Minnesotassa on kesällä ollut varsin hiljaista. Joukkueen tapa on edelleen rakentaa joukkuetta hitaasti draftin kautta ja hankkia pelaajia muilla keinoilla vain sopivan tilanteen tullessa kohdille. Niinpä Wildin joukkue onkin lähestulkoon muuttumaton. Muutama uusi naama joukkueessa kuitenkin on, mutta yksikään pelaajista ei ole tähti-statuksella varustettu.
Minnesotassa voidaan odottaa tulevalla kaudella nuorten pelaajien läpimurtoa. Lukuisat pienellä varausnumerolla huudetut pelaajat ovat jo tehneet läpimurtonsa tai tulevat sen ensi kaudella tekemään. Jacques Lemaire jatkaa penkin takana tälläkin kaudella, avustajinaan Mario Tremblay ja Mike Ramsey. Joukkueen farmiseurana jatkaa Houston Aeros.
Maalivahdeissa iso voimavara
Wildin veräjänvartijoina jatkaa tuttu kaksikko, Manny Fernandez ja Dwayne Roloson. Tällä hetkellä kaksikolle ei löydy suoranaisia haastajia vielä tälle kaudelle. Nuori Josh Harding kuitenkin on pikapuoliin valmis astumaan NHL-kaukaloihin, mutta debyytti jäänee vielä tulevaisuuteen. Fernandez ja Roloson ovat jakaneet vastuut lähestulkoon puoliksi, Rolosonin saadessa hieman isomman vastuun. Tälle kaudelle tuskin tähänkään on tulossa kovinkaan paljon muutoksia. Päivän kunto ratkaisee hyvin paljon kumpiko maalivahti kaukaloon luistelee. Oli lopulta maalissa kumpi tahansa, maalivahteihin Wild ei tule kompastumaan. Kumpikin on laadukas torjuja, katsottiin asiaa miltä kantilta tahansa. Ainoana heikkona puolena lienee se, että kumpikaan ei ole mikään superluokan maalivahti. Uudet maalivahtia koskevat sääntömuutokset osunevat enemmän Fernandezin nilkkaan. Hän on enemmän peittämiseen luottava maalivahti kuin Roloson on.
Pakistolle hyötyä sääntömuutoksista?
Puolustuksen yksi etulyöntiasema voi olla sääntömuutokset. Takalinjoilla ei ole kovinkaan paljoa puujalkaisia pakkeja, vaan riveistä löytyy monia hyviä luistelijoita ja kiekolliseen peliin pystyviä pelaajia. Mutta edelleen selkeän leaderin puuttuminen tältäkin osastolta näkyy. Ykköspakkina jatkaa Filip Kuba. Monipuolinen kahden suunnan pakki on parhaimmillaankin pakkina “vain” parempaa keskitasoa. Nick Schultz on hyvä hyökkäävä pakki ja uusien sääntöjen myötä varsinkin hänen sulava luistelu pääsee paremmin oikeuksiin. Kesän yksi hankinnoista oli Atlantasta hankittu peruspakki Daniel Tjärnqvist, jonka perusvarmaa peliä joukkue alakertaan tarvitsee. Fyysisen puolen pakeista tärkein on Willie Mitchell. Alex Henry ja Scott Ferguson ovat jämäkkiä peruspakkeja, joiden rooli jäänee pieneksi. Ikuinen lupaus Andrei Zyuzin saanee edelleen yrittää, mutta hänen kohdallaan tiimalasissa alkaa hiekka kulumaan loppuun. Mielenkiintoinen nimi alakerrassa on Brent Burns. Nuori lupaus oli jo, ja tiedä vaikka on edelleenkin, sovitettuna hyökkääjän paikalle. Pakisto on varsin väritön, mutta hyvin liikkuva nippu hyviä joukkuepelaajia.
Nuoria lupauksia hyökkäyksessä
Wildin maalinteko on ollut paikoitellen liikaa Marian Gaborikin ja Andrew Brunetten harteilla. Nyt Gaborik saa ottaa enemmän vastuuta, sillä Brunette on joukkueesta poissa. Poissa riveistä on myös Richard Park sekä edesmennyt Sergei Zholtok. Alexandre Daigle yllätti kaikki viime kaudella ja voitti joukkueen sisäisen maali- ja pistepörssin. Toinen vastaava kausi ei todellakaan olisi pahitteeksi joukkueelle. Joukkueen nimekkäin hankinta on jo vuoden takaa. Brian Rolstonilta on syytä odottaa ensimmäisellä kaudellaan suuria tekoja. Ensimmäistä kertaa urallaan Rolstonille ollaan kaavailtu selkeää hyökkäävää roolia, siinä missä Devilsissä ja Bostonissa mies joutui uhrautumaan puolustaviin tehtäviin. Pelintekijäksi Wild kaappasi Ottawasta pieneen rooliin jääneen Todd Whiten. Huipputaitava Pierre-Marc Bouchard on alkuperäiskaavailuissa siirretty keskeltä laitahyökkääjän tontille. Bouchardilla on tarjottavana rutkasti kiekollista taitoa ja varsinkin ylivoimilla on mieheltä syytä odottaa tehoja. Suomalaisittain mielenkiinto keskittyy Mikko Koivuun. Pieni polvivamma siirtää Koivun debyyttiä hieman eteenpäin, mutta tervehdyttyään varmasti pelaavassa kokoonpanossa mies nähdään. Miehelle on jaeltu paljon kehuja pitkin harjoituskautta, ja hyvästä syystä. Pascal Dupuis ja Stephane Veilleaux nähtäneen hyökkäävien ketjujen laidoissa. Nuorisokaarista pelipaikkaa kärkkyy lähinnä Matt Foy sekä superlupaus Patrick O´Sullivan.
