Pudotuspelien ensimmäinen kierros lähenee loppuaan. Viasatin viikkokatsaus jatkaa viime viikolta tuttua puheenaiheisiin keskittyvää formaattiaan. Mukana tällä viikolla ovat Viasatin tutut Antti Mäkinen ja Esko Seppänen sekä Jatkoajan Miika Arponen.
Viasatin Facebook ja Twitter päivittävät otteluvalintoja jatkuvalla syötöllä läpi kevään. Parhaat poimitaan päältä, ja Viasatin muut kanavat näyttävät likimain kaikki matsit illasta toiseen. Kommentoi viikkopakettia Twitterissä hashtagilla #ValitseViasat tai #NHLfi.
Tämä artikkeli käsittelee itäistä konferenssia. Juttu läntisestä konferenssista löytyy täältä.
| Rangers |  |
Otteluvoitot 3-3 |
 |
Flyers |
Ratkeaako tämä sittenkin Madison Square Gardenin kotietuun?
Mäkinen: Ei, vaan Flyersin vierasetuun. Rangers ei ole järin kaksinen kotijoukkue, ja odotan toisen kohtaamisen toisintoa. Ennakoin oranssien menevän jatkoon seitsemässä ottelussa, joten nyt on kaikki valtit omissa käsissä pelata paineettomassa tilassa. Syksyn jälkeen Flyersilta odotettiin kuitenkin melko vähän. Paineita ei ole. Rangers puristaa, kun taas Claude Giroux ja pojat pitävät hauskaa.
Seppänen: En ole lainkaan luottavainen, että Rangers määräisi ottelun tahdin kotiareenallaan. Uusittu MSG on tunnelmaltaan jotenkin kolkko ja poissaoleva. Eli mikäli Game 7 ei saa kansaa varpailleen, niin sitten koko lato on purettava uudestaan alas ja rakennettava 50-luvun loistoonsa takaisin. Rangersilla ei ole nähdäkseni lainkaan kotietua puolellaan. Se osaa pelata erityisen hyvin ja tehokkaasti Flyersia vastaan, mutta sillä ei ole mitään merkitystä yhden ottelun otannassa.
Arponen: New York Rangers on pelannut historiansa aikana MSG:llä viisi game seveniä, joista se ei ole hävinnyt yhtäkään. Voittoprosentit ovat muutoin viimeiseen otteluun lähdettäessä melko tasan, joten toisiko MSG:n taika sitten sen ratkaisevan edun Rangersille?
Kumpi vetää pidemmän korren, Henrik Lundqvist vai Steve Mason?
Mäkinen: Kuten olen toitottanut väsymiseen saakka pitkin kevättä, niin vihdoinkin Flyersilla on eturivin ykköspussari luukullaan. Pakit voivat luottaa veskariinsa. Hyökkääjät voivat ottaa riskejä. Kakkoskiekot tarttuvat. Masonilla on ohuenohut niskalenkki ruotsalaistähdestä kuudennen ottelun jälkeen. Tämäkin on huippukohtaaminen ison matsin sisällä.
Seppänen: Tällä hetkellä Steve Mason. Ja vieläpä täysin vastaansanomattomasti. Teksti-TV:llä kuudes ottelu vaikuttaa ylikävelyltä. 5-2, selvä peli. Sitä se ei todellakaan ollut. Phila löi jokaisen kiekon nuottaan, kun taas Mason käveli käsillään ensimmäiset 30 minuuttia. Toivottavasti Urheiluruudulla oli kamerat paikalla, sillä Fargolla nähtiin noin kymmenen Copperfield-luokan pelastusta. Lundqvist oli heikko. Nyt on pakko palata arkeen. Ei mahdollisuus, vaan pakko. Eli henkinen etu on Masonin puolella.
Arponen: Molemmat ovat huippuluokan maalivahteja. Mason on päässyt hieman niskan päälle viimeisten otteluiden myötä, mutta en usko Lundqvistin olevan vielä lyöty. Kokenut ruotsalaisvahti pystyy pitämään kasettinsa kasassa, kun selkä lyödään seinää vasten. Pieni edge silti tästä parista Masonille.
Mitä kuudes ottelu opetti loppuratkaisua silmällä pitäen?
