Vaikka vaihtuvuutta jälleen riittää, on pelaajienhankintapolitiikassa tapahtunut selkeä muutos. Kärkeen on jälleen panostettu, mutta tällä kertaa järkevämmin. Sisään tuli tasonsa pakkien maalipörssiä viime vuosina dominoimalla todistanut Markus Seikola, sekä meritoituneita ulkolaispelaajia, jotka sopivat pelaajaprofiililtaan luisteluvoimaa vaativaan SM-liigaan. Näin TPS on tehnyt kutakuinkin kaiken voitavan pienentääkseen epäonnistumisen mahdollisuutta.
Isoin muutos on kuitenkin se, että käytössä olevaa rahaa on pyritty jakamaan tasaisemmin läpi koko rosterin. TPS ei ole jättänyt aivan kaikkea ykkösketjun varaan, sillä etenkin laitahyökkääjien osalta syvyyttä riittää mukavasti.
On tosiasia, että seuran nykybudjetilla ei valmiita pelimiehiä noin vain haalita. On siis pidettävä onnistumisena sitä, että TPS onnistui naaraamaan markkinoilta pelaajia, jotka ovat menossa urallaan eteenpäin, ovat jo nykytasollaan vahvistuksia, mutta joilta löytyy myös potentiaalia lyödä läpi isomminkin.
Matias Sointu puhkoi viime kaudella 30 pisteen rajan, Camilo Miettinen kolkutteli Espoossa samaa rajapyykkiä useamman kauden verran ja Charles Bertrand iski toissa kaudella kunnioitettavat 12 maalia. Ideaalitilanteessa TPS:llä on siis ratkaisupotentiaalia aina kolmoskenttää myöten, mikä tarkoittaa myös sitä, että laituriosasto kestää hieman loukkaantumisiakin.
Mielenkiintoinen muutos on myös se, että TPS:n puolustuksen rakenne on pelaajatyyppien osalta kääntynyt viime kauteen verrattuna päälaelleen. Siinä missä viime kaudella painotus oli kiekollisen pelin osaajissa, nyt valtaosa pakeista soveltuu puolustavan peruspakin määritelmään.
Nimilistana tämä osasto ei NHL-meriiteillä varustettua Shaone Morrisonnia lukuun ottamatta juuri tähdillä loista, mutta sairaudestaan toipunut Markus Palmroth sekä viime kaudella pelinsä jälleen löytänyt Veli-Matti Vittasmäki ovat hyviä liigajyriä.
TPS:n penkin taakse palaava Kai Suikkanen nostaa oman ehdokkaansa kauden läpimurtopelaajaksi hieman yllättäen juuri peruspakkiosastolta.
- Tykkään Jere Pullin tyylistä. Hän pelaa kovaa eikä anna tuumaakaan periksi. Vielä täytyy mies laittaa pikkuisen parempaan kuntoon, että hän jaksaa paremmin, sillä hänen pelityylinsä on todella kuluttava. Uskon, että hän tulee lyömään itseään läpi ensi talvena, Suikkanen näkee.
Lisäksi Suikkanen nostaa esiin try-outilla olevan liettualaisen Tadas Kumeliauskasin, jota hän pitää todellisena jokerikorttina.
- Viime kaudella samassa joukkueessa pelannut Elomon Teemu sanoi, että ottakaa nyt helvetissä hyvä nuori poika kokeelle. Hän haluaa kehittyä ja harjoituksissa näkee, että hänellä on kaikki edellytykset siihen, että hänestä pelimies tulee jollain aikajänteellä. Sen hänestä vielä huomaa, että hän on pelannut sarjaa, jonka tempo ei ole yhtä kova kuin täällä, mutta kun hän vain tottuu siihen ja alkaa tehdä asioita hieman nopeammin, niin homma alkaa toimia.
