Moskovalainen Spartak laittoi heinäkuun alussa jakoon yllättävän tiedotteen. Seura oli viimeistellyt pelaajasiirron paikalliskilpailija TsSKAn kanssa ja Shaone Morrisonnin pelaajaoikeudet siirtyivät pysyvästi Spartakille. TsSKA saisi vaihdossa puolustaja Andrei Sergejevin.
Morrisonnilla itsellään ei ollut mitään aikomusta palata syksyllä Moskovaan. Puolustajan yksivuotinen SM-liigasopimus oli julkistettu jo kuukautta aiemmin. Koko KHL-kauppa meni ohi korvien.
Sen takaan, että puolustan joukkuekavereitani. Jos joku haluaa haastaa, niin olen kyllä valmis.
- En ole edes kuullut tuollaisesta. Enpä oikein tiedä, miten asiat siellä toimivat. Luulin oikeuksieni siirtyneen TsSKAlle jo alkuperäisen siirron yhteydessä, mutta ei kai sitten, Venäjän metkuihin humoristisesti suhtautuva Morrisonn nauraa.
- Ehkä olin lainalla, eikä minulle vain kerrottu.
Moskovan, Venäjän ja ylipäätään Euroopan oli alunperin tarkoitus olla pelkkä ponnahduslauta. Vuodesta 2002 lähtien NHL-seurojen palkkalistoilla viihtynyt Morrisonn katkaisi kymmenen vuoden putkensa viime kesänä ajauduttuaan Buffalossa sivuraiteille.
Työsulku-uhan kasvaessa ja NHL:n ovien sulkeuduttua lähes kokonaan, tarttui Morrisonn KHL-tarjoukseen tavoitteenaan takaportti viimeisille NHL-vuosille. Sellaista ei löytynyt. Morrisonnin havitteleman kolmosparin NHL-roolin sijaan hän kantaa ykkösparin roolia Turun Palloseurassa.
Halpaa kauppatavaraa
Shaone Morrisonn on hyvin perillä vahvuuksistaan. Rajoitteensa hän tuntee vieläkin paremmin, koska niitä hänelle on korostettu läpi kymmenvuotisen kiekkotaipaleen. Useimmiten kritiikin takana ovat kannattajat, joskus media. Toisinaan kanadalaisen heikkouksia on korostanut oma seurakin.
Morrisonnin on määrä olla kone: sijoittuminen, kiekonriisto, helppo syöttö, vaihto. Kone, nimenomaan ilman etuliitettä tappo-. 193-senttinen ja 93-kiloinen pakki tappelee harvoin. Taklauksia tulee vähän tiheämpään.
Läpi ammattilaisuransa Morrisonn on nähty luutana. Lakaisijana. Paikkaajana. Viereen on istutettu hyökkäyssuunnan virtuooseja, jotka vaeltavat keskimääräistä vapaammin vancouverilaisen turvatessa selustan.
Maineikkain esimerkki tulee Washingtonista.
- Mike Green saa paljon huomiota. Morrisonn kuitenkin ansaitsee ison osan kiitoksista. Hänen ansiostaan Green pystyy tekemään sen, mitä tekee. Shaone on jatkuva turva, sanoi Capitalsin päävalmentaja Bruce Boudreau Washington Postille vuonna 2008.
- Green on uskomaton pelaaja. Hän on mielettömän lahjakas hyökkäyssuuntaan. Itse en tosin tainnut päästä sillä kaudella kertaakaan punaviivan toiselle puolelle kun hän viiletti aina enemmänkin hyökkääjänä, Morrisonn muistelee.
Green oli silloin 22-vuotias ykköskierroksen varaus. Capitalsin puikkoihin astunut Boudreau laittoi nuoren puolustajatähden heti kolme vuotta kokeneemman Morrisonnin viereen. Morrisonn puolusti, Green hyökkäsi ja voitti puolustajien pistepörssin. Pudotuspeleissä Green iski seitsemään otteluun yhtä monta pistettä ja Morrisonn uurasti murtuneella leualla ja sijoiltaan menneellä olkapäällä.
- Shaone puolustaa ja sijoittuu niin hyvin, että hyökkäyksiin on helppo lähteä mukaan. Uskallan lähteä huoletta ylöspäin vaikka ottelun loppuhetkillä, jos tarvitsemme maalin, Green kertoi Postille johtaessaan NHL-puolustajien maalipörssiä.
