Kausi 1999-2000
Ottawa Senators keräsi viime kaudella NHL:n runkosarjassa komeat 95 pistettä. Ottawa voitti 41 peliä, hävisi 30 ja pelasi 11 kertaa tasan.
Itäisessä konferenssissa Ottawa sijoittui kuudenneksi ja omassa Northeast divisioonassaan Ottawa oli toinen.
Viime kaudella etenkin kotiottelut sujuivat hyvin. Senaattorit tekivät uuden ennätyksensä kotivoittojen määrässä, uusi ennätys on 24 voittoa. Koko kauden saldo kotiotteluista oli 24 voittoa, 12 tappiota, joista kaksi jatkoajalla, sekä viisi tasapeliä.
Kotiotteluiden maalisuhde oli hyvä, 139-98.
Vieraissa Ottawan saldo oli 17 voittoa, 18 tappiota ja kuusi tasapeliä. Maalisuhde vieraissa oli 112-105.
Ottawalla oli viime kaudella viisi pelaajaa, jotka tekivät yli 50 pistettä. Alfredsson (21+38=59), Bonk (23+37=60), Hossa (29+27=56), McEachern (29+22=51) ja Prospal (22+33=55)
Coloradolla näitä oli seitsemän ja Los Angelesilla kuusi. Ottawalla ja Philadelphialla yli 50:nen pisteen pelaajia oli molemmilla viisi.
Ottawa tekikin uuden ennätyksensä myös tehdyissä maaleissa. (244 maalia)
Senaattoreilla oli viime kauden NHL:n paras alivoimapeli vieraissa, 89,6%. Ottawa päästi ainoastaan 19 maalia 134:stä vieraissa tulleesta alivoimasta.
Koko kaudella Ottawan alivoimapeli oli NHL:n kolmanneksi parasta yhdessä New Jerseyn kanssa, 87,5%:n onnistumisellaan. Ottawa päästi vain 34 maalia 273:ssa alivoimapelissä.
Jani Hurme pelasi ensimmäisen NHL ottelunsa viime kaudella. Hurme pelasi Ottawan viimeisen pelin koko kaudella (9.4.2000) ja debyytti sujui hyvin, sillä Ottawa voitti Tampan 5-2.
Ottawa pelasi koko viimekauden ilman nimellistä ykköstähteään Alexei Yashinia, joka oli sopimuserimielisyyksien vuoksi sivussa. Siihen nähden Ottawan esitys viime kaudella oli erittäin hyvä.
Play-offeissa Ottawa pelasi ensimmäisellä kierroksella Torontoa vastaan ja hävisi sarjan 2-4.
Toronto voitti kaksi ensimmäistä ottelua, Ottawa kaksi seuraavaa. Viides ottelu oli tuon sarjan käännekohta, Toronto voitti jatkoajalla 2-1 eikä Ottawa enää siitä noussut...
Kysymysmerkkejä ilmassa...
Ennen tämän kauden alkua Ottawan ympärillä oli muutama kysymysmerkki. Suurimpana huolenaiheena pidettiin maalivahtiosastoa.
Ottawalla on kaksi nuorta, lahjakasta maalivahtia, mutta heidän uskottiin olevan vielä liian kokemattomia pitkälle ja raskaalle NHL kaudelle.
Ykkösmaalivahtina pidettiin Patrick Lalimea ja kakkosena oli Jani Hurme.
Hurme oli esiintynyt edukseen Ottawan farmissa, IHL:n Grand Rapid Griffinssissä, jossa hänet valittiin viime kaudella IHL:n kakkos all-starsiin, mutta Lalimen kokemuksen Ottawan ja Pittsburghin NHL joukkueista uskottiin riittävän ykkösmaalivahdin asemaan.
Asiantuntijat uskoivat Ottawan maalivahtiosaston olevan kuitenkin vielä liian kokematon pitkään NHL:n runkosarjaan. Esim. maailman kuuluisin jääkiekkojulkaisu, The Hockey News arvioi ennen kauden alkua ilmestyneessä vuosikirjassaan Ottawan maalivahtien olevan (asteikolla A:sta - D:hen), luokkaa D...