- Hän voi olla vaikka kuinka kova sana ensi kaudella. Tai sitten hänellä tulee äitiä ikävä ja lähtee jo jouluna kotiin. Hän voi olla ihan mitä vain, Suikkanen sanailee.
Aivan kaikkea ei TPS panostuksistaan huolimatta saanut välttämättä tälläkään kertaa, sillä harjoituspelien perusteella jo vuosia käynnissä ollut todellisen ykkössentterin metsästys jatkuu yhä. Ykkösketjun keskelle hankittu Francis Paré on näet kotiutumassa laitaan.
- Hän pystyy pelaamaan molempia paikkoja, mutta usein kun pohjoisamerikkalainen pelaaja tulee tänne, niin ottaa aikansa ennen kuin hän sopeutuu meidän pelisysteemiimme ja etenkin sentterin rooliin. Kun hän on enimmäkseen laidassa pelannut, niin päätimme häntä siellä kokeilla ja homma toimi heti paljon paremmin. Melko suurella varmuudella tulemme hänet laitaan istuttamaan, Suikkanen kertoo.
- Dan Sextonin ja Parén kohdalla on kuitenkin otettava huomioon, että pelasivat AHL:n finaaleja vielä juhannuksen tienoilla ja siitä sitten kuukauden päästä he tulivat jo tänne. Kumpikin sanoi, että heillä ei ole ikinä ollut näin lyhyttä kesälomaa, joten he eivät olleet juurikaan treenanneet ennen tänne tuloa. Paré kertoi henkilökohtaisessa palaverissa olevansa noin 70-prosenttisessa kunnossa. Mutta syksyyn on vielä matkaa, joten uskon, että hän ehtii lähes täyteen kuntoon kauden alkuun mennessä, hän jatkaa.
Suikkasen mielestä TPS ei ole ainoa joukkue, joka kärsii ykkössentterin puutteesta.
- Mielestäni se on ihan maailmanlaajuinen ongelma, että kyllä sitä on kissojen ja koirien kanssa etsitty myös joka SM-liigajoukkueessakin ja vain harvat ovat sellaisen löytäneet. Kysyntä on niin kova, että hinnat nousevat, joten huippumiehiä ei tänne niin vain saada, eivätkä he välttämättä edes halua Suomeen tulla, TPS-luotsi toteaa.
Sentterit avainasemassa
Vaikka joukkue näyttää paperilla paremmalta kuin viime kausina, niin siitä huolimatta jää ilmoille myös kosolti kysymyksiä. Näistä suurimmat kohdistuvat sentteriosastoon sekä puolustajien kiekolliseen kyvykkyyteen etenkin pelin avaamisen suhteen.
Suikkasen ryhmä pyrkii ensisijaisesti avaamaan peliä nopeasti keskustan kautta. Kun TPS onnistuu tässä, se pääsee tulemaan keskialueen yli rintamana ja pystyy lyhyillä siirroilla luomaan yli- tai vähintään tasavoimaisen hyökkäyksen.
Nyt kun Paré on kotiutumassa laitaan, niin TPS:n pelinavaaminen on harjoituspeleissä hankaloitunut, sillä puhtaita liigatason senttereitä TPS:llä on nyt käytännössä kaksi, Tero Koskiranta ja Tapio Laakso.
Sentterin rooli on TPS:n hyökkäyksenrakentelussa olennainen, sillä hänen ajoituksensa ratkaisee sen, pääseekö TPS haluamallaan tavalla liikkeelle. Jos sentteri ei ole samalla sivulla muun viisikon kanssa ja ajoittaa hakunsa huonosti, kuten harjoituspeleissä asian laita on usein ollut, niin koko kentällisen konseptit menevät sekaisin. Silloin TPS:n hyökkäyspeli menee kuskailuksi tai puskemiseksi, eikä muillakaan variaatioilla ole päästy sen luontaisemmin liikkeelle.
