Manner toi vauhdin Kärppiin
Sami Iilomo: Kärppien Liiga-taipaleen vuoristoratamainen 2010-luku sai jatkoa, kun viime kauden romahduksen jälkeen alkoi rakettimainen nousu Liigan terävimpään kärkeen.
Päävalmentaja Mikko Manner on suurin yksittäinen syy nousuun. Ennen kauden alkua 43-vuotiasta Mannerta pidettiin mahdollisena heikkona lenkkinä. Luottoakin löytyi, mutta ensimmäinen kausi päävalmentajana oli vasta edessä. Puhutaan kuitenkin kokeneesta valmentajasta, jolla alkoi viidestoista kausi valmennuspuuhissa.
Manner on saanut vaikutteensa Kärppien nopeutuneeseen peliin pääasiassa NHL:stä ja myös SHL:stä, erityisesti Frölundan pelaamisesta. Ennen kauden alkua Manner kertoi Jatkoajalle oppineensa paljon edelliskevään jääkiekon MM-kisoissa Lauri Marjamäen apuvalmentajana ollessaan siitä, miten paineita kestetään ja kuinka joukkueesta saadaan yhtenäinen. Siltä Kärpät on myös tällä kaudella näyttänyt.
Onnistunut valmennus heijastuu myös pelaajistoon. Ykkösketjussa Mikael Ruohomaa, Charles Bertrand sekä Julius Junttila ovat löytäneet yhteisen sävelen, eikä vikkeläjalkaisen ketjun pelaamista haittaa Mannerin ajama nopeampi pelitapa. Otsikot vieneen kolmikon taustalla tukea tarjoaa erityisesti pohjoisen kiekkokoulun kasvatit Ville Leskinen sekä Saku Mäenalanen.
Myös puolustuksessa onnistujia on laajalla rintamalla. Tuntematon Teemu Kivihalme, uransa parasta kautta pelaavan Jani Hakanpää sekä takuutyönä suorittava Shaun Heshka ovat toimineet puolustuksen tukipilareina, mutta yksi on ollut ylitse muiden. Miika Koivisto on jatkanut siitä, mihin viime kaudella Jukureissa jäi, ja noussut kohti Liigan ehdotonta puolustajaeliittiä.
Kokonaisuuden kruunaa viime kaudella JYPissä sivuraiteelle ajautunut Veini Vehviläinen. Nuori maalivahti löysi itseluottamuksensa ja on noussut maalivahtien kuumaan kastiin. Viime kaudella Kärppiä kannatellut Jussi Rynnäs on kärsinyt loukkaantumisesta, mutta veräjän pitävyydestä Oulussa ei ole tarvinnut huolehtia.
TPS:n pudotuspelijuna puksuttaa
Vinski Virtanen: TPS:n lähtökohta kauteen oli kaksipiippuinen. Kapteenistosta koko kolmikko — Tomi Kallio, Henrik Tallinder ja Éric Perrin — päätti jatkaa uraansa, mutta valmennustiimi vaihtui. TPS:n takaisin pudotuspeleihin luotsannut Ari-Pekka Selin lähti adjutantteineen HIFK:hon, ja tilalle urheilutoimenjohtaja Antero Niittymäki nosti seuran A-nuoria luotsanneen Kalle Kaskisen.
Kaskisella ei ollut aiempaa kokemusta Liigasta päävalmentajana, mutta mustavalkoisten juna oli heti raiteillaan. Pitsiturnauksen voitto ennen kauden alkua enteili lopulta myös hyvää alkua runkosarjaan: TPS:n juna puksutti heti Liigan alkuun 13 ottelun pisteputkessa.
Kauden edetessä Palloseura on osoittanut olevansa varteenotettava mitalikandidaatti myös kevään 2018 pudotuspeleissä. Viime keväänä HIFK oli puolivälierissä parempi, ja samaa joukkuetta vastaan turkulaisilla oli syyskaudellakin vaikeaa. Muista kärkijoukkueista TPS on silti pystynyt kellistämään Kärpät ja JYPin kertaalleen ja Tapparan sekä Ässät kahdesti. Lukko on ollut HIFK:n tavoin vaikea vastus, sillä voitot ovat raumalaisille 3−0.
Liigan pakkieliittiin lukeutuva Tallinder loukkaantui, mutta hätä ei ollut tämännäköinen: Vancouverista saapunut Olli Juolevi petrasi hankalan alun jälkeen, Ilkka Heikkinen on ollut viivapyssyineen mestarillinen ja sarjan tuntemattomien suuruuksien joukkoon kuuluva Elmeri Eronen on luutinut vakuuttavasti mustavalkoisten peliaikaykkösenä. Fyysinen Mark Fraser on osoittautunut hyväksi täsmähankinnaksi oman maalin eteen.
