Wild menetti kapteeninsa telakalle. Suomalaisista tapetilla on myös Teemu Selänne. Mies Itävallasta herätti Flyersin ykkösnyrkin.
Muiden muassa näihin asioihin pureudutaan tämän viikon Viasatin viikkohaasteessa. Antti Mäkisen ja Esko Seppäsen kanssa samoille lauteille kapuavat NHL-toimituspäällikkö Lauri Meriläinen sekä Tampereen-toimituksen monitoimimies Miika Arponen.
Ota kantaa ja vastaa sähköpostitse, Facebookissa, Jatkoajan tai Viasatin Twitteriin tai Viasatin osiossa Jatkoajassa.
| Kings |  |
8.1.2014 05.35 |
 |
Wild |
Mäkinen: Anze Kopitar, Mike Richards, Jeff Carter, Tyler Toffoli. Nämä kaikki herrat kykenevät pelaamaan keskellä. He ovat myös Kings-pistepörssin kärjessä, mikäli Toffolin jättää rannalle. Hyökkäyssuunnan erikoisosaajia, isokokoisia pelaajia, vahvoja kulmissa.
Ja sitten tullaan itse asiaan: Wildiltä on poissa sen paras puolustava sentteri, Mikko Koivu. Ja nyt lopetatte heti sen plus-miinus-tilaston tuijottamisen. Mike Yeo joutuu arpomaan lottopallonsa kerta toisensa perään kentälle, kun johtaja on sivussa. Vastakkainasettelu kotijoukkueen sentterikaartiin on peräti mahdoton voitettava. Keskikaistalla tulee turpaan niin että kalju lätisee.
Kehittääkö Yeo mitään uutta? Miten hän ottaa Kingsin huippupelaajilta vallanvälineen pois? Vai tekeekö Yeo mitään potkujensa odotushuoneessa? Suurten kysymysmerkkien ottelu.
Seppänen: Mikko Koivu joutui nilkkaleikkaukseen. Hän heitti kroppansa peliin, ja se maksoi neljän viikon sairausloman. Blokattuja laukauksia arvostetaan yli kaiken NHL:ssä, eikä Koivu mieti jatkossakaan, hyppääkö hän kumikiven eteen vai ei. Mutta kuinka suuri katastrofi tämä on Wildille?
Minnesota taistelee kynsin, varpain ja hampain playoff-paikasta lännessä. Dallas hengittää kiivaasti niskaan, villikorttileikkikin alkaa olla tovin kuluttua kiven alla. Ja sitten kapteeni Koivu sivuun. Katastrofi. Koko joukkue lyhenee tasan 7,94 senttimetriä, eikä Mikael Granlund ole vielä sen tason pelimanne, että hän kykenee riuhtaisemaan keskikaistan paineet reppuselkäänsä. Se on toki todettava samaan hengenvetoon, että Wildin ohjelma ei ole seuraavien viikkojen aikana mitenkään ylivoimainen.
Ilman Koivua tilanne on kuitenkin se, että Minnesotassa voidaan alkaa odotella varaustilaisuutta ja ensi syksyä – kenties kera uuden päävalmentajan.
Arponen: Mikko Koivu on sivussa. Zach Parisé on sivussa. Sivussa on peräti 21 prosenttia kaikista Wildin tämän kauden tehopisteistä ja valtava määrää kokemusta ja johtajuutta.
Wildin top-9-hyökkääjistö koostuu tällä hetkellä loistavasta Jason Pominvillestä, keskinkertaisesta Matt Cookesta, surkeasta Dany Heatleystä ja kuudesta muusta pelaajasta, jotka eivät ennen tätä kautta olleet yhteen laskettunakaan pelanneet kahta täyttä kautta NHL:ssä. Maalejakin oli tehtynä vain 16.
Pominville ja Ryan Suter tekevät osuutensa, mutta Mikael Granlundin, Charlie Coylen, Jason Zuckerin, Nino Niederreiterin, Justin Fontainen ja Erik Haulan pitää nostaa tasoaan, tai orastava pudotuspelipaikka karkaa jo ennen olympialaisia saavuttamattomiin.
