Jatkoajan Miska Miettinen ja Lassi Seppä seurasivat Slovenian tiistaista peliä Norjaa vastaan ja tekivät omat analyysinsa joukkueen pelitavasta. Lopputulema on vähemmän yllättäen se, että lilliputilla ei pitäisi olla mitään jakoja Leijonia vastaan.
Päädystä läpi tai lujaa maalille − Slovenia hyökkää vaistoilla
Norja-ottelussa Slovenialla oli paikoin suuria vaikeuksia hyökkäystensä käynnistämisessä. Useat syötöt napsahtivat etenevän hyökkääjän lapaan keskialueella, mutta kiekko jatkoi saman tien matkaansa vastustajan päätyyn. Erittäin usein myös vastustajan, tässä tapauksessa Norjan, puolustajat ehtivät ensimmäisenä päätykiekkoon.
Ylivoimillaan Slovenia saa silloin tällöin heitettyä ovelia poikkisyöttöjä vastustajan neliön läpi. Taitavat hyökkääjät kiekottelevat nopeasti ja käyttävät pelivälinettä välillä puolustuksessa. Maalin edessä yksi tai kaksi miestä yrittää murjoa pikkumustaa verkkoon.
Kaksinkamppailuissa joukkue sortuu liialliseen hätiköintiin ja heilumiseen. Esimerkiksi Kanadan pelaajat voittavat kiekkoja menemällä rauhallisesti, mutta päättäväisesti tilanteeseen ja lyövät vartalonsa vastajan ja kiekon väliin − vieden kiekon tilanteesta edistäen samalla omaa pelaamistaan.
Jan Mursakin ja Rok Ticarin kaltaisten hyökkääjien olisi pystyttävä pitämään kiekkoa hyökkäyksissä paljon nähtyä enemmän. Slovenia menettää otteensa viiimeistään hyökkäyssiniviivalla huonon ja epävarman kiekonhallinnan vuoksi.
Slovenian nopeat heitot keskialueelta päätyyn ovat onnistuessaan tarpeeksi laadukkaita luomaan hyökkäysalueelle ylivoimahyökkäyksiä tai -tilanteita.
Vastustajan päästessä kääntämään peliä joukkueen hyökkääjät eivät läheskään aina ehdi ryhmittäytyä sinänsä hyvään ja tiiviiseen viisikkokarvaukseensa. Kun ryhmitys ei ehdi muodostua, pääsee vastustaja kuin vastustaja lentämällä keskialueen yli.
Suomen ehdoton iskun paikka on nimenomaan tilanteissa, joissa Slovenia menettää kiekon hyökkäyksensä aikana eikä saa kuviotaan kuntoon. Leijonien on siis käännettävä peliä nopeasti. Sillä tulee suomalaisittain toivottu lopputulos.
Slovenian puolustuksessa vajautta kovuudesta ja pelinavaamistaidosta
Slovenian puolustuspelaaminen ei järkyttävien tappioiden välttämisestä huolimatta ole täysin vakuuttanut Pariisin MM-jäillä.
Karkeimmat ja tuoreimmat esimerkit tästä ovat tiistaina Norjan iskemät 2−0- ja 4−0-osumat. Ken Andre Olimb pääsi latomaan yksin maalin edestä kiekon häkkiin, kun peräti neljä valkopaitaa oli toisaalla kiekollisen Patrick Thoresenin kimpussa.
Norjan varakapteeni pelasi itsensä tästäkin huolimatta vapaaksi syöttäen Olimbille kumilätkän lapaan täydelliseen paikkaan. Neljännessä maalissa Alexander Reichenberg puolestaan käveli Slovenian alivoimapelaajien läpi maalintekoon aivan liian helposti.
Alakerran kovuuden puuttumisen lisäksi sarjanousijan puolustuspäässä vajavaista on hyökkäysten avaaminen ja peliä edistävien syöttöjen antaminen omien lapaan. Norjaa vastaan Slovenia avasi peliä toistuvasti siten, että pakki jakoi kiekon laitaan − noin oman siniviivan tuntumaan.
Pikkumusta jatkoi matkaansa keskiympyrään ja siitä ohjurin kautta hyökkäyspäähän. Toisessa variaatiossa kiekko lähti suoraan laitaan nousseen puolustajan lavasta keskialueelle ja siitä edelleen hyökkäyspäähän ohjauksen kautta.
Kummatkin tavat olivat enemmän ja vähemmän huonosti toimivia Norjan kaltaista, ihan kohtuullisesti keskialueen tukkoon puolustavaa maata vastaan. Täten voisikin kuvitella, että Suomen päähän tuskin nähdään ainakaan nopeita vastaiskuja.
Ei lytätä piskuista maata aivan jään railoon. Slovenian eduksi on sanottava, että onnistuessaan se puolusti syöttösuunnat oman maalinsa edessä tukkoon jopa yllättävän hyvin. Puolustuspään mies vastaan mies -laitakahinoita maa ei suoranaisesti voittanut, mutta toisaalta Norja ei sieltä esimerkiksi poikittaissyöttöjä päässyt viljelemään.
Kiekko on vallan väline − Leijonien oltava kiekkovarmoja ja nopeita oikeissa tilanteissa
Seppä: Suomen on oltava erityisen terävänä siniviivojen tuntumassa sekä tilanteissa, joissa Slovenian hyökkäys päättyy kiekonmenetykseen. Niissä tilanteissa Leijonat pääsee ottamaan kiekonhallinnan itselleen.
Vaikka yleensä tilastoista ainoastaan maaleilla on väliä, on tässä ottelussa Suomen onnistuttava pelaamaan myös kiekollisesti ehjä peli. Sen takia Suomen on pystyttävä hyviin katkoihin ja riistoihin. Slovenian kiekollinen osaaminen ei riitä vastaamaan suomalaisille, mikäli sinivalkoiset pelaavat huipputasollaan.
Miettinen: Suomen kannalta on tässä pelissä karkeasti sanottuna yhdentekevää, millä tavalla Leijonat hyökkää ja mihin se iskee. Voitto tulee joka tapauksessa. Jatkoa ajatellen olisi kuitenkin hyvä, että Suomi saisi hyökkäyspelin palasia kasaan ja tietynlaista logiikkaa yläkerran tekemiseen.
Leijonien olisi hyvä ajatella enemmän omaa hyökkäämistä kuin Slovenian heikkouksia. Suomen tulisi iskeä siihen ja hyökätä siten, mikä jatkossa kantaisi hedelmää isompiakin maita vastaan.