Fredrik Norrena oli valmis vastaamaan myönteisesti vain yhden joukkueen kutsuun. Hän oli hädin tuskin ehtinyt aloittaa valmennusuraansa ennen kuin työnantaja lähestyi yllättävällä projektilla.
Lopettaminen ei ole maailman helpoin asia niin kauan kuin joku haluaa sinut mukaan
- Sanotaan niin, että mistään muualta tullutta pyyntöä en varmasti olisi edes harkinnut, Norrena sanoo suoraan.
Urpo Ylösen huhtikuinen letkautus muuttui alkukesästä äkillisesti realismiksi.
- Tärkein tehtäväni on se, että jos "Norre" hoitaa hommat ihan huonosti, niin minun pitää katsoa että hän itse hyppää sinne maalille seuraavana, valmentajalegenda vitsaili TPS:n tiedotustilaisuudessa.
40 päivää myöhemmin vahvistettiin Atte Engrenin KHL-sopimus ja kolme viikkoa sen jälkeen Norrenan paluu. Ykkösvahti Engrenin lähdön todennäköisyys oli hyvin tiedossa jo pitkin kevättä, mutta Norrenan pelaaminen ei pyörinyt edes hänen omissa ajatuksissaan.
- Olo viimeisen pelin jälkeen oli sellainen, että tämä on nyt tässä. Huipputasolla pelaamiseen täytyy olla kaikki pelissä ja viimeisen pelin jälkeen tuntui, että enää ei niin olisi, sanomalehti Aamuset lainasi huhtikuussa.
Jokin kuitenkin muuttui. Pääasiassa olosuhteet.
- Johdosta tultiin kysymään valmennuksen puolesta. Sitä piti vähän aikaa harkita, koska ajatukset oli jo siirretty valmennuspuolelle ja treenit olivat jääneet tekemättä. Tuli siinä pari viikkoa ylimääräistä taukoa, Norrena sanoo.
- Suhteellisen nopeasti homma kuitenkin eteni.
Norrena ehti toimia uudessa tehtävässään virallisesti kaksi päivää alle kaksi kuukautta. Sinä aikana Engren siirtyi Lev Prahaan ja nuori Ville Runola alkoi tähyillä Pohjois-Amerikan suuntaan. Turkulaisten viime kauden veskarikolmikosta jäljelle jäi vain Ville Hostikka, jonka kanssa Norrena kerkesi jo aloittaa työt.
- Kyllä me ehdittiin jutella, pitää palaveria ja käydä punttisalilla yhdessä, Norrena taustoittaa.
Nyt Norrena onkin kouluttajan sijaan kilpailija. Valmennettava pitäisi pystyä voittamaan.
- Onneksi ehdittiin vasta aloitella yhteistyötä, niin oli helpompi lähteä pelaamaan tätä kautta hänen kanssaan parivaljakkona.
Kaudella 1992-1993 SM-liigassa debytoinutta Norrenaa on siunattu pitkällä peliuralla. Tutuiksi ovat tulleet myös Ruotsin ja Venäjän kaukalot sekä NHL:n kirkkaat valot. Kolme viime vuotta hän on torjunut Elitserienissä ykkösvahtina ja isoilla pelimäärillä.
- Paljon se vaatii, kun pelaa kaikki yhteenlaskettuna 50-60 ottelua kaudessa. Se vaatii etenkin henkisesti aika paljon. En oikein edes tiedä mikä olisi optimimäärä, mennään kun valmentaja sanoo että "sun vuoro". Tällä pelipaikalla yleensä saa ansionsa mukaan.
Pääsarjaotteluita Norrenalle on kertynyt kaikkiaan 598 kappaletta. Sen lisäksi hän on läpikäynyt Torinon olympialaiset ja viidet MM-kisat. Palkintokaappia koristavat neljä Suomen mestaruutta, Ruotsin mestaruus, Gagarin Cup, olympiahopea sekä MM-hopea ja -pronssi.
Kaikki tämä pyöri veteraanin mielessä uran merkittävimmän suomalaisjoukkueen ehdottaessa jatkoa pelikentillä. Mitä voitettavaa on enää jäljellä?
- Sitä varten halusinkin ehdottomasti miettimisaikaa ja tunnustella, että olenko oikeasti valmis. En halunnut hätiköidä, koska tiedän, mitä kaikkea tämä vaatii.
Alkukesästä näytti siltä, että koko TPS:n mestaruuskauden 1999-2000 maalivahtitrio olisi nostanut patjansa pysyvästi naulaan. Kimmo Lecklin valmentaa turkulaisia juniorivahteja, Antero Niittymäki siirtyi Philadelphia Flyersin kykyjenetsijäksi ja Norrena ehti jo aloittaa Palloseuran valmentajana.
Sitten lopettamisen vaikeus korostui, kun mahdollisuus jatkaa uraa samalla seudulla avautui.
- Kotiin muuttaminen ja kaikki siviiliasiat olivat keväällä tärkeimmät. Nyt ne säilyvät ennallaan, niin oli helpompi jatkaa. Halusin vielä nähdä, miten kroppa kestää.
- Kesällä oli mukava treenata tuttujen kanssa kun tiesi, ettei sitten heinäkuussa tarvitse lähteä jonnekin ulkomaille. Se ulkomaankeikkailu oli tullut tiensä päähän. Ne olivat hyviä vuosia, mutta aikansa kutakin.
