Kausi 2000-2001 – uuden aikakauden alku
Viime kaudella alkoi Montrealissa uusi aikakausi monellakin osa-aluella. GM Rejean Houle sai potkut reilun viiden vuoden palveluksen jälkeen. Monien mielestä Houle on syypää siihen, että joukkue joka ennen tunnettiin nimellä Les Glorieux on nykyään pikemminkin Les Miserables. Houle teki pääosin huonoja kauppoja, mutta nyt asiat ovat Montrealissa toisin. Uudelleenrakentamisen aikakausi alkoi 20.11.2000, jolloin André Savard nimettiin Houlen seuraajaksi. Samana päivänä myös päävalmentaja vaihtui. Canadiens nosti farmijoukkue Quebec Citadellesin päävalmentaja Michel Therrienin korvaamaan Alain Vigneault’n.
Eräs muukin aikakausi päättyi Canadiensissa kauden aikana. Kaljapanimo Molson Breweriesin omistava Molsonin perhe päätti kesällä 2000 myydä Canadiensin ja sen kotihallin Molson Centren. Molsonit ostivat Canadiensin ensi kerran vuonna 1957 Canadian Arena Companylta ja omistivat sen aina vuoteen 1971 asti, jolloin he myivät joukkueen Peter ja Edward Bronfmanille. Molsonit kuitenkin ostivat joukkueen Bronfmaneilta takaisin itselleen vuonna 1978 ja olivat siitä saakka Canadiensin omistajia. Nyt Molsonit kuitenkin olivat tehneet päätöksen myydä Canadiensit ja joukkueen myynti varmistui lopputalvesta 2001, kun amerikkalainen liikemies George Gillett osti Montreal Canadiensin ja Molson Centren.
Pelilliset menestykset olivat heikkoja, varsinkin syksyllä. Tuttuun tapaan Canadiensia riivasivat loukkaantumiset ja se oli osasyy heikolle menestykselle. Ykkösmaalivahti Jeff Hackett loukkaantui kauden alussa ja joutui olemaan suuren osan kaudesta pois ja hänen tilalleen ykköseksi noussut Jose Theodore pelasi ailahtelevasti. Yhdessä pelissä Theodore saattoi pelata maagisesti ja seuraavassa surkeasti. Loukkaantumisten vuoksi puolustuksessa ja hyökkäyksessä pelasi tukuttain pelaajia, jotka muuten pelaisivat koko uransa alasarjoissa. Näillä aineksilla tulos ei ollut yllättävä. Montreal Canadiens jäi pudotuspeleistä kolmannen kerran peräkkäin ulos.
Kesän tapahtumat
Kovinkaan paljon muutoksia ei ole tapahtunut. Merkittävin ja samalla ikävin muutos on Saku Koivun puuttuminen kokoonpanosta. Koivu taistelee parhaillaan syöpää vastaan eikä tule pelaamaan NHL:ssä tällä kaudella. Saku Koivun vaikutus joukkueeseen on suuri. Hänen pelatessaan Canadiens on taistelevampi, parempi kuin ilman häntä ja voittaa enemmän otteluita Koivu kokoonpanossaan kuin ilman. Hänen poissaolonsa on siis merkittävä. Hänen poissaolonsa vaikuttaa niin pelillisesti kuin varmasti henkisestikin. Pelaajat varmasti ajattelevat Sakua kauden aikana.
Kesän aikana Savard hankki Montrealiin puolustaja Stephane Quintalin sekä hyökkääjät Andreas Dackellin ja Joe Juneau’n antamalla vastineeksi muutaman alhaisen varausvuoron. Savard, joka aiemmin on toiminut Ottawan organisaatiossa, tuntee molemmat pelaajat hyvin ja tietää varsin hyvin mihin he pystyvät. Kesän kolmas vahvistus hyökkääjistöön oli UFA-markkinoilta hankittu sentteri Yanic Perreault. Huolimatta hyvästä yrityksestä, Savard ei onnistunut hankkimaan joukkueeseen supertähteä UFA-markkinoilta. Pierre Turgeon ja Martin Lapointe kieltäytyivät Montrealin tarjouksesta. Brett Hull oli lähellä tehdä sopimus Montrealin kanssa, mutta lopulta Hull päättikin yrittää vielä Stanley Cup-voittoa uransa loppumetreillä Detroitissa. Vaikka kukaan heistä ei Montrealiin saapunut, onnistui Savard parantamaan Habsien kokoonpanon leveyttä.