Hyökkäyksessä Kallio on johtanut TPS:n vyöryä. Perrin ohittaa tuota pikaa Otakar Janeckyn Liigan kaikkien aikojen eniten pisteitä tehneenä ulkomaalaisena. Ilari Filppula on kiekon saadessaan suorastaan maaginen. Kokeneiden pelaajien taustalla Jasper Lindsten, Petrus Palmu ja Patrik Virta ovat säestäneet esimerkillisesti. Hankinta Erik Nyström pelasi kelvollisesti, mutta hänelle ei löytynyt enää sopivaa roolia joukkueesta, joten hän palasi Ruotsiin.
TPS:n syyskausi oli kaiken kaikkiaan todella onnistunut. Kokeneiden johtohahmojen kuormaa on pystytty vähentämään, mutta tehot eivät ole kärsineet. Nuoret pelaajat ovat ottaneet kehitysaskelia ja nousseet kantamaan vastuuta. Liigan tilastollisesti parhaan vierasjoukkueen juna jatkaa kovalla höyryllä kohti kevään isoja pelejä. Viime keväällä nähtyä loukkaantumissumaa joukkue ei kuitenkaan kestä. Oskari Setäsen ja Rasmus Tirrosen kopin tulee tarttua jatkossakin.
SaiPa kehittää yksilöitä
Joona Klemi: Ennakkokaavailussa häntäpäähän veikattu SaiPa on ollut runkosarjan avauspuolikkaan suurimpia onnistujia. Alkukauden otteet eivät herättäneet lupauksia juuri paremmasta. Viime kaudelta tutut henkilökohtaiset virheet olivat vielä syyskuussa isosti esillä.
Syyskuussa SaiPa viimeisteli vain 17 maalia kymmeneen otteluun. Omissa soi peräti 36 kertaa. Tämän jälkeen joukkue on päästänyt vain 54 maalia 23 ottelussa.
Hyvin ailahtelevan syyskuun jälkeen seura sai puolustuspelinsä kuosiin. Hyökkäyspeli oli pitkään vaatimatonta, mutta joukkue viimeisteli maaleja hurjalla tehokkuudella, puolusti uhrautuvaisesti ja Frans Tuohimaa torjui lähes kaiken.
SaiPa on heiluttanut verkkoja viidenneksi vähiten koko kausi huomioituna, mutta kuudenneksi parhaalla keskiarvolla, jos syyskuu jätetään huomioimatta. Joukkue on pystynyt syyskuun jälkeen viimeistelemään keskimäärin yli maalin enemmän ottelua kohti.
Idän ihme sivusi myös seurahistorian pisintä voittoputkea, ja kotipeleissä tuli uusi voittoennätys. Ennätyksestä huolimatta seura on ottanut kauden aikana enemmän pisteitä vieraissa keräten viidenneksi eniten pisteitä reissupeleistä. Kotipelien osalta SaiPa on vasta sijalla 11. Joukkue myös hävisi viisi viimeistä kotiotteluaan ennen joulutaukoa.
Pikkuhiljaa myös hyökkäyspelaaminen on kehittynyt, mutta voitot ovat olleet tiukemmassa. Puolustuspäässä virheitä on taas ajoittain ilmaantunut. Rohkea pelitapa, tässä tapauksessa trap-pelaaminen ja puolustajien nousut jopa hyökkäysten kärjeksi, sisältävät toki aina pienoisia riskejä.
IDÄN IHME SIVUSI MYÖS SEURAHISTORIAN PISINTÄ VOITTOPUTKEA.
Vieraissa joukkue on tyytynyt iskemään enemmän vastaan ja tulosta on tullut. Esimerkiksi 6−1-voitossa TPS:stä joukkue iski kolme maalia vastahyökkäyksistä. SaiPa on tehnyt ylipäätään paljon maaleja suoraviivaisista hyökkäyksistä.
Myös ylivoimapeli on ottanut nytkähdyksiä eteenpäin, vaikka se on tilastojen valossa edelleen sarjan heikointa.
Tero Lehterä on puhunut paljon yksilöiden kehittämisestä. Monet ovat jo nostaneet päätään. Tasaisesti pisteitä läpi kauden nakuttanut Topi Nättinen on noussut pistepörssissä 20 parhaan joukkoon. Jonatan Tanus iski toissa viikolla neljä maalia ja hätyyttelee todennäköisesti 20 maalin rajaa.