Toinen tuleminen
Norrena muutti Turkuun viimeksi 21 vuotta sitten. 18-vuotias pohjanmaalainen vaelsi etelään, missä Urpo Ylönen oli juuri aloittamassa TPS:n maalivahtivalmentajana.
- Silloin tulin kahden kassin ja Ford Escortin kanssa, Norrena muisti keväällä.
SM-liigadebyytin aika koitti jo saman kauden aikana, mutta pääosan talvesta hän pelasi TPS:n A-nuorissa. Samasta ryhmästä peliaikaa hakivat muiden muassa 16-vuotiaat Miikka Kiprusoff ja Jani Hurme.
Kolme vuotta myöhemmin Norrena kantoi Kiprusoffin kanssa turkulaisten liigajoukkueen torjuntavastuun matkalla ensimmäiseen Suomen mestaruuteensa. Kaudella 1996-1997 hän sai ensimmäiset maistiaisensa länsinaapurin kiekkoilusta lyhyen AIK-pestin muodossa. 2000-luvulla Norrena viettikin jo kahta lukuun ottamatta kaikki kaudet tien päällä.
Siellä uran piti myös päättyä, itse asiassa jo kaksi ja puoli vuotta sitten. Ylönen muisteli erikoista tapausta Norrenan valmentajapestin julkistamisen yhteydessä ja ennusti ohimennen tulevaisuuden.
- Mulla on vielä pieni pelko. Norren piti tulla meille valmentamaan jo muutama vuosi takaperin. Lehtimiehet kävivät joulutauolla kyselemässä, onko terveisiä vietäväksi ja toivotin tervetulleeksi Turkuun keväällä. Sitten kuulin Linköpingin tehneen hänen kanssaan kahden vuoden sopimuksen, Ylönen virnuili.
Kohtalo puuttui peliin jo toisen kerran ja yli vuosikymmenen tauon jälkeen Norrena on taas TPS:n ykkösmaalivahti. Kaiken nähneenä 39-vuotiaana hän tuo Palloseuran pukukoppiin paitsi kokemuksensa, myös johtajuutensa.
Kapteenistoon maalivahti ei mahdu, mutta keski-iältään vain 24-vuotiaassa joukkueessa Norrenan kaltaisia veteraaneja ei ole ainakaan liikaa.
- Johtamistapoja on paljon - joku johtaa pelkästään esimerkillä, joku pelkästään henkisesti ja joku toinen vähän molemmilla. Itse varmaan sovin parhaiten viimeiseen kategoriaan.
Tulisieluisen torjujan maineesta Norrena ei ole tinkinyt. Ikä alkaa ennen pitkää hidastaa kehonliikkeitä, mutta Norrenan taistelutahto on yhä voimissaan. TPS-puolustukselle se tarkoittaa korkeaa vaatimustasoa ja tarvittaessa suoraa palautetta.
- Mukana on aika paljon tunnetta ja puolustuspeli on tämän päivän jääkiekossa tukipilari. Joskus on varmaan tullut sanottua vähän liikaa, toisinaan liian vähän. Mielestäni on tärkeää, että jokainen keskittyy ja pysytään asiassa, ja muistetaan tietysti myös niitä hyviä suorituksia, koska niitäkin tulee aina paljon.
- Yritän tuoda oman näkemykseni esiin joukkueen puolustamisen parantamiseksi. Se olen kuitenkin minä, joka kärsin jos homma ei toimi, Norrena virnistää.
Ajatukset maalivahtivalmentamisesta Norrena on asettanut takaisin ylähyllylle. Henkiset voimavaransa hän keskittää ykkösvahdin tehtävän ainutlaatuisiin paineisiin.
- Tietysti mulla on silmät ja pää auki ja yritän omaksua asioita. Näen junnupelejä ja treenejä, sitä tuli tehtyä paljon jo keväälläkin. Kaikki aktiivinen valmentamisen oppiminen on kuitenkin jäänyt taka-alalle, siihen ei oikeastaan olisi edes mahdollisuuksia. Tässä on kaikki pelissä ihan oman pelin ympärillä.
Valmennusuraan satsaaminen jää siis tulevaisuuden tavoitteeksi. Kahdesta läheltä piti -tilanteesta oppineena Norrena osaa jättää aikataulun avoimeksi. Sen suhteen hän on kuitenkin luottavainen, että TPS jää peliuran viimeiseksi ammattilaisseuraksi.
- Siltä se nyt vaikuttaa ja siviilipuolen asiat ovat siinä tärkeässä roolissa. Viihdyn täällä ja tarkoitus olisi näillä näkymin viettää samoilla nurkilla loppuelämä, mutta en tykkää spekuloida näillä.
- Ja jos pelaa tarpeeksi huonosti, ei edes tarvitse spekuloida. Koitetaan pelata niin hyvin, että on ainakin mahdollisuus spekuloida sitä ensi keväänä. Teemu on hyvä esimerkki siitä, että lopettaminen ei ole maailman helpoin asia niin kauan kuin joku haluaa sinut mukaan.
Norrena on saanut huomata sen ensin Ruotsissa 2011 ja nyt Turussa. Vaikka takki tuntui keväällä tyhjältä, on European Trophyssa päästettyjen maalien keskiarvolla 1,44 operoinut turkulainen latautunut pitkään talveen.
- Niin... Ei kai se uranvaihto lopulta sitten niin paljoa miellyttänyt, että olisin sille tielle jäänyt, vahti tokaisee.