Kumpi on ykkönen, kumpi myydään?
Maalivahtiosastolla on tungosta. Jeff Hackett ja Jose Theodore kilpailevat tasapäin ykkösmaalivahdin paikasta. Jeff Hackett pelaa tasaisen varmaa peliä ja Theodore on ailahteleva, mutta kykenee parhaimmillaan olemaan liigan ehdotonta eliittiä. Theodoren hyvän ja huonon pelin ero on suuri. Montrealin media ja fanit ovat jo pitkään puhunut Habsien maalivahtitilanteesta. Ongelma on pikemminkin positiivinen kuin negatiivinen. Ranskankielisen median mielestä Quebecissa syntynyt Theodoren pitäisi olla ykkösmaalivahti ja Hackett pitäisi kaupata äkkiä pois. Englanninkielinen media on päinvastaista mieltä. Monet ovat veikanneet, että siirto tapahtuu hyvinkin pian, sillä Canadiensin maalivahtiosasto on hyvällä mallilla ja sen sijaan hyökkäys kaipaa nopeasti leveyttä. Jommankumman maalivahdin myymisellä Canadiens saattaisi saada tarvittavaa vahvistusta hyökkäykseensä.
23-vuotias Mathieu Garon oli jokunen aika sitten The Hockey Newsin listoilla yksi liigan lupaavimmista maalivahdeista ja on osoittanut olevansa täysin kykenevä pelaamaan jo liigassa. Garonin kohtalo on pelata farmijoukkue Quebecin ykkösvahtina niin kauan, kunnes joko Hackett tai Theodore myydään toiseen seuraan. Garonin kanssa farmijoukkue Citadellesissa pelaa tänä kesänä sopimuksen tehnyt venäläisvahti Vadim Tarasov, joka pelannee koko kauden Quebecissa.
Hyökkäyksen kapeuden vuoksi maalivahtien on onnistuttava täydellisesti, jotta Les Canadiens selviytyisi runkosarjassa kahdeksan parhaan joukkoon. Oli ykkösmaalivahtina sitten Hackett tai Theodore.
Myös puolustuksessa tungosta
Maalivahtiosaston tavoin Montrealilla riittää NHL-tason pelimiehiä puolustuksessa. Tosin pääosin määrä on korvannut laadun. Kukaan pakeista ei ole selvää huippuluokkaa. Patrice Brisebois on hyvä hyökkäyspäässä, mutta oman pään pelaaminen on heikommalla pohjalla. Huolimatta buuauksista Molson Centressä, hän on yhä monen mielestä Canadiensin paras pakki. Totuuden nimissä on kuitenkin todettava, että suurimmassa osassa muista joukkueista hän olisi kolmas tai neljäs pakki
Stephane Quintal tuo kokemusta, kokoa ja fyysisyyttä Canadiensin pakistoon. Puolustuspäässä varma Quintal tulee todennäköisesti pelaamaan Brisebois’n kanssa pakkiparina. Hänen toivotaan auttavan Brisebois’ta parantamaan tämän viime kauden +/--saldoa –31, joka oli huonoin koko NHL:ssä.
Muu puolustus on tasaisen harmaata massaa. Craig Rivet ja Sheldon Souray voivat olla melko varmoja pelipaikoistaan edustusjoukkueessa. Lopuista 2-3 pelipaikasta taistelevat Karl Dykhuis, Patrick Traverse, Stephane Robidas, Andrei Markov ja Martti Järventie. Dykhuis oli viime kaudella Montrealin parhaimmistoa oman pään pelaamisessa. Montreal kauppasi viime kaudella Eric Weinrichin Bostoniin ja sai korvaukseksi isokokoisen Patrick Traversen. Monen mielestä Montreal tyytyi liian vähään, mutta Traverse osoitti asiantuntijoiden mielipiteet vääriksi varmalla pelillään. Stephane Robidas nosti tasoaan viime kaudella roimasti ja oli yksi seuran positiivisimmista yllätyksistä.
