Off-season
Kesän aikana joukkue menetti unrestricted free agent-statuksen saaneen Shayne Corsonin Torontoon. Turner Stevensonin, joka Corsonin tapaan on fyysisestä pelistä pitävä pelaaja, Canadiens menetti jo laajennusdraftissa. Heidän lisäkseen, edellisellä kaudella Flyers-puolustaja Chris Therrienin lämärin kurkkuunsa saanut, hyökkääjä Trent McCleary joutui lopettamaan uransa. GM Rejean Houle hankki kesän aikana ainoastaan rivimiehiä, vaikka seuran presidentti Pierre Boivin lupaili supertähteä legendaariseen CH-paitaan. Supertähteä ei joukkueeseen tullut, ainoastaan pienipalkkaisia pelaajia kuten mm. kovanaamat Enrico Ciccone, Sylvain Blouin sekä PJ Stock, Jim Campbell, Eric Landry.
Heistä Blouin ei pelannut lainkaan. Ciccone joutui lopettamaan uransa pelattuaan ainoastaan 3 ottelua Canadiensin paidassa. Stock myytiin myöhemmin syksyllä Philadelphiaan vaihdossa toiseen kovanaamaan Gino Odjickiin. Eric Landry pelasi viitisenkymmentä ottelua pienellä peliajalla ja – tarvitseeko edes sanoa – pienillä tehoilla. Jim Campbellille sanottiin jo hyvästit, mutta hänet jouduttiin pyytämään takaisin järkyttävän loukkaantumissuman vuoksi.
Alkukausi
Kauden ensimmäiset kuukaudet olivat vaikeita. Jo ennen kauden ensimmäisiä pelejä sairastuvalla oli porukkaa. Puolustaja Patrice Brisebois ja Martin Rucinsky olivat alkupeleistä poissa loukkaantumisten vuoksi. Koko joukkue pelasi huonosti eikä pelastajaksi noussut viime kauden tapaan Canadiensin maalivahtiduo Jeff Hackett ja Jose Theodore. Kapteeni Saku Koivu loukkaantui kauden neljännessä pelissä ja siitä alkoi edelliskauden tapaan jatkuvat loukkaantumiset.
Tilanteen ollessa pahimmillaan marraskuun jälkipuoliskolla presidentti Boivin päätti toimia. Canadiens oli vajonnut liigan peränpitäjäksi joukkueen hävittyä arkkiviholliselleen Toronto Maple Leafsille kotiluolassaan Molson Centressä murskaluvuin 6-1. Kerran Canadiens oli liigan paras, jota kutsuttiin nimellä Les Glorieux ja saman joukkueen edellä sarjataulukossa olivat mm. molemmat liigan tulokasjoukkueista. Les Glorieux tunnetaan viime kausilta paremmin nimellä Les Miserablés. 20. marraskuuta Boivin erotti valmentaja Alain Vigneault’n ja GM Rejean Houlen. Heidän tilalleen tulivat AHL:stä valmentaja Michel Therrien sekä Houlen apuna toiminut André Savard.
Joukkueen uudelleenrakennus
Uusi GM André Savard aloitti lähes heti uuden tittelin saatuaan joukkueen vahvistamisen. Ensimmäinen kauppa oli hankkia kunnon goon suojelemaan joukkueen parhaita ja pienempiä pelaajia. Tämä goon oli Gino Odjick, joka saapui Philadelphiasta pelaajakaupan yhteydessä. Philly sai PJ Stockin sekä kuudenen kierroksen varausoikeuden. Savard haluaa joukkueeseensa nopeita sekä isokokoisempia hyökkääjiä, jotka antavat kaikkensa joukkueen eteen. Yksi tällainen pelaaja oli Chad Kilger, jonka Savard hankki Edmonton Oilersista.
Anaheim Mighty Ducks varasi aikoinaan Kilgerin ensimmäisellä kierroksella, mutta aikaisemmin urallaan Kilger ei ollut kuin hetkittäin ensimmäisen kierroksen varauksen arvoinen. Montrealissa mies pelasi hienon kauden keräten 25 pistettä 43 ottelussa. Lisäksi Kilger taklasi hyvin ja pelasi hyvin myös puolustuspäässä. Oilers sai hyvitykseksi Kilgeristä kaudella 1999-2000 uransa parhaan kauden pelanneen Sergei Zholtokin, joka oli ennen kauppaansa saanut ainoastaan kerran kiekon verkkoon eikä pistetehtailu parantunut lainkaan Edmontonissakaan. Hyvä kauppa Savard’lta.
