painottomalla puolella huomaamattomiin, kiekollisena hän imee vastustajan puolustavia miehiä ymmärrettävästi puoleensa. Palve on ratkaisu-uhkallaan vastustajien merkitsemä mies ja loistaa jo parhaan pistemiehen kultakypärällään tähtisädetikun tapaan.
Mutta Palve ei anna tämän häiritä. Hän pystyy menemään kiekon kanssa huomattavasti pienempiin rakoihin kuin tavallinen Mestis-pelaaja. Tässä auttavat vakaa kiekonhallinta ja teknisesti erinomainen luisteleminen, erityisesti briljantit vauhtikäännökset.
Palve suojaa kiekkoa hyökkäysalueella pitämällä mailansa vahvasti jään pinnassa ja poispäin vastustajista. Moni sanoo, että Palvea on Mestiksessä lähes mahdotonta pysäyttää. Väitteessä ei ylenpalttisesti liioittelua ole. Palve tietää tämän selvästi itsekin ja pitää kiekon kanssa vastapuolta säännöllisesti pilkkanaan.
Palve kääntyy vauhdista terävästi, räpäyksessä toiseen suuntaan. Häntä on sen myötä vaikea pysäyttää kiekottomana tai kiekollisena. Varsinkin kulmapeleissä on vaikea synnyttää maalintekopaikkaa muuten kuin voittamalla yksi vastaan yksi -tilanteen. Palve tekee niitä vauhtikäännöksillään hyvin.
Peleissä tulee kyllä edelleen hetkiä, kun Palve nousee kiekon kanssa liiankin pitkälle ja yrittää riskillä harhautusta ahtaassa paikassa esimerkiksi juuri hyökkäyssinisen jälkeen. Se on vaarallinen paikka menettää kiekkoja, vaikka hänen tehokkuudella ja Jukurien suoritusvarmuudella näitäkin riskejä on Mestiksessä varaa ottaa.
Palve on kaikkineen kuin rohkea, isoa pottia hakeva pokerinpelaaja. Hän ottaa mieluummin riskejä, jotka joskus harvoin kostautuvat, kuin pelaa äärimmäisen varmistellen. Moni pelaaja kokee jäällä pelon eri muotoja ja antaa niiden ottaa liiaksi otteen. Palve hallitsee omat pelkonsa ja kykenee siksi rentoihin suorituksiin. Tämä pätee myös maalille ajamiseen sekä kiekollisena että kiekottomana.
Sekä syöttö- että laukaisu-uhkaa
Kiekon kanssa hyökkäysalueella pelatessaan Palve ei odota loputtomasti maalipaikan aukeamista. Hän ajaa usein röyhkeästi maalivahdin nokan eteen ottamaan mustelmia ja osoittaa tällä paitsi itseluottamusta myös paloa ratkaista pelejä.
Yksi Palven vahvuuksista on myös se, että hän pystyy ottamaan kiekkoja haltuun molemmilta puolilta ja luistimiltaankin. Tämä on merkittävä pelinopeustaito, jonka myötä hyökkäykset harvoin katkeavat Palveen.
Palvella on aseenaan viimeisen päälle viilattu syöttötarkkuuskin. Hän syöttää laadukkaasti sekä kämmeneltä että rystyltä ja saa vaativatkin passit napsahtamaan hämmästyttävän usein ketjukavereiden lapaan. Keskushyökkääjä antaa aika ajoin esimerkiksi onnistuneita poikittaissyöttöjä kahden vastustajan välistä – niukasti kiekon mentävistä saumoista. Nämä peliteot tuottavat pitkässä sarjassa rutosti tehoja.
Vastustajan kannalta vaarallisinta on, että Palvella on hyökkäyssuuntaan sekä syöttö- että laukaisu-uhkaa. Vastustajan alivoiman täytyy huomioida Palven laukauskin, joka on tarkka ja kohtalaisen kova.
Mutta kun Palve on – ja hän yleensä on – pelin ytimessä, hän tekee yhdeksän kertaa kymmenestä oikean pelitilannekohtaisen ratkaisun.