Mäkinen: Voitto jaetaan maalinedustalla, ja sillä osa-alueella Flyers on parempi. Paljon parempi. Kummassakin päässä kenttää. Kovuus on sitä, että uskaltaa lyödä koko sielunsa ja kroppansa peliin sillä hetkellä, kun kipu pursuaa korvista ulos. Flyers hallitsee ja haluaa tätä enemmän. He uskaltavat mennä alueelle ja tilaan, jolloin silmissä sumenee.
Seppänen: Sen, että Rangersin tempolätkä puree oivalla tavalla Flyers-pakkeihin. Ensimmäinen erähän oli täysin yhtä maalia sinipaitojen eduksi. Tulostaulu oli asioista melko tavalla eriävää mieltä. Ei Rangers heikosti esiintynyt. Maalinedustalla oli vain yksi kuningas, ja Henrik oli tavallinen kuolevainen. Joukkueen laatu ei riitä puolivillaisen illan suorituksella voittoon. MSG:llä kaikki on toisin. Itse asiassa tämän sarjan pitikin mennä juuri näin.
Arponen: Pääasiassa sen, että seitsemättä ottelua on lähes mahdoton ennakoida: mitä vain voi tapahtua.
| Bruins |  |
Otteluvoitot 0-0 |
 |
Canadiens |
Löytyykö Bruinsilta asetta Montrealin ankaraa tempolätkää vastaan?
Mäkinen: Aseita on suurin piirtein yhtä paljon kuin pelaajiakin. Bruins on kaikilla osa-alueilla parempi ja tasaisempi joukkue. Kärki on laajempi, puolustus laadukkaampi ja maalissa tuleva Vezina-voittaja. Tempoa tulee ja menee, mutta Bruinsin pelitapa on jo brändi NHL:ssä. Bruins on yksi suuri ase, joka moukaroi vastustajaansa kovin ottein. Yksittäisiä otteluita menee silloin tällöin alasimen ohitse, mutta pitkässä juoksussa Bruins on pysäyttämätön.
Seppänen: Ei löydy. Se voi olla organisoitunut ja fyysinen, mutta nyky-NHL:ssä ei ole vaihtoehtoa nopeudelle. Montreal on voittanut näiden perinteikkäiden seurojen kahdeksasta viime kohtaamisesta kuusi. Se on yhtä kuin voittavaa jääkiekkoa, ja nimenomaan Habs tietää, miten iso ja paha karhu kellistyy. Se kaatuu joko omiin jalkoihinsa tai ei ollenkaan. Tästä syystä nopeuden tulee tappaa – vaihdosta, erästä ja ottelusta toiseen. Mikäli Montreal pysähtyy, syödään se elävältä. En keksi tällä hetkellä NHL:n raamien sisältä herkullisempaa vastakkainasettelua.
Arponen: Aivan varmasti. Bruinsin vahvuus on saumaton joukkuepelaaminen ja laadukas pelaajisto kärjestä popcorn-osastolle asti. Puolustuspeliin osallistuvat tinkimättömästi kaikki ykkösketjun tähtihyökkääjistä aina Vezina-tason Tuukka Raskiin asti, ja sen murtamisessa tulee olemaan Canadiensilla hikisiä iltapuhteita.
Kumpi osapuolista joutuu muokkaamaan peliään vastustajaansa nähden enemmän?
Mäkinen: Montreal. Se on löydettävä avauspelitapa, joka ei näänny Bruinsin kotiprässin alla. Pelkkä nopea kääntäminen ei riitä. Pitää löytää variaatioita, puolenvaihtoja ja apua. Sen sanon vielä erikseen, että idän alfauros EI VAIHDA pelitapaansa suhteessa vastustajaan. Ei missään olosuhteissa.
Seppänen: Boston, tietenkin. Oli sitten kuinka hallitseva konferenssimestari tahansa. Bostonin on mukautettava eritoten vierasprässiään. Nyt ei voi mennä päälle samalla tavalla kuin Detroitin junnupakkeja vastaan. Nyt on tuotava maltti mukaan. On annettava Montrealin ylipelata. Montreal on loistava joukkue hyökkäämään liikettä ja aktiivisuutta vastaan. Mutta ohjauspeliä ja trapia vastaan se on aseeton.
