Ottelun jatkoajalla ratkaissut maali oli juuri sellainen kliseinen jatkoaikamaali, joista aina puhutaan. Aikaisemmat, selvät maalintekotilanteet eivät tuottaneet tulosta, ja jatkoajalla parhaat paikat syntyivätkin hieman sattumalta.
IFK:n paras paikka jatkoajalla oli Joonas Vihkolla. Vihko sai kiekon haltuunsa Kärppien puolustajan potkusta ja laukoi Niklas Bäckströmin kautta kiekon tolppaan. Mikäli ratkaisu olisi syntynyt tästä tilanteesta oli voitu puhua myös tyypillisestä jatkoaikamaalista. Sen verran paljon kiekko pomppi.
Voittomaali syntyi kuitenkin vielä perinteisemmästä "pompusta". Kun sekä maalivahti että hyökkääjä ovat maalin takana ja kiekko ajautuukin vastustajalle syntyy maaleja suhteellisen hyvällä prosentilla.
- Näin jo pitkältä, että kiekko tulee ränniin. Lähdin sinne hakemaan sitä ja löin mailan kiinni laitaan, mutta siitä se vaan meni läpi. Ei voi mitään, kiekkoa maalin takana pysäyttämä ollut Timo Pärssinen kommentoi tilannetta.
- Ei se tullut helpolla. Jokaisen maalin eteen täytyy tehdä paljon töitä, Kärppien valmentaja Kari Heikkilä
Heikkilä on tietysti sinänsä oikeassa. Kärpät teki ottelussa luonnollisesti paljon töitä ja nousi hienosti tasoihin jo tukalalta tuntuneesta asemasta. Pelin alkuosassa näytti jo pitkään siltä, että oululaiset eivät saisi kolmannen pelin tapaan kiekkoa maaliin edes loistopaikoista.
- Kyllä se tietysti tärkeää oli kun erän loppuun saatiin kavennus, Kari Heikkilä totesi 2-1 -maalista.
Kärppien 20 sekuntia ennen toisen erän loppua tekemässä kavennuksessa Brett Lievers osoitti olevansa edelleen hyvä pelimies. Lievers karisti aloituksen jälkeen IFK:n Roman Vopatin kannoiltaan ja kiersi maalille, jossa hän pääsi laittamaan rebound-kiekon sisään.
Vopatin puolustukseksi voidaan toki lukea se, että hän oli vain stunttaamassa vieraassa ketjussa oman pään aloituksessa ja oli juuri aikaisemmin pelannut omat normaalit vaihtonsa. IFK on pelannut jo pitkään ratkaisevissa omanpään aloituksessa kahdella keskushyökkääjällä. Nyt tulos ei kuitenkaan ollut haluttu.
Ilman Kärppien kavennusta illasta olisi saattanut lopulta muodostua hyvin erilainen. Kaksi erää ilman maaleja on huomattavasti vaikeampi tilanne kuin yhden maalin takaa-ajoasema kolmanteen erään. Sen tiesi myös Pärssinen.
- Olisi pitänyt ratkaista ottelu kun tilanne oli 2-0. Ei olisi pitänyt antaa kaverille saumaa ollenkaan.
Ottelusarjan neljäs peli osoitti sen, että marginaalit ovat pienet ja virheet kostautuvat nopeasti. Se kumpi joukkue pystyy pelaamaan rennosti ja silti välttämään virheitä pelanneekin lopulta loppuottelussa TPS:aa vastaan.