Morrisonn johti samaan aikaan Capitalsin tehotilastoa.
Kyseinen kausi oli Morrisonnin NHL-uran neljäs ja pitkälti paras. Se oli myös sopimuskauden viimeinen. Sopusointuinen tandemi Greenin kanssa osoittautui Morrisonnille taloudellisesti loistavaksi uutiseksi, mutta oli jälkikäteen tarkasteltuna NHL-vuosien lopun alku.
Kun jatkosopimusta Capitalsin kanssa ei kesällä 2008 tahtonut syntyä, haki Morrisonn neuvotteluille välimieskäsittelyä. Seuran palkka-arvio oli 1,1 miljoonaa dollaria. Pelaajayhdistys puolestaan vaati lähes kolmea miljoonaa. Lopullinen päätös, 1,95 miljoonaa dollaria, oli demokraattinen kompromissi, mutta Capitalsin näkökulmasta valtava summa.
Tarjolla on parempia ja halvempia puolustajia. Morrisonn ei ole enää NHL:ssä, koska hän ei ole tarpeeksi hyvä.
- Palkankorotuksen mukana tulivat kovat odotukset, joiden edessä Morrisonn yritti todistaa olevansa summan arvoinen. Eikä hän ollut, Capitals-blogi Japers' Rinkin perustaja Jon Press muistelee.
Yli kaksinkertaistuneen palkan taustalla olleet tasaiset esitykset, suuret ottelumäärät ja isot minuutit eivät saaneet jatkoa uuden kauden alkaessa. Morrisonnin peli takkusi.
Jämerä puolustuspelaaminen löytyi vasta Boudreaun palauttaessa kanadalaisen Greenin pariksi.
Kuin taikaiskusta Morrisonn tuplasi kauden pistesaldonsa viimeisen kolmanneksen aikana. Edellisen talven virheettömyyskin palasi. Valtaosan kaudesta tilanne oli toinen, eivätkä ailahtelevat otteet jääneet ilman negatiivista huomiota. Akuutein kysymys oli kuinka paljon Morrisonnin kauden 2007-2008 hyvyydestä olikin Mike Greenin ansiota?
Capitals piti Morrisonnin riveissään vielä kauden 2009-2010, mutta päästi hänet kävelemään heti vuotta myöhemmin tämän tultua rajoittamattomaksi vapaaksi agentiksi. Neuvotteluja ei edes aloitettu. Syykin oli selvä.
- Se, mitä hän pystyi tarjoamaan, ei ollut hänen hintansa arvoista, Press tiivistää.
Morrisonnin erinomainen talvi Greenin vierellä kaudella 2007-2008 kääntyi lopulta häntä vastaan. Se auttoi myöhemmin paljastamaan hänen heikkoutensa ja markkina-arvoltaan korkeimpien ominaisuuksien puutteen.
Kun hänen jatkosopimuksensa päätyi välimiehen käsiteltäväksi, perusteli Capitals miljoonan dollarin palkkatarjoustaan Morrisonnin yksiuloitteisuudella. Tylympi oli seuran toinen argumentti. Globe and Mail -lehti sai haltuunsa välimieskäsittelyn pöytäkirjan, jonka mukaan Capitalsin edustajat perustelivat Morrisonnin olleen vain "heikossa seurassa oikeaan aikaan" ja saaneen sitä kautta palkankorotusta taustoittaneet isot peliminuutit.
Press on samaa mieltä.
- Hän ei ole enää nuori, hän ei tappele, hän ei ole kovin hyvä kiekon kanssa ja hänen hyökkäyspelaamisensa on olematonta. Tarjolla on parempia ja halvempia puolustajia. Morrisonn ei ole enää NHL:ssä, koska hän ei ole tarpeeksi hyvä.
Hintakysymys oli erityisen merkittävä Capitalsissa jo kuusi vuotta aiemmin ja alkujaan juuri pyrkimys nipistää palkkakustannuksia vei Morrisonnin pääkaupunkiin. Puolustaja oli osa vuoden 2004 megakauppaa, jossa Capitals hankkiutui eroon Sergei Gontšarin neljän miljoonan dollarin vuosipalkasta.
