Seitsemäs Taivas
Stanley Cup playoffsien ensimmäisellä kierroksella ei yksikään
pelisarja mennyt seitsemänteen peliin, mutta toisella kierroksella
NHL-faneja hemmotellaan peräti kolmella neljästä.
Kaikki playoff-kiekossa menestymiseen vaikuttavat asiat;
valmennus, henkinen valmistautuminen, match-upit, pieniin
voittamiseen tarvittaviin yksityiskohtiin paneutuminen,
yksittäisten pelaajien kyky pelata tärkeimmässä tilanteessa
kovien paineitten alaisena, kurinalaisuus, kyky toteuttaa
määrättyjä tehtäviä, maalivahtipeli, aloitukset jne. jne.
tulevat kaikki kuin suurennuslasin alle yhden ottelun
ajaksi.
New Jersey vs. Toronto
Ensimmäinen erä illan ottelussa näytti hyvältä Toronto
Maple Leafsin kannalta. Kurinalaisuus ja jäähypenkin
välttäminen on ollut yksi pelisarjan keskeisiä teemoja -
Devils otti kaksi huonoa jäähyä ensierässä ja Leafs pääsi
tekemään 1-0 ylivoimalla - maalintekijänä jo kuusi maalia
playoffseissa tehnyt Steve Thomas. Thomas teki runkosarjassa
vain kahdeksan maalia.
Larry Robinson painotti joukkueelleen kurinalaisuuden
merkitystä seitsemänteen peliin valmistauduttaessa - 5-5
pelaamalla Devils voittaisi Leafsin.
Toiseen erään Devils teki joitakin muutoksia. Larry Robinson
alkoi peluuttamaan nelosketjua enemmän ja Pat Quinnin
yrittäessä peluuttaa Corsonin puolustavaa ketjua Arnottin
ketjua ja Sundinin ketjua Holikin ketjua vastaan - Big Bird
käytti viimeistä vaihtovuoroaan kotikentällä ja vältti nämä
match-upit. Leafsin peluuttaessa pääasiassa kolmea ketjua
Devils onnistui sotkemaan match-upit peluuttamalla nelostaan
vielä paljon.
Lisäksi Devils ryhtyi järjestelmällisesti aiheuttamaan painetta
Leafsin puolustajille heittämällä kiekkoa Leafsin päätyyn.
Ensimmäisessä erässä Devils ampui kiekkoja pointilta, mutta
Leafsin puolustus blokkasi suuren osan sulkemalla ampumalinjat
maalin keskellä.
Siniviivalaukauksista luovuttiin ja kiekkoa alettiin
syöttelemään poikittain ja siten järjestämään laukausupaikkoja -
Patrick Eliaksen maalit suoraan syötöstä olivat tästä
hyviä esimerkkejä.
Devilsin ykkösketju Elias-Sykora-Arnott paransi peliään
kuten huippupelaajien pitääkin tärkeimmissä tilanteissa tehden
15 pistettä pelisarjan viimeisissä kahdessa ottelussa.
Seitsemännessä ottelussa Devils upotti Leafsin neljällä
toisen erän maalilla "A-Line":n johdolla.
Leafs pelasi kuusi ottelua erittäin tasaväkisesti Devilsin
kanssa; jokainen pelaaja piti tonttinsa ja teki määrätyn
tehtävänsä kuuden ottelun ajan - mutta sitten hävisi
pelisarjan yhden huonon erän ansiosta.
Jääkiekossa puhutaan aina siitä, miten tärkeää on kiinnittää
huomiota pieniin voittoon vaikuttaviin yksityiskohtiin.
Kun pelataan tiukkoja playoff-pelejä mahdollisimman pienillä
marginaaleilla, nämä detaljit tulevat esille; Edmonton Oilers
teki paljon asioita oikein koko Dallas-pelisarjan ajan, mutta
lopuksi hävisi huolimattomaan vaihtoon kuudennessa pelissä -
Joe Niewendyk pääsi karkuun, sai Brett Hullilta syötön ja
teki maalin.
Leafsille kävi vähän samalla tavalla.
Sergei Nemchinovin maalissa kaikilla Leafsin pelaajilla oli
mies ketä pitää - paitsi Nik Antropovilla, joka jätti oman
miehensä - Nemchinovin pitämättä, oli pari metriä jäljessä -
veteraanipelaajan oli helppo työ laittaa kiekko maaliin täysin
vapaasta paikasta Alex Mogilnyn hienon esityön päätteeksi.
