Viimeisin pelattu NHL-kausi ei ollut millään tavalla Coyotesia mairitteleva. Se oli seuran historian huonoin pisteiden (68) ja voittojen (22) valossa; kyseenalainen ennätys syntyi kuitenkin tasapelien määrässä (18). Pudotuspelit jäivät haaveeksi ja päävalmentaja Bob Francis sai lähteä muihin maisemiin. Syitä huonoon menestykseen oli useita; avainpelaajien loukkaantumiset (Ladislav Nagy, Mike Johnson) sekä maalivahtipelaaminen, vaikkakin Brian Boucher säväyttikin pelaamalla 5 perättäistä nollapeliä. Maalivahtiosaston epävarmuutta kuvaa hyvin se, että kauden aikana joukkueen maalilla esiintyi 5 eri maalivahtia. Joukkueen kapteeni, hyökkääjä Shane Doan sekä puolustaja Paul Mara olivat kauden parhaat yksilötason onnistujat, joukkueena Coyotes ei onnistunut kauden aikana juuri millään osa-alueella.
Kesän 2004 ja 2005 siirtomarkkinat: Kokemusta, kokemusta
Uusi pelaajia koskeva työehtosopimus, ja siihen liittyvä palkkakatto antoivat Coyotesille mahdollisuuden vahvistaa pelaajakalustoaan kustannustason karkaamatta käsistä. Ja tämän mahdollisuuden joukkue käyttikin hyväkseen varsin tehokkaasti, varsinkin kokeneiden pelaajien määrää lisättiin huomattavasti. Brett Hull, Curtis Joseph, Petr Nedved, Mike Leclerc, Mike Ricci, Sean O’Donnell, Steve Passmore ja Chris McAllister liittyivät joukkueeseen kesän aikana. Uusia nimiä kokoonpanossa ovat myös Calgarysta tulleet Oleg Saprykin ja Denis Gauthier, Minnesotasta vaihdossa tullut Zbynek Michalek ja Jason Chimera, joka saapui Edmontonista. Kesän 2004 aikana joukkue vahvistui myös Boyd Devereauxilla, joka siirtyi vapaana agenttina Detroitista sekä Tampa Baysta hankitulla Sheldon Keefellä. Chris McAllisterin kausi alkaa farmijoukkue San Antonion riveissä.
Suurin ”siirto” tehtiin kuitenkin valmennusosastolla, kun joukkue ilmoitti palkanneensa joukkueen osaomistajan, kiekkolegenda Wayne Gretzkyn päävalmentajakseen. Myös Rick Tocchet liittyi valmennusosastoon, kuten myös kokenut Barry Smith joka muutti erämaan lämpöön Detroitista.
Lähteneitä pelaajia olivat puolustaja Radoslav Suchy, maalivahdit Jean-Marc Pelletier ja Brent Johnson sekä hyökkääjät Daymond Langkow, Dan Cleary, Brian Savage ja Andrei Nazarov.
Vaihto tehtiin myös farmijoukkueen osalta. Utah Grizzliesin siirryttyä pelaamaan ECHL:ään, yhteistyösopimus solmittiin San Antonio Rampagen kanssa.
Maalivahdit Josephin johdolla kauteen
Maalivahtiosastoa johtaa 15 NHL-kauden veteraani Curtis Joseph. Hänen varamiehenään aloittaa Brian Boucher, nuori David LeNeveu sekä Steve Passmore aloittanevat kautensa San Antoniossa. Kesän aikana ja syksyn harjoitusotteluissa Josephin kunto on ollut ankaran spekuloinnin kohteena, koska mies on viimeksi torjunut kiekkoja kaudella 2003-2004. Päävalmentaja Gretzkyn luottamus miehen torjuntakykyihin on kuitenkin horjumaton, ja kunhan tuntuma torjumiseen löytyy, Joseph on kiistaton ykkösnimi joukkueen maalilla. Nuori David LeNeveu, vuoden 2002 toisen kierroksen varaus on myös esittänyt lupaavia otteita harjoitusotteluissa, ja tällä kaudella odotellaan miehen debyyttiä NHL:ssä. Vaikka Josephin maine tunnetaan, on muistettava, että loukkaantumiset voivat sotkea maalivahtiosaston peluutusta. Brian Boucher on kelpo kakkosmaalivahti, mutta pystyykö hän voittamaan joukkueelle otteluita mikäli Joseph on jossain vaiheessa poissa pelistä? Kuten sanotaan, on turha manata Josephin loukkaantumisen puolesta, vain aika näyttää minne suuntaan mennään.
