Se ei varmaan ole kenellekään yllätys, että Red Wings kärjessä keikkuu, mutta se on yllätys, millä tavalla tähän tilanteeseen on päästy. Maalivahtien kanssa käyty sirkus on ollut aivan uskomattoman sekava ja lisäksi joukkue on pahimmassa loukkaantumiskierteessä moniin vuosiin. Nämä huomioon ottaen näinkin hyvä sijoitus kauden tässä vaiheessa on erinomainen suoritus.
Lännen kärkitaisto on todella tiukka neljän kärjen osalta. Järjestys on tällä hetkellä Detroit 33p, Vancouver 33p, Colorado 32p ja St. Louis 31p, mutta kolme viimeeksi mainittua ovat pistekeskiarvossa Wingsiä parempia, kun ovat pelanneet otteluita vähemmän. Dallas on vähän hyytynyt ja ei ainakaan tällä hetkellä vaikuta kovin pahalta kärkiporukoiden uhkaajalta.
Detroitin nykyvire on tällä hetkellä niin vahva, että joukkue saattaa jäädä roikkumaan kärkeen pitemmäksikin aikaa. Viimeisestä 13 ottelusta joukkue on voittanut 9, pelannut 2 tasan ja hävinnyt vain 2 kertaa. Maalisuhde näistä otteluista on käsittämätön 51-21, joista tulee keskiarvoksi 3,9 tehtyä ja 1,6 päästettyä maalia/ottelu. Koko alkukauden vastaavat lukemat ovat 92-64, joista tulee keskiarvoiksi 3,4-2,4 maalia/ottelu. Vaikka Wingsin piti pelata tällä kaudella puolustavampaa kiekkoa kuin aiemmin ja menetti hyökkäyskone Sergei Fedorovin, niin silti joukkue on tehnyt enemmän maaleja kuin viime kaudella tässä vaiheessa ja peräti eniten maaleja koko liigassa.
Maalivahtisekoilu
Molariosastolla on miestä vaihdettu vähän väliä ja melkoista soppaa sitä jo ennen kautta osasi odottaakin. Hasek aloitti kauden hyvin kolmella perättäisellä voitolla, mutta kauden ensimmäinen nollapelin jälkeen (Dallasia vastaan) miehen nivuset alkoivat oikutella liiasta pelaamisesta johtuen. Dominaattori floppasi pahasti Rangersia ja Bluesia vastaan, kun paikat eivät olleet kunnossa.
Samaan aikaan Curtis Joseph oli saanut jo nilkkansa kuntoon ja kaupan oleva mies päästettiin maalinsuulle antamaan näyttöjä. Cujo ei ollut huono, mutta ei loistanutkaan, ja pahinta kaikessa oli se, että joukkue ei puolustanut enää lainkaan samalla tavalla maalivahtinsa eteen. Tappeluiden värittämässä ottelussa Nashvillea vastaan tuli 5-3 -tappio ja Cujo päästi 4 osumaa, viimeinen iskettiin tyhjiin. Seuraavatkaan ottelut eivät Cujolta mairitelleen menneet, ainoastaan Minnesotaa vastaan hän esitti huipputorjuntoja, pitäen joukkuetta 2-2 -tilanteessa pystyssä ja ottelu päättyi lopulta 5-2 -voittoon. Se olikin ainoa valopilkku tässä viiteen pelattuun otteluun jääneessä episodissa.
Päätepiste miehen Wings-uralle tuli lopulta kotiottelussa Washingtonia vastaan, kun hän päästi 3 maalia 11 minuutin ensimmäisen minuutin aikana. Sinänsä maalit eivät tälläkään kertaa olleet hänen syynsä, mutta joukkue vaan ei taistellut hänen ollessa maalissa normaalilla tavalla. Ihan kuin miehestä olisi haluttu eroon. Toisaalta voittava maalivahti tekee tällaisessa tilanteessa maagisia torjuntoja ja pitää joukkuetta pystyssä, mutta Cujosta ei siihen ollut.