Boston Bruins hankki vapaaksi agentiksi ensi kesänä tulevan puolustaja Eric Weinrichin Montrealista antaen korvaukseksi isokokoisen puolustajan Patrick Traversen. Tästä kaupasta Savard sai paljon kritiikkiä kollegoiltaan sekä medialta, mutta loppujen lopuksi kauppa osoitti Savard’n olevan kerrassaan loistava tekemään kauppoja. Weinrich oli ilmoittanut jättävänsä Montrealin ensi kesänä joka tapauksessa, joten oli päivänselvää että hänet tultaisiin myymään ennen trade deadlinea. Kesällä Weinrichin lähdettyä Canadiens olisi jäänyt nuolemaan näppejään, koska eivät olisi saaneet mitään korvausta, mutta nyt Savard sai tutun puolustajan Weinrichia korvaamaan. Savard oli aikoinaan hankkimassa kyseistä puolustajaa Ottawa Senatorsiinkin.
Savard näytti toteuttavansa aiemmin ilmoittamaansa ”mottoaan” eli tekee kaupat vain, jos
a) saa haluamansa korvauksen siitä mitään tinkimättä
b) sekä saa ehdottomasti pelaajia pelaajista tilalle eikä vain varausvuoroja.
Trade deadlinen viimeisinä hetkinä Canadiens hankki nuoret hyökkääjät Jan Bulisin, Richard Zednikin sekä 1. kierroksen varauksen Washingtonista. Capitals sai korvaukseksi kokeneen sentterin Trevor Lindenin sekä kuluneen kauden vaisusti pelanneen Dainius Zubrusin, joka oli yksi Canadiensin suurimmista pettymyksistä pelaajapuolella. Yleisesti kauppaa pidettiin hyvänä molemmille seuroille. Capitals sai kokemusta playoffeihin sekä yhden nuoren hyökkääjän ja Habs sai kaksi nuorta ja lupaavaa pelaajaa.
Uuden omistajan etsintä
Loppukesästä Canadiensit omistava Molsonin perhe ilmoitti myyvänsä historiallisen joukkueen sekä tämän kotihallin Molson Centren. Kaljapanimoilla omaisuutensa tienanneet Molsonit kertoivat tulleensa siihen tulokseen, että NHL-joukkueen ylläpitäminen faneja tyydyttävästi olisi liian kallista. Suuren osan menoista vie myös Molson Centren suuret verot. Asian (joukkueen myymisen) piti olla vain kuukausien työ, mutta nyt on kulunut jo reilut 8 kuukautta eikä omistajaa vieläkään ole.
Amerikkalainen George Gillett Jr. ilmoitettiin jo joukkueen uudeksi pääomistajaksi tammikuun lopulla, mutta Gillett ei ole vielä virallisesti pystynyt joukkuetta ostamaan. Huhujen mukaan amerikkalaisliikemiehellä olisi vaikeuksia saada kokoon vaadittavaa rahasummaa, jolla hän ostaisi Canadiensista 80.1% ja koko Molson Centren.
Saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan tämän asian osalta.
Loppukausi
Canadiensin jääminen pudotuspelien ulkopuolelle varmistui aikaisemmin kuin koskaan ennen. Canadiens hävisi enemmän otteluita kuin koskaan aiemmin. Joukkue lähenteli omaa ennätystään vuoden takaa, jolloin Canadiensillä oli eniten pelaajia loukkaantuneena ottelumäärillä mitattuna Kauden päätöstä odotettiin innolla fanien osalta, jotta tämä murheiden kausi voitaisiin unohtaa. Tämän kauden piti olla erilainen kuin kahden edellisen. Se ei ollut. Loukkaantumisia Habseilla oli taas eniten koko liigassa. Loukkaantumiset veivät puhdin Canadiensista jo heti kauden alussa. Juuri silloin, kun joukkueen piti ottaa tärkeitä pisteitä.
Loppukaudesta Canadiens pelasi ajoittain hyvin ja monet ovat varmoja, että jos joukkue olisi pelannut vastaavasti koko kauden Canadiens olisi jatkanut kauttansa kahden vuoden tauon jälkeen pudotuspeleissä. Näin ei kuitenkaan käynyt ja muu onkin spekulaatiota.
Kapteeni Saku Koivu palasi joulukuun jälkimmäisellä puoliskolla takaisin tosipeleihin ja pelasi loppukauden ilman loukkaantumisia, yhteensä lähes neljä kuukautta. Viimeksi Koivu oli pelannut yhtä pitkään ilman loukkaantumisia tulokaskaudellaan 1995-96. Hän olikin yksi syy, jonka vuoksi Canadiens pelasi kevään loppupuolella tukuttain hyviä pelejä.
Kauden viimeisinä viikkoina Montreal ilmoitti, että valmentaja Michel Therrien jatkaa joukkueen luotsina myös ensi kaudella. Monet kiekkoasiantuntijat pitivät valmentajan nimittämistä tässä vaiheessa tyhmänä, koska kesällä olisi voinut olla paljon parempia ja kokeneempia valmentajia tarjolla. Monet näistä asiantuntijoista ovat edelleen sitä mieltä, että Therrien on alempien kiekkosarjoihin kuuluva valmentaja.