Kun Palvella on heikompia hetkiä, voi nähdä pientä viivettä ja epäröintiä siinä, ampuuko hän vai syöttää. Mutta kun Palve on – ja hän yleensä on – pelin ytimessä, hän tekee yhdeksän kertaa kymmenestä oikean pelitilannekohtaisen ratkaisun.
Palve ei ole hurjista tehoistaan huolimatta kuitenkaan poikkeuksellisen tehokas pelaaja maalipaikkoihin nähden. Palve on ollut tällä kaudella Jukurien tilastointien perusteella mukana 220 maalipaikassa joko syöttäjänä tai ampujana. Viisi vastaan viisi -pelissä näistä on syntynyt 130 ja ylivoimalla 90.
− Niin hullulta kuin se kuulostaa, Oula voisi olla vähän tehokkaampi. Kun katsoo, kuinka paljon hänellä on luotuja maalipaikkoja joko itselle tai toiselle suhteessa siihen, hän ei ole ollut murhaavan tehokas. Tietenkään suhde ei voi olla sata, mutta se voi olla hyvällä pelaajalla Palvea parempikin, Jukurien päävalmentaja Pennanen pohtii.
Kun Palvella on nyt kasassa 58 tehopistettä, pelkästään maalitilanteisiin suhteutettuna niitä voisi periaatteessa olla 5–10 enemmän.
Aloituksia molemmille puolille
Aloittajana Palve kuuluu Mestiksen kärkikastiin, vaikkakaan ei ole aivan paras. Palve kuitenkin ennakoi tuomarin käden liikkeestä oman toimintoketjunsa käynnistämistä Mestiksen perussenttereitä paremmin. Hänen refleksinsä toimivat nopeasti, kun kiekko alkaa pudota jäähän tuomarin keskivartalon korkeudelta. Viive kiekon jäähän kolahtamisesta siihen, kun Palven lapa tekee voimakkaan kauhaisunsa, on varsin pieni. Jos aloitus menee tasaiseksi mailaväännöksi, Palven mailataitavuus riittää useimmiten kääntämään nämä edukseen.
Palvella on aloittajana erityisominaisuutenaan oikean puolen aloitukset. Hän pystyy aloittamaan niistä sujuvasti myös oikealle eli laitaan päin, kun monelle leftin pelaajalle vasen puoli on helpompi. Tämä auttaa varsinkin oman pään aloituksissa, kun joukkue siirtäisi kiekon mieluummin turvaan laidan lähelle.
− Jos meille tulee loppuhetkinä aloitus oikealta, kyllä Oula pitäisi saada sinne, Pennanen sanoo.
Palve ohjaa aloitustilanteissa keskushyökkääjän vastuulla hyvin myös puolustajien sijoittumista näyttämällä kädellään paikkaa.
Palven aloitusvoittoprosentti vuoden 2016 puolella pelatuissa peleissä on 59. Vielä vahvemmista aloittajista esimerkiksi TUTOn Tuukka Pulliaisella se on 64 ja Rasmus Kulmalalla 63.
Jukurihyökkääjä siis kahmii voitokseen noin kolme aloitusta viidestä. Hän auttaa tällä määrällä joukkuettaan hyvin kiekon kontrolloinnissa ja laajemmin pelin virtauksen säätelyssä.
Oppia Turtiaiselta
Tämän kauden aikana ei ole voinut olla huomaamatta, miten kokonaisvaltaisesta pelaajasta Oula Palvessa on kyse. Hänellä on kaikki, mitä keskushyökkääjän pelissä täytyy olla. Hän on kehittynyt Jukureissa varsinkin puolustuspelissään.
Pennanen jakaa Palven kehittymisestä tunnustusta Jukureiden kokeneille pelaajille.
− Oulan kehittymisen taustalla on myös hieno jukurikulttuuri, jossa ennen kaikkea kokeneilla pelaajilla on vastuu tukee nuorempia. Minun aikanani (reilun kahden vuoden aikana) Juuso Akkanen, Ilkka Vaarasuo, Pasi Järvinen, Marko Kauppinen, Iivo Hokkanen ja kumppanit ovat tehneet sitä hyvin.