Nyt tilanne on se, että Cujo on pudotettu waiversiin ja kuka tahansa voi poimia hänet sieltä. Jos kukaan ei miehen 8 miljoonan sopimusta ota hoidettavakseen, niin Detroit saattaa ostaa Cujon ulos sopimuksestaan ja laskea hänet täysin vapaille markkinoille. Se olisi paras ratkaisu sekä seuran, että varsinkin miehen itsensä kannalta.
Hasek yritti palata jo aiemmin palata nivusvaivojensa jälkeen, mutta mies oli jälleen edellä aikataulustaan. Halu pelata ja voittaa oli kova, mutta vaivat palasivat uudelleen. Lewis päätti rauhoittaa tilanteen ja on antanut paljon peliaikaa Manny Legacelle. Hasekin on turha kiirehtiä, sillä häntä tarvitaan vasta keväällä. Cujon ”dumppaamisen” jälkeen Legace on esittänyt varsin mainiota torjuntavirettä. 0-3 Columbus-tappiossa Manny imaisi kaksi maalia, mutta on sen jälkeen parantanut huomattavasti.
Hasekin pitäisi nyt vihdoin olla terve. Mies palasi edellisessä ottelussa St. Louisia vastaan maalille, mutta ei vielä vakuuttanut. Jotenkin tuntuma oli kateissa ja kaksi ekaa vetoa kolmesta upposi sisään. Molemmat olivat toki pahoja tilanteita, mutta täydessä iskussa oleva voittava maalivahti torjuu tuollaisissa tilanteissa. Jatkossa on luvassa melko varmasti parempaa.
Kaikenkaikkiaan maalivahtitilanne on nyt selvä. Cujoa ei enää joukkueessa nähdä, ja mies on ongelmana vain palkkansa takia. Parasta tässä on se, että joukkuehenkeä hänen asemansa ei tule enää sotkemaan.
Hatcher tuli, Hatcher meni
Puolutus oli liigan kovimpia paperilla kauden ennakkokaavailuissa, mutta siihen saatin jo kolmannessa ottelussa iso lovi. Derian Hatcher loukkasi polvensa Vancouveria vastaan vääntötilanteessa puolustaja Bryan Allenin kanssa ja edessä oli leikkaus. Sairasloma kestää lähes runkosarjan loppuun saakka ja saa nähdä ehtiikö mies kuntoutua huippuvireeseen pudotuspeleihin mennessä.
Nicklas Lidström näytti ensimmäiset pelit huikealta Hatcherin parina, etenkin hyökkäyspelissä Lidas sai pitkästä aikaa enemmän vapauksia, kun puolustusvelvoitteet eivät niin painaneet Hatcherin varmistaessa. Iloa riitti kuitenkin vain se kaksi peliä ja sen jälkeen Lidström ei ole pystynyt lähellekään liigan parhaan puolustajan tasoa. Pelaaminen Mathieu Schneiderin kanssa ei toiminut, mutta Chris Chelioksen palattua vierelle Lidas pääsi taas vähän vapaampaan rooliin.
Schneider löysi uuden tutkaparin Jiri Fischeristä ja miehet ovat nousseet kohinalla plusmiinustilastossa. Fischer-Chelios oli huippukaksikko 2002 pudotuspeleissä, mutta tällä kaudella miesten yhteistyö ei enää synkannut ja parivaljakko oli välillä pahasti hukassa. Chelios puhui koko ajan että ”meidän on puolustettava paremmin” mutta mitään muutosta ennen pakkiparien vaihtoa ei tullut.
Jason Woolley aloitti kauden penkillä seitsemäntenä puolustajana ja miehen ironiset sanat ”koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, olen valmis odottamaan tilanteen muuttumista” toteutuivat sitten Hatcherin loukkaantuessa. Koko kausi on mennyt kolmosparissa Mathieu Dandenaultin parina ja kaksikko on ollut erittäin hyvä. Myös Woolley löytyy aivan plusmiinustilaston kärkipäästä Schneiderin ohella.
