Keväällä 1989, rajojen avautuessa myös itään, päätti Hämeenlinnan Pallokerho hankkia ulkomaalaisvahvistuksensa Neuvostoliitosta, joka tuohon aikaan oli ehdottomasti Euroopan tasokkain kiekkomaa. HPK:lla oli hyökkäyspäähän tarjolla kaksi mielenkiintoista, mutta hyvin erilaista tapausta. Viktor Tjumenev oli maajoukkueessakin kymmeniä otteluita pelannut konkari, joka oli edustanut Neuvostoliittoa kahdesti myös MM-kisoissa (1983,1985). Igor Kuznetsov oli puolestaan Siperiasta kotoisin oleva täysin tuntematon suuruus, jota eräs neuvostokiekkoa läheltä seurannut henkilö kuitenkin suositteli HPK:lle. Kuznetsov kun oli hänen mielestään huomattavasti parempi jääkiekkoilija kuin Tjumenev. HPK:n johto otti tietoisen riskin ja valitsi Kuznetsovin. Tjumenevin palkkasi puolestaan hieman myöhemmin TPS.
Kuten monilla menestystarinoilla niin myös tällä tarinalla oli merkillinen alku. HPK:n johto oli loppukesästä 1989 tätä uutta vahvistusta vastassa terminaalissa, mutta miestä vain ei tahtonut millään löytyä sieltä mistä piti. Loppujen lopuksi, kun väkeä ei enää ollut paljoa paikalla kävi ilmi, että HPK:n johto oli jo useaan kertaan kävellyt Kuznetsovin ohitse. He eivät vain olleet pitäneet tuota partasuista ja pienikokoista miestä liigajoukkueen uutena vahvistuksena! Lopulta Igor siis kuitenkin löydettiin ja voitiin tuoda turvallisesti Hämeenlinnaan asti. Kuznetsov teki heti alussa selväksi, että hän ei ollut koko kesänä harjoitellut lainkaan. Miehen astuessa ensi kertaa joukkueen pukuhuoneeseen ei oikeastaan kukaan pitänyt häntä edes vahvistuksena. Ennemminkin tuolle pienelle partasuiselle venäläiselle taidettiin hieman hymähdellä. Kuitenkin kun Kuznetsov astui ensimmäisen kerran jäälle oudoilla luistimillaan, hymähtelyihin ei ollut enää aihetta.
Uskomattomia lättyjä
Miehen luistelutaito oli häikäisevä. Hän liukui jäällä kuin lämpöhakuinen torpedo valtameressä, kääntyen terävästi kohteen mukaan. Kuznetsovin syöttötekniikka oli jotain sellaista, mitä ei Suomessa ollut juurikaan nähty. Termi "lätty" sai uuden merkityksen, jolla ei tarkoitettu suomalaisten "huippusenttereiden" grogilasin korkuisia, ilmassa vaappuvia syöttöjä. Igorin "lätyt" lähtivät kuin savikiekot trap-koneesta, laskeutuen juuri sinne, minne ne oli tarkoitettukin. Myös miehen luistimet ja erityisesti niiden teroitus herättivät joukkuetovereissa ihmetystä. Igor kun opasti teroittajaa tekemään terään ennennäkemättömän syvän uran. Oikeastaan Igorin tapauksessa on jopa väärin puhua urasta, pitäisi puhua ojasta tai rotkosta, sillä ero suomalaipelaajien "uriin" oli silminnähtävän suuri. Hänen käyttämänsä urasyvyys vaati luistelijalta erittäin paljon, mutta toisaalta se myös hyvin pitkälle mahdollisti miehen jäällä esittämät kuviot. Tarina kertoo, että muutamat muutkin HPK:n pelaajat kokeilivat syvempää uraa omissa luistimissaan, huonoin tuloksin.