Joukkueen kovuus oli myöskin arvoitus, sillä Ottawalla on paljon taitopelaajia, mutta ehkä liian vähän kovia taklaajia ja kulmavääntäjiä.
Lisäksi Senaattorien puolustuksesta puuttuu selvästi kiekollinen pakki, joka pyörittäisi ylivoimapeliä ja toisi kiekon hyökkäysalueelle.
Sitten oli vielä tapaus Yashin.. Miten pelaajat reagoisivat pelaajaan, joka asetti oman etunsa joukkueen edun edelle, kieltäytymällä pelaamasta sopimuksella joka hänellä oli?
Miten valmennusjohto käsittelisi sellaista pelaajaa? Entä fanit?
Ottawan ympärillä oli ennen kauden alkua todellakin paljon kysymysmerkkejä. Liikaakin..?
Kausi 2000-2001
Ottawa on pelannut tällä kaudella paremmin kuin ennakkoon yleisesti uskottiin. Senaattorit ovat voittaneet pelaamistaan 57:stä ottelustaan 32. Tappioita on tullut 15 ja tasan he ovat pelanneet kahdeksan kertaa.
Ottawa on tehnyt 184 maalia. Idässä ainoastaan New Jersey on tehnyt enemmän. He ovat päästäneet 141 maalia, ainoastaan Sabres ja Devils ovat päästäneet vähemmän. Senators johtaa Itäistä konferenssia tällä hetkellä ja taistelee tiukasti konferenssin voitosta yhdessä viime vuoden Stanley Cup voittajan New Jersey Devilsin kanssa.
Pelissä paljon positiivista
Ottawa on taitojoukkue parhaasta päästä. Heillä on erittäin lahjakas joukkue, jolla on myös hyvin syvyyttä. Ottawa pystyy vuosi vuodelta saamaan varauksien kautta loistavia nuoria, kuten Hossa, Bonk, Redden, ja Havlat. Heillä onkin yksi NHL:n parhaista scouttaus osastoista, jota johtaa Jarmo Kekäläinen.
Ottawan koko organisaatiota leimaa tekemisen meininki. Joukkueella on hyvä manageri, loistava valmentaja ja loistava scouttaus.
Mutta Ottawan ainoa mahdollisuus säilyä hengissä on näiden osastojen toimivuus. Ottawa kanadalaisena joukkueena on kokoajan vakavissa taloudellisissa ongelmissa. Mikäli NHL kiekkoa aiotaan pelata Ottawassa myös tulevaisuudessa, näiden osastojen on jatkossakin tehtävä työnsä paremmin kuin muualla.
Ottawan tämän kauden vahvuus on ollut ehdottomasti ennakko-odotuksia parempi maalivahtipeli. Lalime on ollut välillä suorastaan maaginen, eikä Hurmekaan ole huonosti pelannut. Lalime on kuitenkin Senatorsien selkeä ykkönen.
Positiivinen asia on ollut myös Yashinin onnistunut paluu. Yashin aloitti kauden vaisusti, mutta oli jo tammikuussa yhdessä Wade Reddenin ja Patrick Lalimen kanssa Ottawan parhaita.
Yashinin paluu on tuonut hyvin syvyyttä koko joukkueen hyökkäykseen ja helpottanut paljon ykkösketjun, Bonk - Hossa - Havlat/Roy/Arvedsson peliä.
Senaattorien hyvässä kaudessa positiivista on myös koko joukkueen kehittyminen ja joukkueen kemian toimivuus valmentajansa Jacques Martinin alaisuudessa.
Martin on saanut tehdä pitkäjänteistä työtä Ottawassa rauhassa. Hänelle on taattu täysi työrauha vaikeinakin aikoina rakentaessaan joukkuetta.
Martin on pelaajien keskuudessa erittäin arvostettu valmentaja ja pitkään jääkiekossa mukana olleena tuntee pelin hyvin.