Tulevaisuus
Joukkueen uuden omistajan olisi syytä selvitä mitä pikemmiten, jotta GM Savard saisi varmistuksen mahdollisien UFA-pelaajien hankkimisen mahdollisuudesta. Selvää on, että Canadiens-hyökkäys on liian kapea. Hyökkäykseen tarvittaisiin 1-2 vahvistusta. Puolustus on ihan kohtalainen, mutta hyökkäysosaston parantaminen on etusijalla. Jos joukkueen omistaja ei selviä ennen kesäkuun loppua, voivat Canadiens-fanit unohtaa UFAt.
André Savard odottaa ensi kaudelta paljon nuorelta puolustajalupaus Andrei Markovilta. Tällä kaudella Markovilla oli sopeutumisongelmia, koska venäläisnuorukainen ei puhunut ennen kautta juuri lainkaan englantia. Harjoitusotteluissa ennen kauden alkua Markov osasi pelin tiimellyksessä sanoa vain ”Go! Go!” ja sekin kuulosti lähinnä ”Cow! Cow”. Joukkueen venäjää puhuvat pelaajat Oleg Petrov, Andrei Bashkirov sekä Dainius Zubrus yrittivät opettaa parhaansa mukaan nuorelle pakille englantia ja vähitellen kielitaito karttuu. Myös Gino Odjick hallitsee venäjänkielen.
Hyökkääjälupauksia on muutama, joista voi tulla kelpo pelimiehiä NHL:ään. Etenkin WHL-sarjassa Portland Winter Hawkseissa pelaavat Josef Balej ja Ottawan Marian Hossa pikkuveli Marian ovat esittäneet paikoitellen lupaavia otteita alemmissa sarjoissa. Mielenkiintoista on myös nähdä miten aikaisemmin scoutting-puolella toiminut André Savard käyttää ensi kesän 7. Varausvuoron Entry Draftissa. Viime vuosina Canadiens on osannut käyttää varausvuoronsa huonosti ja aivan liian monesta pelaajasta on tullut kelpo pelimiehiä – farmisarjoihin. Nyt asiat lienevät toisin.
Lisäksi Savard joutuu tekemään jatkosopimuksia mm. joukkueen sisäisen pistepörssin jakaneiden Saku Koivun ja Oleg Petrovin kanssa. Koivun sopimus lienee saman arvoinen kuin viime kaudellakin, mutta Petrov vaatii taatusti roimaa korotusta edelliskausien palkkaansa. Joidenkin tietojen mukaan Petrov olisi vaatinut jopa 2 miljoonaa dollaria ensi kaudesta. Lisäksi joukkueen täytyy päättää käyttääkö se Martin Rucinskyn sopimuksessa olevan option, joka tarkottaisi että Rucinsky saisi ensi kaudella lähes 3 miljoonaa USD:ia. Mitä todennäköisimmin optiota ei käytetä, vaan yritetään saada ”Rosielta” nimi hieman halvempaan sopimuspaperiin. Joukkueen ykköspakki Patrice Brisebois on myös ilman sopimusta.
Pieni yhteenveto kaudesta
Yhdellä sanalla: pettymys. Kuten aikaisemmin olen todennut. Kausi meni juuri päinvastoin kuin mitä kaikki odottivat. Kukaan ei uskonut, että Canadiensin pelaajat voisivat olla loukkaantuneena toista kautta peräkkäin yli 500 ottelun verran. Kaikki olivat väärässä. Ainoa hieno asia kauden aikana oli uuden GM:n hankkimnen. André Savard on onnistunut tehtävissään paremmin kuin loistavasti. Mielestäni Canadiensin kokoonpano on nyt paremmassa kunnossa kuin silloin, kun Savard astui remmiin.
Pelaajista hyvin onnistuneiksi voi kutsua oikeastaan vain Oleg Petrovia, Chad Kilgeriä ja Saku Koivua. Kilger ja Petrov pelasivat paremmin kuin kukaan uskalsi edes toivoa. Koivu, loukkaantumisestaan huolimatta, näytti miksi häntä pidetään Canadiensin parhaana ja tärkeimpänä pelaajana. Petrov ja Koivu johtivat joukkueen sisäistä pistepörssiä kauden päättyessä. Molemmilla oli kasassa 17 maalia ja 47 pistettä. Koivu pelasi kauden aikana 54 ottelua ja Petrov 81.
Pettymyksiä olivat kauden aikana poismyydyt Dainus Zubrus ja Sergei Zholtok ja Martin Rucinskyn vaisut otteet. Myös maalivahtien alkukauden otteissa oli paljon parantamisen varaa. Ensi kaudeksi Les Habitants tarvitsee koko kauden kattavaa huippupeliä maalivahdeiltaan, ketkä silloin joukkuessa pelaavatkaan.
Parannusta täytyy kuitenkin kaikilla olla ensi kaudeksi, jotta playoff-paikka saavutettaisiin.