Meriläinen: Kuten John Tortorella pari kautta takaperin totesi, tarvitsee menestyvä joukkue hyvä ykkösmaalivahdin, mutta se ykkösmaalvahti tarvitsee lepoa ollakseen terävimmillään kannusta pelattaessa. Toisinsanoen martinbrodeurien ja miikkakiprusoffien aika NHL:ssä on ohitse. Tätä ovat edesauttamassa myös kiveenhakattujen ykköskassareiden takaa haasteensa heittävät maalivahdit, kuten Kuningas Henrik Lundqvistin varjosta ponnistanut Cam Talbot.
Kaliforniassa tätä suuntausta edustaa sensaatiomaisen nousun kohti eturiviä tehnyt Martin Jones. Nyt Jonathan Quickin paluun myötä Jones sai kokea NHL-bisneksen raadollisuuden saatuaan komennuksen farmiin. Tämä on kuitenkin rohkaisevaa esimerkiksi Predatorsin huippuprospekti Juuse Saroksen kannalta. Kohta käsillämme on suomalaissävytteinen tarina Buridanin aasista.
| Blue Jackets |  |
11.01.2014 02.05 |
 |
Hurricanes |
Mäkinen: GM Jarmo Kekäläisen iso-iso-iso kala Nathan Horton palasi kaukaloihin leikkauksensa jälkeen vahvana. Oitis voittomaali Phoenixia vastaan, ja sen päälle lisääntynein minuutein St. Louisin kimppuun.
Horton on ammattimies. Hän tekee joukkueestaan väistämättä paremman. Sinitakkien tarjotin on sisältänyt tähän saakka liikaa salaattia. Nyt siihen tuodaan mehevä pihvi mukaan, ja tapahtumat ovat sen mukaisia jäällä. Horton on pelaajatyyppi, joka syö tällaisia hurrikaaneja aamupalakseen.
Seppänen: Carolinan vipeltäjä Jeff Skinner on ollut hyytävässä iskussa viime ajat. Maali per peli -tahti on aina puhuttelevaa laatua NHL:ssä. Tätä kirjoittaessa ei ole tiedossa, onko Skinner vaahteralehtien olympiarosterissa vai ei. Olen sitä mieltä, että Skinneristä tulee paikallinen jussijokinen2010. Ja se on sanomattakin selvää, että perustaso ei riitä saman roolin kilpaveljien tasolle. Yllätyn todella, mikäli Skinnerin nimi kimaltelee Team Canadan listassa tiistai-iltana.
Arponen: Olen seurannut mielenkiinnolla läpi syksyn fanien, toimittajien ja asiantuntijoiden spekulaatioita Suomen olympiarosterista. Yllättävän isosta osasta niitä puuttui nimi Tuomo Ruutu.
Kyllä, alkukausi meni Tuomolta luvalla sanoen heikosti. Mutta uudenvuodenaattona hänelle annettiin uudet ketjukaverit: tusinajantterit nimeltään Eric Staal ja Jeff Skinner. Sen jälkeen Tuomo on tehnyt neljässä ottelussa neljä pistettä ja taklausmäärätkin näyttävät taas tuttuja katujyrämäisiä lukemiaan.
Tervetuloa Sotšiin Tuomo. Paikkasi on ykkösketjussa.
Meriläinen: Hortonissa kaikki on isoa. Koko, sopimus, ratkaisuvoima - ja riski. Riskistä huolimatta potentiaalinen palkinto on myös suuri.
Terveenä ollessaan saletti 30 maalin mies, joka ei hyydy edes pudotuspeleissä. Kolikon kääntöpuolena Horton saattaa hyvinkin viettää jatkossakin enemmän aikaa IR-listalla kuin pelaavassa kokoonpanossa. Blue Jackets tarvitsee tätä pelaajaa kipeästi, jotta edes teoreettiset mahdollisuudet pudotuspeleihin säilyvät.
| Flyers |  |
11.01.2014 20.05 |
 |
Lightning |
Mäkinen: 20-vuotias Nikita Kutšerov etsii vieläkin paikkaansa kovan pelitempon keskellä. Taitoa on aivan jumalaton määrä, mutta se näkyy liian usein ainoastaan siinä vaiheessa, kun kuljetellaan rankkareita uuniin. Laitahyökkääjän pitää voittaa enemmän kiekkoja oman siniviivan alapuolella. Sen pitää olla aggressiivisempi hyökkäysalueen kulmapelissä. Juuri nyt Kutšerov YouTube-kikkailee omalla mukavuusalueellaan.
