Oulun Kärppien menestysvuosina tällä vuosituhannella joukkueen runko on aina muodostunut pitkälti alueen omista kasvateista. 2000-luvun alussa Kärpät nousi alle viidessä vuodessa divarijoukkueesta mestariksi. Muutaman vuoden jälkeen puhuttiin jo Kärppien dynastiasta. Mestaruuksien takana oli pitkä liuta oman alueen pelaajia, joista osa on jatkanut kotiseurassaan vielä tällä vuosikymmenelläkin.
Sama teema toistui myös Lauri Marjamäen valmentamissa mestaruusjoukkueissa. Mestaruuden takuumiehet ja ratkaisijat olivat molempina vuosina pohjoisen poikia. Toki mestaruusjoukkueissa on aina ollut tärkeitä pelaajia myös muualta Suomesta ja ulkomailta. Palkka-armeijalla Kärpät ei kuitenkaan ole ikinä menestynyt, ja välillä ulkomaalaispelaajat ovat flopanneet Oulussa pahastikin, syystä tai toisesta.
Kärppien kohdalla termi "oma kasvatti" on ehkä ollut laajempi käsite kuin muualla Suomessa. Kärppien juniorikoneisto on nimittäin kasvattanut liigapelaajia oululaisten lisäksi myös Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin alueiden junioreista. Usein nämä pelaajat ovat pelanneet kotipaikkakunnallaan useita vuosia ennen Ouluun siirtymistä.
Palkka-armeijalla Kärpät ei ole ikinä menestynyt, ja välillä ulkomaalaispelaajat ovat flopanneet Oulussa pahastikin
Täksi kaudeksi Kärppiin palannut Jyri Junnila on hyvä esimerkki tällaisesta pelaajasta. Raahen Teräs-kiekon kasvatti siirtyi Ouluun vasta B-juniorijoukkueeseen. Juniorisarjojen lisäksi Junnila ehti pelata kokonaisen kauden Mestistä Kajaanin Hokissa ennen liigapaikan vakiinnuttamista. Samanlaisen tien ovat kulkeneet useat kärppäpelaajat. Kymmenen vuotta sitten Junnila pääsi myös osaksi Kärppien mestaruusjoukkuetta, jonka jälkeen kymmenen vuotta vierähti muualla Suomessa. Junnila muistele lämmöllä Oulun vuosiaan.
— Onhan ne hienoja hetkiä muistella. Aika kovia pelimiehiä oli rosterissa, kun sain ensimmäisiä kertoja liigassa pelata. Hyvään aikaan nousin liigaporukkaan.
Kärpät tietää junioreiden merkityksen
Viime vuosina Kärppien ongelmaksi on koitunut liiankin hyvien pelaajien kehittyminen. Parhaat nuoret pelaajat ovat ehtineet pelata Kärpissä vain yhden tai kaksi hyvää kautta, jonka jälkeen suuntana on ollut Pohjois-Amerikka. Huippujunioreiden lisäksi Kärpissä on toki ollut muitakin omia kasvatteja. Tämän materiaalin laajuus ja laadukkuus ei ehkä kuitenkaan ole ollut entisellä tasolla. Tulevalla kaudella vastuunkantajiksi voi kuitenkin jälleen nousta omia pelaajia. Junnila uskoo omavaraisuuden riittävän menestykseen.
— Kyllähän meiltä löytyy omia kasvatteja ja mahdollisuuksia on ihan mihin vaan. Se on vaan meistä itsestä kiinni, miten jaksetaan tehdä voittavia asioita.
Junioritilanteeseen vaikuttavat useat tekijät. Nykypäivän juniorit ovat halukkaampia lähtemään Pohjois-Amerikkaan jo varhaisessa vaiheessa. Luultavasti myös muun Suomen joukkueet houkuttelevat pelaajia pohjoisesta. Myös lajien välinen kilpailu on varmasti koventunut. Nuoret urheilijat joutuvat tekemään ratkaisunsa yhä aikaisemmin, sillä useamman lajin harrastamiseen ei ole enää aikaa eikä rahaa. Tällöin potentiaalinen kärppäkiekkoilija saattaakin siirtyä toisen lajin pariin. Yhtä vastausta ongelmaan ei ole.
