Kärpät osoitti viime kaudella koko liigalle olevansa hyvä ja varteenotettava joukkue. Liigakärjellekin Kärpät osoitti, että vaikka joukkue ei ole edustustasolla vuosikausiin liigassa nähty, ei sille ole playoff-tyylinen pelaaminen vierasta. Otteet Jokereita vastaan playoffien ensimmäisellä kierroksella antoivat melkoisen säväyksen koko liigalle.
Pidempi kolumni Kärppien viime kaudesta.
Pelaajapalapeliä kasattiin harkiten
Vertaillessa tämän kauden materiaalia viimekautiseen, kannattaa vertailu suorittaa playoffeissa esiintyneeseen joukkueeseen. Viime kaudella tapahtui koko runkosarjan ajan pelaajarintamalla muutoksia, eivätkä nämä muutokset loppuneet ennen kevään playoff-pelejä. Playoff-joukkueeseen verrattuna Kärpät teki kesän aikana muutamia pieniä, mutta harkittuja ja välttämättömiä muutoksia.
Menetyksistä pahimmat olivat Mikko Haapakosken lopettaminen (siirtyi A-junioreiden päätoimiseksi valmentajaksi), Steve Shirreffsin palaaminen takaisin Pohjois-Amerikkaan, Niklas Hagmanin siirtyminen Turun kautta NHL:ään sekä Kimmo Salmisen siirtyminen HIFK:hon. Muut menetykset, kuten Karri Kivi, Pekka Kangasalusta, Vjatsesheslav Fandul ja Oleg Romanov, korvattiin jo kesken viime kautta omilla, Suomen huippua olevilla junioreilla.
Mikko Haapakosken tilalle Kärpät hankki lappeenrantalaisen SaiPa-kasvatin Mikko Myllykosken. Terrierimäinen Myllykoski tuo Kärppiin Haapakoskeen verrattavaa johtajuutta. Omista Kärppä-lähtöisistä paluumuuttajista Kimmo Lotvonen korvaa Shirreffsin ja Lasse Pirjetä Hagmanin. Kokenut venäläinen Jevgeni Davidov hankittiin Ouluun korvaamaan Helsinkiin lähtenyt Salminen.
Kärpät tekivät viime kauden päätteeksi runsaasti pelaajasopimuksia nuorten lupauksien kanssa. Heitä ajettiin kovasti sisään liigakiekkoiluun harjoituspelien aikana. Nuorukaiset eivät ole pettäneet, sillä he ovat olleet Kärppien paras osa harjoituspelikauden aikana. Varsinkin Jussi Jokinen ja Joni Pitkänen ovat esiintyneet niin vakuuttavasti, että heille on helppo povata loistavaa alkua liigassa.
NHL-invaasio pyyhälsi yli koko SM-liigakärjen. Niin TPS, Jokerit kuin Tapparakin kokivat pahoja menetyksiä Ilveksen ja HIFK:n tavoin, ja se tarkoittaa osaltaan sitä, että liigakärki heikentyy ja sarja tasoittuu. Kärpät ei kokenut vastaavanlaisia menetyksiä, joten se voidaan laskea liigan mustaksi hevoseksi yhdessä esimerkiksi HPK:n kanssa.
Puolustus on viime kautta tasapainoisempi
Kärppä-puolustus oli viime kauden alussa uuden ja ihmeellisen edessä. Seura lähti sarjaan likipitäen samalla puolustajamateriaalilla, jolla seura oli pelannut divisioonassa. Materiaali ei ihan riittänyt, sillä kesken kauden puolustukseen jouduttiin erikseen panostamaan (sota-alue -teema) ja hankkimaan lisävahvistusta (Kangasalusta, Romanov). Suoritetut toimenpiteet eivät tehonneet. Kärppä-puolustus vuoti, ja joukkuehenki rakoili. Lopulta seurajohdon piti toteuttaa kaikista radikaalein liike: entinen maajoukkuehyökkääjä ja –kapteeni sai luvan lähteä, ja tilalle tuli ex-seura- ja maajoukkueen peruspakki. Pian vaihdon jälkeen uusi suunta oli selvä.
Loppukaudesta Kärppä-puolustus oli sellaisessa tikissä, jolla voi lähteä seuraavaan kauteen. "Ei haittaa, jos ei päästä playoffeihin. Meidän tavoitteet on asetettu ensi kaudelle. Tärkeintä on nyt saada peli kuntoon." kertoili valmentaja Heikkilä julkisuudessa viime keväänä ratkaisevien runkosarjakierrosten aikana. Palkinto hyvästä työstä tuli kuitenkin jo silloin. Kärpät pääsi playoffeihin, mutta silloin tehtiin myös hyvät pohjat täksi kaudeksi.