Mathieu Schneideria voi pitää alkukauden parhaimpana puolustajana, pari on vaihtunut rinnalla muutamaan otteeseen, mutta aina juuri se pari jossa Schneider pelaa, on ollut hyvä. Ylivoimassa Schneider pelaa Lidströmin kanssa viivan lähes kokonaan ja miesten panos liigan toiseksi parhaaseen ylivoimaan ei voi olla vaikuttamatta. Schneiderin tilastotkin (27ott, 2+15=17, +11) ovat alkukaudelta varsin vakuuttavat, vain Sergei Gonchar, Marek Zidlicky ja Rob Blake ovat tehneet enemmän pisteitä. Schneiderin plusmiinus näihin miehiin verrattuna on kuitenkin ylivoimainen.
Steve Yzerman elämänsä kunnossa
Hyökkäyksestä lähti Sergei Fedorov, mutta alkukauden perusteella voi sanoa että kuka miestä enää tarvitsee? Wings on takonut eniten maaleja koko liigassa ja yksi suurimmista syistä tälle on TERVE Steve Yzerman. Kapteenin polvi on koko ajan paremmassa ja paremmassa kunnossa ja mies pystyy luistelemaan jo täysillä, raataa, vääntää, järjestelee ja tekee tärkeitä maaleja. Hän on illasta toiseen uskomattomalla esimerkillään se todellinen kapteeni ja ykköskentän sentteröinnin täysin ansainnut.
Jotkut puhuivat ennen kauden alkua 6 miljoonan heittämisestä hukkaan, mutta Yzerman ollut täysin sen arvoinen. Mistään jäähdyttelystä on aivan turha puhua, Stevie Y:n silmissä on edelleen se sama voittamisen palo kuin on aina ollut. Stevien piti huilailla peräkkäisinä päivinä pelattavista peleistä toinen polven epävarman kunnon takia, mutta niin on tarvinut tehdä vain aivan alkukaudesta kertaalleen. Polvi kestää ja mies on likipitäen 100% kunnossa. Aivan ensimmäisissä otteluissa Yzermania peluutettiin oikeana laitahyökkääjänä, mutta hänestä tuntui että saa itsestään enemmän keskellä irti ja on jatkanut siitä lähtien omalla paikallaan. 27 ottelussa tehot 11+10=21 +5 puhuvat puolestaan, lisäksi aloitusringissä Stevie on edelleen liigan parhaimmistoa aloitusprosentin ollessa 56,2%. Henkilökohtaisesti en olisi miehen uskonut pystyvän tähän, mutta jos joku voi todistaa tyhmän fanin olevan väärässä, se on Steve Yzerman.
Yzerman on sentteröinyt ykkösketjua Brendan Shanahanin kanssa ja ketjun kolmas lenkki on vaihdellut useasti. Shanahan on kuitenkin ainut pelaaja, jonka voi lukea alkukauden pettymykseksi. Shanny on tehnyt kyllä ihan kohtuulliset tehot saadessaan paljon ylivoima-aikaa, mutta jotenkin hänestä on se voittamisen loputon halu sammunut. Otteluiden kriittisillä hetkillä ratkaisijoina on aina ollut muut miehet, Shanahan on tehnyt pisteensä lähinnä ryöpytysotteluissa heikkoja vastaan. Asenne vaikuttaa jotenkin vain laiskalta ja käsittämättömältä tuntuu miten Yzerman sallii tämän miesten pelatessa vielä samassa ketjussa.
Shanahanin tilanteesta voi jotain kenties päätellä, kun eräs haastattelija kysyi taannoin mieheltä, että ”miten hienolta se Stanley Cupin nostaminen päänsä päälle oikeen tuntuu?” Shannyn vastaus oli että ”hienommalta hänestä tuntuu nostaa hänen tyttärensä päänsä päälle.” Tämä lausahdus antoi jotenkin ymmärtää, että jääkiekko ei ehkä ole enää Brendan Shanahanin elämän tärkein asia, perhe-elämä ja -arvot ovat ajaneet ohi ja mies ei ole enää entisensä. Joku toinen, kuten Yzerman, pystyy olemaan kentällä samalla tappaja-asenteella niin kuin aina ennenkin, mutta Shanahan ilmeisesti ei enää. Jos tilanne ei muutu ja flegmaattisuus jatkuu, niin en kyllä tätä miestä halua tämän kauden jälkeen Red Wings -univormussa kentällä nähdä, niin valitettavaa kuin se vaan onkin. Toivottavasti mies vielä osoittaa allekirjoittaneen olevan pahasti hakoteillä.