Palven puolustamisessa näkyy urheilujohtaja Kerttulan arvion mukaan Jaakko Turtiaiselta oppiminen. Palve on mennyt kahden vuoden aikana Jukureissa hurjasti eteenpäin korkealla puolustamisessa, kamppailupelaamisessa ja mailalla riistämisessä – kaikki Turtiaisen ekspertiisiä. Nykyään Palve kykenee melko hyvin riistämäänkin kiekkoja.
Palvella on silti edelleen suurimmat kehityskohteet juuri puolustamisessa. Ei sitä vieläkään voi kriittisellä tarkastelulla vahvuudeksi laskea.
Ennakointia hyökkääjän vaistolla
Jukurit haluaa, että hyökkäysalueella puolustaessa paine tulee keskeltä. Palve onkin hyökkäysalueen puolustuspelissä keskushyökkääjänä melko usein ylin mies, eli se, jonka karvaustoimiin muut viisikosta reagoivat. Jos Palve valitsee prässäämisen sijaan 1–2–2-muodostelmaan asettuvan ohjauspelin, hän pyrkii paimentamaan vastustajan kiekollista pelaajaa Jukurien hyökkäyssinisen tuntumassa kohti laitaa.
Palve pystyy parhaimmillaan ajamaan aktiivisella luistelullaan keskustasta kiekollista pelaajaa kohti. Hän liikuttaa mailaansa laidan lähestyessä yhdellä kädellä mahdollisimman pitkänä. Kun Palve on terävimmillään, hän onnistuu tällä paineellaan sulkemaan vastustajan syötöt keskustaan ja toiseen laitaan. Prässätessä Palve on puolestaan viheliäinen vastustaja, kun hän päättää iskeä päätyyn energisesti.
Palven kehityskohteena on kuitenkin se, ettei hänen aktiivisuutensa ole ylhäältä puolustaessa jatkuvasti parasta luokkaa. Hän ei ota ylhäällä puolustaessaan itsestään irti niin paljon kuin hän kykenisi. Ohjauspelin kaistapelaajana ollessaankin häneltä vaadittaisiin enemmän syötönkatkoja.
Jukurien yhdistetyssä mies- ja aluepuolustuksessa Palve puolustaa useimmiten aluepainotteisesti, oman pään aloitusympyröiden alatasolla. Hän ei mene lähintä vastustajan pelaajaa iholle, mutta pysyy puolustettavalla etäisyydellä, maksimissaan muutaman metrin päässä. Silloin kun Palve on lähimpänä kiekollista puolustavaa jukuripelaajaa, hän pitää itsensä tarkkailuasemissa ja on valmis vaihtamaan rooleja, jos joukkuekaverin kiekollinen pidettävä karkaa.
Palve säästää puolustusalueen tehtävissään usein silmin nähden energiaa. Jukurien varmaotteinen puolustuspeli minimoi juoksentelun tarvetta, ja Palve myös sijoittuu kohtalaisen hyvin sekä alueen että miehen vartioinnin mahdollistavalle alueelle oman maalin ja kulman väliin. Palven vähäinen liikkuminen näkyy toisaalta Jukurien syötönkatkotilastoissa, joissa hyökkääjä ei ole kovin korkealla.
Palven hyökkääjän vaisto kukoistaa niissä oman pään tilanteissa, kun hän arvelee ketjukaverinsa kykenevän kiekonriistoon.
Palven hyökkääjän vaisto kukoistaa niissä oman pään tilanteissa, kun hän arvelee ketjukaverinsa kykenevän kiekonriistoon. Palve ottaa tällöin aikaisessa vaiheessa ennakkoa vastustajien alimpien pelaajien tuntumaan, pitää itsensä syötettävissä ja valmistautuu kiihdytykseen. Tältä kaudelta tutussa näyssä Palve karkaa juuri puolustussiniseltä nopean kääntösyötön jälkeen läpiajoon.
