Viikon polttavia puheenaiheita pohtivat Jatkoajan Oulun toimituksesta Ilari Savonen, Kuopion puolelta Timo Tolonen, Helsingistä Teemu Tammilehto ja päätoimittaja Antti Wennström. Oletko heidän kanssaan samaa mieltä? Pistä palautetta toimitukselle Facebookin tai toimituksen sähköpostiosoitteen kautta.
Jokereiden hyökkääjän Jarkko Ruudun taklaus KalPan nuoreen taituriin Artturi Lehkoseen poiki lopulta lastensuojeluilmoituksen. Pitäisikö ulkopuolisten pysyä poissa hiekkalaatikolta ja antaa lajin toimioiden päättää rauhassa seuraamuksista?
Ilari Savonen: Jos kaukalossa on mukana 17-vuotias pelaaja, on hän ansainnut paikkansa sinne. Ei siinä tarvitse kyseenalaistaa nuoren pelaajan paikkaa miesten pelissä. Ei. Peli on miesten peli ja on aivan sama kuinka nuori tai vanha pelaaja kaukalossa vipeltää. Fyysisiin haasteisiin on pystyttävä vastaamaan. Tämmöiset lastensuojeluilmoitukset tekevät vain ja ainoastaan hallaa koko liigalle ja lajille.
Toki nyt on mietittävä tarkasti sitä, miksi ylipäätänsä kyseinen ilmoitus on päässyt putkahtamaan ilmoille. Miten ja miksi tähän tilanteeseen on edes voitu päätyä?
Timo Tolonen: Ärhäkimpiä kommentoijia ainakin täällä Kuopion seudulla ovat olleet lajia satunnaisesti tai tuskin ollenkaan seuraavat henkilöt, joilla ei tunnu olevan mitään käryä lajin luonteesta. Jääkiekon liigapelien kieltäminen alaikäisiltä, lastensuojelu- ja rikosilmoitusten tekeminen ja Ruudun tuomitseminen jalkapuuhun on ampunut pahasti yli paikallisen maakuntalehden levikkialueella.
Henkilöt, jotka asiasta ovat eniten vauhkoontuneet, tuntuvat olevan aivan tosissaan. He eivät tunnu näkevän eroa siinä, tapahtuvatko telomiset jääkiekkokaukalossa tai torikäytävällä. Typerintä tällaisten lastensuojeluilmoitusten tekemisessä on se, että tällä viedään resursseja oikeasti apua tarvitsevilta lastensuojelutapauksilta. Ruudun taklaus oli toki turha ja törkeäkin, mutta pelikiellot on nyt annettu ja jatkukoon elämä itse kenelläkin asiasta mieltään pahoittaneella.
Teemu Tammilehto: Jääkiekko on omasta tahdostaan riippumatta osa yhteiskuntaa, joten kysymyksenasettelu on turha. Muiden tahojen reaktiot eivät ole syy vaan seuraus. Suomalaiset jääkiekkopäättäjät, Kalervo Kummola ja Jukka-Pekka Vuorinen etunenässä, eivät ole osanneet määritellä mitä suomalainen jääkiekko on. On yritetty miellyttää kaikkia, jolloin kukaan ei tiedä mikä kuuluu lajiin ja mikä ei.
Jos lätkäjätkät eivät tee linjanvetoja kaikille selväksi, nähdään lastensuojeluilmoituksen kaltaisia tapauksia varmasti jatkossakin. Jos jääkiekko haluaa olla vanhojen fanien rakastama vauhdikas ja väkivaltainen peli, se pitää ilmoittaa selvästi, jolloin jokainen katsoja voi tehdä itse oman päätöksensä asian suhteen.
Jos se haluaa olla jotain muuta, se tulee ilmoittaa myös selvästi, etenkin pelaajille. Tällä hetkellä kukaan ei nimittäin tiedä mitä kaukalossa saa tehdä ja mitä ei.
