Joukkueet kohtasivat edellisen kerran pudotuspeleissä keväällä 2000. Silloinkin Tappara lähti ottelusarjaan kotiedun turvin, mutta helsinkiläiset nappasivat jo ensimmäisessä ottelussa kotiedun itselleen ja etenivät lopulta välieriin otteluvoitoin 3-1.
Kolmentoista vuoden takaisessa ottelusarjassa olivat mukana nykyjoukkueista Tuukka Mäntylä kirvesrinnoista sekä Kimmo Kuhta ja Mikko Kurvinen punapaidoista. Myös penkin takana nähdään tuttu mies tuosta sarjasta, kun Jukka Rautakorpi ohjastaa kirvesrintojen peliä.
Nousujohtoisen runkosarjan pelannut Tappara vei keskinäisissä kohtaamisissa pidemmän korren voittamalla neljästä ottelusta kolme samoilla 3-2 -lukemilla. Maaliero kääntyi kuitenkin HIFK:lle 11-10.
Pelaajista parhaiten onnistui parivaljakko Alexander Barkov jr. - Ville Nieminen. Etenkin Nieminen viihtyi HIFK:ta vastaan päästen pisteille jokaisessa kohtaamisessa ja latoen tulostaululle yhteensä tehot 4+3. Helsinkiläisten joukoista ei vastaavaa pistemiestä löytynyt, neljään pisteeseen yltivät Eero Somervuori (1+3) sekä hieman yllättäen Ilari Melart (0+4).
HIFK:n kantava voima maalin suulla
Helsinkiläisten kauden ainoa tasainen suorittaja löytyy maalin suulta. Joni Ortio on kauden aikana osoittanut olevansa huippumaalivahti, eikä meno hiipunut pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella SaiPaa vastaankaan. Ortio oli punapaitojen voiton takuumiehenä torjumalla kaiken mahdollisen ja suurimman osan mahdottomistakin, tarjoten joukkueelle mahdollisuuden sarjan voittoon.
Puolivälierät ovat Ortiolle uusi kokemus, viime kaudella turkulainen debytoi aikuisten tasolla pudotuspeleissä villi kortti -kierroksella kasvattajaseura TPS:n riveissä Kärppiä vastaan. Torjuntaprosentti kipusi yli 94:n ja samalla tasolla prosentti on myös tällä hetkellä.
Vähäisestä kokemuksesta huolimatta nuorten maajoukkueen läpikäyneen maalivahdin hermojen kestävyyttä on turha epäillä, läpi runkosarjan Ortio osoitti nostavansa tasoaan panosten noustessa. Helppoja maaleja Tapparan on turha odotella.
Söderholm HIFK:n puolustuksen veturina
Pudotuspeleille ominaiseen tapaan HIFK onnistui tiivistämään puolustusalueella pelaamistaan. Alkukaudesta tuttu kiekollisen vastustajan perässä juokseminen on vähentynyt ja yhä useammin puolustava pelaaja pysyy kiekollisen pelaajan paremmalla puolella.
Myös maalineduspelaaminen on huomattavasti runkosarjaa äijämäisempää, nimenomaan joukkueena. Olennaista onkin pitää hermot kurissa Ville Niemisen kaltaisten pelaajien rynniessä maalille.
Puolustuksen pelilliset ongelmat juontuvatkin hyökkäyspäähän ja vastustajan pelin avaamisen häiritsemiseen. Karvaajat eivät onnistu kiekonriistoissa tai pelin ohjaamisessa, vaan ajavat yli-innokkaana tilanteesta tilanteesta ohi. Kun vielä puolustajat pelaavat leveällä, kirvesrinnoilla on mahdollisuus käyttää keskustan ylimääräinen tila hyväkseen.
Puolustuksen kiistattomat johtohahmot ovat runkosarjassa pahimmillaan vain varjo parhaastaan ollut Toni Söderholm sekä Kyle Klubertanz. Söderholmin tahtomaali ensimmäisessä osaottelussa SaiPaa vastaan kohotti silminnähden entisen IFK-kapteenin itseluottamusta ja kahdessa viimeisessä ottelussa olikin nähtävissä jälleen vanhaa kunnon Söderholmia.
Tappara hallitsee keskialuetta
Eniten toivomisen varaa ensimmäisellä pudotuspelikierroksella jätti hyökkäyspelaaminen ja etenkin kiekon ylöstuonti. SaiPa onnistui sumputtamaan keskialueen eikä jättänyt HIFK:lle muuta vaihtoehtoa, kuin heittää kiekkoa kulmaan ja lähteä kaivamaan sieltä.
SaiPan isokokoiset puolustajat väsyivät ottelusarjan edetessä, mutta Tapparan puolustus on astetta liikkuvampi ja aktiivisempi, joten uusia tapoja tuoda kiekko hyökkäysalueelle tarvitaan. Tappara luo myös todellisen uhan vastahyökkäyksiin, joita joukkue aktiivisesti painostamalla hakee.
Hyökkäysalueelle päästyään HIFK on suoraviivaistanut pelaamistaan selvästi enemmän maalia kohti. Villi kortti -kierroksella suurin osa joukkueen onnistumisista tulikin maalin edustalta ohjauksista tai paluukiekoista.