Sm-liigakauden alkaessa Igor Kuznetsov mykisti taidoillaan vuorollaan lähes jokaisen vastustajan pelaajat. Mies hallitsi pistepörssiä suvereenisti, mutta HPK:n silloinen valmentaja Olli Hietanen istutti hieman keskenkuntoista yleisön suosikkia jopa viltissä. HPK:n pelatessa Helsingissä IFK:ta vastaan Kuznetsoville tapahtui harmillinen kiekonmenetys keskialueella, ja IFK rankaisi tuosta tilanteesta. Tarina kertoo, että valmentaja Hietanen pisti tappion kokonaisuudessaan Kuznetsovin piikkiin ja pakotti miehen pukukopissa pyytämään kädestä pitäen jokaiselta pelaajalta vuorollaan anteeksi. Tämä vaikutti ymmärrettävästi entisestään Igorin otteisiin, mutta lama jäi lyhyeksi, sillä Olli "Molla" Hietanen sai pian potkut HPK:sta ja valmentajaksi tuli Hannu Savolainen, joka sai peli-ilon palaamaan myös Kuznetsoviin.
Igor palasi omalle maagiselle tasolleen ja esitti useita häikäiseviä ja unohtumattomia temppuja Rinkelinmäen yleisölle, joka oli koko syksyn ajan luottanut uuden tähtensä kykyihin. Eräs mieleenjäävimmistä tapahtumista koettiin loppusyksystä HPK:n pelatessa kotiottelussaan ylivoimaa. Ylivoima ei tahtonut tässä tärkeässä ottelussa lähteä toimimaan, joten yleisö aloitti voimakkaat "Igge, Igge" -huudot vaatien tähteään ratkaisemaan homman. Vastustajan purkaessa kiekon jälleen alueeltaan, Savolainen käskyttikin kentälle Igorin, joka hymyillen ja silminnähden yleisön reaktioista ilahtuneena haki kíekon puolustajalta oman maalin takaa. Igor purjehti läpi koko kentän ja laukoi kiekon hieman siniviivan jälkeen tulisesti maaliin. Rinkelinmäki yltyi mylvintään, jollaista ei usein ole koettu. Sankari oli palkinnut yleisönsä, legenda oli syntynyt. Tässä vaiheessa heräsi myös kiinnostus siihen, mistä tämä kaveri on oikein tullut ja missä hän on oikein ollut. Miestä kun ei koskaan ollut näkynyt legendaarisessa punaisessa CCCP-paidassa.
Kazakhstanista huipulle
Igor Kuznetsov syntyi Siperian kevääseen 1955 Alma-Atan kaupungissa, lähellä Mongolian rajaa, nykyisen Kazakhstanin alueella. Tuo seutu oli 2. Maailmansodan jälkeen ollut ahkerassa ydinkoekäytössä; siellä tehtiin vuosien 1947-89 välisenä aikana useita satoja ydinkokeita. Alue oli rikasta seutua myös maaperällisesti, sillä siellä sijaitsi useita metallikaivoksia kultakaivoksista alkaen. Jääkiekkoa alueella alettiin harrastaa 1950-luvun lopulla, juuri sopivasti Igorin ollessa nuori poika. Nuori Kuznetsov siirtyi pelaamaan alueen ykkösjoukkueen Torpedo Ust-Kamenogorskin junioreihin seuranaan mm. Boris Aleksandrov. Torpedo Ust-Kamenogorsk on yhä tunnettu siitä, että se kasvattaa itse kaikki pelaajansa eikä turvaudu ostopelaajiin juuri lainkaan. Igor Kuznetsov on yksi tuon kiekkokoulun kirkkaimmista tähdistä yhdessä Boris Aleksandrovin, Erlan Sagumbajevin, Koreshkovin veljesten sekä San Josen maalivahdin, Jevgeni Nabokovin kanssa.