Arponen: Montreal. Bruinsin pelitavan toimisuus on todistettu jo useampana keväänä, ja se on iskostunut ydinryhmän selkäytimiin niin, ettei sitä edes lähdettäisi vaihtamaan helposti. Habs ja Bruins ovat kohdanneet sen verran monta kertaa, että Claude Julienilla on tiedossa Canadiensin metkut. Montreal lähtee altavastaaja-asemasta tähän sarjaan, ja heidän tehtävänään on keksiä keinot murtaa ennakkosuosikki.
Tuukka Rask vai Carey Price – ja miksi?
Mäkinen: Savonlinnan David Hasselhoff on tällä hetkellä niin varma, että olisi silkkaa erilaisuuden tavoittelua sanoa tähän jotakin muuta kuin Tuukka Rask.
Seppänen: Price olisi ansainnut Vezina-maininnan, mutta ohi meni sekin. Rask on seinävarma torjuja ja parhaan maalivahdin palkinnon voittaja. Otan niin kauan Raskin ylitse kenenkään toisen NHL-maalivahdin, kunnes toisin todistetaan. Raskilla on myös NHL:n saralla enemmän kokemusta kovista tilanteista kiivaassa ottelusarjassa kuin Pricella. Habs-pussari on karaistunut olympialätkän saralla, mutta Rask dominoi tätä skeneä. Eli Savonlinnan poika kiinni tähän kohteeseen.
Arponen: Toinen on Tuukka Rask, toinen ei ole. Valitsen siis tämän hetken maailman parhaan maalivahdin. Vaikka ei Pricekaan toki huono ole.
| Penguins |  |
Lopputulos 4-2 |
 |
Blue Jackets |
Pelaako Sidney Crosby loukkaantuneena vai miksi hän on vain yksi rivimiehistä?
Mäkinen: Crosby on kunnossa. Hän on terävä, hän on kiekollisena tuttu itsensä. Tehot puuttuvat ja koirat haukkuvat. Odottakaahan tovi, niin johan alkaa lyyti kirjoittaa tuttua sävelmää. Nova Scotian poika ei ole tilanteessa, että hänen täytyy puristaa kaikkensa pöytään pudotuspelien ensimmäisellä rundilla.
Seppänen: Sidney Crosby on joukkueensa kapteeni. Hän on varusteet yllään jääkiekkokaukalossa. Hän on täydessä pelikunnossa. Toivottavasti 87:n vaiheille ei keksitä edes TSN:n puolesta hätäselityksiä. Put up or shut up. Hävettää jo valmiiksi, mikäli hänen kevättään aletaan selittelemään jollakin pikkuvammalla tai pipillä. Kehissä ei ole yhtään ehjää jätkää enää toukokuun puolella.
Arponen: Ei Crosbyn ole tarvinnut vielä pelata täysillä. Blue Jackets kaatui ilmankin. Jos, tai kun, tarvetta jatkossa ilmenee, on Crosby varmasti hereillä ja nousee esiin. Ei hänestä turhaan ole usein käytetty pohjoisamerikkalaisen kiekkotermistön sanaa clutch.
Voivatko Pens-pakit luottaa Marc-Andre Fleuryn pääkopan kestävyyteen?
Mäkinen: Lähtökohtaisesti eivät, ja sehän tästä tekeekin niin kiehtovaa. Luottamus ei ole mikään esine tai abstrakti kehys, joka voi hajota tai tuhoutua hetkessä. Sitä pitää vaalia ja kehittää pitkin kevättä. Pens on tässä mielessä jälleen kerran tekeytymisen tilassa.
Seppänen: Näittekö sinitakkien vyöryn kuudennen Pens-matsin kolmannessa erässä? Kuinka moni muu oli varma, että MAF hoitaa matsin tavalla tai toisella tasoihin. Aivan. Melko paljon käsiä pystyssä. Mutta Fleury otti todella isoja koppeja lopussa. 4-4-tasoitus läpiajosta oli realismia, mutta MAF kasvoi kerrankin uurnassaan suureksi. Tästä on ainakin puolihyvä jatkaa.
Arponen: Tällä hetkellä näyttää siltä, että voivat. Jossain takaraivossa voivat kuitenkin jyskyttää aiempien vuosien haamut. Mitä jos se ei kestäkään... Täytyy kuitenkin muistaa, että Fleuryllä on myös meriittilistalla voitettu Stanley Cup.
