Ducks pelasi väkevän runkosarjan, eikä kone yskähdellyt oikeastaan missään vaiheessa. Loppukauden vahvat esitykset ja arkkivihollisen San Jose Sharksin pieleen mennyt loppukausi toivat lopulta Randy Carlylen joukoille viidennen perättäisen Tyynenmeren divisioonan voiton.
Joukkueen viisikkopuolustus höystettynä maalivahtiduo John Gibsonin ja Jonathan Bernierin erinomaisilla otteilla pitivät kestomenestyjän pinnalla läpi runkosarjan hyökkäyksen eläessä kuivempaa kautta. Loppukaudesta joukkue sai myös hyökkäyspelinsä odotetulle tasolle ja siirtotakarajan jälkeen joukkue jäi pisteittä vain kahdesti.
Flamesin kausi oli siirtotakarajalle asti ailahteleva, ja ajoittain näytti siltä, ettei Calgaryssä kevään pudotuspelejä nähdä. Helmikuun loppupuolella joukkueen otteet alkoivat kuitenkin parantua ja liekkipaidat karistivat Los Angeles Kingsin kannoiltaan napaten itselleen Läntisen konferenssin ensimmäisen villi kortti -paikan.
Kesällä tehdyt muutokset valmennuksessa ja maalinsuulla kantoivat siis hedelmää ja Flames palasi pudotuspeleihin kahden vuoden tauon jälkeen.
| Tilastovertailu runkosarjasta | ||
|---|---|---|
| Tilasto | Ducks | Flames |
| Voittosaldo | 46-23-13 | 45-33-4 |
| 10 viimeistä | 8-0-2 | 4-6-0 |
| Maalisuhde | 223-200 | 226-221 |
| Ylivoima-% | 18,7 % | 20,2 % |
| Alivoima-% | 84,7 % | 81,6 % |
| Corsi 5 vs 5 close | 50,9 % | 50,4 % |
| Fenwick 5 vs 5 close | 51.0 % | 50.4 % |
| PDO close | 100,5 | 99,9 |
| Keskinäiset voitot | 4 | 1 |
Ducks - hyökkäysvoimaa laajalla rintamalla
Ducks on ollut viime vuosina liigan parhaita runkosarjajoukkueita, mutta kolmena edellisenä keväänä joukkueen matka on tyssännyt pudotuspeleissä tarunhohtoiseen seitsemänteen peliin. Jokaista sarjaa ankkalauma on jo johtanut voitoin 3−2, mutta ovat aina lopulta joutuneet taipumaan.
Joukkueen hyökkäys on ollut vuosia Ryan Getzlafin ja Corey Perryn harteilla, mutta erityisesti tällä kaudella kaksikko on saanut taustatukea muun muassa Ryan Keslerin kentälliseltä, jonka täydentävät Andrew Cogliano ja Jakob Silfverberg. Siirtotakarajalla Dallas Starsista poimittu Patrick Eaves onnistui nakuttamaan 19 peliin 10 maalia ja nuori ruotsalaishyökkääjä Rickard Rakell pelasi loistavan runkosarjan paukuttaen 33 osumaa.
Etenkin Carlylen paluun myötä on joukkueen viisikkopuolustus ollut erittäin kurinalaista ja tiivistä. Nuori ja nimivahva puolustus Hampus Lindholmin ja Cam Fowlerin johdolla on ollut myös tehokas hyökkäyspäässä. Ducks-pakistoon ison loven tekee Fowlerin puuttuminen pudotuspelien ensimmäiseltä kierrokselta.
Joukkueen maalinsuulla on positiivinen tilanne, sillä sekä Gibson että Bernier pelasivat vahvat runkosarjat. 23-vuotias Gibson lähtee kuitenkin pudotuspeleihin ykkösvahtina, mutta miehen hihna ei varmasti ole kovinkaan pitkä. Jenkkimaalivahti ei ole urallaan nimittäin onnistunut pitämään tasoaan pudotuspeleissä, ja maalivahtipeli voikin muodostua Ducksin akilleen kantapääksi pudotuspeleissä.
Flames - Riittääkö puolustus, pitääkö peräpää?