Ykköskentän kolmatta lenkkiä ei siis ole vielä löytynyt, mutta Boyd Devereaux on pelannut siinä viime aikoina eniten. Tämän aikanaan Edmontonin ykkösvarauksen syttymisestä odotellaan edelleen, mutta sitä ei vaan tunnu tapahtuvan. Tietyssä mielessä Boyd on ollut ihan hyvä palanen tuohon ketjuun, mutta silti jotain puuttuu. Jotenkin uskon, että hänen päivänsä on tämän kauden jälkeen luetut, 1,6 miljoonan palkka on aivan liian suuri noin heikoilla tehoilla, vaikka saa pelata huippuketjussa.
Two goats and a kid
Pavel Datsyuk – Brett Hull –tutkapari on jatkanut siitä mihin viime kaudella jäivät. Kaksikon yhteistyö toimii loistavasti ja todellisen vauhdittajan miehet saivat kesken kauden vapaana agenttina hankitusta 40-vuotiaasta Steve Thomasista. Kolmikon yhteistyö on kerrassaan loistavaa juuri Thomasin ansiosta. Itse epäilin veteraanin kykyjä sopimuksen teon jälkeen, mutta mies on todistanut sopivansa joukkueeseen paremmin kuin hyvin. Steve Thomas on yksinkertaisesti loistava jääkiekkoilija. Datsyukin ketju kaipasi nimenomaan sitä työmyyrää, joka kaivaa kiekot kulmista ja tekee tilaa tälle tehokaksikolle. Mies sopii siihen rooliin kuin valettu. Henrik Zetterberg oli myös hyvä ketjun kolmantena lenkkinä, mutta Thomas tuntuu sopivan siihen vielä paremmin. Tämä on joukkueen kannalta loistava asia, sillä Zetterbergiä voidaan nyt hyödyntää muissa ketjuissa.
Zetterberg on vielä joulukuun puoliväliin asti sivussa ottelussa Vancouveria vastaan tulleen loukkaantumisen seurauksena. Bryan Allen löi mailalla Zetan jalasta sääriluun poikki ja sai teostaan kolmen ottelun pelikiellon. Veikkaanpa että seuraavassa Red Wings-Canucks -kohtaamisessa Allen pääsee vastaamaan teoistaan, mies kun on ollut mukana sekä Hatcherin että Zetterbergin loukkaantumisiin johtaneissa tilanteissa.
Datsyukia pidetään tällä hetkellä jopa liigan taitavimpana mailankäsittelijänä. Osoitus siitä saatiin ottelussa Dallasia vastaan, jossa Pavel pelasi läpiajossa Marty Turcon täysin pihalle uskomattoman hienolla ja kuitenkin yksikertaisella harhautuksella. Brett Hull on sanonut, että Datsyuk on kautta aikain taitavin sentteri, jonka kanssa hän on pelannut. Se on aika paljon sanottu ja se näkyy myös Hullin maalimäärissä. Golden Brett on iskenyt tähän mennessä 14 maalia ja hän on vain yhden osuman päässä legendaarisesta Marcel Dionnesta, joka on 731 maalillaan kaikkien aikojen tilaston kolmanetena. Edellä ovat vain The Great One 894 osumalla ja Mr. Hockey 801 osumalla. Käsittämätöntä on se, että Datsyuk ei ole ehdolla All-Star -ottelun äänestyksessä.
Muu hyökkäyskalusto ei ole ollut niin esillä, mutta juuri nämä miehet ovat mielestäni olleet se tämän kauden voimavara. Grind-line Maltby-Draper-McCarty on jatkoi yhdessä siihen asti, kunnes Darren McCarty joutui sivuun selkäkramppiensa takia. Mies on ollut sivussa jo kuukauden päivät eikä paluusta ole vieläkään tietoa. Tasakentällisin ketjua peluutettiin normaalia enemmän ja miehet vastasivat haasteeseen. Varsinkin ”puukätenä” tunnettu Draper on iskenyt tähän mennessä uskomattomat 10 maalia ja siten nostanut tasoaan huikeasti. Se on vaan yksinkertaisesti loistava asia, että joukkueesta löytyy syvyyttä kunhan vain nämä kaverit saavat peliaikaa.
