Helsingin Jokerit julkaisi perjantaina 45-vuotisjuhliensa kunniaksi kirjan "45 jokeria pakan päältä". Teos kertaa seuran historiaa nimensä mukaisesti yksittäisten jokeripelaajien kautta.
Kirjailija Matti Hannula korostaa esipuheessaan, että kyseessä ei ole historiikki. Hän kutsuukin kirjaa "muisteloteokseksi", ja sellaisena se puolustaa paikkaansa. Seuran historia kerrataan läpi nopeasti, sen jälkeen siirrytään pelaajiin, heidän taustoihinsa, tarinoihinsa ja uriinsa.
Esipuheessaan Hannula myös varautuu jo etukäteen kritiikkiin pelaajavalinnoistaan. Jokaisella Jokereita pidempään seuranneella onkin varmasti omat suosikkinsa, joiden olisi suonut päätyvän kansien väliin muutenkin kuin ohimenevinä mainintoina muita koskevissa luvuissa.
Esimerkiksi allekirjoittanut olisi mieluusti jättänyt nykypäivän tähdet vähemmälle huomiolle ja lisännyt 1980-luvun edustusta. Toisaalta arvostelukappaleen toisena käteensä saanut 11-vuotias arvosti juuri sitä, että mukana oli hänellekin tuttuja pelaajia.
Nimenomaan ajallinen kattavuus puolustaa valintoja, jotka on Hannulan mukaan tehty "pienessä piirissä". Kyseinen piiri on selvästi pyrkinyt saamaan mukaan pelaajia tasapuolisesti kaikilta niiltä vuosikymmeniltä, joina seura on ollut olemassa.
Kirja on jaettu kolmeen osaan pelaajien pelipaikkojen mukaan. Ratkaisu on toimiva, sillä sen avulla Hannula pääsee viittaamaan ristiin sekä aiempiin että myöhempiin tapahtumiin.
Jokainen pelaaja on saanut teoksesta osakseen aukeaman. Vaikka kirja on ulkomitoiltaan lähempänä valokuvakirjaa kuin romaania, runsas kuvitus ja väljä taitto saavat aikaan sen, että tekstiä on varsin maltillisesti. Tiiviit henkilökuvat on kirjoitettu sujuvasti ja haastattelukommentit tuovat niihin sopivasti väriä.
Hannula on ollut aiemmin kirjoittamassa HIFK:n jääkiekkojaoston, jääkiekon pelaajayhdistyksen ja espoolaisen jääkiekkoilun historiikkeja. Hän on seurannut Jokereita seuran perustamisesta asti, ja asiantuntemus näkyy paitsi osuvina yksityiskohtina, myös kokonaisuuden hahmottamisena. Pelaajien haastatteluista välittyy rento jutustelu, mutta toisaalta niihin on löydetty olennaiset asiat kustakin yksilöstä.
Moitittavaa kirjassa on erittäin vähän. Seuran nykyisen puheenjohtajan Harry Harkimon alkusanat olisi voinut jättää teoksesta helposti pois, kokonaisuus ei olisi kärsinyt siitä lainkaan. Lisäksi 1970-luvun loppuvuosien sekavuus ja seuran ensimmäisen puheenjohtajan Aimo Mäkisen kitsastelu palkanmaksussa tulevat mainituksi ehkä liiankin monta kertaa. Pelaajien sekaan olisi myös voinut päästää pari valmentajaa. Ainakin Leo Äikkään jääminen alaviitteeksi tuntuu harmilliselta.
Lievää harmitusta herättää sekin, että seuran varsinaisen historiikin julkaisusta on kulunut jo 20 vuotta. Ehkäpä viiden vuoden kuluttua olisi taas aika kerrata kattavammin ja analyyttisemmin Jokerienkin historiaa jokerien lisäksi, kuten Hannula esipuheessaan pohtii.