70-luvulla Torpedo Ust-Kamenogorsk pelasi Neuvostoliiton toiseksi ylimmällä sarjatasolla. Kaudella 1972-73 sen riveissä debytoivat 17-vuotiaat huippulahjakkuudet Boris Aleksandrov ja Igor Kuznetsov. Seuraavana keväänä nämä kaverukset saivat kutsut lähteä Moskovaan ylimmälle sarjatasolle armeijan joukkueisiin. Boris Aleksandrov otti kutsun vastaan, mutta Igor Kuznetsov vastasi kielteisesti. Hänellä ei ollut haluja lähteä kauaksi pois kotoa, jossa asiat olivat hyvin ja elämä mallillaan; kiitos rikkaan maaperän ja kultakaivoksien. Igor jäi Ust-Kamenogorskiin ja Boris puolestaan liittyi Moskovan ZSKA:n joukkueeseen kesällä 1973. Aleksandrov pelasi kaksi kautta myös nuorten maajoukkueessa sekä nousi A-maajoukkueeseen kaudella 1975-76. Hän esiintyi vuoden 1976 olympialaisissa(3 ottelua, 2 maalia) voittaen kultaa sekä vuoden 1976 Kanada Cupissa(5 ottelua, 2 maalia).
Kuznetsovin viettäessä joulua perheensä parissa Siperiassa, pelasi Boris Aleksandrov Uuden Vuoden aattona 1975 Montrealissa ZSKA:n kohdatessa NHL-tähdistön. Tuossa yhdessä jääkiekkohistorian ikimuistoisimmista otteluista Aleksandrov tasoitti viimeisessä erässä loppunumeroiksi 3-3. Lisäksi hän voitti kolme Neuvostoliiton mestaruutta sekä useita muita mitaleita 10 kautta kestäneellä reissullaan. Koko tuon pitkän ajan Igor Kuznetsov pelasi unohdettuna ja ilman toista mahdollisuutta saaneena Neuvostoliiton divarissa, Torpedo Ust-Kamenogorskin joukkueessa. Hän oli siellä yleisön suurin suosikki, luonnollisesti.
Kaudeksi 1982-83 Boris Aleksandrov palasi takaisin Ust-Kamenogorskiin ja vanhat kaverukset olivat jälleen yhdessä. Muutaman seuraavan vuoden aikana joukkueesta tuli kokonaisuudessaan riittävän vahva noustakseen Neuvostoliiton pääsarjaan. Tuo nousu tapahtui vihdoin kauden 86-87 päätteeksi ja Igor Kuznetsov sai viimein mahdollisuutensa pelata vähintäänkin maailman toiseksi kovimmassa kiekkosarjassa. Kaudella 1987-88 Kuznetsov käänsikin päät ympäri maan: 32-vuotias Igor Kuznetsov näytti vihdoin kapasiteettinsa sylkien maaleja yhdessä Boris Aleksandrovin kanssa. Kuznetsov oli tuon kauden sensaatio Neuvostoliitossa. Hänet palkittiin kauden päätteeksi Soviet Soldier Magazine-Trophyllä, joka annettiin eniten hattutemppuja runkosarjassa tehneelle pelaajalle. Tuo palkinto oli yksi arvostetuimmista Neuvostoliitossa jaetuista palkinnoista. Aikaisemmin saman palkinnon olivat usein voittaneet pelaajat kuten Valeri Harlamov, Boris Maltsev sekä Boris Mihailov. Tuo palkinto kuvastaa hyvin myös Neuvostoajan mentaliteettia pyrkimyksestä täydellisyyteen. Siellä ei palkittu eniten maaleja tehnyttä pelaajaa, vaan se joka pystyi täydellisyyteen (hattutemppu) useimmiten.
