Kansasista Coloradon kautta nykysijoille
Organisaation NHL-historia alkaa 11.6.1974, jolloin se Kansas City
Scouts-nimisenä liittyi liigaan samanaikaisesti Washington Capitalsien kanssa.
Uusien joukkuiden liittämisellä NHL:ään yritettiin löytää uusia markkinoita
jääkiekolle ja samalla estää kilpailevan WHA-liigan etenemistä. Capitals on
selvinnyt Washingtonissa näihin päiviin asti, mutta Missourin pääkaupungissa
NHL-kiekkoa kesti vain kaksi tuskaisaa kautta. Vuonna 1976 organisaatio muutti
Denveriin ja joukkueen uudeksi nimeksi tuli Colorado Rockies. Sielläkään
menestys ei ollut urheilullisesti ja taloudellisesti riittävän hyvää, joten
kuuden kauden jälkeen joukkue myyttiin laivanrakennusteollisuudessa omaisuutensa
keränneelle John McMullenille. Toukokuussa 1982 McMullen siirsi joukkueen uuteen
Meadowlands-halliin New Jerseyhin. Näin New Yorkin seutu sai kolmannen
NHL-seuransa perinteikkään New York Rangersien ja sen hetken dynastiajoukkueen
New York Islandersin lisäksi.
Nimi kansantarusta
Joukkueen uudeksi nimeksi valittiin noin 10 000 eri ehdotuksen joukosta Devils.
Hävinneitä ehdotuksia olivat mm. Blades, Meadowlanders, Colonials, Americans ja
Meadowlarks. Nimi perustuu paikalliseen - vanhaan ja suosittuun - kansantaruun.
Tarinan mukaan vuonna 1735 paikallinen maanviljelijän vaimo Mrs. Leeds synnytti
13. lapsensa myrskyisenä yönä. Välittömästi syntymän jälkeen lepakon, käärmeen,
kengurun (!) ja ihmisen risteytymäksi kuvailtu paholaismainen jälkeläinen oli
lentänyt ulos avoimeksi jääneestä ikkunasta ja on viimeisen reilun kahden ja
puolensadan vuoden ajan levittänyt tuhoa ja onnettomuutta New Jerseyn tienoilla.
Olennon synnyttänyt nainen oli paikkakunnalla jo aiemmin epäilty sekaantuneen
noituuteen. Lisäksi hänen oli väitetty huudahtaneen epätoivoissaan -
huomattuaan olevansa 13. kertaa raskaana - "Let it be a devil!".
Anaheimin sukua?
Alkuvuosina urheilullinen menestys ei ollut New Jerseyssä sen parempaa kuin
Kansas Cityssä tai Denverissä, joissa oli onnistuttu kahdeksan vuoden aikana
pääsemään pudotuspeleihin vain kerran ( kaudella 1977-78). Kaudella 1983-84
Wayne Gretzkyn johtama Edmonton nuiji Devilsit New Jerseyssä 13-4. Pelin jälkeen
Great Gretzky haukkui Devilsien organisaation Mikki Hiiri-touhuksi ja toivoi
organisaation hankkivan pätevämpää henkilökuntaa. Tämä lausunto taitaa olla
harvoja "sammakoita", mitä erinomaisena PR-miehenä tunnetun Gretzky on päästänyt
suustaan.
Lamoriello ja menestys saapuvat
Kolmea kautta myöhemmin McMullen hankki pätevämpää henkilökuntaa ja palkkaisi
organisaation toimitusjohtajaksi (GM/president) yliopistokiekkoilusta kokemusta
hankkineen Lou Lamoriellon. Siitä alkaen - siis vuodesta 1987 - Lamoriello on
kärsivällisesti rakentanut organisaatiota. Hän sai heti ensimmäisellä kaudellaan
maistaa menestystä, sillä maalivahti Sean Burken siivittämänä joukkue eteni
vuoden 1988 pudotuspeleissä aina konferenssin loppuotteluun asti. Seuraavalla
kaudella joukkue palasi ryminällä maan pinnalle, eikä selvinnyt edes
play-offseihin.