Tomas Holmström pelasi Grind-linessa loukkaantuneen McCartyn paikalla siihen asti, kunnes loukkasi olkapäänsä Edmontonia vastaan. Mies lensi turhassa tilanteessa päin laitaa ja olkapää pomppasi pois sijoiltaan. Ylivoiman loistavana maskimiehenä tunnettu Holmström on erittäin tärkeä pala Wingsin vahvassa ylivoimassa ja ylivoima on tähän asti ollut liigan toiseksi tehokkainta(24,7%). Vain Philadelphian huikea yv(26,2%) on tähän menessä toiminut paremmin.
Vapaana agenttina joukkueeseen hankittu Ray Whitney on kärsinyt myös loukkaantumisista, hänen kohdallaan on ollut tuo nyky-NHL:n muoti-ilmiö, groin injury, eli nivusvaivat. Erittäin moni pelaaja kärsii tällä hetkellä nivusvaivoista ja tuolle ei ole oikein keksitty mitään järkevää selitystä. Huonoa jäätä on pidetty osasyynä, mutta onko tänä syksynä sitten ollut Pohjois-Amerikassa jotenkin poikkaukseillisen lämmin keli, sitä en tiedä.
Whitney oli erinomainen niissä otteluissa mitä pelasi, hän vaikuttaa erittäin monipuoliselta pelaajalta. Miestä kritisoitiin huonosta puolustusasenteesta, mutta siinä monet ovat olleet aivan väärässä. Whitney osaa puolustaa erittäin hyvin, jos hänet vaan siihen rooliin asetetaan. Tässä hän oli hyvä jo San Josen aikoina. Oli muun muassa pudottamassa nousevaa Red Wings -joukkuetta sinä eräänä vuonna ensimmäisellä playoff-kierroksella. Zetterbergin kanssa hän muodosti erittäin liikkuvan alivoimakaksikon, kunnes molammeat loukkaantuivat.
Whitney oli Columbuksessa ylivoiman tärkein lenkki loistavan viivapelamisen ansiosta ja tänä vuonna joukkue on selvästi kärsinyt miehen menettämisestä. Red Wings on hyödyntänyt Whitneyä samassa roolissa rightin kätisyyden takia, muut ylivoiman viivamaestrot kun ovat leftejä (Lidström & Schneider). Saa nähdä mihin rooliin mies taas joutuu palattuaan sairaslomalta.
Jotenkin tuntuu hullulta se kun nykyisen loukkaantumistilanteen (ketjullinen miehiä, Whitney-Zetterberg-McCarty) vallitessa peli silti on kulkenut loistavasti. Loput hyökkäyksen ”jämämiehet” ovat olleet vuorollaan lupaava Jiri Hudler, sekä farmin parhaimmisto Jamie Rivers, Darryl Bootland ja Marc Mowers. Mowers on AHL-tason yleispelaaja, jolla ei NHL-tasolla kuitenkaan tee yhtikäs mitään. Mies ei erotu taidoiltaan missään roolissa, ja tehtävänä on vain paikata muiden loukkaantumisia.
Hudler on huipputaitava mutta pienikokoinen tsekki, jolle annettiin alkukaudesta jonkin verran peliaikaa. Valmennusjohto näki kuitenkin heti, että miehestä ei vielä ole NHL-tasolle ja passitti miehen farmiin.
Jamie Rivers on ollut ennen puolustaja, mutta Red Wingsissä häntä on käytetty yksittäisissä otteluissa puolustavana hyökkääjänä. Peliaika on kuitenkin aina jäänyt erittäin vähiin ja sen isompaa roolia ei vastaisuudessakaan ole tarjolla.
”Jämämiesten” loistavin yksilö on ollut ehdottomasti Darryl Bootland. Kaverin luistelu ja kiekollinen peli ei ole mitään silmiä hivelevää, mutta vastustajan ärsyttämisessä tämä kaveri on aivan uskomaton. Juuri tällaista nuorta energiaa joukkue on kaivannut varsinkin tappelurintamalla. Kunnon rähinä sytyttää aina joukkueen kuin joukkueen seuraaviksi minuuteiksi ja Darren McCartyn alettua toimimaan yhä enemmän lasten sairaalatoiminnan hyväksi juuri tällaiselle miehelle on ollut tarve.
