Olisi väärin pitää edes mahdollisena, ettei Pittsburgh Penguins lähde suurin odotuksin pudotuspeleihin. Itäisen konferenssin voitto, 15 ottelun voittoputki ja siirtorajan pelaajahankinnat olivat jo etukäteen viesti siitä, ettei mikään muu kuin mestaruus kelpaa. Eikä pitäisikään kelvata. Jos katsoo Pittsburghin kokoonpanoa, sen pitäisi riittää. Varsinkin hyökkäyspäässä. Nimilistalla ovat Sidney Crosby, Jevgeni Malkin, James Neal, Jarome Iginla, Chris Kunitz ja Brenden Morrow, eikä pidä unohtaa Jussi Jokista. Arsenaalia on ja se arsenaali tervehtyy loukkaantumisistaan sopivasti pudotuspeleihin.
Siirtorajalla tuskin ajateltiin Pittsburghissakaan, että loukkaantumiset kasaantuisivat aivan niin paljon kuin ne lopulta tekivät. Yhtä aikaa ja vuorotellen sairastupaa kuluttivat ne tärkeät nimet: Crosby, Malkin, Neal, Letang, Martin. Ja kas, täydennysjoukot saapuivat kreivin aikaan. Ne pitivät Pittsburghin mukavasti voittojen tiellä.
Se kuinka iskussa Neal tai puolustaja Paul Martin todella ovat, on yhä arvoitus, mutta Nealin kohdalta näyttää ihan hyvältä. Crosby on vielä näkemättä. Kuinka paljon murtunut leuka on laihduttanut ja vaikuttanut kestävyyteen? Kevät on pitkä, kivinen ja kunto koetuksella. Toisaalta rautainen tahtokin vie pitkälle ja nyt jos koskaan Pittsburghissa voidaan vastuuta jakaa niin, ettei edes Crosby ylikuormitu. Ei voi väittää, ettei kaikki näyttäisi hyvältä.
Paperilla.
Tuskin pingviiniseuraajilta on unohtunut mitä tapahtui edelliskerralla, keväällä 2012 pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Odotukset olivat silloinkin korkealla. Puhuttiin jopa mestaruuskykyisestä joukkueesta vaan kuinkas sitten kävikään? Maalikarkeloissa verivihollinen Philadelphia Flyers lähetti Penguinsin laulukuoroon pudotuspeleistä otteluvoitoin 4-2. Siinä meni Pennsylvanian herruus sivu suun. Ratkaisupelissä Claude Giroux laittoi Sidney Crosbyn kirjaimellisesti ahterilleen.
Siitä viisastuneena nykyinen joukkue ei ole sama kuin viime vuotinen. Puute, joka silloin oli ajoittain selvästi näkyvissä, on nyt korjattu, kun tiimiin on haettu kokenutta mutta nälkäistä johtajuutta. Iginla tai Morrow tuskin sortuvat siihen, mistä Crosbya syytettiin. He tuskin päästävät joukkuettaan yhtä kurittomaksi ja pitävät katseensa tiukasti palkinnossa. Jos se ei kanna pitkälle, on vaikea keksiä mikä kantaa. Nyt on kaikki kokoonpanollisesti voitava tehty, että olisi oikeat osat koossa. Henkistä voimaa ja motivaatiota voi tarvittaessa hakea vaikka siitä, että voitetaan kannu Iginlalle, sillä harva sanoo, ettei mies olisi sitä ansainnut.
Puolustuksenkin pitäisi kestää
Vaikka Penguinsin puolustus vahvistui siirtorajalla Douglas Murraylla, Kris Letangin ja Martinin loukkaantumisista on selviydytty ja muut kuten Mark Eaton ovat paikanneet, on hyökkäys Pittsburghin vahvin osa. Jos Brooks Orpik ei tervehdy pudotuspeleihin, se on iso menetys. Hyökkäyspäässä taas on reilusti reserviä kolmeen ratkaisuihin pystyviin ketjuihin, mutta jotkut on jopa jätettävä rannalle. Joutuuko syrjään esimerkiksi hyvin pelannut Beau Bennett?
Valmentaja Dan Bylsman ketjuruletti on pyörinyt jo nyt varsin tiuhasti ja erilaisia koostumuksia on kentällä nähty. Mikään ei ole pysyvämpää kuin vaihtuvuus. Ehkä kun palaset saadaan loukkaantumisten jälkeen kokoon, tutkapareillekin jää enemmän tilaa. Neal-Malkin tuskin enää toisistaan eroaa. Rohkaisevaa Pittsburghin kannalta on, että pyöritettiinpä ketjut miten päin vain, on kyetty voittamaan otteluita. Pittsburghin koko kauden pisin tappioputki on vain kahden ottelun mittainen.
Pudotuspeleissä erikoistilanteet korostuvat. Penguinsin ylivoima ja alivoima ovat keskenään ääripäissä – ylivoima liigan toiseksi paras (24.7%), mutta alivoima yksi huonoimmista (79.6%). Pudotuspeleihin selviytyneistä joukkueista ainoastaan Washingtonilla on huonompi alivoimaprosentti. Pingviinien on syytä pysyä poissa jäähyaitiosta. Mielenkiintoista kyllä Washingtonin ylivoima puolestaan on vielä Pittsburghiakin parempi.