Tässä heijastuu Palvea pelaajana kuvastava proaktiivisuus: hän ennakoi pelin virtaa erinomaisesti sen sijaan, että hän reagoisi vasta aktiiviseen pelitekoon.
− Suurin osa pelaajista Liigassa ja eritoten Mestiksessä reagoi ärsykkeeseen vasta, kun kiekko vaihtaa paikasta A paikkaan B. Hyvä pelaaja on ennakoiva, Kerttula korostaa.
Toisinaan Palve kärkkyy harppuunahyökkäyksiä puolustuksen kustannuksellakin, mutta ei häntä saa siitä moitittavan usein kiinni. Ja hyökkäävän pelaajan täytyy tulosta synnyttääkseen tehdäkin niitä valintoja, joita Palve tekee: katsoa, milloin on paikka ennakoida puolustus-, keski- ja hyökkäysalueella.
Oveluutta mailan kanssa
Kun kiekonriisto näyttää kulmassa yksi vastaan yksi -tilanteessa mahdolliselta ja Palve on lähietäisyydellä, hän ajaa paikalle ylimääräiseksi Jukurien pelaajaksi. 183-senttinen ja 80-kiloinen Palve ei ole kuitenkaan parhaimmillaan ottaessaan kulmassa vartalokontaktia. Ei ole harvinaista, että hän taklaa itsensä hetkellisesti ulos ja kiekko jää vastustajan haltuun.
Mailakamppailuissa Palve on sen sijaan vahva. Hän saa alivoimallakin runsaasti vastuuta aktiivisena paineistajana. Neliön kärkenä puolustaessaan Palve kääntää päätään sivuille muutaman sekunnin välein pysyäkseen kartalla taustalla hyökkäävistä vastustajan pelaajista. Palve seuraa samalla tarkkana sitä, että neliö pysyy hänen osaltaan tiiviinä alempiin puolustajiin ja toiseen hyökkääjään nähden. Hän pitää alivoimalla puolustaessaan yhdellä kädellä mailaansa pitkällä, ja se iskee kiekon lähellä kavalasti kuin käärmeenkieli.
Paitsi että Palve häiritsee vastustajan ylivoimaa vahvasti, hän riistää mailan ovelalla käyttämisellä paljon kiekkoja lavasta myös viisi vastaan viisi -pelissä. Mutta ei Palve tässäkään ole vielä superhyvä, vaikka onkin paljon kehittynyt. Parhaiten hän voi petrata kaksinkamppailupeliään fysiikan kautta, missä hänellä on edelleen leijonanaskelia otettavana.
− Ei Oula kauheasti 60 kiloa enemmän penkistä saa, Pennanen virnistää.
− No, saa enemmän, mutta siellä on paljon tehtävää. Voitte kuvitella, mitä Oula on, kun hän on fyysisesti hyvässä kunnossa ja fysiikka on vahvuus. Se ei ole vielä missään nimessä sitä.
Palve sijoittuu useimmissa fysiikkatuloksissa jukuripelaajien keskiarvon tietämille tai hiukan sen alapuolelle, pomppu- ja kestävyystestit mukaan lukien.
Mestiksen paras?
Vaikka Oula Palve on Mestikseen suorastaan maaginen pelimies ja puolustaakin nykyään kelvollisesti, onko hän kuitenkaan sarjan paras pelaaja? Riippuu siitä, miten parhauden määrittelee.
Ydinosaamiseltaan Palve on kiistatta paras. Hänen hyökkäysosaamisensa lyö laudalta kenen tahansa Mestis-pelaajan taidot hyökkäämisessä, puolustamisessa tai maalivahtien osalta maalivahtipelissä.
Mutta kun puhutaan kokonaisvaltaisesta osaamisesta, on Mestiksen paras pelaaja vielä toisaalla. Siinä aivan vieressä.