En sano missään nimessä, että hän olisi flopannut tai pelannut heikosti, mutta tässä jätkässä on talenttia vaikka kuinka korkealle.
Seppänen: Philadelphia Flyers on tätä rustaillessa Metropolitan-lohkon toinen. Siis se sama joukkue, joka hävisi alkukaudesta Heinolan Peliitoillekin ja kengitti päävalmentajansa sivuovesta pihalle. Mitä nousun taustalla on?
Ensinnäkin armoton määrä ristiinpelaamista, mutta myös se, että kapteeni Claude Giroux on ottanut joukkueensa reppuselkään. Kakkosviulun sulosointuja on vinguttanut Jakub Voracek, joka on ollut viime ajat kiekollisena todella ahneella tuulella. Flyers on aggressiivisempi ja suoraviivaisempi. Se tuottaa tulosta aivan eri mittakaavassa kuin alkukauden puuhapetejääkiekko.
Flyers on kampeamassa itsensä pudotuspeleihin, ja siellähän voi tapahtua mitä tahansa. Giroux on myös niin hulppeassa lyönnissä tällä hetkellä, että hänen yliviivattu nimensä Sotši-listassa tulee uudelleentarkastaa.
Arponen: Jos maalivahtiosasto on suomalaisessa jääkiekkoilussa kunnossa, niin ei keskushyökkääjissäkään ole valittamista. On pari Koivua, on Olli Jokista. Tuloillaan on Aleksander Barkovia, Mikael Granlundia ja Teuvo Teräväistä. Tällä hetkellä yksi nimi nousee kuitenkin ylitse näiden kaikkien.
Steven Stamkosin loukkaannuttua Lightningissa kasvot kääntyivät Martin St. Louis'n suuntaan. St. Louis onkin pelannut ihan mukiinmenevästi, mutta hänestä ei sittenkään ollut kannattelemaan joukkuetta. Lightningista tuli Valtteri Filppulan joukkue.
Edellisessä kymmenessä ottelussa Filppula on latonut tiskiin kuusi maalia ja seitsemän maalisyöttöä, ollut vain yhdessä ottelussa tehotilastossa pakkasen puolella ja voittanut aloituksia reilusti yli 50 prosentin tehokkuudella. Ei huono.
Meriläinen: Suomen kanssa samassa lohkossa Sotšissa pelaavan Itävallan riveissä kiitää Michael Raffl. Allsvenskanista NHL-ympyröihin hypännyt itävaltalainen käytti ensimmäisen todellisen mahdollisuutensa hyväkseen. Raffl nostettiin hitaan, mutta kankean Scott Hartnellin tilalle ykkösnyrkkiin ja tuloksen voitte katsoa pistepörssistä.
Rullatkaa vielä vähän alaspäin. Noin.
Tätä kirjoittaessa Rafflin nimi löytyy sijalta 345. 29 ottelua, 2+9 - mistä tämä mekkala, kysytte. Näistä tehoista kuitenkin kahdeksan on syntynyt Claude Giroux'n rinnalla. Ilman ylivoima-aikaa. No, helppohan siinä on toki pisteitä tehdäkin, kun toisellakin laidalla kiitää Jakub Voracekin kaltainen taituri. Tässä kohtaa tulisikin huomioida se, mitä nuori itävaltalainen on tuonut pöytään.
Giroux ja Voracek ovat saaneet Rafflin kanssa tasaviisikoin aikaan yhteispisteet 7+7, kun Hartnellin kanssa vastaava tilasto on 3+5. Raffl on pelannut ykkösketjussa vain puolet siitä ajasta mitä Hartnell. Kanadalainen kikkarapää on edelleen erinomainen tutkapari Giroux'lle ylivoimalla, mutta jalka ei enää riitä tasaviisikoin pelatessa. Raffl pysyy Giroux'n ja Voracekin vauhdissa mukana, eikä hyökkäysketjun tarvitse hyökätä alivoimaisena.
| Capitals |  |
12.01.2014 22.05 |
 |
Sabres |
Mäkinen: Capitalsin pelehtimistä on huvittavaa seurata. Pelataan kuin kiekkomaailman kuninkaat, mutta ollaan tosiasiassa melko pieniä tekijöitä, kun paine kattilassa kasvaa. Kun Aleksandr Ovetškinilla on kaahauspäivä, eivät muut astu takarivistä esiin. Ei sitten millään. Kun Ovetškin tekee maalin, uskoo yhtäkkiä muukin porukka voittoon. Koko ryhmä elää kädestä suuhun -suhteessa kapteeniinsa.