Bootland oli aivan huikea erityisesti ottelussa Edmontoania vastaan, missä mies iski maalin ja hankki noin 4 jäähyä vastustajalle. Koko illan huippuhetki oli Wingsille hankittu 5-3 ylivoima. Cory Cross kaatoi miehen, ja jälkitilanteessa "Booty" ärsytti vielä Alexei Semenovin jäähylle. Taitaa olla turha kertoa että saadusta ylivoimasta Red Wings rankaisi jälleen kerran. Juuri tämän kaltaista ärsyttäjää joukkue kaipaa. Se saa kummasti adrenaliinin virtaamaaan vanhemmissakin joukkuetovereissa.
Jason Williams on vielä yhtenä esiintynyt hyökkääjistössä, mutta potentiaalistaan huolimatta hän ei ole pystynyt vakiinnuttamaan paikkaansa. Taitoa miehellä on, mutta tällä hetkellä nämä likaisen roolin miehet ajaa tärkeysjärjestyksessä edelle.
Lewis selvitti karikkonsa
Itse olin jo valmis pistämään Mr. Nice Guy Dave Lewisin pihalle joukkueen sukeltaessa pahimmassa vaiheessa. Jotenkin miehestä jäi semmoinen kuva, että nämä hyvät tyypit (kuten Alpo Suhonen) eivät yksinkertaisesti pysty menestymään NHL:n päävalmentajana, vaan joukkueen luotsiksi tarvitaan se ”Jortikka tai Bowmanmainen” auktoriteetti. Viime pelit ovat kuitenkin vetäneet allekirjoittaneen sen verran hiljaiseksi, että ehkä tästä sittenkin vielä tulee jotain. Silti jonkinlainen pieni epävarmuus piilee selkäytimessä, että riittääköhän tämä kaikki sittenkään. Tietynlainen konemainen varmuus on joukkuesta puuttunut. Otteet ailahtelevat suuresti matsista toiseen ja otteluita hävitään välillä käsittämättömän selvästi, vaikka joskus taas otetaan murskavoittoja.
Valmennuskaksikon Lewis-Smith sekoilu pakkien ja hyökkääjien peluutuksessa ihmetyttää. Aiemmat 9 vuotta Lewis hoiti pakit ja Smith hyökkääjät, mutta tälle kaudelle roolit vaihdettiin. En tiedä mikä tilanne on nyt, mutta ainakaan alkukausi ei kovin vakuuttavalta näyttänyt, ehkä roolit on jälleen palautettu entiselleen. Mutta kuitenkin Lewisin voittoprosentti Wingsin peräsimessä on kovempi kuin kellään toisella valmentajalla (jopa parempi kuin Bowmanilla) ja siten hän kyllä todistanut olevansa paikkansa arvoinen.
Mitä jatkossa?
Kaikki merkit tuntuu olevan sen puolesta, että tässä ei todellakaan ole mitään hätää. Hyökkäys takoo maaleja ja pakistoon on vielä Hatcher odotettavissa. Lisäksi terve Hasek tulee muuraamaan verkon umpeen.
Loukkaantumistilanteen pitäisi helpottua Whitneyllä ensi viikolla ja Zetterbergin paluu on edessä parin viikon päästä. Näiden miesten pitäisi tuoda jälleen kaivattua syvyyttä joukkueeseen. Kolmosketjua on tähän mennessä peluutettu varsin vähän ja se on tehnyt tilanteesta vähän epäilyttävän ykköskentän jaksamisen suhteen. Vanhat parrat eivät ehkä kuitenkaan jaksa enää takoa kovia minuutteja illasta toiseen ja tasaisempi jauhaminen voisi olla pitkällä tähtäimellä tehokkaampaa.
Cujon mahdollinen kauppaaminen voi jatkossa uutiskynnystä koetella. Tällä hetkellä hänelle on tiedossa pelejä AHL.ssä, ellei mitään muuta ratkaisua miehen sopimuksen suhteen tapahdu.