Cody Kunykin täydentämä ykkösketju on ollut kovassa iskussa, mutta taustatukea on tullut useimmiten riittävästi. Yllättävin onnistuja on 19 pistettä iskenyt Elmeri Kaksonen, joka on seuran sisäisessä pistepörssissä toisena.
Joukkueessa on Tanuksen lisäksi myös muita luontaisia maalintekijöitä, kuten Joni Nikko, Ahti Oksanen sekä Roy Radke. Heiltä kaikilta voi odottaa verkkojen heiluvan tiuhempaan tahtiin keväällä. Luultavasti seura naaraa vielä siirtomarkkinoilta jonkun hyökkääjän, kun Peter Quennevillen optiota ei käytetty.
Puolustuspäässä suurimmat onnistujat ovat olleet oman piste-ennätyksensä jo rikkonut Lasse Lappalainen sekä Kalle Maalahti.
SaiPan peli ja yksilöt kehittyvät varmasti vielä kevättä kohden. Kuuden joukkoon pääsy on realismia, mutta tasaisessa sarjassa pienetkin virheet voivat olla ratkaisevia.
Kapasen pelitapamuutokset saivat KalPan nousuun
Jaakko Gummerus: Joukkueen tyhjeneminen ja valmennuksen uusiutuminen aiheuttivat suuria kysymysmerkkejä KalPan lähtiessä kauteen 2017−18. Mojova kasa tehopisteitä katosi muihin seuroihin, ja Sami Kapasen kyvyt liigatason päävalmentajana olivat täysi mysteeri.
Kesän ja alkusyksyn siirtomarkkinoilla kilpipaidat olivat varovaisesti liikkeellä, muun muassa paljon kaivattua ykkössentteriä ei markkinoilta löytynyt − ainakaan sopivaan hintaan.
Ennakkohaastatteluissa Kapanen mainosti pelin nopeuttamiseen perustuvaa pelitapaa, mutta painotti vielä prosessiin pitkäjänteisyyden näkemisen tärkeyttä. Alkukaudesta prosessi vaikuttikin olevan erittäin pahasti alkutekijöissään. Peli vaikutti väkisin nopeutetulta, eikä monissa otteluissa pelaajilla tahtonut olla oikein käsitystä saati sitten yhteisymmärrystä, että miten pelitapaa pelataan.
ALEXANDER RUUTTU JA NUORI RANSKALAINEN ALEXANDRE TEXIER OVAT OLLEET KALPAN MAALIPYSSYJÄ.
Hyökkäystasapaino oli kateissa ja omista lähdöt olivat turhaa yksin puskemista tuulimyllyjä vastaan. Näissä tilanteissa vastustajalla oli helppo tehdä kiekonriisto ja päästä myllyttämään kuopiolaisten kenttäpäätyyn.
Suurimman torjuntavastuun harteilleen saanut Denis Godla pelasi hyvin, mutta hänkään ei pystynyt ihmeisiin.
Maaottelutauolle tultaessa KalPa oli valahtanut sarjan häntäpäähän. Tauko teki Kuopiossa ihmeitä ja liigapelien jatkuessa nähtiin kasvojenkohotuksen ottanut KalPa. Pelitavassa palattiin enemmän viime kaudelta tuttuun Pekka Virran tyyliin. Kapanen tajusi luopua alkukauden junnukiekosta ja joukkueen hyökkäyspelaamiseen tuli enemmän variaatioita.
Joukkue pudotti kiekkoja enemmän alaspäin ja haki hyökkäyksiä pidemmillä syöttöketjuilla. Näillä keinoin KalPa alkoi saada parempaa vauhtieroa suhteessa puolustavaan vastustajaan, ja hyökkäykset alkoivat vyöryä kuopiolaisten kannalta oikeaan suuntaan.
Onnistumiset alkoivat ruokkia lisää onnistumisia ja suhteellisen nimettömästä pelaajistosta alkoi löytyä myös maalintekotaitoa: Alexander Ruuttu ja nuori ranskalainen Alexandre Texier ovat olleet joukkueen maalipyssyjä.
Yhdeksän putkeen voitetun ottelun myötä joukkue oli lähellä rikkoa jo seuraennätyksiä. Kymmenes perättäinen voitto jäi kuitenkin tällä erää ottamatta.
Kuopiolaisten syksy oli erittäin nousujohteinen ja joukkue onnistui nousemaan liigan hänniltä suoran pudotuspelipaikan tuntumaan. Samalla pelitavalla joukkueella on hyvät mahdollisuudet loistaviin otteisiin myös jatkossa. Ainoita kysymysmerkkejä keväälle luo pelaajamateriaalin suhteellinen kapeus. Muutamakin avainpelaajan loukkaantuminen voisi rampauttaa joukkueen täysin.