Andrei Markov on erittäin taitava pakki, jonka toivotaan olevan Montrealin ylivoiman johtohahmoja vuosien ajan. Markov pelasi jo viime kaudella Habsien ykkösylivoimaa pyörittäessä peliä Brisebois’n kanssa viivalla. Taitojensa puolesta hän kuuluisi NHL:ään, mutta hän aloittanee kauden farmissa kommunikointiongelmien vuoksi. Markov ei puhu juuri lainkaan englantia ja se oli ongelmana jo viime kaudella. Martti Järventie on ollut harjoituspeleissä positiivinen yllätys. ”Mara” on yllättänyt otteillaan myös monet suomalaiset, jotka povasivat hänelle pikaista paluuta kotoiseen SM-liigaan. Järventie aloittanee kuitenkin farmissa, mutta on monien mielestä ykkösvaihtoehto Canadiensiin nostettavaksi pakiksi, jos joukkueelle tulee loukkaantumisia. Hänen lisäkseen NHL:ssä tullaan näkemään Ron Hainsey ja Francis Bouillon, jotka kuitenkin aloittanevat farmissa. Canadiensin vuoden 2000 Entry Draftin ykkösvaraus Hainsey on yksi Montrealin lupaavimmista pakeista ja on pelannut harjoitusotteluissa upeasti. Monen mielestä hänen pitäisi pelata Canadiensissa jo nyt alkavalla kaudella.
Hyökkäys vahvistuksista huolimatta melko kapea
Montrealin heikoin osa-alue. Ex-GM Rejean Houle kauppasi tähtipelaajat Pierre Turgeonin, Vincent Damphoussen ja Mark Recchin saaden korvaukseksi lähinnä varausvuoroja. Nykyinen GM André Savard on todennut, että enää Canadiens ei kauppaa pelaajiaan pois saaden korvaukseksi vain varausvuoroja. Nykyään pelaajista pitää saada korvaukseksi pelaajia.
Koivu, Martin Rucinsky, Oleg Petrov ja Brian Savage olivat viime kaudella eniten vastuussa Montrealin maalinteosta. Yhteensä he olivat sivussa 74 ottelun verran, joten on varsin loogista, jos maalinteko oli ongelmana. Nelikosta ainoastaan Savage onnistui viime kaudella rikkomaan 20 maalin rajan tehden 62 ottelussa 21 maalia. Savagen ja Rucinskyn heikkous on kuitenkin ailahtelevuus. Rucinskyn ruuti oli märkää lähemmäs kahdenkymmenen peräkkäisen ottelun verran. Tasaisuus otteisiin olisi hyvä asia, niin Canadiensin ja molempien pelaajien kannalta. Kyynikot ovatkin veikanneet molempien hyökkääjien pelaavan hyvän kauden, koska molemmat saavat ensi kesänä UFA-statuksen ja ovat vapaita siirtymään haluamaansa seuraan. Savage on ilmoittanut halustaan jatkaa Canadiensissa, mutta ei ole vielä hyväksynyt Savard’n tarjousta.
Hyökkäävät ykkös -ja kakkosketjut
Kahdessa hyökkäävämmässä ketjussa pelaavat varmasti Yanic Perreault, Martin Rucinsky, Brian Savage, Richard Zednik. He ovat ominaisuuksiltaan pelaajia, jotka sopivat parhaiten hyökkäämään. Perreault’n piti aluksi olla Montrealin kakkosketjun sentteri, joka pelaa hieman ylivoimaa toisessa yv-viisikossa ja alivoimaa, mutta Koivun ikävän tilanteen vuoksi Perreault on ainakin kauden alussa joukkueensa selkeä ykkössentteri. Savage pelannee Perreault’n kanssa ykkösketjussa. Heidän kanssaan pelannee Edmontonista viime kaudella hankittu Chad Kilger. Kilger ei loista pisteillä ja tehoilla, hänen asenteensa ja tahtotasonsa ovat ihanteellista luokkaa. Hän taklaa ja taistelee, repii ja roikkuu. Mitä vain joukkueen eteen. Hän pelasi viime kaudellakin Canadiensin ykkösketjussa yhdessä Koivun ja Savagen kanssa ja peli luisti mainiosti.