- Kovin moni ei ollut valmis antamaan vastineeksi nuorta puolustajaa. Yritämme ajatella lähitulevaisuutta, Capitalsin toimitusjohtaja George McPhee perusteli.
Kauppakumppani löytyi Bostonista. Bruins antoi vaihdossa Morrisonnin sekä kaksi varausvuoroa. Seura oli poiminut Morrisonnin kolme vuotta aiemmin ensimmäisellä kierroksella. Kanadalainen on yhä Bruinsin kolmanneksi korkein puolustajavaraus 2000-luvulla.
McPhee voi muistella kauppaa hymyillen. Capitals pääsi sen ansiosta varaamaan ensimmäisellä kierroksella Aleksandr Ovetškinin, Jeff Schultzin ja Mike Greenin. Morrisonn puolestaan pelasi parhaat NHL-kautensa juuri Washingtonissa. Gontšar sen sijaan viihtyi Bostonissa kauden viimeiset kolme kuukautta ennen kuin siirtyi työsulun jälkeen vapaana agenttina Pittsburghiin.
Vancouverilainen sanomalehti soitti ja kertoi, että minut oli kaupattu.
- Boston sai pelaajan tavallaan vain lainaan ja hävisi ensimmäisellä kierroksella, kun taas me saimme vastineeksi nuoria kykyjä ja kasasimme vahvan joukkueen, Morrisonn kertaa.
Ennen siirtoaan Morrisonn oli saanut pelata Bruinsissa vain 41 ottelua. Kun hän viimein oli vakiinnuttanut paikkansa NHL-miehistössä noin 19 minuutin peliaikakeskiarvolla, koitti yllätyslähdön aika.
Organisaatio oli yhtäkkiä valmis luopumaan vuoden 2001 ykkösvarauksestaan. Vielä silloin Bruins oli varsin sitoutunut Morrisonnin kehittämiseen: Central Scouting oli arvioinut hänet vasta varausvuoden 41. parhaaksi pohjoisamerikkalaiseksi kenttäpelaajaksi, mutta Bruinsin omilla listoilla Morrisonn oli kärkikymmenikössä.
Jopa Morrisonn itse myöntää odottaneensa vasta toisen kierroksen varausta.
Yllätys oli suuri kun Mike O'Connell sitten kauppasikin lupauksensa pian tämän päästyä NHL-vauhtiin.
- Olin loukannut olkapäätäni, joten olin itse asiassa lääkärin vastaanotolla kun puhelimeni soi. Vancouverilainen sanomalehti soitti ja kertoi, että minut oli kaupattu. En ollut aavistanut mitään, Morrisonn muistaa.
- Myöhemmin menin hallille ja seura sanoi samat asiat. Se on aika kova paikka 19-vuotiaalle kun joku pirauttaa ja iltapäivällä pitääkin asua jossain ihan muualla.
Urheilullisesti Bruins-vuosista jäi talteen noin 20 kilogrammaa. Pitkään varteensa ja pelityyliinsä nähden varsin hintelä Morrisonn keräsi pelkästään tulokaskautensa aikana noin 14 kiloa massaa, josta puolet yhden kesän aikana.
Kaukalossakin hän pärjäsi. Tulokaskauden 11 paikkauskeikkaa sujuivat mallikkaasti ja vuotta myöhemmin Morrisonn pääsi kauden ensimmäisessä NHL-ottelussaan syöttämään Patrice Bergeronin voittomaalin. Viikon kuluttua syntyi ensimmäinen NHL-maali 3-2-voitossa Torontosta.
Loukkaantumisten kanssa paininut Bruins sai farmissa hautuneesta lupauksestaan helpon, halvan ja hyvän avun pakkipulaansa. Morrisonnin ei enää tarvinnut palata Providenceen, mutta vammojen kuntouduttua seura lähettikin hänet 400 mailia kauemmas.
Miksi?
Koska hän on vain luuta. Lakaisija. Paikkaaja. Ei Mike Green, jonka maalit tai avaukset voivat kääntää pelejä, vaan puolustussuunnan työjuhta. Bruins näki Morrisonnissa suuren potentiaalin, mutta hän ei ollut korvaamaton.
Sama tarina toistui kuusi vuotta myöhemmin Washingtonissa, missä Morrisonnista oli tullut veteraanipelaaja. Se itsessään tuo mukanaan palkankorotuksen.