Puolustus – nuorten esiinmarssia odotellessa
Phoenixin puolustus on kärsinyt kokemuksen puutteesta Teppo Nummisen lähdön jälkeen. Joukkueeseen kesällä tullut kokenut Sean O’Donnell ja Cale Hulse tuovat rutiinia tähän nuorten valloittamaan osastoon. Paul Mara, Derek Morris, David Tanabe, Denis Gauthier ja Brad Ference ovat kaikki erittäin lupaavia puolustajia, joiden odotetaan lunastavan heihin asetettuja odotuksia. Varsinkin Paul Mara näytti jo kaudella 2003-2004 osaamistaan, tehden 42 tehopistettä (6+36) 81 ottelussa. Peliajasta voi tulla todella tiukka taistelu, sillä nuoret Keith Ballard ja Matthew Spiller tulevat varmasti tavoittelemaan tosissaan 7. puolustajan paikkaa pelaavassa kokoonpanossa. Kokoa, kovuutta ja taitoa löytyy puolustuksesta riittävästi, oikeiden puolustajaparien löytäminen lienee vaikein valmennusjohdon tehtävä tällä osastolla.
Kaikkien aikojen tasokkain hyökkäyskalusto
Aiemmin niin haavoittuvainen hyökkäys on kokenut melkoisen muutoksen kauteen 2003-2004 verrattuna. Kirkkaimpana tähtenä Coyotesin paidassa tulevalla kaudella luistelee Detroitista siirtynyt legendaarinen maalintekijä Brett Hull. Myös Petr Nedved, Mike Ricci, Mike Leclerc, Oleg Saprykin, Boyd Devereaux, Sheldon Keefe ja Jason Chimera ovat uusia nimiä hyökkäyspäässä. Näistä Hullin lisäksi Nedved, Ricci, Devereaux, Leclerc ja Saprykin tulevat hyvin suurella varmuudella olemaan pelaavassa kokoonpanossa, sen sijaan Chimeran ja Keefen on taisteltava paikastaan tosissaan.
Mike Comrien, Ladislav Nagy, Mike Johnson, Shane Doan ja Krystofer Kolanos ovat myös vakiomiehistöä, mikäli loukkaantumisia ei tapahdu. Hyökkäyksen kahdessa viimeisessä paikassa ovat tiukimmin Keefen ja Chimeran lisäksi kovaotteinen Tyson Nash, Jeff Taffe, Mike Rupp ja ruotsalaislaituri Fredrik Sjöström.
Joukkueella on varsin monta keskushyökkääjää (Comrie, Nedved, Kolanos, Taffe, Ricci, Devereaux), joten osaa heistä peluutettava laidoilla. Tämä ei sinänsä ole ongelma, esimerkiksi Kolanos ja Taffe ovat aiempina kausina pelanneet paljonkin laitahyökkääjinä.. Maalintekotaitoa löytyy kahteen ketjuun riittävästi (esimerkiksi Nagy – Comrie - Johnson ja Hull – Nedved - Doan), ja myös puolustavia hyökkäyspelaajia on enemmän, tärkeimpinä Miket Ricci ja Leclerc sekä Boyd Devereaux. Nuorille pelaajille paikkoja on muutama, joiden oletetaan menevän Krystofer Kolanosille, Jeff Taffelle ja Fredrik Sjöströmille. Kaiken kaikkiaan erittäin tasapainoinen hyökkäyskalusto, jonka ei pitäisi horjua loukkaantumisista niin herkästi kuin aiempina kausina.