Tällöin TPS:n hyökkäys joutuu tekemään rutkasti turhaa työtä ja altistuu kohtalokkaille kiekonmenetyksille heikkolaatuisten hätäsyöttöjen takia. Etenkin kakkosketjun keskelle istutetulla Kumeliauskasilla ja vastikään kapteeniksi nimetyllä Laaksolla on ollut harjoituspeleissä ongelmia ajoituksiensa kanssa.
Pakkien roolia ei sovi myöskään väheksyä, sillä kun TPS pyrkii lähtemään nopeasti, pitää avaussyötön olla tarkka ja oikea-aikainen. Yllättävän hyvää kiekollista pelaamista harjoituspeleissä väläytellyt Morrisonn, Seikola ja try-outilla yhä oleva Steven Seigo suoriutuvat tästä, mutta muita puolustajia ei voi erityisestä kiekkovarmuudesta syyttää. Varsinkin loukkaantumisten sattuessa tämä voi aiheuttaa TPS:lle isojakin ongelmia.
Tässäkin suhteessa olisi TPS:n kannalta lähes lottovoitto, mikäli Rasmus Ristolainen paikka Buffalo Sabresin NHL-miehistössä jäisi vielä ottamatta ja huippulupaus päätyisi vielä kaudeksi kotiseudulleen.
Johtajia vai seuraajia?
Kun joukkue on muuttunut rajusti, niin on vielä epäselvää, että ketkä nousevat joukkueen pelillisiksi liidereiksi. Syksyn pimeinä iltoina voi Ville Vahalahden kaltaista luotettavaa ja kokenutta pelimiestä tulla ikävä, mikäli osoittautuu, että ulkoa tulleet miehet ovat seuraajia, eivätkä johtajia.
Ellei pienemmän roolin pelaajista suunnannäyttäjiä alkukaudesta löydy, niin taakka putoaa ulkomaalaisten harteille. Kotimaisista vastuunkantajista Seikolalla ja Koskirannalla on ollut tapana hävitä kuvasta, kun joukkueella ei kulje.
Maalivahtitilanne näyttää paperilla hyvältä, mutta harjoituspelit eivät antaneet hirveän ruusuista kuvaa TPS:n veskarikaksikon nykykunnosta. Alun perin valmentajaksi hankittu Fredrik Norrena vaikuttaa keskenkuntoiselta ja näyttää myös, että ikä alkaa hieman tehdä tehtäväänsä.
Norrenan refleksit eivät näytä olevan entisellään ja kokeneella vahdilla on myös vaikeuksia ehtiä peittämään irtokiekoista tulleita laukauksia. Norrena on kuitenkin pelannut leijonanosan TPS:n harjoituspeleistä ja esitykset ovat parantuneet peli peliltä, joten on mahdollista, että hän ehtii parempaan pelikuntoon ennen kauden alkua.
Kakkosmaalivahti Ville Hostikan ura on puolestaan joutunut pienoiseen syöksykierteeseen, kun hänet hyvistä otteistaan huolimatta sivuutettiin Kärppien ykkösmaalivahdin tontin tammikuussa 2012. Lopullinen läpimurto on siis yhä tekemättä ja peliaika lienee kortilla myös tulevalla kaudella.
- Molemmat ovat hyviä maalivahteja, mutta ”Norre” on tottunut pelaamaan paljon, joten emme halua sitä lähteä muuttamaan. En sano, että hän välttämättä pelaa 50 peliä, mutta uskon että hän tulee päävastuun kantamaan ja Hostikka on hänelle siihen hyvä kirittäjä, Suikkanen valottaa.
Kauden alku on todella tärkeä, sillä hyvällä alulla on tapana siivittää pitkälle. Paljon on ykkösketjun Sexton-Koskiranta-Paré harteilla, sillä tasaisesti tehoja tekevää kakkosketjua ei ole vielä löytynyt. Sen puoleen onkin omituista, että TPS:n ketjut ovat olleet lähes kiveen hakattuja aina ensimmäisestä European Trophyn pelistä lähtien. Harjoituspelien kuitenkin olettaisi olevan hyvä tilaisuus kokeilla erilaisia koostumuksia, jotta paletti olisi mahdollisimman hyvin kasassa ennen kauden alkua.