− Jaakko Turtiainen on ollut kaikki nämä jukurivuodet (ensimmäiset pelit Jukureissa kaudella 2013–2014) ylivoimaisesti Mestiksen paras pelaaja. Nyt Oula on lähes samaa tasoa, mutta kyllä hänen edelleen pitää tehdä töitä puolustuspelissä liikkumisen ja oman maalin puolustamisen kanssa, maineikkaan Total scouting -pelaajatarkkailuohjelmankin kehittänyt Kerttula arvioi.
Joku voisi ensireaktionaan syyttää Kerttulaa näissä arvioissaan kotiin päin vetämisestä. Kerttulan kanssa tekemisissä olleet laji-ihmiset kuitenkin korostavat, ettei mies nosta turhan päin oman seuransa miehiä jalustalle – vaan ainoastaan silloin, kun siihen on todella aihetta.
− Palvenkin kohdalla rimaa täytyy nostaa. Ei riitä, että dominoi Mestistä, vaan Mestiksen jälkeen pitää dominoida Liigaa ja sitten seuraavaksi päästä Euro Hockey Tourille. Rima nousee koko ajan, Kerttula sanoo.
Seuraava askel: pudotuspelit
Mestis-runkosarjan jälkeen Palven tämän kauden vaatimuksena on pelata erinomaisesti pudotuspeleissä. Toistaa sitä, mihin hän on runkosarjassakin kyennyt. Vaikka Palve oli pudotuspeleissä viime kaudella hyvä ja tehoili 13 otteluun 11 pistettä +/–-saldolla +4, odotetaan Palven olevan nyt joukkueensa parhaita. Se askel häneltä on vielä ottamatta.
Vastustajat tulevat varmasti peluuttamaan pudotuspeleissä tarkemmin juuri Palvea vastaan. Miten hänen kanttinsa kestää, kun takaraivossa jyskyttää lisäksi tieto siitä, että oma juna on aiempina keväinä hyytynyt?
Kerttula on luottavainen: Palve on henkisen kasvamisensa myötä aiempaa valmiimpi loistamaan myös pudotuspeleissä.
− Hän on itse ymmärtänyt, että tekeminen pitää laittaa keskiöön ja unohtaa kaikki ulkoiset määritelmät: tehopisteet ja onnistumiset. Se on minun arvioni. Kaikki muu on seurannut henkisen puolen jälkeen, Kerttula korostaa.
Kovaa koulintaa
Jukurivalmennus ei ole päästänyt Palvea henkisesti helpolla. Toisinaan miestä on täytynyt koulia kovasti – laittaa hänet kasvamaan.
− Ennen kaikkea viime vuoden syksyllä laitoimme hänet tosi ahtaalle. Kehityksen avainasemassa olivat puolustaminen, luistelu ja henkinen kasvaminen, että hän pystyy pelaamaan joka ilta hyvällä tasolla ja sitten tulisi niitä huippuiltoja, Pennanen kuvaa.
Jukureissa pelaajat luovat itse omat tavoitteensa. Valmennus antaa tukea niiden toteuttamisessa.
− Joskus oli niin, että pelin taso heittelehti helvetisti. Ehkä me valmentajat olemme pystyneet auttamaan Oulaa siinä – hyvällä ja pahalla – että hän on ryhtynyt tekemään itse luomiensa tavoitteiden eteen töitä joka päivä ja sitä kautta tasaisuus on noussut ylemmäs.
− Jokaista pelaajaa pitää jossain vaiheessa viedä vähän mukavuusalueen ulkopuolelle, myös Oulaa. Joskus pitää muistuttaa, että "v***u Palve, nyt nämä asiat kuntoon. Olet itse nämä tähän laittanut, eikä näy mitään. Mitä me tehdään? Vaihdetaanko tavoitetta vai toimintamallia?" Mutta sitkeä poika hän on oman kehittymisensä suhteen. Nyt hän saa siitä hienoa palkintoa, mutta pudotuspelit pitää vielä hoitaa, Pennanen setvii.