Vähän myöhemmin Antropov otti jäähyn nostamalla mailansa
Colin Whiten naamaan hyökkäysalueella - seuranneessa power
playssa Dany Markov antoi Sykoralle tarpeeksi tilaa antaa
herkullinen poikittaissyöttö Eliakselle, one-timer ja maali.
Vielä kolmannessa erässä Antropov seurasi oikeaoppisesti miestään
maalille - muttei ottanut tämän mailaa eikä muutenkaan estänyt
mitenkään - Maddenin oli helppoa ampua suoraan maalin takaa
tulleeseen Sykoran syöttöön.
Rankassa opissa seitsemännessä pelissä oli nuori lupaus Nik
Antropov.
Tuntuu pahalta arvostella nuorta junnua, joka kuitenkin pelasi
todella hyvin Ottawaa vastaan ja aikaisemmissakin peleissä
ennenkuin joutui luovuttamaan paikkansa Garry Valkille.
Loistavat playoffsit pelannut Mats Sundin hävisi toisessa
erässä aloituksensa Jason Arnottille ja - kiekko puolustajien
Daneykon ja Stevensin kautta suoraan Eliakselle - taas
maali.
Oman pään aloituksissa ja niitten jälkeisisssä tilanteissa
sentterillä ei ole varaa virheisiin.
Peli oli käytännössä ratkaistu kahden erän jälkeen.
Nämä huolimattomuusvirheet maksoivat Leafsille koko
pelisarjan.
Lopulta Leafsin aseet eivät riittäneet Devilsin kaatamiseen;
Stanley Cup-mestaruutta puolustavan joukkueen kokoonpanon
syvyys oli yksinkertaisesti liikaa.
Torontolla oli laittaa peliin kaksi todella hyvää ketjua;
Sundin-Thomas-Roberts sekä Corsonin -Tucker -Domi -
joskus myös Korolev puolustavassa roolissa Domin paikalla;
mutta muutketjut eivät tehneet omaansa; pelaajilta kuten
Antropov, Korolev(pelatessaan muualla kuin Corsonin ketjussa),
Perreault ja Höglund odotettiin turhaan paljon parempaa
playoff-esitystä.
Valmentaja Pat Quinn teki väliaikaisesti onnistuneen vedon
aikaisemmin pelisarjassa asettaessaan Corsonin ketjun Gomezin
ketjua vastaan Arnottin ketjun pelatessa huonommin.
Mutta kun NHL:n parhaimpana hyökkäävänä ketjuna pidetty
Elias-Arnott-Sykora sai pelinsä kulkemaan alkoi pelisarjan
painopiste muuttua.
Pelisarjan eräänlaisena virranjakajana on pidettävä Torontossa
pelattua neljättä peliä ja Tie Domin tapausta.
Seitsemännen ottelun jälkeen Tie Domi tapasi Scott Niedermayerin
Meadowlandsin käytävällä ja miehet paiskasivat kättä.
Domi etsi Niedermayerin käsiinsä tarkoituksella nähdäkseen
miehen kunnon ja toivottaakseen tälle hyvää jatkoa.
Niedermayer piti Domin tekoa hienona, vaikka ei ole vielä
täysin valmis jättämään tapahtunutta taakseen.
Niedermayer pelannee jo Konferenssin Finaaleissa lauantaina.
Domi tulee kärsimään pelikieltonsa loppuun ensi kauden
runkosarjan alusta ja rangaistus tulee näin iskemään kunnolla
myös kukkaroon. Domi seuraa kahdeksan runkosarjan ottelua
pressikatsomosta kaudella 2001-2002.
Seitsemännessa ottelussa Scott Bowmanilta hyvin oppinut Larry
Robinson piti huolen siitä, ettei Quinn pystynyt laittamaan
Corsonin ketjua jäälle samaan aikaan taas kuumaksi tulleen
Arnottin ketjun kanssa kotikenttäedun tuoman viimeisen
vaihto-oikeuden avulla ja peluuttamalla neljättä ketjuaan
paljon.