Niin paljon hyvää, että jotain huonoakin. Kärppien puolustusmateriaali on mielenkiintoinen, mutta täynnä kysymysmerkkejä ensi kaudeksi. Uudet puolustajahankinnat ovat tuttuja kaikille, mutta omat kasvatit eivät ole vielä hankkineet kaikkialla Suomenmaassa riittävästi nimeä. Kärppien kesähankinnoista ei voi sanoa, että joukkueen puolustusta olisi vahvistettu kansainvälisen tason kiekollisilla huippupakeilla. Ei niin, sillä Kärpät hankki puolustukseen pelaajia, jollaisia oululaiset tarvitsivat ja jotka halusivat tulla Ouluun. Tälläisiä pelaajia olivat Mikko Myllykoski ja Kimmo Lotvonen, molemmat hyviä peruspuolustajia ja hyviä joukkuepelaajia.
Pelaajien roolituksesta hiukan. Kiekollisessa pelissä suurimman vastuun kantavat puolustajista kokenut Harri Aho, viime kauden tulokas Mikko Lehtonen sekä todella lupaava Joni Pitkänen. Jos nuoret Lehtonen ja Pitkänen täyttävät edes kohtuudella oman ruutunsa, niin tästä korjataan satoa vuosien päästäkin. Kärppä-puolustuksessa on paljon yleispelaajia, jotka ovat kiekollisena kohtalaisia ja pelaavat varmaa peruspeliä. Myllykoski ja Lotvonen ovat sarjan hyvää kotimaista tasoa, Lasse Kukkonen on taas yksi Suomen lahjakkaimmista puolustajista. Kristian Taubertin kuntoutumista olkapäävammasta Oulussa odotetaan kuin kuuta nousevaa. Omista haastajista eniten peliaikaa saanevat Topi Jaakola ja Mikko Palomäki, takaa tulevat sitten muun muassa Jani Södö ja Iikka Törnvall.
Kokonaisuudessaan Kärppien puolustus on viime kautta tasapainoisempi. Raha tuo turvallisuutta, ja rahaa Kärpillä nykyään riittää. Jos seuran ja markkinoiden kysyntä ja tarjonta kohtaavat, on Kärpillä resursseja iskeä. Paniikkihankintoihin Kärpät ei lähde, vaan jos todellinen huippuammattilainen – joko todella hyvä kiekollinen puolustaja tai kovaa pelaava yleispuolustaja – tulee kohdalle, niin Kärpät hänet varmasti hankkii.
Lupaukset puristavat laituritilanteen mielenkiintoiseksi
Jos viime kaudella Kärppien puolustus vuoti ja joutui lopulta kauden aikana remonttiin, niin vastaavasti Kärppien hyökkäyspeli oli melkein koko kauden kuosissaan. Juhani Tamminen oli rakentanut sen jo divisioonavuosina todella vahvaksi, ja se riitti myös liigaan. Kärppien hyökkäys on tälläkin kaudella vahva. Kärkenä on ketju Pirjetä-Lievers-Potaichuk. Palsolan (Joenväärä-Laukkanen) ja Viuhkolan (Koskenkorva-Davidov) johtamat ketjut takaavat sen, että hyökkäyksessä riittää myös leveyttä. Onnistuessaan Jevgeni Davidov tuo Viuhkolan ketjuun voimaa, kokemusta ja juonikkuutta niin paljon, että Kärpillä on kolme todella vahvaa hyökkäysketjua, jotka kaikki kykenevät ratkomaan pelejä Kärpille.
Jos Kärpät ja Heikkilä saavat hyvissä ajoin kolmen ensimmäisen ketjun osalta hyökkäyspelin toimimaan, voi rakennustyömaa siirtyä huoletta Kärppien nelosketjuun. Siinä onkin mielenkiintoinen urakka. Osallistuakseen liigan kärkikahinoihin, on joukkueen nelosketjunkin oltava hyvää tasoa. Kärpillä on hyvä tilanne: nelosketjuun riittää tasokas ja nälkäinen sentteri, eli joko Jussi Jokinen tai Mika Pyörälä. Laitahyökkääjäosastolla Kärpillä riittää monipuolisia pelaajatyyppejä, kuten Pekka Saarenheimo, Henrik Juntunen, Harri Korpela ja Tuomo Harjula. Nelosketjuun saadaan ideaalitilanne, kilpailu pelipaikoista on kovaa. Lupaukset haastavat kokeneemmat pelaajat kovaan kilpailuun.
Kärppien hyökkäys on joukkueen puolustusta paremmassa iskussa. Siinä ei ole yhtä paljon kysymysmerkkejä kuin puolustuksessa. Joukkueen hyökkäyspeli ei voi niin paljon romahtaa, että sitä tarvitsisi lähteä vahvistamaan minkäänlaisin paniikkiratkaisuin. Eri asia on, jos joku pelaaja-agentti tyrkyttää huippuhyökkääjää. Se täytyy silloin hankkia.