Lisäksi tuolla samalla kaudella Ust-Kamenogorsk aiheutti Moskovan Dynamolle ja yleensäkin moskovalaisjoukkueille neuvostohistorian suurimman tappion ei-moskovalaisjoukkuetta vastaan. Ust-Kamenogorsk löylytti Aleksandrovin ja Kuznetsovin johdolla Dynamon maalein 10-2! Se myös jäi Neuvostoliiton aikaiseksi ennätykseksi. Mainittakoon, että Dynamo sijoittui tuolla kaudella runkosarjassa toiseksi ja sen riveissä pelasi yli kymmenen maajoukkuemiestä. Ust-Kamenogorsk puolestaan putosi takaisin divisioonaan, jonka pistepörssin Kuznetsov voitti vielä kertaalleen ennen siirtymistään Hämeenlinnaan. Torpedo Ust-Kamenogorsk puolestaan palasi parin vuoden päästä takaisin pääsarjaan Aleksandrovin toimiessa valmentajana.
Taistelu Summasen kanssa
Suomessa Kuznetsov pelasi siis erinomaisen ensimmäisen kauden sijoittuen lopulta pistepörssissä toiseksi "hurjan kirin" tehneen Raimo Summasen jälkeen. Tästäkin tapauksesta puhuttiin ympäri Suomea monenlaista tarinaa keksityistä syöttöpisteistä alkaen. Summanen pistepörssin kuitenkin voitti, eikä se vähennä Kuznetsovin suorituksen arvoa, varsinkin kun muistetaan, että mies tuli Suomeen oltuaan harjoittelematta useita kuukausia ja istuttuaan myös viltissä kauden aikana. Lisäksi täytyy muistaa, että Kuznetsov pelasi lähes koko kauden HPK:n kolmosketjussa yhdessä Hannu Kurosen kanssa, joten miehen suorittamat 51 syöttöä ja 69 pistettä ovat kerrassaan huikeat.
Tuolla kaudella mies karkasi jatkuvasti vastustajan puolustukselta läpiajoihin, joista hän olisi voinut tehdä huomattavan paljon enemmänkin maaleja. "Igge" pääsi kokeilemaan pariin otteeseen myös rangaistuslaukauksia, jotka hän kuitenkin järjestään "tuhlasi". Mieleeni on hyvin jäänyt eräs rankkari, jonka Igor suoritti luistellen kiekon kanssa maalia kohtia oikeaa laitaa pitkin. Hän ei siis tullut suoraan keskiympyrästä kohti maalia, vaan kurvasi laitaan ja sai lähestyessään maalia maalivahdin näin tolaltaan sekä harhauttaessaan suurempaan poikkittaisliikeeseen . Harmittavasti tuo salamannopea, hieman peterforsbergmainen rystykääntö etukulmaan kolahti kuitenkin tolppaan.
Kuznetsovin pelatessa loistavasti levisivät myös ilkeät juorut ja "panettelut" ympäri Suomea tästä "doupatusta neuvostourheilijasta", joka oli "järjestelmän tuote". Liikkeellä oli myös "tietoja", että mies olisi vakooja sekä viinatrokari. "Tietoja" oli paljon, faktoja hyvin vähän jos lainkaan. Mies ei ollut järjestelmän tuote, koska ei ikinä ollut edes pelannut järjestelmän joukkueissa. Mies pelasi koko uransa alasarjoissa lukuunottamatta tuota yhtä huikeaa kautta. Oikeastaan tämä juonikas taiteilija oli huippu-urheilijan irvikuva. Kuznetsoville ei juurikaan maistunut harjoittelu, hän poltti tiuhaan tahtiin Suomessa vieroksuttua (kenties jopa kiellettyä?) venäläistä mahorkkaa sekä piti neuvostotapaan vodkasta. Sen sijaan jääkiekon ulkopuoliset bisnekset miestä kyllä kiinnostivat. Olihan miehen kotiseuduilla paljon sellaista, mikä kiinnosti myös ja erityisesti länsimaita ja länsimaalaisia ihmisiä. Varsinkin jos tuotteet sattuivat olemaan halvempia kuin mitä paikallisista liikkeistä oli saatavilla.