Erikoistilanteissa Wildin vahvuus
Wild tunnetaan varsin passiivisena joukkueena. Osittain syystäkin, sillä Lemairen pelitapa ei ole aina sitä kaikkein kauneinta, mutta se toimii. Pelaajat ovat hyvin roolitettuja ja sopeutuvat pelitapaan. Pelitapaan kuuluu myös ottaa hyöty erikoistilanteista. Miesylivoimalla kiekollista taitoa löytyy runsaasti hyökkäyspäästä. Gaborikin vaarallisuuden tuntee kaikki ja Bouchard on erittäin arvokas playmaker kun kaukalossa on tilaa. Rolstonilla on erittäin kova laukaus, eikä olisi ihme jos mies nähtäisiin kauden aikana viivamiehenä. Todd White pystyy yv:llä niinikään pyörittämään peliä mallikkaasti. Maskimieheksi on laittaa vaikka Andrei Nazarov ja Kyle Wanvig. Ainoa iso heikkous on viivamiehen paikalla. Kuba ja Schultz ovat kelvollisia, tietyin varauksin myös Zyuzin ja Tjärnqvist, mutta kukaan heistä ei ole todellinen pelintekijä. Schultzista sellaista voidaan tulevaisuudessa odottaa. Tulevaisuudessa A.J. Thelen lienee ylivoiman luottopelaaja. Alivoimajoukkueena Wild on laadukas. Hyökkääjät ovat isolta osalta todellisia luistelukoneita. Daigle on kehittynyt vaaralliseksi alivoimapelaajaksi, Rolston sitä on aina ollut ja Wes Walz on tunnetusti ollut ensimmäisenä jäällä kun alivoima kutsuu. Myös Mikko Koivu on luotettava alivoimapelaajana. Siinä missä ylivoimalla Wild pystyy tekemään maaleja, sitä se osaa varsinkin myös alivoimalla.
Minne Minnesota päätyy?
Paperilla ei Wild saa paljoakaan suosiota ja menestysodotuksia. Mutta jääkiekko-otteluita ei koskaan ennenkään ole voitettu paperilla. Jääkiekko on joukkuelaji ja Minnesota on Joukkue. Yhtenäisyydellä, onnistuneilla erikoistilanteilla ja strategisesti viisaalla jääkiekolla joukkue menestyy. Wild on realistisesti ajateltuna playoffs-joukkue ja sinne se myös mitä ilmeisemmin tulee pääsemään. Kotietuun on kuitenkin paljon tekemistä. Mutta kaiken osuessa kohdilleen, ei sekään ole mahdotonta. Eikä ole mikään mahdottomuus että Wild jäisi lännen hännänhuipuksi.
Wildest of the Wild
Brian Rolston
Jenkkihyökkääjä on aina ollut isoissa joukkueissa pienessä roolissa. Nyt mies pääsee pieneen joukkueeseen ja isoon rooliin. Monikäyttöisyys on miehen parasta antia. Miestä voi peluuttaa huoletta laidassa tai keskellä, ykkösketjussa tai nelosessa, ylivoimalla tai alivoimalla.
Marian Gaborik
Monessa muussa joukkueessa Gaborik olisi tähti. On hän sitä tottakai nytkin, mutta miehen parhaat avut ovat puhtaasti hyökkäyspelissä. Wildissä vapauksia yksilöille ei ole paljoakaan, mikä yhdessä tiukentuneen vartioinnin kanssa pitää tehot kurissa. Silti on uskomaton taituri paikan saadessaan ja voi helposti voittaa ottelun joukkueelleen omalla panoksellaan.
Paras kiekonkäsittelijä: Marian Gaborik
Paras laukoja: Marian Gaborik
Paras luistelija: Alexandre Daigle
Paras aloittaja: Wes Walz
Paras taklaaja: Alex Henry
Paras ärsyttäjä: Andrei Nazarov
Paras pelinrakentaja: Pierre-Marc Bouchard
Paras puolustava hyökkääjä: Brian Rolston
Paras hyökkäävä puolustaja: Nick Schultz
Enforcer/tappelija: Derek Boogaard
MVP: Marian Gaborik