Ensimmäinen mestaruus
1990-luvulla Devils on ollut yksi NHL:n parhaita joukkueita ja voitti
ensimmäisen Stanley Cupinsa tynkäkaudella 1994-95. Matkallaan finaaleihin New
Jersey kaatoi Bostonin otteluvoitoin 4-1, Lemiuxin johtaman Pittsburghin samoin
voitoin 4-1 ja konferenssin loppuottelussa Eric Lindrosin Philadelphian otteluin
4-2. Loppuottelussa Devils nujersi ennakkosuosikki Detroitin puhtaasti voitoin
4-0. Pudotuspelien parhaana pelaajana palkittiin pudotuspelien paras
maalintekijä Claude Lemieux. Muita johtavia pelaajia mestarijoukkueessa olivat
maalivahti Martin Brodeur, kapteeni Scott Stevens, laituri Stephane Richter ja
veteraanisentteri Neal Broten. Valmentajana peliä johti entinen Montrealin
hyökkääjätähti Jacques Lemaire, apulaisenaan entinen Montrealin puolustajatähti
Larry Robinson. Lemairea syytettiin puolustusvoittoisen ja tylsän "swamp"-kiekon
suosimisesta sekä ns. neutral zone-trapin käyttöönotosta NHL:ssä. On kuitenkin
varsin luonnollista, että vahvan puolustuksen ja erinomaisen maalivahdin omaava
fyysinen joukkue käyttää vahvuuksia hyväkseen eikä lähde vastustajan haluamaan
vauhtipeliin mukaan vain niin itse halutessaan. Finaalisarjassa Detroit Red
Wingsejä vastaan Devils pelasi hyvää jääkiekkoa ja nujersi vastustajansa yhtä
hyvin vauhdissa, voimassa kuin voitontahdossakin.
Yksi viime vuosikymmenen parhaista
Vaikka Devils putosikin mestaruutta seuranneena vuotena pudotuspelien
ulkopuolelle - joukkue keräsi 86 pistettä 82 pelissä - niin 1990-luvun
loppupuolta voidaan pitää New Jerseyn tähän astisen historian kultakautena.
Joukkue selvisi 1990-luvulla pudotuspeleihin yhdeksänä kautena kymmenestä ja se
voitti runkosarjassa divisioonansa kolmena kautena peräkkäin - 1997, 1998 ja
1999. Näinä vuosina Paholaiset keräsivät yli 100 pistettä per kausi, parhaana
kautenaan 107 pistettä kaudella 1997-98. 1990 -luvulla joukkueen johtavia
pelaajia olivat maalivahti Brodeur, pakki Stevens sekä laituri John MacLean ja
peruspakki Ken Daneyko. MacLean pitää hallussaan organisaation piste-ennätyksiä
maaleissa (347) ja syötöissä (354) sekä tietysti kokonaispisteissä (701).
Danyekolla on ennätykset kausissa (17), pelatuissa peleissä (1070) ja jäähyissä
(2339 PIM). Danyekon numeroihin ei ole laskettu kuluvaa kautta, joten
todellisuudessa hänen lukemansa ovat mainittua isommat. Yhdenkään pelaajan
numeroa Devils-organisaatio ei ole vielä jäädyttänyt, joten saa nähdä miten käy,
kun Ken Danyeko (#3) lopettaa pelaamisen parin kauden kuluttua.
Uusi vuosituhat, vanhat kujeet
Uusi vuosikymmen - vuosituhat - alkoi New Jerseyssä parhaalla mahdollisella
tavalla. Kauden 1999-2000 lopussa valmentajaksi vaihdettu Larry Robinson johti
joukkueen loppuotteluun edellisen kauden mestaria Dallas Starsia vastaan.
Maalivahti Ed Belfourin johdolla taistelleista Starseista ei kuitenkaan ollut
Devilsien voittajaksi. Kuuden ottelun jälkeen kapteeni - Conn Smythe-trophyllä
palkittu - Scott Stevens nosteli Stanley Cup-pokaalia New Jersey Devilsien
voiton kunniaksi. Voiton takuumiehinä olivat veteraanien Stevensin, Danyekon
(Masterton trophyn voittaja), Brodeaurin ja Lemieuxin lisäksi nuori ykkösketju
Jason Arnott - Patrik Elias - Petr Sykora, pakki Scott Niedermayer sekä
tulokaspakit Brian Rafalski ja Colin White. Runkosarjassa joukkueen
pistepörssissä kakkoseksi tullut Scott Gomez voitti kesällä NHL:n parhaalle
tulokkaalle annettavan Calder-trophyn.
Uuden omistajan myötä tulossa uusi halli
Jo ennen toista Stanley Cup-voittoaan omistaja John McMullen oli päättänyt myydä
joukkueen Puck Holdings LLC / YankeeNets-yhtymälle, joka omisti myös
baseballjoukkue New York Yankeesin and koripallojoukkue New Jersey Netsin.