HPK teki miehen kanssa jatkosopimuksen kaudeksi 1990-91, jolloin joukkueeseen satsattiin todella rajusti. Riveihin tulivat Ilveksestä Raimo Summanen ja suoraan NHL:stä Ville Siren. Mukanahan olivat jo ennestäänkin nimet Kivelä, Peltola, Lartama, Henriksson ja tietysti siis Kuznetsov. Igorin toinen kausi oli kuitenkin melko vaisu verrattuna edelliseen. Selittäviä tekijöitä oli tietenkin useita. Mies oli jo 35-vuotias ja motivaatio oli jo hyvin näennäinen. Suurimmat syyt suhteellisen vaisuihin esityksiin saattoivat toki löytyä myös jääkiekon ulkopuolisista tekijöistä. Mies kun tuntui lisäävän bisneksiään muilla aloilla.
Tuolloin 90-luvun alussa käsite "Igorin kulta" sai Hämeenlinnassa aivan uuden merkityksen, jolla ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä saman nimisen liikeketjun kanssa. Tarinoiden mukaan Kuznetsov teki tiliä kullan myynnillä, ei suinkaan viinatrokarina. HPK:lla ei luonnollisestikaan ollut näissä asioissa osaa eikä arpaa, mutta Igorin jo poistuttua maasta asiasta kerrottiin myös paikallisessa lehdessä. Kuznetsovin sopimusasioita hoitanut henkilö kertoi kuinka hän oli kerran mennyt tapaamaan Igoria saadakseen hänet hieman rauhoittamaan bisneksiä. Igor oli istunut kotona nojatuolissaan poltellen mahorkkaa ja vain hymyillyt "agentin" ehdotuksille. Sitten "Igge" oli poistunut hetkeksi toiseen huoneeseen ja tuonut mukanaan upean kultaisen korun, puhaltanut sauhut ilmaan ja sanonut:" Tästä pitäisi saada kymmenen tuhatta markkaa."
Uran ikävä päätös
Keväällä 1991 HPK ja Kuznetsov juhlivat sm-pronssia, joka olikin ollut seuran ehdoton minimitavoite kaudelle. HPK:lla ei enää tässä vaiheessa ollut kiinnostusta palkata muista asioista kiinostunutta 36-vuotiasta Kuznetsovia riveihinsä. Kaikkien yllätykseksi Igor Kuznetsov nousi otsikoihin kuitenkin vielä seuraavana syksynä Saksassa, jonne hän oli omin avuin, agentin tietämättä, itsensä järjestänyt. Hän pelasi Saksan divarissa esittäen niitä Rinkelinmäelläkin niin usein nähtyjä maagisia otteita. Ura kuitenkin katkesi ikävästi, kun tämä partansa pois ajanut virtuoosi joutui paikallisen "goonin" runtelemaksi. Miehen jalka murtui pahoin eikä paluu kaukaloon ollut enää järkevää.
Igor ei tarinoiden mukaan jäänyt kuitenkaan suremaan uransa päättymistä, sillä hänellä oli jo valmiiksi muita suunnitelmia. Jääkiekko ei ilmeisesti koskaan ollut hänelle se tärkein asia elämässä. Ainakin hänen aiemmin tekemänsä ratkaisut ja valinnat tukevat tätä teoriaa. Igor Kuznetsov oli luonnonlahjakkuus, jota ei neuvostoajan totaaliharjoittelu eivätkä kommunistisen puolueen houkutukset ja tarjoamat mahdollisuudet kansainväliseen menestykseen kiinnostaneet. Tästä huolimatta Kuznetsovilla oli taidot ja pelikäsitys, joita kovin usealla sen ajan pelaajalla ei ollut. Vaikka Igor Kuznetsovin peliura päättyi jo 10 vuotta sitten, legenda tästä partasuisesta miehestä Siperian kaukomailta elää yhä.
Special thanks to Victor Udintsev for providing material about Kuznetsov's career in Soviet Union.