"Kyllä sen huomaa joukkueen sisällä, minkälainen joukkuehenki on. Eikä siihen vaikuta se, mistä ne pelaajat ovat."
Kärppien organisaatio on kuitenkin itsekin huomannut juniorityön tärkeyden joukkueen menestykselle. Seura tiedotti juuri ennen kauden alkua Jari Laukkasen nimityksestä kehitysvastaavan tehtävään. Laukkasen tehtävänä on juniorivalmentajien mentorointi ja pelaajatarkkailussa toimiminen. Urheilutoimenjohtaja Harri Ahon mukaan tarkoituksena on vahvistaa Kärppien junioritoimintaa, joka on Ahon mukaan koko organisaation selkäranka. Aho kertoi Kärppien haluavan olla omavarainen liigajoukkue.
Linjaus kertoo menestyshalujen lisäksi myös Kärppien identiteetistä. Oman alueen pelaajat vahvistavat vaikutelmaa Oulun, ja laajemmin myös pohjoisen omasta jutusta. Katsojien ja kannattajien on helpompaa samaistua alueen omiin pelaajiin. Ehkä mukana on myös hieman vastakkainasettelua etelän joukkueita vastaan. Ei muualta tulleita ole Oulussa hyljeksitty, mutta ehkä mestaruus maistuu hieman makeammalta oman kasvatin ratkaisemana. Junnila ei kuitenkaan nähnyt pelaajien taustoilla kovin suurta merkitystä mestaruudelle.
— Ei me pelaajat sitä mietitty. Kyllä sen huomaa joukkueen sisällä, minkälainen joukkuehenki on. Eikä siihen vaikuta kuitenkaan, että mistä ne pelaajat ovat.
Omavaraisuudella rakennetaan yhtenäisyyttä ja jatkuvuutta
Joukkueella täytyy olla myös pelillinen identiteetti. Tällä hetkellä Kärppien pelityyli on liikkumassa trendin mukaan aktiivisempaan ja nopeampaan suuntaan. Kehitysvastaavan palkkaaminen junnuvalmentajia mentoroimaan kertoo mahdollisesti myös Kärppien halusta kehittää yhteneväistä pelitapaa liiga- ja juniorijoukkueisiin. Tällä tavalla oman pelitavan toteuttaminen ja omien juniorien sisään ajaminen olisi tulevaisuudessa helpompaa. Junnilakin näki vahvuutena nuorten pelaajien yhteiset pelikokemukset.
— Sinänsä se varmaan auttaa, että paljon on pelattu jo juniorivuosina yhdessä. Pelaajat tuntevat sitten toisensa jo pitemmältä ajalta.
Joukkueen jatkuvuus voikin olla yksi vahvuus oman alueen pelaajista rakennetussa joukkueessa. Tämän hetken ykköskärppä Lasse Kukkonen on myös yksi kotiseudulleen palannut pelaaja. Viime kaudella Kukkosen kanssa joukkuetta vaikeina aikoina kannatteli toinen kokenut oululainen Mika Pyörälä. Molemmat ovat sekä henkisen että pelillisen puolen johtajia. Myös kokeneempana pelaajana Kärppiin palannut Junnila toimii myös henkisenä johtajana ja haluaa näyttää myös omille kasvateille esimerkkiä.
— Totta kai kokeneempana pelaajana pitää näyttää esimerkkiä, mutta pitää näyttää esimerkkiä myös jäällä. Pelkkä puhe ei auta, vaan lopulta se tekeminen jäällä ratkaisee, on kyse sitten treeneistä tai peleistä.
Junioritoiminnan lisäksi myös muun organisaation täytyy olla kunnossa ja kehittyä, jotta konkarit saadaan palaamaan takaisin kasvattajaseuraansa. Kun puitteet ovat kunnossa, myös huippujuniorit voivat haluta jäädä kasvattajaseuraansa kehittymään vielä NHL-varauksen jälkeen. Päätös Ouluun siirtymisestä oli Junnilalle helppo.
— Kyllähän organisaatiokin on kehittynyt kymmenessä vuodessa ja hyviä muutoksia on tapahtunut. En olisi tehnyt tällaista ratkaisua Ouluun tulon suhteen, jos se ei olisi tuntunut hyvältä.