Martinia on yleisesti kuitenkin arvosteltu siitä, että vaikka Ottawa onkin pelannut runkosarjassa jo pitkään hyvin, pudotuspeleissä Senatorsit ovat pudonneet lähes aina ensimmäisellä kierroksella.
Martin on toiminut kuusi kautta Ottawan päävalmentajana (tämä kausi mukaanlukien) ja vain kerran he ovat päässeet play-offeissa ensimmäistä kierrosta pidemmälle.
Mutta Ottawalla on nuori ja kehittyvä joukkue, jolta ehkä vielä puuttuu se kokemus ja kovuus, jota play-offeissa menestymiseen vaaditaan.
Senatorsit ovat parhaimmillaan vasta kolmen - viiden vuoden päästä, mutta jo nyt riittävän tasokkaita laittamaan kenet tahansa tiukoille. Siitä osoituksena mm. Ottawan ja mestari New Jerseyn tasainen kilpajuoksu itäisen konferenssin kärkipaikasta.
Ongelmia löytyy erikoistilanteista
Jos Senatorsien pelistä pitäisi joitakin huolenaiheita löytää, ne löytyisivät erikoistilannepelaamisesta.
Erikoistilannepelaaminen ei ole ollut yhtä hyvää kuin viime kaudella, johtuen pitkälti alivoimapelin toimimattomuudesta.
Alivoima on päästänyt tällä kaudella vieraissa jo nyt yhtä monta maalia kuin koko viime kaudella (19) ja alivoimaprosentti on laskenut viimekauden 87.5%:sta 86%:tiin. Viime kaudella Ottawa oli NHL:n kolmanneksi paras alivoimajoukkue, nyt sijoitus on vasta seitsemäs.
Alivoimapelin ongelma on ollut siinä, että joukkueen paras alivoimapelaaja Magnus Arvedsson on ollut pitkään poissa. Arvedson ei ole pelannut tällä kaudella kuin reilut 20 ottelua, johtuen kahdesta pidempiaikaisesta loukkaantumisesta.
Nuori sentterilupaus Mike Fisher on saanut paljon vastuuta alivoimalla ja korvannut Phoenixiin kesällä lähteneen Joe Juneaun jättämän aukon Senatorsien alivoimaketjussa tyydyttävästi, mutta kokeneempana pelaajana Juneau oli joukkueelle arvokkaampi.
Ylivoimapelikään ei ole kulkenut...
Ylivoimalla Ottawa on NHL:n tilastoissa vasta sijalla 14 (16.9%), vaikka sarjasijoituksesta voisi muuta päätellä. Ylivoimalla Ottawalla on hyvin taitoa hyökkääjissä, mutta jo ennen kauden alkua kaivattu kiekollinen puolustaja puuttuu yhä.
Ottawan suuri huoli ylivoimassa on ollut nimenomaan kiekon saaminen hyökkäysalueelle. Peliä on kyllä pyöritetty hyvin (silloin kun ylivoima on saatu kasaan), mutta joukkueelta puuttuu puolustaja, joka osaisi tuoda kiekon hyökkäysalueelle.
Sami Salon loukkaantuminen on Ottawan ylivoimapelille todella paha takaisku, sillä Salon kovalle laukaukselle olisi varmasti käyttöä.
Martin onkin joutunut peluuttamaan Salon paikalla Yashinia viivalla, välillä huonollakin menestyksellä, sillä Yashinilla on ollut alivoimalla vaikeuksia jos vastustaja on päässyt vastahyökkäykseen.
Toimitusjohtaja Johnston on etsinyt ylivoimaan sopivaa puolustajaa.
Etsintä jatkuu, sillä pitkään Ottawaan huhuissa liitetty Canucks pakki Adrian Aucoin vaihdettiin Tampa Bay Lightningiin.
Tällä hetkellä Ottawa on kiinnostunut huhujen mukaan Detroitin Duchesnesta, Nashvillen Berehowskystä ja Islandersin Galleystä.
Jos Ottawa haluaa menestyä tällä kaudella myös play-offeissa, ylivoimapeli on pakko saada toimimaan...