Brian Willsien paluu Turkuun olisi ensiarvoisen tärkeää. Kokenut hyökkääjä tuo muassaan kosolti maalintekovoimaa ja on pelaaja, jonka ympärille TPS pystyy kasaamaan toisen kärkiketjun. KHL:n Medvescak Zagrebissa kautensa aloittavan kanadalaisen ympärillä on pyörinyt paljon huhuja, mutta ainakaan toistaiseksi niitä ei ole uskominen.
- Sopimus meillä on, eikä ainakaan äsken käydyssä palaverissa (TPS:n urheilutoimenjohtaja) Ari Vuorella ollut mitään uutta kerrottavaa. Mutta KHL on KHL. Joku kun lyö tarpeeksi ruplia pöytään, niin kaikkihan on myynnissä, Suikkanen muistuttaa.
”TPS kuuluu pudotuspeleihin”
TPS:n sijoitukset ovat Suikkasen viime pestin jälkeen olleet seurahistorian heikoimpia. TPS-käskijän mukaan tässä piilee yksi joukkueen vahvuuksista.
- Joukkue on nöyrä tekemään töitä. He ovat suoraan sanottuna kyntäneet paskaa viimeiset kolme vuotta ja ovat kyllästyneitä siihen. Sitä kautta meillä tulee olemaan ainakin yritteliäs joukkue ja uskon, että tulemme saamaan jalatkin sen verran hyvin liikkeelle, että tuskin kovinkaan monelle joukkueelle tulemme liikkeessä häviämään.
- Uskon kuitenkin ettei meillä tule olemaan vain sellaista yhtä juttua tai yhtä vahvuutta, jonka voi meihin yhdistää, vaan että pystymme olemaan tasaisia joka osa-alueella. Meillä ei ole ainakaan vielä mitään asiaa, jossa olisimme huippuja, muttei meillä ole myöskään mitään ehdotonta heikkouttakaan, Suikkanen listaa.
Suikkanen odotti TPS:n olevan kesän jälkeen hieman valmiimmassa kuosissa, kuin se harjoituspelikauden alussa oli. Eteenpäin on kuitenkin menty, mutta töitä riittää yhä etenkin taktisella puolella.
-Pelitaktiikan noudattaminen ei ole vielä ihan sillä tasolla, millä me haluaisimme, että se olisi. Hyviä oireita on nähtävissä, mutta välillä peli sulaa ihmeellisesti ja se on näkynyt myös tuloksissa. Esimerkiksi Berniä ja Djurgårdenia vastaan omiin meni monta pussia muutamassa minuutissa, eli tulee sellaisia mustia hetkiä pelin sisällä. Siinä on meillä suuri työ. Mutta onhan sekin tosiasia, että jos meillä olisi elokuussa kaikki palikat kohdillaan, niin mitä helvettiä me se loppuvuosi tehtäisiin, Suikkanen tokaisee.
Suikkanen palasi Turkuun omasta halustaan ja haluaa tehdä tuolloin kesken jääneen työnsä loppuun, eli vakiinnuttaa TPS:n niille sijoille, missä seuran hänen mielestään pitäisi olla.
- Minun mielestäni TPS kuuluu playoffeihin, Suikkanen päättää.
Suikkasen tehtävä ei ole missään nimessä helppo, mutta hänet tunnetaan valmentajana, joka pystyy ulosmittaamaan joukkueistaan kaiken irti. Potentiaalia TPS:n miehistöstä löytyy maksimoitavaksi, joten ei olisi ihme mikäli TPS pelaisi vielä maaliskuun 13. päivän jälkeenkin.