Avainasemaan nousee liike. Tapparan pelaajat ovat nopeampia ja liikkuvat kiekottomana selvästi helsinkiläisiä aktiivisemmin. Kumpikin joukkue pystyy myös tarvittaessa nostamaan tuoreita jalkoja, mikäli tarvetta on.
HIFK:n avainpelaajiksi SaiPaa vastaan nousivat loukkaantumisensa jälkeen vahvan paluun kentille tehnyt Iiro Pakarinen sekä etenkin runkosarjan alkupuolella onnistumisten puutteesta kärsinyt Kimmo Kuhta, joka ampui ratkaisevassa ottelussa voittomaalin upean yksilösuorituksen päätteeksi.
Kokematon ja pehmeä Tappara - totta vai silmänlumetta?
Tappara lähtee puolivälieräsarjaan ennakkosuosikin viitta niskassaan ensi kertaa pitkään aikaan. Samaan aikaan voidaan todeta monen Tapparan avainpelaajista olevan liikkeellä ilman merkittävää pudotuspelikokemusta.
Tapparan fyysistä kovuutta on samoin kyseenalaistettu ja HIFK:n odotetaan vyöryvän fyysisellä osastolla niskan päälle.
Suurilta osin nämä arviot ovat kuitenkin puppua.
On totta, että Tapparan ykkösmaalivahti Juha Metsolalla ja nuorella sensaatiolla Alexander Barkov Jr:llä ei ole todellista playoff-kokemusta, mutta etenkin Barkovin osalta pelko on turha. Barkov saa tukea kevään pelien mieheltä, Ville Niemiseltä. Lisäksi Barkovin kylmänviileä pääkoppa ei tutise pelien koventuessa.
Metsolassa ja Tapparan maalivahtipelissä piilee kirvesrintojen suurin yksittäinen kysymysmerkki. Metsolan huikeilla runkosarjapeleillä ei ole puolivälierissä mitään merkitystä. Pienikokoisen vahdin on kestettävä mahdolliset kuumennusyritykset ja pidettävä pakettinsa kasassa. Jos näin käy, Tappara on lähellä välieräpaikkaa.
Petoja puolustajiksi
Puolustuksessa piisaa kokemusta ja kovuutta vastaamaan HIFK:n haasteeseen. Markus Kankaanperän, tykinkuula Tuukka Mäntylän ja hienon runkosarjan pelanneen Pekka Saravon kanssa ei ole kulmapaineissa helppoa. Etenkin Kankaanperä tietää pelin hengen ja entisen seuransa toimintatavat kuin omat taskunsa, onhan hän ollut niitä viime keväät toteuttamassa itsekin pedopaidassa.
Lisäksi Tapparan viisikkopuolustus on ollut tiiviillä tasolla läpi kauden ja IFK:n menettäessä kiekon, Tappara kääntää peliä helsinkiläisittäin katsottuna vaarallisen nopeasti.
Hyökkääjistössä Tapparalla on heittää kehiin tasaisesti ratkaisijoita ja tietyn osan pimentäminen tuskin liikkuu HIFK:n päävalmentaja Raimo Summasen mielessä.
Hermot kuriin, nopeaa pelinkääntöä ja kohti unelmaa
Ykköskentässä viilettävien Jarno Koskirannan ja Chris Connollyn on aika saada alleen ensimmäiset pudotuspelinsä tällä tasolla ja miesten tulisikin kysyä ketjunsa kolmannelta lenkiltä, SM-kullan TPS-paidassa voittaneelta Antti Erkinjuntilta neuvoja hermojen pitämiseen kurissa.
Lisäksi Tapparalla on asettaa kentälle yksi tulevien pudotuspelien kokeneimmista sotaratsuista, Ville Nieminen. Stanley Cup -voittaja yksinkertaisesti tietää, miten tiukoissa paikoissa toimia.
Tapparan viisikkopuolustuksen tulee pysyä puolivälieräsarjassa tiiviinä, jotta Juha Metsolan illat eivät keskity torjumisen sijasta painimiseen. Tapparan nopea pelinkääntäminen on myrkkyä HIFK:lle ja kirvesrintojen määrätessä otteluiden temmon, Tampereella voidaan jo odottaa pääsyä mitalipeleihin.
Tappara ennakkosuosikki
Kirvesrinnat lähtevät ottelusarjaan selvänä ennakkosuosikkina. Joukkue päätti runkosarjan kuuteen peräkkäiseen voittoon. Viimeisestä kahdestakymmenestä ottelusta tamperelaiset jäivät pisteittä vain kahdesti ja Tappara oli vastaavalla ajanjaksolla koko liigan paras joukkue.
Helsinkiläisten mahdollisuuksien kannalta avainasemaan nousee ensimmäinen ottelu Tampereella. Nyt joukkueessa on SaiPa-voiton ansiosta hyvä henki ja itseluottamus tapissa. Täystyrmäys ensimmäisessä ottelussa voi murentaa HIFK:n peli-ilmeen täysin.
Arvio: Keskialueen hallinta ja aktiivisempi liikkuminen ratkaisee sarjan kirvesrinnoille, yhdessäkään ottelussa Tappara ei pääse helpolla, mutta vie silti sarjan selväntuntuisesti otteluvoitoin 4-2.