Se ei ole silloin hyvä asia, kun kapteeni odottaa kotiolympialaisiaan kuin yläastelainen tyttölapsi Cheekin stadionkonserttilippuja. Capitalsin fokus on kateissa, ja samaan aikaan Buffalon pitäisi olla silkka suupala. Tämä on suurten paradoksien kiekkonäytös.
Seppänen: Muistatteko vielä, miten Rasmus Ristolaisesta tuli yhtäkkiä Suomen ja kenties koko maailman jääkiekkohistorian huonoin pelaaja voitollisessa Tšekki-puolivälierässä? Pari erhettä, muutama heikko sijoittuminen – ja yhtäkkiä internetin nuotio roihusi valtoimenaan.
Okei, se matsi meni pukukoppikielellä ilmaistuna päin helvettiä. Ristolainen kävi montussa, ja nousi sieltä mestarin elkein ylös. Ei ainoastaan tehnyt maaleja Kanadaa ja Ruotsia vastaan, vaan astui puolustuksen henkiseksi johtajaksi. Se on suuren pelaajan merkki, vaikka Ristolainen onkin ihan poika vielä. Hän ei kiskaissut päätään puskaan, vaan päätti näyttää kimiräikkös-hengessä kaikille. Ja kaikki näkivät.
Ristolaisesta on vielä paljon iloa Buffalossa. Ei nyt, ei ehkä ensi kaudella, mutta huomispäivä on seinävarmasti aurinkoinen. Muistakaa Ristolaisen opetus, kun kiskaisette seuraavan kerran 19-vuotiaan nuorukaisen paikallisbussin alle.
Arponen: Vaikka Sabres onkin alkanut viime aikoina jopa voittaa jääkiekko-otteluita, ovat he silti show'n pahnanpohjimmaisina ja liigan ylivoimaisesti vähiten maaleja tehnyt joukkue.
Tähän saattaa kuitenkin olla löytymässä ratkaisu. Muistatteko vielä Joel Armian? Jos Chicagossa eräs toinen viime kevään Suomen mestari nousi parrasvaloihin loppusyksystä, on Armia aloittanut oman nousunsa Rochesterissa.
Armia on tämän vuoden puolella pelatuissa kahdessa ottelussa iskenyt kaksi maalia ja antanut yhden maaliin johtaneen syötönkin. Heikosti alkanut ura Pohjois-Amerikassa näyttäisi viimeinkin heräämisen merkkejä. Josko se NHL-debyytti sieltä vielä tämän kauden puolella tulisi?
Meriläinen: Jos Flyersin lento on ylöspäin on rivarlyvastustaja Capitalsin käyrä sojottamassa ulos pudotuspeleistä. AO8 hilaa joukkonsa kyllä kahdeksan sakkiin, mutta tällä hetkellä näyttää vaikealta. Eikä viikon ohjelma tätä läpihuuto-ottelua lukuunottamatta ainakaan helpota urakkaa.
| Ducks |  |
13.01.2014 03:05 |
 |
Red Wings |
Mäkinen: Anaheim murskaa kaiken ja kaikki tieltään. Voittokulkua on jatkunut jo parisen viikkoa. Miten ihmeessä tällä tavalla pelaava mieskuoro voi johtaa koko NHL:n runkosarjaa? Sen ei pitäisi olla mahdollista, mutta nostetaan kuitenkin tärkein seikka esiin.
Jonas Hiller. Hän on ottanut isoja koppeja ratkaisuhetkillä. Anaheim ei ole puolustuspeliltään NHL:n kärkikastia, mutta Hiller tuntuu vain syttyvän otteluista, joissa muu joukkue seilaa kuutamojärvellä. Se on voittajan merkki. Anaheimin ykköspussari on napannut tätä kirjoittaessa 29 ottelustaan 20 voittoa. Mukaan mahtuu ainoastaan 4 suoraa tappiota. Varmaa, luotettavaa, kestävää torjuntatyötä. Sen varaan on rakennettu joukkue, jossa sallitaan yksi lapsus enemmän kuin muualla.