Heidän sijastaan harjoitusotteluissa on loistanut kenttä Martin Rucinsky – Jan Bulis – Richard Zednik. Heistä erityisesti Bulisin otteet ovat ilahduttaneet. Bulishan tuli Montrealiin viime kaudella, kun Montreal kauppasi hyökkääjät Trevor Lindenin ja Dainius Zubrusin Washingtoniin. Montreal sai kaupasi myös Bulisin hyvän ystävän, Richard Zednikin. Bulisin uraa ovat varjostaneet loukkaantumiset. Nyt kuitenkin mies näyttää olevan huippukunnossa ja peli kulkee mallikkaasti. Saattaa olla, että tuleva kausi on hänen todellinen läpimurtokautensa. Vaikka aikaisemmin ounastelinkin Rucinskyn pelaavan viimeisen sopimusvuotensa erittäin motivoituneena, ei se ole ainakaan vielä näkynyt harjoitusotteluissa. Myöskin Zednik on ollut vaisu harjoituskaudella. Hän teki ensimmäisen maalinsa vasta äskettäin. Bulisin laitureilla on siis parantamisen varaa.
Montrealin viime kausilta tuskainen maalinteko on nyt suureksi osaksi näiden miesten harteilla. Heidän on pakko onnistua, jotta pudotuspelit olisivat realistinen tavoite. Viime kausina Montreal on kärsinyt paljon loukkaantumisista ja tämä on vienyt tehon pois hyökkäyksestä. Sama ongelma on nyt. Vaikka Savard vahvisti joukkuettaan tällä osa-alueella kaupoillaan ja hankinnoillaan, ei se silti kestä kovin montaa loukkaantumista kerralla.
Yllä mainittujen lisäksi kahdessa ensimmäisessä ketjussa saatetaan nähdä Oleg Petrov tai vahvasti harjoitusotteluissa esiintynyt Mike Ribeiro. Luultavimmin nämä pelaajat ovat kuitenkin puolustavammassa roolissa Canadiensissa. Tosin esim. Ribeiron asemaa on ihmetelty. Hän on hyökkäävä pelaaja, joka esiintyi edukseen harjoituspeleissä ja silti häntä ollaan istuttamassa nelosketjun sentteriksi, jossa hän saa laidoillaan pelkkiä puukäsiä. Onko se paras paikka nuorelle kehittyä? Mielipiteet tästä eroavat. Joidenkin mielestä on hyvä, että hän saa pelipaikan Canadiensista ja näin peliaikaa ”isojen miesten” NHL:stä. Toisten mielestä Ribeiron kehityksen kannalta olisi parasta runsas peliaika farmissa Quebecissa hyökkäävimmissä ketjuissa. Varmaa on, että jos joku hyökkäävien ketjujen miehistä epäonnistuu, niin Ribeiro saa näyttöpaikan.
Puolustavat kolmos –ja nelosketjut
Venäläishyökkääjä Petrov pelasi viime kaudella suureksi osaksi kautta Canadiensin kahdessa ensimmäisessä ketjussa. Petrov oli yksi viime kauden Canadiens-yllättäjistä tehden hienot 47 tehopistettä ja jakaen joukkueen sisäisen pistepörssin kärkipaikan yhdessä kapteeni Koivun kanssa. Petrovin asenne oli kohdallaan koko kauden ajan. Hän jaksoi yrittää ottelusta toiseen ja hankki joukkuetovereiden ja fanien arvostuksen aiheesta. Yrityksestä huolimatta maalinteko on Petroville vaikeaa, vaikkakin hän teki 17 maalia viime kaudella. Nyt hän kuitenkin joutunee pelaamaan puolustavammassa roolissa. Se sopiikin mielestäni erinomaisesti hänelle, juuri tämän yrittämisen ja tsempin vuoksi. Ne ovat ominaisuuksia, joita joukkueessa arvostetaan. Ne ovat myös ominaisuuksia, jotka sopivat hyvin kolmosketjuun.
Hän pelannee siinä yhdessä Joe Juneaun ja Andreas Dackellin kanssa. Juneau ja Dackell muodostivat hyvin toimivan alivoimakaksikon pelatessaan yhdessä Ottawassa. GM Savard toivookin heidän muodostavan samanlaisen tandemin myös Montrealin alivoimaan, joka oli viime kaudella melko heikkoa. Juneaun hankkimisesta voi myös todeta, että hän todella tahtoi tulla pelaamaan lapsuusvuosiensa suosikkijoukkueeseen. Hän oli jo muutama vuosi sitten lähellä siirtyä Montrealiin, mutta valitsikin seurakseen Ottawan. Nyt hän aikoo lopettaa uransa kantaen legendaarista CH-kirjainyhdistelmää rinnassaan.