Marraskuusta lähtien ailahtelevasti pelannut Leafs pelasti
kautensa kuitenkin vahvalla esiintymisellä playoffsissa -
parannusta viime kauteen tehtiin huomattavasti onnistuneilla
pelaajahankinnoilla.
Varsinkin Gary Roberts on osoittanut olleensa viime kesän
free agent-markkinoitten paras hankinta. Shayne Corson,
Darcy Tucker ja Bryan McCabe olivat joukkueensa parhaita
pelaajia playoffseissa.
Alpo Suhonen totesi syksyllä Veikkaaja-lehden haastattelussa
McCabe-Karpovtsev treidistä, että "nämä ovat aivan eri tason
pelaajia" ja ensimmäistä kertaa NHL-urallaan playoffseissa
pelaamaan päässyt McCabe osoitti Suhosen sanomisen todeksi -
tosin toisinpäin kuin Ape sen tarkoitti.
Ja mikä parasta Leafsin kannalta, seura tulee nauttimaan
Gaberin kypsymisestä huippupakiksi vielä vuosia.
Toronton kesä tulee taas olemaan mielenkiintoinen. Vuosi
sitten monet halusivat repiä sentään Wendel Clarkin ja Doug
Gilmourin ja monen muun kunnialla kantaneen kapteenin
C:n irti Sundinin paidasta, ja treidata miehen jonnekin -
mutta nyt Sundinin pelattua NHL-uransa parhaat playoffit
Leafsin pitää tehdä ratkaisu mitä tehdä kesällä RFA:ksi
tulevalle Suddenille.
Colorado vs. Los Angeles
Avalanchen valmentaja Bob Hartley teki mielenkiintoisen vedon
seitsemänteen peliin laittamalla Ray Bourque ja Rob Blake
pelaamaan parina - tällä yritettiin saada molemmat pelaamaan
paremmin.
Blakella ei ollut LA-sarjassa pistettäkään ennen illan ottelua,
vaikka tämä oli toki muuten pelannut hyvin taklaamalla
kavereitaan surutta läpi ottelujen, esimerkiksi pitämällä Ziggy
Palffyn miltei täysin pimennossa.
Blaken kaukolaukaus-maali ensimmäisessä erässä oli koko
kentällisen hienon yhteistyön tulosta; ensin Peter Forsberg
voitti aloituksen, vasemmalla hyökkääjän paikalla ollut Joe
Sakic otti Foppan lyhyen syötön ja antoi kiekon suoraan
taakse Ray Bourquelle, jolta poikittaissyöttö Blakelle -
laukaus suoraan syötöstä ja maali -
oikealta hyökkääjän paikalta tulleen Alex Tanguayn
tehdessä loistavan maskin Potvinin eteen juuri ennen kiekon
tuloa.
Näin pelaavat mestarijoukkueet.
Josef Stumpel jätti oman pään aloituksessa miehensä - Joe
Sakicin - pitämättä ja tämä mahdollisti syötön puolustajille.
Forsberg ei yleensä ota aloituksia - joten kyseessä saattoi
olla harjoiteltu kuvio.
Loistavan loppukauden ja playoffsit pelanneen Felix Potvinin
tälläkin palstalla aikaisemmin käsitellyt heikot kohdat -
hanskapuolen ylänurkka ja liian alhaalla räpylän pitäminen,
asento maalin sisällä jne. - tulivat tässä ottelussa jotenkin
paljastetuksi hyvin vastustajan heikkouksiin huomiota
kiinnittävän Avalanchen toimesta.
Hyvää valmennusta.
Kolmannessa erässä pelitilanteen ollessa tasan Avs käytti
hyväkseen Kingsin huonosti ajoitettua vaihtoa - Forsberg
syötti Drurylle, joka ampui suoraan syötöstä Potvinin
ohi hanskapuolelta.
Ville Niemisen lämärimaali - joka saattoi muuttaa suuntaa
Aaron Millerin mailasta - meni rimaa hipoen sisälle maaliin
Potvinin hanskan yli.
Niemiselle syötön antoi Ray Bourque, joka ennen syöttöä
veti kaksi Kingsin karvaajaa puoleensa - Bourquen avauspeliä
parhaimmillaan.
Niemisen sisukas nousu farmiliigojen busseista tärkeän
NHL-pelin ratkaisijoitten joukkoon on kyllä
tavallisia elämän farmiliigoja koluavia ihmisiä suuresti
inspiroiva tarina.