Seppänen: Teemu Selänne on viettänyt jäällä yli neljä (4) täyttä erää ylivoimaa. Maaleja on syntynyt yksi (1) kappale. Hehkutin Selännettä vielä kuukausi sitten kuin pieni lapsi, että "kyllähän 8 on korvaamaton ylivoimauhka Suomen olympiajoukkueelle". Onko sittenkään? Tällä hetkellä hän on vain varjouhka. Ikään kuin oikean uhkakuvan leppoisa velipuoli, joka on tilanteista orastaen myöhässä tai ei mukana ollenkaan.
Selänne saa jonkin verran vetopaikkoja, mutta ei enää tutulla hihnasyötöllä. Hänellä on tätä piirtäessä 34 ottelussa yhteensä 63 laukausta. Mikäli ymmärrät jääkiekon hyökkäyspelimatematiikkaa, on se aivan liian pieni lukema. Huolestuttavaa ei ole se, että Selänne on niputtanut vain neljä reppua. Huolestuttavaa on se, ettei hän pääse tekopaikkoihin. Seuraavaksi lähtee vastuu, peliaika ja rooli. Sen jälkeen Sotšissa kurvailee kylmä salama.
Arponen: Teemulla on vähän hiljaisempaa, mutta Saku Koivulla kulkee. Viimeisessä yhdeksässä ottelussa Koivu on iskenyt kymmenen tehopistettä ja on ajanjaksolla Ducksin tehokkain pelaaja.
Kemiat Andrew Coglianon ja Daniel Winnikin kanssa sopivat saumattomasti yhteen, ja Saku on jälleen menossa kohti taas uutta 50 pisteen kautta. Mutta mistä me löydämme Sotšiin suomalaiset Coglianon ja Winnikin?
Meriläinen: Riittääkö Detroitissa pelkkä pudotuspeliputken jatkaminen? Tämän hetken meno riittää siihen kyllä, etenkin nyt itäisessä konferenssissa, mutta kuinka pitkään pelkkä sinnittely pudotuspeliviivan päällä riittää?
Vanheneva runko sekä liian isot kysymysmerkit avainpaikoille tulevaisuudessa luulisi mietityttävän Hockeytownissa. Ehkä enää ei onnistu "mestaruus osgoodilla" tai "ruotsalainen huipputalentti seitsemänneltä kierrokselta". Jimmy Howard on hyvä maalivahti, mutta onko hän contenderin maalivahti? Tällä hetkellä ei näytä siltä.
NHL-VIIKON TIMANTTI
Mäkinen: On mielenkiintoista seurata Sotšista pudotettujen pelaajien otteita. Bobby Ryan oli vain alkusoittoa. Kuka ottaa onkeensa? Kuka alkaa osoittaa mieltään? Kuka lyö jussijokismaiset näytöt pöytään juuri olympialaisten alla? Tämä on myös selostajalle herkkua. Sotši hämmentää NHL-sesonkia oikein urakalla.
Seppänen: Kyllä tässä on syytä edetä viihde- ja popcorn-kärki edellä, kun kotisohvavalmentajat pitkin Suomen kasaavat Sotši-joukkueita uudelleen. On uskomatonta nähdä viikosta toiseen, miten tärkeä asia jääkiekko meille kaikille on. Kokoonpanokritiikki on oleellinen osa sitä.
Arponen: Tiistaina on olympiarosterien julkistuksen takaraja. Se on monelle pelaajalle joko riemun tai itkun päivä. Jotkut sisuuntuvat rannallejäämisestä, toiset leijuvat pilvilinnoissaan, kun paikka kisoihin yllättäen tulikin. Bobby Ryaninkin hyvä putki katkesi kuin seinään uutenavuotena.
Meriläinen: Jiri Hudler, Bobby Ryan ja lisää nimiä saamme tiistai-iltana. Kyllähän Sotšin valinnat - ja etenkin pudotetut pelaajat - kiinnostavat ennen kisoja kaikkia. Uskon ja toivon näiden herrojen lyövän poskettomia tehoja taululle. Ah sitä jälkiviisastelun määrää.