Capitals-vuosinaan Morrisonn kasvoi parhaaseen peli-ikään ja antoi Greenille pehmeän laskun NHL:n eliittiin, mutta kauden 2009-2010 jälkeen häntä ei enää nähty hintansa väärtinä. Nuorennusleikkauksen mukana Capitalsiin hankittu kanadalainen jäi ironisesti itse nuorempiensa jalkoihin kun pääkaupunkilaiset panostivat mieluummin parikymppisiin Karl Alzneriin ja John Carlsoniin.
Buffalosta itään
Lopullisen niitin NHL-uralle tarjoili Buffalo Sabres, jonka kanssa Morrisonn teki kahden vuoden ja neljän miljoonan dollarin sopimuksen kesällä 2010. Morrisonnin oli määrä paikata Henrik Tallinderin lähtö, mutta joutui seuraamaaan lähes 20 ottelua sairastuvan puolelta nivus- ja päävammojen vuoksi. Kausi päättyi pudotuspelien avausottelussa aivotärähdykseen.
Kanadalainen pitää ensimmäistä Sabres-kautta yhä uransa rankimpana.
- Kunpa asiat olisivat menneet paremmin, mutta aina ei voi voittaa. Ei se mitään urani palkitsevinta aikaa ollut.
Toinen sopimusvuosi oli vieläkin mollivoittoisempi. Sabres hankki ensin Robyn Regehrin ja tämän 20 miljoonan dollarin sopimuksen Calgary Flamesistä. Viikkoa myöhemmin syntyi 40 miljoonan dollarin kontrahti Christian Ehrhoffin kanssa. Sitten lupaava Tyler Myers sai seitsenvuotisen jatkosopimuksen, joka verottaisi Sabresin palkkakattoa vuosittain yli neljällä miljoonalla enemmän kuin huokea tulokassopimus.
Morrisonnille ei jäänyt edes kauden 2010-2011 kolmosparin roolia, kun kovatasoista pakistoa värittivät myös Jordan Leopold, Yannick Weber, Andrej Sekera ja Marc-Andre Gragnani. Puolustuksen ja esimerkiksi Ville Leinon rahakkaiden sopimusten myötä Sabres ylitti palkkakaton miljoonilla.
- Buffalolla oli riveissään Morrisonnin kannalta liian monta lupaavaa puolustajaa, Die by the Blade -sivuston Sabres-kirjoittaja Andy Boron kertoo.
- Hän on huolellisesti sijoittuva puolustaja hyvällä pelisilmällä ja tekee kaiken NHL:n keskivertotasolla. Ikä ja rajallinen potentiaali ajoivat hänet pois Buffalosta ja lopulta NHL:stä lupaavampien pelaajien tieltä.
Ensin 27-vuotiaan luutijan piti kärsiä kova kohtalonsa: kaudella 2011-2012 edessä oli paluu AHL:ään kuuden vuoden tauon jälkeen. NHL:ssä pelejä tuli pyöreät nolla. Sabres sai näin kahden miljoonan dollarin verran ilmaa palkkakattoonsa.
- Buffalossa oli paljon epäonneakin kun loukkaantumisia tuli heti alkuun ja toipuminen heikensi asemaani joukkueessa. Putosin valmennuksen suosiosta ja seura sai vielä uudet omistajat, joiden rahoilla alettiin ostaa kovia nimiä muualta, Morrisonn sanoo.
Harmit ajoivat Morrisonnin kauas NHL:stä, aina toiselle mantereelle asti. Hän edusti viime kaudella kahta Moskovan kolmesta KHL-seurasta.
- Aloitin Spartakissa, mutta joukkueemme ei oikein pärjännyt. Sitten TsSKA hankki minut siirtorajalla ja hävisimme pudotuspeleissä lopulta mestari-Dinamolle. Maailma on siellä vähän erilainen, mutta siihen tottuu. On se mukava puoli nähdä pelaajana.
Morrisonn elätteli KHL:ssä toivoa vielä yhdestä NHL-mahdollisuudesta, mutta aloittaakin nyt sesongin TPS:n mustavalkoväreissä.
Kasvoton puurtaja
Morrisonnin NHL-ura muistuttaa Gaussin käyrää. Syiksi sille on esitetty pääasiassa yksipuolisuutta. Kärjistetysti hänen voi olevan liian tasainen suorittaja.