Antti Wennström: Katson asiaa toisinpäin: Lajin pitää itse pitää huoli siitä, ettei ulkopuolisten tarvitse puuttua sen tapahtumiin. Puuttumisen ylilyönteihin pitää olla linjakasta, mutta ennen kaikkea selkeää.
Koskaan emme tule välttymään siltä, että lajin ulkopuoliset kommentoivat jääkiekon sisäiseltä tuntuvia asioita. Kyse onkin siitä, hallitseeko SM-liiga silloin tilanteen. Tällä hetkellä ei täysin hallitse.
Lauantain liigakierroksella puhetta riitti useamman taklaustilanteen osalta. Mikä tilanteista oli törkein ja millaisia jatkoseuraamuksia kyseisestä taklauksesta tulisi antaa?
Savonen: Pelicansin Ilkka Pikkaraisen taklaus Kärppien Ivan Humliin oli erittäin törkeä temppu. Pikkaraisen katse ei ollut ollenkaan kiekossa, vaan Humlista ja tarkoituksena oli hänen telominen. Sen teko myös näytti. Toivottavasti liigan kurinpito tajuaa antaa tästä tapauksesta viestin, jolla tehdään selväksi se, ettei tuollaisia taklauksia voi yksinkertaisesti suorittaa.
Tolonen: Kaikki poikkeukselliset tapaukset saavat nyt oman kohunsa. Puhtaistakin taklauksista nousee iso haloo kun lehdet myyvät juttuja tuulipukukansalle. Pikkaraisen temppu oli kuitenkin kaukana puhtaasta. IFK-ottelun episodeista en lähtisi mölyämään kovin hirveästi.
Lauantain törkeimmästä teosta vastasi mielestäni Pekka Saarenheimo. Ex-oululainen ei osoittanut minkäänlaista kunnioitusta entiselle joukkuekaverilleen Juho Keräselle. Kaksi napakkaa mailahuitaisua niskaan on kuvottava teko.
Tammilehto: On turha yrittää laittaa viikonlopun tilanteita mihinkään järjestykseen. Isompi kysymys on, miksi kyseenalaisia taklaustilanteita ja pahoja loukkaantumisia on sattunut tällä kaudella aivan liian usein?
Yksi syy on varmasti se, että pelaajien välinen kunnioitus on laskenut. Miksi? Koska syyskuun tapahtumien jälkeen tappeluita on kartettu kuin ruttoa ja sikailijat ovat päässeet kuin koira veräjästä. Tähän kun vielä lisätään päälle kurinpitolinja, jossa todella törkeistäkin noutamisista saa vain muutaman ottelun tuomioita, on anarkia valmis.
Lätkäjätkän ratkaisu kunnioituksen puutteeseen on tappeluiden palauttaminen jääkiekkoon, koska ne pitävät yllä koodiston mukaista kauhun tasapainoa. Jos tappeluita ei haluta enää takaisin, voidaan kurinpitolinjan huomattavalla tiukentamisella saavuttaa myös samankaltaisia tuloksia.
Porin Ässät jatkaa kovassa iskussa edeten voitosta voittoon. Mikä on Ässien salaisuus?
Savonen: Ässien hyökkääjä Veli-Matti Savinainen antoi taannoin hyvän syyn vireelle. Kun joukkueesta lähtivät niin sanotut tähdet, on joukkue tiivistynyt ja se tekee yhdessä erittäin kovalla asenteella töitä. Ja se näkyy porilaisten pelaamisessa. Asiat taustalla ovat olleet lupaavalla mallilla jo pitkään, mutta ailahtelevuus vaivasi liikaa syksyn ja alkutalven aikana. Nyt rutiinitaso on korkea ja tasaisuutta riittää.
Tolonen: Työnteko ja joukkuehenki. Moni veikkasi joukkueen romahtavan käsiin Stephen Dixonin myynnin jälkeen. Toisin kuitenkin kävi. Patapaidat nuiji heti kaupan varmistumisen jälkeen KalPan Dixonin katsellessa vielä peliä Niiralan hallin päädystä vimosen päälle olevat merkkivaatteet päällään ja jokainen haituva geelitukassaan ojennuksessa. Joukkue näytti heti, että he pärjäävät ilman tähteään.
