Tällä viikolla otsikoita nostattivat muun muassa viimeiset pelaajasiirrot ennen siirtotakarajaa, Joni Pitkäsen paluu Raksilaan, Anssi Löfmanin, Simon Backmanin ja Petri Matikaisen saavuttamat liigapelirajapyykit, muutamien pelurien urien ensimmäiset Liiga-maalit sekä Pelicansin pelaajien törkytemput rökäletappion siintäessä.
Maanantaiseen mietepläjäykseen tuovat tällä kertaa kortensa kekoon Espoon toimituksen Eero Hurmerinta ja Tampereen toimituksen Leo Runsas.
1. erä: Kari Heikkilä valitti kuluneella viikolla Aamulehden artikkelissa Liigan suitsimaa tuomarikritisointia todeten, että Valko-Venäjälläkin sentään saa sanoa mielipiteensä julki. Onko Liigan toiminta mielestäsi tässä asiassa millä tolalla?
Leo Runsas: Tästä aiheesta on jauhettu iät ja ajat, niin Liigassa kuin muillakin sarjatasoilla. Otteluvalvojatkaan eivät ole päässeet helpolla valmentajien ja muiden toimijoiden ryöpytyksessä. Osansa ovat saaneet myös erotuomarijohdot.
Tosiasia on kuitenkin se, etteivät tuomarit yksinkertaisesti saa olla missään Baabelin tornissa ylhäisessä yksinäisyydessään kaiken arvostelun ulkopuolella. Ihmisiähän hekin toki ovat, mutta virheitä sattuu kaikille ja ne pitää voida myöntää ja niihin pitää reagoida. Nykyinen kenen tahansa valittajan rankaiseminen on surkuhupaisaa.
Heikkilän Valko-Venäjä-vertaus on melko tiukkaa kärjistämistä, mutta kommentissa on totuuden siemenkin. Avoimuutta ja kaikinpuolista keskustelua kaivataan, ei Ukko Ylijumalan asemaan nostettua tuomaritoimintaa.
Eero Hurmerinta: Oleellista on käydä kaikki kritiikki läpi ja etenkin se, onko siihen syytä. On myös tärkeää tarkastella, kohdistuuko kritiikki järjestelmään, yksittäiseen tuomariin vai yksittäiseen tuomioon. Sen lisäksi on mietittävä, kuinka usein valmentaja tai muu toimihenkilö ottaa asioita esille.
Tietynlaista kritiikkiä täytyy sallia, mutta henkilökohtaisuuksiin ei sovi tietenkään mennä. Jos joku valittaa jatkuvasti tuomaritoiminnasta, silloin siihen on syytä puuttua, vaikka kritiikkiin olisi selvä syy.
2. erä: Liigan siirtoaika umpeutui maanantaina. Useampikin joukkue teki siirtoja suuntaan jos toiseenkin. Kuka jäi voitolle ja kenelle jäi hanttikortti käteen?
Hurmerinta: Kärpät ja Tappara vahvistivat sellaisia osastoja, jotka pystyi luokittelemaan heikkoudeksi. Kärpät sai santapaperiosastolle Jari Sailion, minkä lisäksi Sakari Manninen on tällä hetkellä parempi kuin KalPaan lähetetty Antti Kalapudas. Juhani Jasu vahvistaa Tapparan alaketjuja, mikä tarjoaa samalla hieman parempaa reserviä, kun aikaisemmasta kokoonpanosta yksi putoaa sinne.
Ehkä huomattavaa on se, että HIFK ei tehnyt merkittäviä liikkeitä. Alkuvuodesta toki Keith Aulie liittyi mukaan punapaitojen ryhmään, mutta muuten mitään ihmeellistä ei tapahtunut. Onko maltti valttia vai jäikö joukkueesta puuttumaan se ratkaiseva tekijä kevään pelejä ajatellen, se selviää keväämmällä.
Runsas: HPK:n ja Bluesin harrastamat tyhjennysmyynnit eivät yllättäneet itseäni lainkaan. Ilves sen sijaan ei vielä heittänyt pyyhettä kehään, vaan ponnistelee tosissaan pudotuspelipaikka edelleen mielessä. Tästä nostan heille hattua.
JYP haki pudotuspeliasetelmia Juuso Vainion ja Ryan Glennin hankinnoilla. Jyväskyläläisiä ei parane laskea mitalikandidaateista pois. Mestaruuteen en jaksa uskoa, mutta välieriin joukkueen uskon menevän. Lisäksi SaiPan Vojtech Polakin ja Kevin Hendersonin hankinnat voivat osoittautua todella merkittäviksi. Miehet aloittivat jo vakuuttavasti. Myös TPS teki mielenkiintoisia siirtoja.
Kuten Eero edellä toteaakin, Kärppien ja Tapparan peliliikkeet nostattivat taas suurta mielenkiintoa. Tapparan kausi ei ole ollut suurta korkealentoa, mutta tamperelaiset voivat vielä yllättää kevään aikana. Joka tapauksessa keväällä nähdyt pelaajasiirrot toivat mukavaa eloa Liiga-ympäristöön.
3. erä: SaiPan Backman sai täyteen 600 liigaottelua. Ura ei ole tarjonnut kuitenkaan suuria otsikoita. Kenen muun vastaavanlaisen pitkäaikaisen liigapelaajan nostaisit esiin?
Hurmerinta: Mikko Alikoski on päässyt juhlimaan neljä kertaa Suomen mestaruutta. Hyökkääjä on ollut lähes koko uransa nelosketjun mies, mutta sellaisia ei sovi koskaan väheksyä, vaan sellainenkin voi tehdä uraa, kuten 30 vuoden ikään kesällä pääsevä Alikoski on tehnyt.
On huomioitava sellainenkin asia, että kyseessä on varsin pienikokoinen pelaaja, joka ei ole jäänyt väliinputoajaksi samalla tavalla kuin muut saman kokoluokan edustajat.
Runsas: Antti Bruun on myös todella pitkän linjan puurtaja, joka ei ole suurissa otsikoissa liikoja paistatellut. Liiga-vuodet ovat vierähtäneet Ilveksessä, SaiPassa, Lukossa ja HPK:ssa vaihtelevankokoisissa rooleissa suurimman yksittäisen saavutuksen ollessa pronssimitali Ilveksen riveissä kaudella 2000-2001.
Bruun on kuitenkin pelaaja, joka täyttää aina ruutunsa ja taitaa pelin kumpaankin suuntaan. Suuret erityisavut kuitenkin uupuvat, joten mies on aina jäänyt pääosin muiden varjoon. Bruunilla on kuitenkin kasassa jo kuutisensataa liigapeliä, joten turhakkeesta ei ole kyse.
Vuosia on vierinyt kuitenkin niin Mestiksessä, Suomi-sarjassa, SHL:ssä, Allsvenskanissa kuin Slovakiassa ja Italiassakin. Näinä vuosina olisi ehtinyt kertyä iso kasa liigapelejä lisää.
Viikon pelaaja:
Brett Carson, SaiPa. Iski kolmessa ottelussa tehot 2+3 teholukeman näyttäessä +6. On yksi oleellinen osa SaiPa-puolustusta kevään tosipelien alkaessa.
Viikon twitaatti:
Kolmevee juoksee ympäri kotia ja heittäytyy välillä holtittomasti pitkin pituuttaan.
-Mitä sä teet?
-Leikin Miika Lahtea. #JYPliiga #liiga— Laura Purontakanen (@LPurontakanen) 20. helmikuuta 2016