Ottelusarjan päättävä perinteinen kättelyseremonia - NHL-
runkosarjassahan pelaajat eivät koskaan kättele toisiaan -
oli Denverissä tavallista tunteellisempi. Vuosia LA:ssä
pelannut Rob Blake hyvästeli entiset joukkuekaverinsa
lämpimästi kovan taistelun tauottua -kuten muutkin näiden
kahden joukkueen välisessä vaihtokaupassa siirtyneet
pelaajat.
Rob Blaken uran 12. Playoff-maali rikkoi Felix Potvinin
182 minuuttia ja 17 sekuntia kestäneen nollaputken.
Felix "The Cat" Potvin näytti väsyneeltä seitsemännessä
ottelussa. Vähän tuntui pahalta nähdä Potvinin hienojen pelien
päättyvän tähän.
Hyvät playoffit silti Kingsiltä.
Fopalle Connie Smythe-palkinto?
Peter Forsberg nousi illan pelillään playoff-pistepörssin
kärkeen Mario Lemieuxin kanssa.
Tämän kirjoittaja on jo muutaman vuoden pitänyt Foppaa
NHL:n parhaana pelaajana tämän monipuolisuuden takia;
Forsberg taklaa, syöttelee, luo tilanteita, pelaa aina
kaikkensa yrittäen loppuun asti hirvittävällä sisulla
(vaikka on Ruotsista kotoisin) kaukalon molemmissa
päissä täysin pelottomasti.
Forsberg dominoi niin puolustus- kuin hyökkäyspäässäkin.
Virheitä tehdessään, esimerkiksi kiekon menettäessään,
Foppa taistelee vimmatusti saadakseen kiekon takaisin.
Forberg on härkämäisen vahva kontaktipelissä ja tulee aina
esiin tärkeissä otteluissa hirvittävän voittamishalunsa takia.
Forsberg pohjusti Chris Druryn tärkeän maalin loisteliaalla
poikittaissyötöllä illan ottelussa ja muodosti Joe Sakicin
kanssa pysäyttämättöman parin. Olkapää ilmeisesti
puudutettuna pelaava Burnaby Joe pelasi myös loistavan
pelin, kahdeksan laukausta maalia kohti.
Peter Forsberg on ollut tämän kevään playoffsien paras
näkemäni pelaaja. Jos Avalanchen pelit jatkuvat finaaleihin
saakka ja Forsberg pelaa samalla tavalla - en pitäisi ihmeenä
jos arvostetuin yksittäiselle pelaajalle annettava palkinto -
playoffsien MVP:lle annettava Conn Smythe Trophy menisi
ensimmäistä kertaa NHL:n historiassa eurooppalaiselle
pelaajalle.
Conn Smythe Trophy on tähän saakka ollut kanadalaisten
jääkiekkoilijoitten erikoisuus - vain kerran on amerikkalainen
pelaaja, Brian Leetch 1994 - voittanut palkinnon.
Kuudennessa pelissä LA:ssä teki pahaa katsella Kingsin
pelaajien hyeenamaista hyökkäilyä Sakicin kimppuun heti
kun oli nähtävissä, että tämä pelasi olkapäävammaisena.
Loukkaantuneena pelaaminen on vapaaehtoista ja kenen tahansa
taklaaminen on sääntöjen mukaista, mutta silti selvästi
loukkaantuneen pelaajan jatkuva ajaminen ja loukkaantumisen
tahallaan pahentaminen vaatii erikoista luonnetta mielestäni -
se saa ajattelemaan, ettei Tie Domi ihan yksinään autiolla
saarellaan ehkä asu..
Vanha Clem
Kun Darryl ja Douane Sutter aikoinaan pelasivat Chicagossa,
he tutkivat Chicago Stadiumin seiniä koristaneita vanhoja
joukkuekuvia huolellisesti - kuvissa esiintyi veljeksille
kotikylältä Albertan Vikingistä tuttu Clem Loughlin.
Sutterin veljesten poikavuosina siihen aikaan yli 70-vuotias
Clem omisti Vikingin tuppukylän pääkadun varrella sijaitsevan
hotellin sekä viljeli maita kylän ympäristössä.
"Old Clem" palkkasi 11-vuotiaan Brian Sutterin apulaisekseen
peltotöihin ja Brian asui viikot hotellissa, joka maalaispojasta
tuntui vähintäänkin Hyatt Regencyltä.