- Morrisonn ei ollut huono puolustaja. Hän ei vain erottunut massasta NHL:ssä. Ei häntä muistella Buffalossa pahalla, hän oli keskiverron ruumiillistuma, kiteyttää Boron.
Morrisonnin Akilleen kantapäätä, eli hyökkäyssuunnan pelaamista on pidetty parhaimmillaan vajaavaisena ja pahimmillaan olemattomana. Hän toi erinomaisen tasapainon Greenin ja Myersin pelaamiseen, mutta ei itse päässyt pisteiden makuun ylivoimaminuuteista huolimatta.
| Shaone Morrisonn NHL:ssä | |||
|---|---|---|---|
| Kausi | Pisteet | Taklaukset | Torjutut laukaukset |
| 05-06 | 14 (5.) | 72 (2.) | 131 (1.) |
| 06-07 | 13 (5.) | 112 (1.) | 120 (2.) |
| 07-08 | 10 (5.) | 94 (3.) | 89 (4.) |
| 08-09 | 13 (4.) | 111 (3.) | 98 (3.) |
| 09-10 | 12 (4.) | 163 (1.) | 104 (4.) |
| 10-11 | 5 (7.) | 110 (2.) | (5.) |
| (sijoitus joukkueen puolustajien keskuudessa) | |||
Vipuvartensa ansiosta Morrisonnilla on painava laukaus, mistä huolimatta NHL:ssä hänen urotekonsa painottuivat puolustusalueelle. Etenkin Capitalsissa Morrisonn pelasi usein vastapuolen parhaita hyökkääjiä vastaan ja kantoi suurta vastuuta alivoimalla.
- Mielestäni luen peliä hyvin ja ennakoin hyökkääjien liikkeitä. Minut muovattiin jo varhain pimentämään muiden tähtiä ja Washingtonissa pelasin NHL:n parhaita ketjuja vastaan. Osaan arvostaa puolustussuunnan saavutuksiani, vaikka ne yleensä jäävätkin suurelta yleisöltä pimentoon.
Esimerkiksi Greenin tulokaskaudella Morrisonn aloitti 49,50% vaihdoistaan puolustusalueelta. Luku on koko sen kauden Capitalsin suurin. Lisäksi Morrisonnia peluutettiin lähes poikkeuksetta vastapuolen kärkiketjuja vastaan. Hän uurasti joukkueensa toiseksi eniten vaihtoja, taklasi puolustajista kolmanneksi eniten ja merkkautti toiseksi eniten kiekonriistoja.
TPS:n päävalmentaja Kai Suikkanen tietää tämän kaiken.
- Hän ei varmastikaan tule olemaan mikään näyttävä, hieno pelaaja, jota ihmiset ihailevat. Hän on työhevonen, joka tekee lujasti pyyteetöntä työtä, mutta ei nouse miksikään "staraksi".
Morrisonn on sijoittunut taklaustilastossa kohtuullisesti läpi uransa. Maalin edessäkin hän antaa kovuutta mielellään, mutta tappelupuolella historia ei ole kadehdittava.
30-vuotias ehti kahdeksan NHL-kauden aikana pudottaa hanskat vain kuudesti. Hockeyfights- ja Drop Your Gloves -sivustot merkitsevät tansseista jokaisen Morrisonnin tappioksi. Lista koostuu pääasiassa tunnetuista nyrkkisankareista, kuten Colton Orrista, Raffi Torresista ja Paul Gaustadista, mutta ehtipä Morrisonn jäädä kertaalleen myös Vincent Lecavalierin selättämäksi.
- Taklasin häntä ja hän piti sitä sääntöjenvastaisena ja lähti perään. Siinä tilanteessa en ollut oikein valmis, hän oikeastaan hyppäsi kimppuuni.
Kertovampia ovat tarinat tappeluiden takana. Orrin Morrisonn haastoi tämän taklattua kiekotonta Greeniä. Torres puolestaan taklasi Boyd Gordonin pitkällä vauhdilla päätylaitaan ja sai Capitalsin pakkijärkäleen peräänsä. Gaustad halusi kurittaa maalivahti Martin Bironia puolittain taklannutta Ovetškinia, mutta Morrisonn otti joukkueensa supertähden paikan.
Morrisonn on kaukana kaukalotappelijasta, mutta pitää kyllä huolta joukkuetovereistaan. Isoja raamejaan hän käyttää silti mieluummin pääasialliseen tehtäväänsä, eli oman maalin varjeluun - tavalla tai toisella.