KooKoon hankinnat ovat onnistuneet
JAKE NEWTON ON OLLUT KOOKOOLLE KORVAAMATON APU YLIVOIMALLA JA MAALINEDUSTALLA.
Anni Saarela: Jatkoajan liigatoimitus ennakoi kauden alussa KooKoon sijoittuvan runkosarjassa sijalle 13. Kouvolalaisten uskottiin putoavan kärkikymmenikön vauhdista ja jäävän jälleen ilman pitkään himottua pudotuspelipaikkaa.
Joulutauolle lähdettäessä joukkue on sijalla 11, mutta alkukausi on kuitenkin antanut odotettua positiivisempia signaaleja. KooKoo ja urheilutoimenjohtaja Jarno Kultanen ovat onnistuneet pelaajahankinnoissaan hyvällä prosentilla.
Kouvolaan saapui viime kauden jälkeen peräti 15 uutta pelaajaa, joista kuusi oli puolustajia ja kymmenen hyökkääjiä. Edellä mainittujen pelaajien lisäksi joukkoon mahtuvat myös jo toisen kerran KooKoohon lainattu Niko Tuhkanen ja hiljattain Liigassa debytoinut 17-vuotias Peetro Seppälä.
Joukkueen kymmenestä parhaasta pistemiehestä peräti yhdeksän ei ollut ennen kuluvaa kautta pukenut KooKoo-paitaa ylleen Liigassa. Anrei Hakulinen on ainoa, joka kantoi oranssimustia värejä myös viime kaudella.
Kouvolalaisten paras pistemies on järkälemäinen Jake Newton, joka viimeisteli syyskaudella 32 ottelussa tehot 9+15. Puolustaja on ollut joukkueelle korvaamaton apu ylivoimalla ja maalinedustalla. Newtonia seuraavat vakuuttavaa nostetta uralleen saanut Michael Keränen (10+13) ja läpimurron tehnyt Miikka Pitkänen (8+13).
Valokeilaan nousee myös ruotsalainen Malte Strömwall, joka on ratkonut otteluita terävällä laukauksellaan jopa suoraan syötöstä. Tanskalais-amerikkalainen Patrick Bjorkstrand (7+12) on puolestaan suoriutunut huomattavasti odotettua paremmin.
Mysteereitä ovat kuitenkin olleet koko kauden sairastupaa miehittänyt Henrik Forsberg ja keskenkuntoisena Kouvolaan saapunut Eetu Pöysti. Pöysti on viimeistellyt 22 ottelussa ainoastaan viisi syöttöpistettä, vaikka vastuuta olisi varmasti enemmänkin tarjolla.
Keihäänkärki on kapea.
KooKoo on kärsinyt jälleen loukkaantumisista, jotka ovat sotkeneet joukkueen kuvioita. Keränen, Olli Korhonen, Eero Savilahti ja Veeti Vainio ovat vielä tovin sivussa. Isompia kolhuja sen sijaan parantelevat koko kauden sivussa ollut Forsberg ja Robin Jacobsson. Hakulisen kausi on kokonaan ohi.
Kouvolalaiset ovat olleet eräänlainen mysteeri jo pitkään, sillä syyskaudella joukkue pelasi useita runsasmaalisia otteluita, mutta myös paljon jatkoaikoja. Kouvolalaiset ovat napsineet pisteitä tasaiseen tahtiin, eikä joukkueella ole juurikaan ollut pitkiä voitto- tai tappioputkia. 34 ottelusta peräti 11 on kuitenkin mennyt yli varsinaisen peliajan.
Sama trendi on näkynyt kaikilla KooKoon 2000-luvun liigakausilla. Kaksi vuotta sitten tasureita oli kolmasosa runkosarjasta eli 20 ottelua, viime kaudella 18. Tällä kaudella samoissa tasapelilukemissa on ainoastaan Tappara.
Mukaan mahtui tiukkoja otteluita paikallisvastuksia ja kärkipään joukkueita vastaan, toisinaan tuli rumasti takkiin. Syyskausi kuitenkin päättyi miinusmerkkisesti, sillä SaiPa, Pelicans, Tappara ja Lukko hakivat voiton KooKoosta.
Yli varsinaisen peliajan venyneistä otteluista kertyy toki pisteitä, mutta KooKoo on jälleen saman haasteen edessä kuin vuosi tai kaksi sittenkin. Joukkueen on pakko ottaa enemmän kolmen pisteen voittoja, mikäli pudotuspelikevät kiinnostaa.
Pudotuspelipaikkaan on tauolle lähdettäessä matkaa kahdeksan pistettä.