Ratkaisijoita Tavaresin takana
New York Islanders selvitti tiensä pudotuspeleihin viimeksi kuusi vuotta sitten. Tällä kertaa sijoitus oli konferenssin kahdeksas. Islandersin johtava voima on ilman muuta John Tavares, jonka nimi on mainittu Hart-voittajaehdokkaitakin mietittäessä. Vuoden 2009 ensimmäisestä varauksesta on kasvanut juuri sellainen pelillinen johtaja kuin on toivottu. Ja parhaimmat vuodet ovat 22-vuotiaalla sentterillä vielä kaukana edessäpäin. Kuluneella kaudella Tavares paukutti 28 maalia. Häntä enemmän maalasivat vain Washingtonin Aleksandr Ovetškin ja Tampa Bayn Steven Stamkos.
Ensisijainen yritys Islandersin pysäyttämiseksi on Tavaresin ja tämän tutkaparin Matt Moulsonin hyydyttäminen. Siihen jokainen vastustaja iskee parhaimmat puolustukselliset voimansa. Tavares tuleekin Pittsburghia vastaan näkemään paljon Murrayta tai Orpikia, mikäli Orpik on pelikuntoinen.
Ratkaisu Islandersin menestykseen voi piillä Tavaresin ketjun sijaan joukkueen kakkosketjussa, jota ovat pitkään miehittäneet Kyle Okposo, Frans Nielsen ja Josh Bailey. Miesten taso on osoittanut nousujohteisuutta ja heidän kykynsä ottaa vastuuta loppupeleissä voi sanella sen, onko Islandersista jatkajaksi ja mahdolliseksi pudotuspelien yllättäjäksi. Yksi vaarallinen kaveri on myös tuulennopea Michael Grabner, jonka kanssa mikä tahansa puolustus saa olla tarkkana. Grabnerin luistelee kiinni, jos saa.
Islanders on säilynyt pahemmilta loukkaantumisilta, mikä on joukkueen onni ja tärkeä tekijä tähänkin astiseen menestykseen, mutta maalintekokilpailuun sen ei kannata Pittsburghin kanssa lähteä. Sen materiaali Pittsburghia vastaan on turhan kapea.
Kokemattomuutta kentällä, kokemusta maalinsuulla
Avainasemassa on sen sijaan puolustuspeli ja miten se selviää Pittsburghin kovaa hyökkäyskalustoa vastaan. Islandersin pakistosta puuttuvat niin sanotut suuret tähtinimet ja se joutuu pudotuspeleissä ison haasteen eteen. Venymisiä tarvitaan. Suurimpia minuuttimääriä keräävät joukkueen kapteeni sveitsiläinen Mark Streit ja Travis Hamonic. Kiekollista osaamista edustaa myös seuran kanssa jatkosopimuksenkin jo solminut Lubomir Visnovsky. Islandersin ylivoimateho ei ole aivan Pittsburghin luokkaa, mutta kelvollista kuitenkin (19.9%). Sen alivoima on hieman Penguinsin vastaavaa parempaa (80.3%).
New York Islandersin pelaajisto on nuorta ja myös kokematonta pudotuspelikarkeloihin. Se voi olla joukkueelle sekä voimavara että heikkous. Nälkää menestyä on aivan varmasti, myös ehdottomasti halua näyttää epäilijöille. Leipääntyminen ei tätä joukkoa vaivaa. Odotukset itseltä saattavat olla suuret, pudotuspelit ovat kokonaan toinen maailma ja uhkana voi olla jäätyminen tosi tilanteissa tai hermokontrollin pettäminen.
Toisaalta paineet menestyä ovat niin vahvasti vastustajalla että Islanders voi hyödyntää sitä. Mikäs sen parempaa kuin tulla puskista ja pudottaa ykkössuosikit? Tuskin tullaan kärsimään otteluissa fyysisyyden puutteesta. Ainakin Matt Martin on varmasti valmis laittamaan lihan lihaa vasten.
Onko pingviinipukukopissa mörköjä?
Ottelusarjan alkutahdeilla on suuri merkitys. Jos Islanders saa unelmastartin ensimmäisessä ottelussa, pitää johtonsa ja nappaa voiton, Pittsburgh-pelaajat saattavat alkaa puristaa mailojaan. Voi hiipiä mieleen, että näinkö tässä taas käy. Johtajuutta tai ei, inhimillisyys on osa urheilua ja se, joka saa flow-tilan päälle, on vaikea kaadettava. Viime vuonna Philadelphia otti luulot pois. Kenties Pittsburgh yrittää nyt samaa temppua Islandersia vastaan. Crosbynkin on selätettävä oma mörkönsä, sillä mies on ollut varsin epäonninnen juuri Islandersia vastaan ja saanut kiekon jo kahdesti naamaansa.
Oma erittäin keskeinen osansa on maalivahtipelillä. Jevgeni Nabokovilla on monien vuosien kokemus pudotuspeleistä San Jose Sharksin paidassa ja parhaimmillaan Sharks eteni 2010 aina konferenssifinaaliin asti. Lopulta Sharks luopui Nabokovista miehen kalleuden takia ja hankki korvaajaksi Antti Niemen. Marc-Andre Fleury oli voittamassa mestaruutta Pittsburghille kaudella 2009, mutta viime pudotuspeleissä mies ei loistanut.
Maalivahtien heikkouteen homma tuskin kummallakaan kaatuu, mutta Nabokovin on oltava virkaveljeään terävämpi. Pittsburgh hyökkää leveällä rintamalla. Runkosarjassa joukkueet kohtasivat tällä kaudella viidesti. Islanders oli vahvempi ensimmäisessä ottelussa Pittsburghissa, mutta loput neljä hoiteli Pittsburgh.
Arvio: Jos ennakkoasetelmat pitävät paikkansa, runkosarjan lukemissa 4-1 Pittsburghille ratkeaa myös tämä ottelusarja.