- Hän osaa hyödyntää kokoaan, mutta ei ole mitenkään ylifyysinen. Hän enimmäkseen suojaa kiekkoa tehokkaasti, siivoaa maalinedustan ja tarjoilee aina silloin tällöin ison pommin tai tappelun, Boron kuvailee.
- Tappelin enemmän juniorina. En pelkää lähteä mukaan, jos jollain alkaa läikkyä yli. Välillä on ihan mukavaa pitää vähän hauskaa ja sen takaan, että puolustan joukkuekavereitani. Jos joku haluaa haastaa, niin olen kyllä valmis, sanoo Morrisonn.
Laitilan Mike Green?
Morrisonnin pelaajatyypillä ja ominaisuuksilla ei nousta SM-liigassa otsikoihin yhtään sen enempää kuin NHL:ssäkään. Oikeastaan nimi on todennäköisimmin bongattavissa negatiivisessa valossa kun niitä kovia taklauksia aletaan tulkita suomalaisittain.
TPS:ssä Morrisonn on ykkösparin puolustaja. Tarjolla on juuri sellainen tasapainottava rooli, jota kanadalainen on aiemmin hoitanut Greenin, Myersin ja vaikkapa Joe Corvon rinnalla. Markus Seikola on voittanut SM-liigan puolustajien maalipörssin viitenä viime kautena neljästi ja saa toteuttaa kiekollisia taitojaan huolettomammin Sidney Crosbyn ketjua vielä kolme vuotta sitten nollanneen jätin varmistaessa oman pään.
Ylivoimaminuuttejakin on varmasti tarjolla. Yhden kauden maaliennätyksen (5) rikkominen on tähtäimessä. Viime kaudella KHL:ssä hän kirjautti vain täpärästi yli yhden laukauksen ottelua kohden.
Puolustava kakkospakki, joka pystyy maalinkin edestä vähän heittelemään äijiä pois.
- Vieressäni on aina otettu enemmän riskejä ja lähdetty hyökkäämään. Olen valmis mihin tahansa yhdistelmään, mutta haluan tällä kaudella panostaa omaankin hyökkäyspelaamiseeni vähän entistä enemmän.
Ainakin päävalmentaja Suikkasen papereissa Morrisonnin pääasiallinen toiminta-alue on silti viiden metrin säteellä maaliviivan keskipisteestä.
- Tähän asti näkemämme perusteella hän näyttää erittäin hyvältä siihen rooliin, johon pelaajaa etsimme: puolustava kakkospakki, joka pystyy maalinkin edestä vähän heittelemään äijiä pois.
- Kun mies on pelannut NHL:ssä vakiominuutteja puolustavassa roolissa ja viime kaudella huippuseura TsSKA osti hänet paikalliskilpailijalta kevättä varten, niin kyllä se jotakin kertoo. Kun siinä sarjassa pysyy vauhdissa mukana, niin kyllä kaiken järjen mukaan pysyy Suomessakin, Suikkanen jatkaa.
Siinä ohessa Morrisonn haluaa muuttaa SM-liigayhteisön käsitystä fyysisen pelaamisen rajoista.
- Pelaan fyysisesti, mutta en ole koskaan mennyt kentälle hakemalla hakemaan tappeluita. Jos pitää tapella, tapellaan. Jos pitää puolustaa jotain kaveria, sitten tehdään niin.
- Morrisonnin aikaisempaa uraa katsellessa näkee, että kyllä hän joukkuekavereitaan osaa suojella. Eihän tänne Suomeen mitään tappelijaa olisi järkeä raahatakaan. Hänen avunsa ovat puolustustyöskentelyssä ja niiden vuoksi me hänet tänne halusimmekin, sanoo Suikkanen.
Shaone Morrisonn ei ole aggressiivisuudeltaan markuskankaanperä tai kiekon kanssa petterinummelin, mutta hän on varmasti SM-liigan parhaita puolustajia.
- Ei siinä roolissa valokeilaan nousta, mutta en kaipaa sitä. En halua kuin viedä joukkuetta eteenpäin ja kun joukkue menestyy, jokainen yksilö menestyy. Tiedän missä asioissa olen paras ja olen sinut matalan profiilin kanssa.