“The Great One” is back (behind the bench)
Kuluneen kesän kenties mielenkiintoisin uutinen tuli Phoenixin julkistettua uuden päävalmentajansa nimen: Wayne Gretzky, pelaajalegenda, teki nyt paluun NHL-kiekkoiluun valmentajan rooliin. Gretzky oli ennen tätä osaomistajana mukana Coyotesin organisaatiossa. Kauden 2003-2004 loppupuolella päävalmentajana väliaikaisesti toiminut Rick Bowness siirtyi apulaisvalmentajaksi. Myös toinen ex-pelaaja, Rick Tocchet palkattiin apulaisvalmentajan tehtäviin. Valmennusosaston nimekkäin (nimenomaan valmennuksellisten saavutusten perusteella) vahvistus tuli kuitenkin Detroitista. Barry Smith, legendaarisen Scotty Bowmanin apulaisvalmentaja, jolla on kokemusta kolmen Stanley Cup-voiton verran Red Wingsisestä. Maalivahtivalmennuksesta vastaa niin ikään entinen huippupelaaja, Grant Fuhr. Ja jottei kokemuksesta varmasti tulisi puutetta, puolustajalegenda Paul Coffey konsultoi joukkueen erikoistilannepelaamista.
Wayne Gretzkyn paluu on hieno asia jääkiekolle, varsinkin kun laji on melkoisessa murrosvaiheessa monien sääntöuudistusten ja uuden työehtosopimuksen vuoksi. Gretzkyn taidot pelaajana olivat ainutlaatuiset, nyt on aika nähdä miten mies selviää valmennustehtävistä. Kokemusta Gretzkyllä on joukkueiden organisoinnista, alkaen Kanadan maajoukkueesta aina Coyotesin toimintaan asti. Mutta miten tussi liikkuu fläppitaululla ja joukkue sen mukaan, jää nähtäväksi. Kokoonpano ja organisaatio ovat kunnossa, joten siihen homma ei tule kaatumaan.
Roolipelaajia erikoistilanteisiin
Hyökkäyskaluston esittelyn yhteydessä todettiin jo, että maalitekotaitoa riittää helposti kahteen ketjuun. Kaksi kolmikkoa, jotka tulevat varmasti esiintymään ylivoimissa ovat Mike Johnson - Mike Comrie - Ladislav Nagy ja Brett Hull - Petr Nedved - Shane Doan. Tämän lisäksi Krystofer Kolanosia, Mike Ricciä ja Oleg Saprykinia voidaan peluuttaa hyökkäyksessä, mikäli Hullia peluutetaan osittain puolustajan paikalla. Puolustajista ylivoima-aikaa saanevat eniten Paul Mara, Derek Morris, David Tanabe ja Denis Gauthier. Mielenkiintoinen yksityiskohta löytyy puolustajien kätisyyksistä, sillä Morris, Ference, Hulse ja Tanabe ampuvat oikealta. Tämä antaa hyvät hyödyntämismahdollisuudet ylivoimiin, joissa pakit pääsevät ampumaan paremmin suoraan syötöistä. Uusien sääntömuutosten myötä on tullut selväksi, että erikoistilannepelaaminen on entistä tärkeämmässä roolissa.
Alivoimapelaamisen erikoismiehiä on nyt enemmän kuin koskaan, ykkösniminä Mike Ricci ja Boyd Devereaux. Kummatkin ovat erinomaisia aloittajia, mikä korostuu erityisesti oman puolustusalueen aloituksissa. Laidoilleen nämä kokeneet keskushyökkääjät saanevat Mike Leclercin ,Tyson Nashin ja Mike Ruppin kaltaisia kovaotteisia ja vahvoja pelaajia. myös Shane Doan ja Mike Johnson ja nuoret pelaajat tulevat varmasti ajoittain pelaaman alivoimaa. Puolustajista alivoimalla vastuuta saavat erityisesti Sean O’Donnell, Cale Hulse, Denis Gauthier ja Brad Ference.