"Whenever I worked for him I’d spend the week in town at the
hotel. That old hotel looked pretty fancy to an eleven-year-
old kid", muisteli Brian.
Joka aamu Clem vei Brianin tuhdille aamiaiselle hotellin isoon
keittiöön ennen pellolle menoa. Kahvitauon aikaan Clem ajoi
Brianin luokse eväitten ja virvokkeitten kanssa ja kertoi
pojalle tarinoita molempien istuessa varjossa traktorin renkaan
takana.
Brian kuunteli vanhan miehen kertomuksia vanhan ajan NHL:stä
aivan ihmeissään.
Vanha mies piti pojasta hyvää huolta.
"He’d come out in the field and pick me up at dinner time and
we’d head back to the hotel. We always ate dinner at the
restaurant across the street. If Clem was busy at the hotel
he’d give me money and send me across the street to eat.
But he always kept an eye on me."
"At night he’d come by my room to check on me. He thought
I was asleep, but I knew he was there."
Clem Loughlin voitti pelaajana Stanley Cupin Victoria
Cougarsin jäsenenä 1925 - Lester Patrick oli joukkueen
valmentaja/GM - sekä pelasi NHL:ssä Detroitissa ja Chicagossa
toimien peliuran jälkeen vielä Blackhawksin valmentajana
vuosina 1934-37.
Loughlin asui kesät pelaajauransa ajan Vikingissa ja rakensi
kylän ainoan hotellin 1936 ryhtyen hoitamaan sitä valmennus-
uran päätyttyä.
Vanha Clem oli yksi Suttereiden suurimpia kannustajia näitten
raivatessa pitkän ja raskaan tiensä NHL:ään, yksi kerrallaan.
Kun Brian ei mahtunut Red Deerin joukkueeseen Albertan
Junnuliigaan ensimmäisellä training campillään ja joutui
palaamaan kotiin, Clem Loughlin kannusti tätä
yrittämään uudestaan.
Darryl ei myöskään mahtunut WHL:n Lehtbridgen joukkueeseen
ensi yrittämällään.
Clemin näkeminen katsomossa oli Brianille aina jotain:
"With hockey being a religion in Canada, it always meant
something when Clem came to watch you play. He was a very
respected man and a very kind man."
Kun Darrylin Midget (B-junnu)-joukkue Vikingissä tarvitsi
valmentajaa, jo yli 80-vuotias Clem Loughlin kaivoi kaapista
yli 40 vuotta käyttämättöminä olleet Chicagon aikaiset vanhat
luistimensa ja palasi valmentamaan vielä yhdeksi viimeiseksi
kaudeksi.
"There he was on the ice with those old skates, a big top coat
and a hat, a man in his eighties coaching our team", muistelee
Darryl Sutter.
Kerran Brianin päästyä Albertan Junnuliigaan Red Deerin
joukkueeseen joukko Vikingin asukkaita vuokrasi linja-auton
ja matkasi sillä parin sadan kilometrin päähän Red Deeriin
Brianin peliä katsomaan.
Tuolla bussimatkalla vanha Clem kertoi Darylille jotain, mikä
oli musiikkia tämän korville:
"He told me that Brian was going to make it to the NHL. He
said Brian had the drive as well as the ability. He said it
wasn’t always the most talented players who made it,
sometimes it was the ones who would make the most
sacrifices."
Old Clem uskoi aina Brianiin - tammikuun 28., 1977,
82- vuotias Clem Loughlin kuoli kotonaan Vikingissä.
Tuona samana päivänä Brian Sutter kutsuttiin farmijoukkueesta
ylös St.Louis Bluesiin.
Viime viikolla Brian Sutter nimitettiin Chicago Blackhawksin
valmentajaksi eli samalle vakanssille, jota nykyinen San Jose
Sharksin valmentaja Darryl hoiti jo aikaisemmin 90-luvulla ja
vanha Clem 30-luvulla.
Brian on ikuisesti kiitollinen kiitollinen vanhalle Clemille,
joka joskus otti junnun siipiensä suojaan.
"The last few days I’ve thought of him a lot", sanoi Brian
Edmonton Journalin haastattelussa viime viikolla.
"Maybe he’s looking down with affection now."