Kemppaisen, Donskoin ja Junttilan esimerkki
Palve on tiedostanut Jukurien kärkipelaajana paineet tuloksen tekemisestä jo runkosarjan aikana. Hän on myös ollut pitkin kautta henkisesti – ja fyysisesti – valmis vastaamaan odotuksiin.
Jukurihyökkääjälle riittää graniitinvarmasti se, että hän keskittyy lopuissa runkosarjan peleissä ja pudotuspeleissä olennaiseen. Hän pystyy takomaan peruspelillään Mestiksen piste-ennätyksen uusiksi ja kantamaan Jukureita kohti kevään menestystä.
Palve voi hakea vertailukohtaa tasoa korkeammalta viime vuodelta Oulusta. Joonaksilla Kemppainen ja Donskoi sekä Julius Junttilalla oli sama pudotuspeliaskel ottamatta, mutta he pystyivät olemaan tosipeleissäkin Kärppien kantavia pelaajia. Kemppainen ja Donskoi pelaavat nyt NHL:ssä ja Junttilakin on sinne varmasti vielä menossa.
Jos Palve kykenee keväiseen kukoistukseen Mestiksessä, se helpottaa taatusti myös henkistä siirtymää Liigaan.
Nelosketjussa Liigaa vai kärkipelaajana Mestistä?
Jo viime keväänä muutamat Liiga-seurat olivat kiinnostuneita Palven palveluksista. Tuolloin hän ei ollut kuitenkaan pudotuspelien jälkeen yhtä kiinnostava pelaaja kuin hän on nykyisin.
On puhuttu siitä, onko Palve liian hyvä Mestikseen. Ehkä pelillisesti on ollutkin. Mutta asiaa voi lähestyä myös toiselta kantilta. Vaikka Palve olisi varmasti kyennyt pelaamaan Liigassa jo tällä kaudella, yhtä lailla hänelle teki takuulla parempaa se, että hän pääsi pelaamaan ja kehittymään vielä kauden ajan Mestiksessä vastuullisessa roolissa. Liigassa hän olisi todennäköisesti joutunut tyytymään pienempään rooliin viiden–kymmenen minuutin ottelukohtaisella peliajalla. Miten se olisi tässä vaiheessa vienyt nuorta pelaajaa eteenpäin?
Kun mietitään ensi kautta, Palve pääsee Liigaan paljon valmiimpana pelaajana kuin mitä hän todennäköisesti olisi, jos hän olisi rimpuillut Liigassa vähällä peliajalla. Palve on luonut Mestiksessä pelinsä oikeasti kestävälle pohjalle.
Kun mietitään ensi kautta, Palve pääsee Liigaan paljon valmiimpana pelaajana kuin mitä hän todennäköisesti olisi, jos hän olisi rimpuillut Liigassa vähällä peliajalla.
− Kyllä Oula on tänä vuonna mennyt valtavasti eteenpäin. Se on hyvä asia, vaikka kauden jälkeen voi yhdessä hetkessä tuntua pahalta, että vitsi minä lähden Mestikseen. Että minulla olisi Liigasta tuo nelosketjun paikka, mutta otanko sen vai lähdenkö Mestikseen, Pennanen pohtii.
− Tietenkin se on aina tapauskohtaista, mutta Mestis on usein pelaajille hyvä paikka tehdä se peli kestävälle pohjalle ja mennä sitten Liigaan paljon valmiimpana. Suosittelen sitä ehdottomasti.
Onko tärkeämpää viime kädessä se, missä Palve on nyt, kuin se, mitä hän on nyt? Varsinkin, kun ura aikuisena jääkiekkoilijana on vasta alkutaipaleella ja tarjolla oli loistavaa valmennusta porrasta pääsarjaa alempana.
Palvella on omaksi onnekseen ollut perspektiiviä aiempien vuosiensakin valossa. Hänen matkansa pelaajana ei ole ollut helpoimmasta päästä.
Ei mikään junioritähti
Palve ei ollut JYPissä koskaan mikään suurin junioritähti. Hän halusi JYPissä päästä Liigaan, mutta todellinen murtautuminen jäi tekemättä ja Palve puki Liiga-paidan vain neljään peliin. Palve valitsikin seurakseen kevätkaudella 2013–2014 Jukurit, johon hän siirtyi niin ikään Mestistä pelaavasta JYP-Akatemiasta.