Flamesin hyökkäys oli läpi kauden tehokas ja joukkueessa oli liigan eniten (12) pelaajaa, jotka iskivät runkosarjassa vähintään 10 maalia. Tehoja joukkue sai siis Sean Monahanin ja Mikael Backlundin ketjujen lisäksi myös kolmos- ja nelosketjuista sekä puolustuksesta. Pieni ja pippurinen jenkkihyökkääjä Johnny Gaudreau voitti joukkueen pistepörssin nakuttaen 61 pistettä.
Paperilla Flames-puolustus on varmasti liigan kärkeä, mutta joukkueen puolustuspelaaminen oli silti ailahtelevaa läpi kauden. Dougie Hamiltonin johtama puolustus on kuitenkin omiaan tukemaan hyökkäyksiä, ja se antaa joukkueen hyökkäyspelille vahvan selkärangan.
Maalinsuulla Calgaryssä on ollut Miikka Kiprusoffin lähdön jälkeen ajoittain jopa katastrofaalinen tilanne, mutta kesällä hankitut Brian Elliott ja Chad Johnson onnistuivat stabiloimaan joukkueen maalivahtipelaamisen erinomaisesti. Varsinkin Elliottin loppukauden otteet peilaten miehen viime kauden pudotuspelionnistumisiin olivat lupauksia herättäviä.
Ducks voittaa, koska...
Joukkueen penkin takana on tuttu valmentaja, jonka kanssa Orange Countyssa on juhlittu Stanley Cupia ennenkin. Ducksin hyökkäys ja puolustus ovat liigan kärkeä ja maalilla toimii erinomainen maalivahtitandemi. Joukkueesta ei löydy selviä heikkouksia, ja Ducksin rutiini siivittää heidät voittoon ensimmäisellä kierroksella.
Flames voittaa, jos...
Se saa tehoja yhtä laajalta rintamalta kuin runkosarjassa. Flamesin kärki ei ole yhtä terävä kuin Ducksin, joten sille on elintärkeää saada tehoja alemmista ketjuista sekä puolustuksesta. Myös Elliottin on onnistuttava viime vuoden tapaan.
Ducksin ratkaisija ja yllättäjä
Ducksin kenties tärkein hyökkääjä tällä kaudella on ollut kanadalaissentteri Kesler, joka on uransa aikana tehnyt myös vakuuttavaa jälkeä pudotuspeleissä. Getzlaflin kantaessa suurimmat paineet tuloksenteosta nousee Kesler ankkalaumassa ratkaisijan rooliin.
Siirtotakarajalla Dallas Starsista hankittu Eaves on ollut oiva lisä Ducks-hyökkäykseen hänen tuodessa tehoja myös alempiin ketjuihin. Miehen tehot eivät jää runkosarjaan, vaan 32-vuotias laituri tekee tuhojaan myös pudotuspeleissä.
Flamesin ratkaisija ja yllättäjä
Johnny Hockeyn merkitystä ei voi aliarvioida puhuttaessa liekkipaitojen jatkohaaveista. Gaudreaun onkin onnistuttava tuloksenteossa, mikäli Flames haluaa edetä seuraavalle kierrokselle.
Loppukaudesta Flamesin ykkösketjuun nostettu Micheal Ferland tuottaa varmasti Ducks-puolustukselle päänvaivaa. Kaksi vuotta sitten Ferland oli erinomainen pudotuspelisarjassa Vancouver Canuksia vastaan, ja isokokoiselta hyökkääjältä on nytkin syytä odottaa "räkämaaleja" ja vastustajan kärkipelaajien ärsyttämistä.
Arvio lopputuloksesta
Ducks sai pelinsä raiteilleen siirtotakarajan jälkeen, eikä meno ole hiipunut sen jälkeen. Penkin takana on Bruce Boudreaun sijasta Stanley Cup -voittaja Carlyle, joka tietää miten pudotuspeleissä voitetaan. Flames ei ole voittanut Ducksia Honda Centerissä sitten vuoden 2004, eikä nuorella joukkueella ole mahdollisuuksia ankkalauman käsittelyssä. Ducks jatkaa voitoin 4-1.