Habsien ongelma on ollut parin viime kauden ajan kovuuden puute. André Savard on parantanut parhaansa mukaan tätä osa-aluetta. Savard’n ensimmäinen pelaajakauppa Canadiensissa tapahtui reilussa kolmessa viikossa, kun hän hankki joukkueeseensa Gino Odjickin. Odjick ei juuri pisteillä mässäile, mutta on sitäkin tärkeämpi joukkueensa pienemmille ja taitavimmille pelaajille. Hänen tehtävänsä on vain ja ainoastaan tehdä vastustajille selväksi, että Canadiensin taitopelaajiin ei kosketa. Tarvitaan siihen sanoja tai nyrkkejä, niin Odjick tekee sen. Hän on prototyyppi goonista, jonka jokainen joukkue tarvitsee ja haluaa. Hänen lisäkseen Savard hankki jokunen viikko sitten saman tyylisen pelaajan, Reid Simpsonin. He tulevat vuorotellen pelaamaan Canadiensin nelosketjussa turvaten otteillaan muita pelaajia.
Benoit Brunet, joka on edustanut koko uransa ajan Canadiensia, ei kelvannut kenellekään waiwers-draftissa viime perjantaina ja hyvä niin. Vaikka Brunet on viime vuosina kärsinyt erittäin paljon loukkaantumisista on hän tärkeä kolmos-, nelosketjun mies. Hän on hyvä puolustava hyökkääjä, joka osaa tehdä myös pisteitä varsin tyydyttävästi. ”Benny” ja Patrice Brisebois ovat ainoat pelaajat Canadiensin vuoden 1993 Stanley Cup-mestarijoukkueesta, jotka vielä pelaavat joukkueessa. Itse asiassa he ovat ainoat pelaajat joukkueessa, jotka ovat koskaan voittaneet Stanley Cupin. Brunet’n tavoin myös Patrick Poulin tekee arvokasta, mutta kovin näkymätöntä työtä Canadiensin nelosketjussa
Nelosketjussa pelaavat ainakin joko Odjick tai Simpson. Mike Ribeiro pelannee keskellä ja Benoit Brunet on toinen laituri. Tämä jättää varalle vielä Patrick Poulinin, joka ottaa paikan nelosketjusta mikäli Brunet loukkaantuu.
Nelosketjun paikasta taistelee myös Timo Vertala, joka toistaiseksi on vielä Canadiensin mukana. Hän joutunee kuitenkin aloittamaan farmissa. Myös Jason Ward, Marcel Hossa, Craig Darby, Benoit Gratton ja Arron Asham joutuvat aloittamaan kauden Quebecissa, vaikka esittivätkin paikoitellen hyviä otteita harjoituspeleissä.
Saako Therrien myös Habsit menestymään?
Päävalmentajana jatkaa kesken viime kauden joukkueen peräsimeen tullut Michel Therrien. Hän vaativa valmentaja, joka uskoo työn kiittävän tekijäänsä. Siitä osoitus viime kausi ja ensi hetket hänen valmentajaurastaan Canadienissa. Ensi töikseen hän teki selväksi, että haluaa joukkueestaan taistelevan ja hyvällä asenteella pelaavan ryhmän. Hän pisti joukkueensa etsimään asennetta uransa ensimmäisen NHL-pelin jälkeen, kun joukkue oli hävinnyt 4-1 Molson Centressa. Kaikki pelaajat joutuivat luistelemaan kaukalon päästä päähän täysillä, kunnes ensimmäinen pelaaja oksensi. Huhujen mukaan ensimmäinen oksentaja olisi ollut Trevor Linden. Toinen esimerkki Therrienin mieltymyksistä on se, että hän antoi runsaasti peliaikaa Quebecissa hyvällä asenteella pelanneille pelaajille, kuten Eric Landry, Andrei Bashkiroville, Arron Ashamille. Tämän tarkoituksena oli näyttää muille pelaajille millä tavalla saa peliaikaa Therrienin Canadiensissa. Miehen aikaisemmilta vuosilta kerrotaan kiinnostavaa tarinaa hänen erikoisista joukkueen motivointikeinoista. Therrien on monesti juuri ennen tärkeää ottelua kertonut joukkueelleen saaneensa juuri kuulla, että hänen äitinsä on vakavasti sairas ja tihrustanut kyyneleitä ja myöhemmin on selvinnyt, että hänen äitinsä on täysin terve. Hän on kehittänyt vastaavia tarinoita useita ja on saanut joukkueensa varsin usein voittamaan tärkeät ottelut.