Pääomistajat Yankee/Nets-yhtymässä ovat tv-sarja Seinfeldistäkin tuttu George
Steinbrenner sekä Lewis Katz ja Ray Chambers. Devilsien toimitusjohtajaksi jäi
kuitenkin yhä Lou Lamoriello (chief executive officer/president/GM). Devilseille
ja koripalloseura Netseille on suunnitteilla uusi 325 miljoonan taalan
hallikompleksi Newarkiin, sillä Devilsien vanhaa Continental Airlines Arenaa
pidetään New Yorkin kilpailluille viihdemarkkinoille liian vanhanaikaisena.
Devils käykin ankaraa kamppailua New York Rangersin ja Islandersin kanssa
jääkiekkofanien suosiosta ja rahoista. Perinteikäs Rangers on seudun suosituin
joukkue, mutta Islanders kärsii Devilsein tavoin jonkinlaisesta
identiteettiongelmasta. Devilsien otteluista parhaiten katsojia kerääkin
paikallispelit eli "subway hockey" - matsit, sillä varsinkin Rangers-otteluihin
tulee runsaasti vierasjoukkueen kannattajia "metron kantaman" etäisyydeltä.
Ennakkoluuloton organisaatio
Eurooppalaiseen kiekkoiluun ja kiekkoilijoihin New Jerseyssä on aina suhtauduttu
avoimesti. Organisaatiota on pidetty jopa kiekkomaailman Yhdistyneinä
Kansakuntina - yhteisönä, jossa kaikki kiekkokansalaisuudet kohtaavat. Devils
hyötyikin Itä-Euroopan poliittisista myllerryksistä, sillä venäläiset
pakkilegendat Vjateslav Fetisov ja Aleksei Kasatonov siirtyivät pelaamaan
joukkueeseen 1989-90 alussa. Joukkueen pelaajat ovat tulleet yhtä lailla
Kanadasta (Pat Verbeek, Lemieux), Yhdysvalloista (Broten, Tom Kurvers),
Ruotsista (Patrik ja Peter Sundström), Venäjältä (Fetisov, Kasatonov),
Tsekkoslovakiasta (Peter Statsny, Elias, Sykora) kuin Puolasta (K. Oliwa) tai
peräti Haitilta (Claude Vilgrain). Onkin luontevaa, että NHL:n ensimmäinen
latinotähti, perulaiset sukujuuret omaava Scott Gomez pelaa Devilsseissä.
Kansainvälisistä kiekkotapahtumista tuttuja valmentajanimiä ovat Herb Brooks ja
Don Cherry sekä nykyinen kakkosvalmentaja Vjateslav Fetisov.
Suomalaiset Paholaiset
Suomalaisista organisaatiota NHL:ssä ovat edustaneet Jari Kaarela ja Veli-Pekka
Ketola (Colorado Rockies), Tapio Levo ja Jukka Porvari (pelasivat kauden sekä
Colorado Rockiesissa että New Jersey Devilsissä) sekä Devilseissä pelanneet
Hannu Kamppuri, Timo Blomqvist, Janne Ojanen, Reijo Ruotsalainen ja
viimeisimpänä Esa Tikkanen, joka ei tehnyt maaliakaan yhdeksässä Devils-paidassa
pelaamassaan ottelussa - kaikissa muissa NHL-seuroissaan Tikkanen onkin ainakin
yhden maalin tehnyt.
Kaikki yhden puolesta ja yksi kaikkien puolesta
Koko historiansa ajan Devils on ollut nimenomaan JOUKKUE - tasa-arvoinen ryhmä,
joka tekee töitä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Vielä 26 NHL-kauden
jälkeenkin joukkueen yhden pelaajan kausipiste-ennätys on alle 100 pistettä eli
kaudella 1987-88 Kirk Muller teki 37 maalia + 57 syöttöä = 94 pistettä.
Nykyisestä joukkueesta Martin Brodeaur lienee ainoa Devils-kasvatti, jolla on
mahdollisuus tulla aikanaan valituksi Hall of Fameen. Vaikka organisaatio ei ole
pystynyt supertähtiä tuottamaan, se on kuitenkin erinomainen esimerkki siitä,
miten järkevä rahankäyttö, laadukas kykyjenetsintä, tehokas farmisysteemi sekä
kärsivällisyys palkitaan: kaksi Stanley Cupia kuudessa vuodessa ja hyvät
mahdollisuudet voittaa kolmas lähitulevaisuudessa.