Tarkempia pelaaja-arvioita voi lukea Kärppien pelaajalistalta.
Hitaasti kiiruhtamalla menestykseen
Kärpät lähtee kauteen 2001-02 hieman eri asetelemista kuin edelliskauteen: Juhani Tammisen tuoma mediaseksikkyys on nyt pois, ja julkisuus hoidetaan huomattavasti matalammalla profiililla. Pelaajamateriaalissa muutokset ovat edelliskesää suuremmat, mutta muutoskohteet on katsottu todella huolella raskaan liigakauden päätteeksi.
Kärpät ovat valmistautuneet kauteen erittäin huolellisesti. Pelaajaneuvottelut saatiin päätökseen jo heti viime kauden jälkeen, sen jälkeen on tehty vain Andrei Potaichukin kolmen vuoden jatkosopimus sekä nuoren Mikko Palomäen sopimus. Joukkue on harjoitellut hyvin ja pelannut kesän aikana 15 harjoituspeliä ja neljä turnausta. Harjoitusottelut ovat menneet pääsääntöisesti hyvin. Joukkueella on leveä materiaali, ja kaikki sopimuspelaajat ovat saaneet antaa näyttöjä. Huonoimmat ottelut sijoittuivat kaudelle, jolloin joukkue oli treenannut todella kovaa. Ennen liiga-avausta harjoittelun määrää on kevennetty, ja se on näkynyt tuloksissa.
Joukkue ja valmennusjohto on asettanut itselleen kovan tavoitteen eli mitalin kaudella 01-02. Se perustuu siihen, että viime kauden sijoitusta halutaan parantaa. Kärppä-organisaation pitkän tähtäimen tavoitteet eivät ole tästä joukkueen tavoitteen asettamisesta muuttuneet, vaan ne ovat vielä muutaman vuoden päässä. Muita tavoitteita joukkueelle olisivat voineet olla tietysti esimerkiksi runkosarjasijoituksen parantaminen edelliskauteen nähden tai edelliskautta huomattavasti tasaisemmat pelilliset suoritukset, mutta Kärpille se ei riittänyt. Kannattajatkin ovat pääsääntöisesti joukkueen tavoitteen hyväksyneet.
Ei enää 60 minuutin painetta
Kärpät on jättänyt 60 minuutin paine –teeman taakse. Joukkue pelaa nykyisin enemmän puolustuksen kautta kuin Tammisen aikana. Silti Kärpät pelaa yhä sitä samaa liikkuvaa ja taitavaa jääkiekkoa, jota on perinteisesti pidetty tyypillisenä tapana pelata jääkiekkoa Kärpissä. Joukkue pyrkii kontraamaan nopeasti ja käyttämään nopeuttaan hyväksi avautuvissa vastaiskuissa. Ylivoimapeli on ollut Kärpissä jo muutaman kauden hyvällä tasolla ja siihen on satsattu, näin myös tällä kaudella.
Vieraspelit ovat olleet perinteisesti Kärpille todella vaikeita, ja niin ne ovat varmasti ensi kaudellakin. Pitkät matkat, vieraspelikiertueet sekä Raksilan kotikenttää erikoisemmat vieraspeliolosuhteet (muun muassa kapeat kaukalot tietyillä paikkakunnilla) hankaloittavat vieraissa Kärppien asemaa. Ensi kauden vieraspelien otteluohjelma vaikuttaa viime kautta hiukan helpommalta. Loka-marraskuussa on kaksi kahden peräkkäisen vierasottelun putkea sekä varsinainen neljän ottelun härkäviikko helmikuussa olympiataukoa edeltävällä viikolla. Silloin Kärpät kohtaa vieraissa niin Bluesin, Jokerit kuin TPS:n sekä Ässät kotona Raksilassa. Kärpät tulee pelaamaan vieraissa passiivisempaa jääkiekkoa kuin viime kaudella.
Päävalmentaja Kari Heikkilällä on hyvä ja monta vuotta kasassa pysynyt pelaajamateriaali käytössä. Mika Pieniniemi, joka on ollut edustusjoukkueen mukana jo monta kautta, tuntee joukkueen erittäin hyvin ja auttaa sitä kautta Heikkilää työssään. Valmennuskaksikon ei tarvitse tehdä ihmeitä joukkueen peräsimessä, mahdollisiin esimerkiksi pelillisiin ongelmiin voidaan suhtautua rauhallisesti ja muutokset tehdä harkiten.
Kärppä-valmentaja Kari Heikkilän haastattelu.