Therrienin kunniaksi on mainittava, että QMJHL:ssa hänen joukkueensa selviytyi kolmesti neljän kauden aikana sarjan finaaleihin. Vuonna 1996 Therrienin valmentama Granby voitti Memorial Cup-mestaruuden. Kahtena aikaisempana vuonna hänen valmentama Laval Titans selviytyi myöskin finaaleihin, mutta niillä kerroilla Laval hävisi. AHL:ssa valmentaessaan hän johti joukkueensa Frederincton Canadiensin toisella kaudellaan Itäisen Konferenssin finaaleihin, mutta Frederincton hävisi tulevalle mestarille Providence Bruinsille otteluvoitoin 4-2. Hän on saanut jokaisella tasolla joukkueensa menestymään. Miten käy NHL:ssä?
Therrienin apuna toimivat entiset Canadiens-pelaajat Guy Carbonneau ja Rick Green. Carbonneaun odotetaan jonain päivänä kantavan Canadiensin päävalmentajan viittaa itsellään, mutta mies itse haluaa kartuttaa kokemustaan penkin takana ennen sitä vielä jonkin aikaa.
Yli –ja alivoimassa parantamista viime kaudesta
Viime kaudella Canadiens oli keskitason alapuolella sekä yli –että alivoimassa. Ylivoimassa Habs oli sijalla 16 ja onnistumisprosentti oli 16.2. Hyvään ylivoimapeliin tarvittava osaaminen ei ole juurikaan lisääntynyt ja ennestäänkin täydennystä kaipaava osa-alue kokee nyt melkomoista vajausta Koivun ollessa sivussa. Toivottavasti pelintekijät Bulis ja Ribeiro vastaavat haasteeseen ja paikkaavat yhdessä Koivun jättämän aukon. Juuri taidon puute on Canadiensin ylivoiman suurin heikkous.
Alivoimassa Montreal oli viime kaudella sijalla 21 onnistuen selviytymään takaiskumaaleitta alivoimalla 82.2 prosentin tehokkuudella. Tälle osastolla Montreal on saanut hyviä vahvistuksia Joe Juneaun, Andreas Dackellin ja Stephane Quintalin muodossa. Heidän avullaan arvioisin Canadiensin alivoiman nousevan keskitason paremmalle puolelle.
Seuraa heitä
Mike Ribeiro on pelannut erinomaisesti harjoitusotteluissa ja aloittaa kauden Canadiensissa. Nuorukainen on taitava keskushyökkääjä, jonka on odotettu pelaavan Montrealissa syksystä 1999, jolloin hän myöskin esiintyi edukseen harjoitusleirillä, mutta hiipui kauden edetessä. Nyt Ribeiro on hankkinut itselleen lisää painoa kovalla punttikuurilla. Saa nähdä, onko rehkiminen auttanut. Viime kaudella joukkueeseen hankittu Jan Bulis on myöskin esiintynyt vakuuttavasti harjoituskauden aikana. Hänellä on kaikki edellytykset nousta erittäin hyväksi pelaajaksi NHL.ssä.
Läpimurtojen paikka?
Tavoitteet playoffeissa ja tulevaisuudessa
Canadiens lähtee taistelemaan playoff-paikasta. Joukkueen historian ja perinteet, sekä kaupungin median ja fanit tuntien mikään muu ei voi olla hyväksyttävää. Kaikki ohjakset ovat Montrealilla omissa käsissä. Kaiken onnistuessa tavoite on realistinen. Jos joukkue epäonnistuu pudotuspelipaikan saavuttamisessa, se tekee historiaa. Montreal Canadiens ei ole koskaan aikaisemmin ollut ulkona kevään playoffeista neljää kertaa peräkkäin. Nykyistä putkea ennen, Montreal oli ainoastaan kerran jäänyt pudotuspelien ulkopuolelle kolme kertaa peräkkäin.
Täytyy kuitenkin muistaa joukkueen käyvän läpi uudelleenrakentamis-prosessia, jonka tarkoituksena on saada Canadiensin joukkueeseen nuoria nopeita ja hyvin liikkuvia taitopelaajia sekä saada materiaaliin leveyttä. Näillä tavoin GM André Savard lähtee nostamaan Canadiensia kohti huippua.