Menestymisennuste
Coyotesilla on nyt kasassa historiansa paras kokoonpano, uutuuttaan kiiltelevä kotihalli ja päävalmentajana Wayne Gretzky. Kuulostaa jo ehkä hieman liiankin hyvältä viimeisimpien kausien pettymysten jälkeen. Kaikesta tästä huolimatta on muistettava, että 29 muullakin joukkueella kokoonpanot ovat parantuneet ja tasoerot joukkueiden välillä ovat lähestulkoon marginaalisen pienet. Joukkueen yhtenäisyys on tärkeä asia, ja sen saavuttaminen on varmasti haastavaa näin monen uuden pelaajan liityttyä joukkueeseen. Se, miten Coyotesin sisäinen kemia toimii, näkyy myös jäällä – hyvänä tai huonona pelaamisena. Yksilötasolla on huomioitava, miten kovien odotusten alla olevat Brett Hull ja Curtis Joseph onnistuvat, tämä antaa myös omalta osaltaan suuntaa joukkueen menestymisestä. Heidän saappaitaan on vaikea kenenkään muun täyttää.
Veikkaukseni on, että Coyotes saavuttaa pudotuspelipaikan. Siitä eteenpäin ovet ovat periaatteessa auki aina Stanley Cup-finaaleihin asti. Joukkueessa on niin monta pelaajaa, jotka ovat parhaimmillaan kun todelliset pelit, pudotuspelit, alkavat. Kovin haaste onkin nimenomaan päästä pudotuspeleihin. Se, pelataanko Phoenixissä NHL-kiekkoa ensi vuonna huhtikuun 16. päivän jälkeen, jää nähtäväksi.
Tarkkaile heitä
Fredrik Sjöström
Kaudella 2003-2004 ruotsalaisnuorukainen pääsi NHL-ympyröihin Ladislav Nagyn ja Mike Johnsonin loukkaannuttua, ja esitettyään hyviä otteita Utahin farmijoukkueessa. Sjöström käytti mahdollisuutensa hyvin, ja sai vastuuta jopa ykkösketjussa (57 ottelussa syntyivät tehot 7+6). Tällä kaudella odotukset ovat entistä kovemmat, vaikka joukkue muutenkin on vahvistunut huomattavasti. Tämä tarkoittaa myös Sjöströmin osalta sitä, että paikasta pelaavassa kokoonpanossa on taisteltava ankarasti. Kokoa mies on hankkinut lisää, ja samalla pystynyt säilyttämään hyvän liikkuvuutensa. Sjöström on omaksunut pohjoisamerikkalaisen pelityylin hyvin, ja osaa pelata kahteen suuntaan varsin hyvin. Paikka kolmos- tai nelosketjussa on ehdottomasti mahdollinen.
Mike Johnson ja Ladislav Nagy
Kausi 2003-2004 meni molemmilta penkin alle loukkaantumisten takia, joten nälkää jäi varmasti. Miehet pelasivat Daymond Langkow’n kanssa Phoenixin ykkösketjussa kaudella 2002-2003, ja jälki oli vakuuttavaa.
Paras kiekonkäsittelijä: Ladislav Nagy
Paras laukoja: Brett Hull
Paras luistelija: David Tanabe
Paras aloittaja: Mike Ricci
Paras taklaaja: Denis Gauthier
Paras ärsyttäjä: Tyson Nash
Paras pelinrakentaja: Mike Comrie
Paras puolustava hyökkääjä: Mike Ricci
Paras hyökkäävä puolustaja: Paul Mara
Enforcer/tappelija: Brad Ference
MVP: Curtis Joseph