Nyt uusia miehiä on noussut esiin ja ilahduttavimpana tason nostajana on häärinyt Raumalta kaapattu Eero Elo, joka kuritti kasvattajaseuraansa lauantaina kolmella maalilla.
Varokaa muut joukkueet todella tätä ryhmää. Hätäisimmät tuomitsivat porilaiset jo pudotuspelien ulkopuolelle. Nyt tuo porukka voi mennä ihan miten pitkälle vaan.
Tammilehto: Yksi iso syy porilaisten hulluun vireeseen löytyy tolppien välistä. Antti Raanta on näyttänyt kevätkauden aikana, ettei Savinaisen tai kenenkään muun tarvitse tulla kuseksimaan hänen nilkoilleen. Edellisen kerran Raanta on päästänyt kolme osumaa selkänsä taakse 29. tammikuuta Bluesia vastaan, ja tuolloinkin ottelusta tuli silti voitto.
Wennström: Rakenteen syvyys. Joukkueessa on enemmän taitoa kuin olemme tienneetkään. Daniel Brodinin tyyppiset pelaajat ovat puhjenneet kukkaan lisääntyneen vastuun ja näyttöhalujen myötä.
Toinen on pelikirja. Ässät pelaa fiksua ja kärsivällistä kiekkoa, ja sen pelaajat ovat sitoutuneet pelitapaan.
Minkä pudotuspeliparin sinä toivoisit eniten näkeväsi tänä keväänä ja miksi?
Savonen: Helppohan tähän olisi sanoa Jokereiden ja HIFK:n kohtaaminen, mutta pelillisesti Tapparan ja narriryhmän kohtaaminen olisi hieno nähdä. Keskinäisissä kohtaamisissa pelien taso on ollut äärimmäisen hyvä ja olisi mielenkiintoista nähdä, millaista pelin sisältö olisi pudotuspelien tuomien muovausten myötä. Toki tämä pari saatetaan todennäköisesti nähdäkin kevään peleissä.
Tolonen: Vedetään kotiinpäin ja sanotaan että KalPa-JYP. Ottelut ovat tällä kaudella olleet tasaisia ja varsinkin edellinen ottelu torstaina oli todella viihdyttävää kiekkoa. Yleisö ei ehkä elä enää entisen kaltaisessa paikallishurmoksessa, mutta joukkueilla on ollut hyvä lataus. Harmi vaan, että joukkueiden kohtaaminen taitaa jäädä tänä keväänä vain haaveeksi. JYP nimittäin tuskin enää säälipleijareihin romahtaa...
Tammilehto: Jokerien ja HIFK:n väliset taistelut ovat olleet kahtena viime keväänä todella eeppisiä. Lauantain ottelu oli jälleen hyvä maistiainen siitä pelillisestä huikeudesta, jota nämä kaksi joukkuetta pystyvät tarjoamaan.
Toisaalta ei-pelillisten asioiden takia paikallisderby on vihonviimeinen pudotuspelipari, jota suomalainen jääkiekko haluaa. Jokainen taklaus, puhdas tai likainen, nostattaa tällä hetkellä kohun jossakin päin mediakenttää.
Lisäksi Raimo Summasen viha Jokereita kohtaan tuntuu olevan sitä sorttia, että mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa, kuten lauantain kommentit osoittavat. Toisaalta, onko joukkueiden välinen viha juuri se asia, joka nostaa myös pelillisen tason äärettömän huikeaksi?
Wennström: JYP-Tappara. Jokerien ajauduttua kärkimiestensä kanssa loukkaantumisongelmiin ovat nämä kaksi joukkuetta nostaneet osakkeitaan. Mielenkiintoisen parista tekee myös se, että JYP uhmasi viimeksi lauantaina kovakuntoista Tapparaa nuijimalla vajaamiehiset kirvesrinnat maanrakoon. Pidän suurena ihmeenä, jos mestari tulee kolmikon JYP, Tappara, Jokerit ulkopuolelta.
