Suomi nappasi 3−2-voiton Venäjästä Helsingin EHT-turnauksen avausottelussaan. Lyhyt valmistautumisaika näkyi Leijonien pelaamisessa, mutta joukkue onnistui myös toteuttamaan haluttuja pelillisiä asioita. Kokonaisuutena Suomi pelasi todella paljon siirtokiekkoja niin puolustus- kuin keskialueella. Jouhevuus ja pelavuus puuttuivat vielä otteista.
Päävalmentaja Lauri Marjamäen valmennustiimi oli selvästi painottanut ja korostanut pelin kääntämistä ja sitä, kuinka kiekonriiston hetkellä viisikko reagoi. Joukkue kävi sitä läpi jo aikaisemmin viikolla harjoituksissa. Suomen tavoitteena oli puolustajien, etenkin painottoman puolen, nousu tukemaan hyökkäystä.
Suomi oli äärimmäisen vahva kiekonriistoissa ja vastahyökkäyksissä. Suomi onnistui riistämään kiekkoa niin hyökkäys- keski- kuin puolustusalueellakin. Päävalmentaja Marjamäki kehuikin riistopeliä ottelun jälkeen.
− Meillä oli hyvä puolustuksen tiiviys. Pystyimme puolustamaan ylhäältä asti. Saimme riistoja ja niistä maaleja sekä hyviä vastaiskupaikkoja.
Marjamäki nosti esiin puolustajien pelaamisen, jossa korostui hyökkäyksien aktiivinen tukeminen myös hyökkäysalueella.
− Ennen kaikkea puolustajien tiiviys oli hyvä. Toinen maali oli hyvä esimerkki siitä, hän viittasi Miro Heiskasen tekemään maaliin.
Erityisesti toinen erä oli puskemista kiekon kanssa
Suomi meinasi sössiä pelin toisessa erässä, sillä Venäjä nousi 2−0-tappioasemasta tasoihin. Kiekollisen pelin malttamattomuus kostautui.
Pelin tempo nousi huomattavasti toisessa erässä, sillä avauserää tähdittivät Suomen trap ja Venäjän viivelähdöt.
Temmon kasvu näkyi myös Suomen kiekollisen pelin tilastoissa, jossa siirtokiekkojen osuus nousi siniviivojen ylityksissä ensimmäisestä erästä. Erityisesti oman siniviivan kohdalla Suomi turvautui siirtokiekkoihin yllättävän usein.
| 2. erä | puolustussiniviiva | hyökkäyssiniviiva |
| kiekon kanssa | 13 kertaa (45%) | 10 kertaa (38%) |
| siirtokiekko | 11 kertaa (38%) | 14 kertaa (54%) |
| kiekonmenetys | 5 kertaa (17%) | 2 kertaa (8%) |
Kiekonmenetysten määrä ei ole huolestuttavan suuri, mutta tilanteet, joissa kiekkoja menetettiin, aiheuttivat Suomelle ongelmia. Suomi pyrki puolustusalueen riiston jälkeen nopeasti painollista laitaa pystyyn. Se kostautui, kun Venäjä ylimiehitti painollisen laidan, ja Suomi menetti kiekkoja. Kiekonmenetysten seurauksena Venäjä iski 2–1-kavennusosuman ja loi lisäksi useita maalipaikkoja.
Suomi valitsi painollisen laidan myös tilanteissa, joissa yhdellä levittävällä syötöllä olisi toiselta puolelta ollut parempi mahdollisuus edetä.
Marjamäki ei ollut huolissaan kiekollisesta pelistä. Pelillinen prosessi on vasta alussa.
− Se, mitä pyysimme, se näkyi. Välillä meillä oli vähän kiire kiekon kanssa. Sellaiset asiat paranee kun saadaan yhteisiä kokemuksia.
Paljon siirtokiekkoja
Suomi ei kiekollista peliään rytmittänyt lähes ollenkaan, vain muutaman kerran. Joukkue pyrki pääsemään nopeasti pois omista, voittamaan punaviivan, pelaamaan kiekon päätyyn ja iskemään kovan paineen. Se näkyi myös hyökkäyssiniviivan tilastoissa, jossa siirtokiekot hallitsivat.
Jos omista ei päästy pois heti ensi yrittämällä, tyydyttiin roiskaisemaan kiekko keskialueelle.
| koko ottelu | puolustussiniviiva | hyökkäyssiniviiva |
| kiekon kanssa | 44 kertaa (52%) | 28 kertaa (39%) |
| siirtokiekko | 28 kertaa (33%) | 36 kertaa (50%) |
| kiekonmenetys | 12 kertaa (14%) | 8 kertaa (11%) |
Suomen täytyy saada pelaamiseen lisää malttia, jotta se ei menisi liialliseksi puskemiseksi. Sen myös Marjamäki nosti esiin pelin jälkeen.
− Halusimme pelata nopeaa pystyyn. Välillä olisimme voineet ottaa maltillisemmin. Sitten välillä pääsimme tulemaan hyvin tilan teon kautta. Hyvät asiat mukaan, paljon jäi parannettavaa, Marjamäki summasi.
Tärkeintä joukkueelle oli saada yhteinen peli alle. Marjamäki korosti ennen peliä rohkeutta ja pelille antautumista, mikä näkyi myös kentällä.
− Tapa, jolla pelaajat uskalsivat heittäytyä pelille, sen aisti.