Jukurit on ollut Palvelle loistava paikka kehittyä. Tarjolla on ollut Mestiksen kovinta vaatimustasoa.
Jukureissa hiotuilla ominaisuuksillaan Palven voi ennustaa pystyvän pelaamaan Liigassa kokonaisvaltaista jääkiekkoa jo ensi kaudella. Korkeammalla kuin neljännessä ketjussa.
Mutta Liiga-pelitkään vastuullisessa roolissa eivät todennäköisesti tule olemaan Oula Palven uran viimeinen pysäkki.
Potentiaalia kansainvälisiin kehiin
Palven on uutisoitu siirtyvän ensi kaudeksi Hämeenlinnan Pallokerhoon, johon siirtyy myös Jukurien päävalmentaja Pennanen. Pennanen ei halua ottaa siirtopuheisiin kantaa, vaan toteaa, että Palven ensi kauden seura selviää aikanaan. Pennanen kuitenkin myöntää, että yhteistyö Palven kanssa on toiminut mainiosti.
− Oula on hyvin tasapainoinen tyyppinä. Kasvanut entistä enemmän. Näkee selkeästi sen, että on syntynyt jokin, mihin on menossa. Sitä kautta kunnianhimo on vielä lisääntynyt. Hän on myös rehellinen omaa toimintaansa kohtaan. Ja mistä aina tykkään, hän ei ole nostanut itseään pelin ja kehittymisen yläpuolelle, vaan on koko ajan avoin sille. Hän on pidetty jätkä joukkueessaan, Pennanen suitsuttaa.
Kerttula viittasi jo Euro Hockey Tour -peleihin. Myös Pennanen näkee Palvella aineksia todella pitkälle.
− Uskon, että Oulan oman potentiaalin maksimi liikkuu kansainvälisissä peleissä. Ei se askel tule tapahtumaan seuraavien kolmen vuoden aikana. Mutta missä Oula on viiden–seitsemän vuoden päästä – en näe mitään syytä, miksei hän voisi pelata kansainvälisellä tasolla. Mitä se sitten taas tuo tullessaan, sen aika näyttää. Riippuu siitäkin, mitkä liigat ovat silloin edes pystyssä. Kansainväliset pelit ovat kuitenkin se katto, Pennanen pohdiskelee.
Kaikki muu seuraa psyykettä
Pelillisesti Palvella on pientä viilattavaa siellä täällä, varsinkin puolustusaktiivisuudessaan. Myös puolustus- ja keskialueen hyökkäyspelissä vaaditaan vähemmän omaa tilan voittamista ja enemmän sekä nopeammin tilan tekemistä syöttämällä. Mutta Pennanenkin laskee kansainväliset kehät fysiikan varaan – sitä Palven on mahdollista kehittää tuntuvasti.
Kun Palvella palaa liekki nykyhetkeä ja tulevaa koskien, ei ole kysymystäkään siitä, etteikö hän tulisi kerryttämään varteensa lisää massaa ja voimaa.
− Olen aina katsonut pelaajia enemmän psyykeen kautta. Yritän aina selvittää, mitä pään ja sydämen välillä on. Kuinka paljon liekkiä lajiin ja itsensä kehittämiseen on. Jos se on kohdallaan, kaikki muu seuraa perässä. Se on päivänselvä asia. Se on mielestäni universaali juttu lajista riippumatta, Kerttula sanoo.
Ja tiivistää sen, mihin potentiaalin lunastaminen lopulta ratkeaa.
− Se on teknistä asiaa, kuka urheilija ymmärtää panostaa itseensä ja minkälaista apua saa valmentajalta siihen toimintaan.
Jos Palve pääsee jatkamaan yhteistyötään Pennasen kanssa, avusta kehitys tuskin tulee jäämään kiinni.
Eikä se jää kiinni omasta ymmärryksestäkään.