Viime kaudella Ilves kannatteli itseään SM-liigan kärkikahinoissa uhrautuvaisella viisikkopelaamisellaan ja äärimmäisen korkealla taistelumoraalillaan. Koko joukkue oli sitoutunut tekemään hurjasti töitä yhteisen päämäärän eteen. Parhaimmillaan tupsukorvat pystyivät väsymättömällä liikkeellään ja raastavalla fyysisyydellään turhauttamaan liigan nimekkäimmätkin hyökkäyskalustot. Fyysisesti erittäin vaativan pelitavan toimiminen perustui viisikoiden saumattomaan yhteispelaamiseen, jossa jokainen oli valmis auttamaan kaveria ja kääntämään kamppailuja voitoiksi. Uuden, taistelevan Ilveksen keulahahmoiksi Raimo Helmisen rinnalle kohosivat kaikkensa likoon laittava voimalaituri Vesa Viitakoski ja järkälemäinen, kova ja ilkeä slovakkipakki Ivan Majeský.
Uuden päävalmentajansa Ari-Pekka Selinin johdolla Ilves pyrkii säilyttämään tinkimättömän työmoraalinsa ja järkähtämättömän taistelutahtonsa myös alkavalla kaudella. Tavoitteen toteutumista palvelee hyvin se, että Selin toimi viimeiset kaksi kautta Heikki Mälkiän aisaparina joukkueen uutta ilmettä sisään ajettaessa. A-P tuntee joukkueensa erinomaisesti, mikä tukee jatkuvuutta joukkueen rakentamisessa niin pelaajiston kuin pelitavankin osalta. Loistavaa työtä etenkin Ilveksen nuorten puolustajien kanssa tehnyt Selin jatkaa työtään siitä, mihin Mälkiän kakkosmiehenä jäi.
Ilveksen puolustuspeli oli viime kaudella loistavaa. Yhdellä erittäin tärkeällä kriteerillä mitattuna se oli jopa valtakunnan parasta, sillä Ilvestä vastaan ammuttiin koko liigassa selvästi vähiten laukauksia. Laukaisukarttojen mukaan Ilves myös pystyi pitämään vastustajat poissa parhaalta maalintekosektorilta. Erinomaisen puolustuspelin vastapainoksi tupsukorvien pahimmat ongelmat olivat hyökkäyspäässä ja etenkin maalinteossa. Hyökkääjistöstä ei löytynyt tarpeeksi voimaa ja röyhkeyttä haastamaan kärkijoukkueiden – varsinkaan Tapparan – puolustajia maalin edessä. Ainoastaan Vesa Viitakoski pääsi säännöllisesti rebound-kiekkoihin ja pystyi lapioimaan niitä verkon perille.
Hyökkäys
Alkavaa kautta varten Ilveksen hyökkäyspäähän on hankittu vahvistusta juuri niille osa-alueille, jotka viime kaudella olivat joukkueen heikoimpia. Mika Nieminen ja Roman Vopat ovat erittäin vahvoja ja röyhkeitä pelaajia, jotka pystyvät tekemään ratkaisuja myös kiekollisina. Ilveksen hyökkäysketjujen juniorikaartikin osaa kulmapainin, mutta Vopat ja Nieminen tulevat kulmista yleensä kiekko mukanaan. Ja mikä tärkeintä, kummallakin on taito toimittaa kiekko vastustajan maalin eteen vaikka väkisin. Myös Jokereista tullut Riku Rahikainen on isokokoinen ja ominaisuuksiltaan voimahyökkääjän rooliin pystyvä pelimies.
Toni Dahlmanin lähdön myötä Ilves-hyökkäyksestä poistui aimo annos nopeutta. Vauhtia ketjuista löytyy ilman Dahlmaniakin kuitenkin vähintäänkin riittävästi; onhan kalustossa Jarkko Nikanderin, Antti Hildenin ja Tony Salmelaisen kaltaisia polkukoneita. Ikäluokkansa valiohyökkääjiin maailmassa kuuluva Salmelainen on valmis suureen rooliin. Viime kaudella Tony jo väläytteli ällistyttävää luistelunopeuttaan – tämän syksyn harjoituspelien perusteella myös kiekko pysyy nyt matkassa. Salmelaiselta odotetaan maaleja, kun sentteri Tommi Miettinen on onnistuneen harjoitusjakson jäljiltä hurjassa pelivireessä ja toisen laidan Vopat tuo ketjuun rautaisannoksen voimaa sekä suoraviivaisuutta.
Ilveksen ”pappaketjun” otteet ja etenkin valmiudet vastata nykyliigan vauhtikiekkoon ovat kesän ja syksyn aikana puhuttaneet kiekkokansaa. Jääharjoitusten ja viimeisten treenipelien perusteella konkarit ovat mainiossa kunnossa. Kun vielä tunnetusti niin Viitakoski ja Helminen kuin Nieminenkin vain parantavat otteitaan kauden vanhetessa, on kolmikolta lupa odottaa suurta panosta alkavalla kaudella. Epäilevät tuomaat varoittelevat, että kaksi kapellimestaria samassa ketjussa ei välttämättä ole toimiva yhdistelmä, mutta varsinkin ylivoimapelissä Helmisen ja Niemisen juonikkaat ja yllättävät aivoitukset täydentävät toisiaan. Kun laidalla puskee höyryveturin lailla eteenpäin liigan voimalaitureiden ykkönen Viitakoski, voidaan mitä luultavimmin jo marraskuussa todeta, että koossa on yksi liigan vaarallisimmista yhdistelmistä. Mika Nieminen on lausunnoissaan ja etenkin harjoituksissa osoittanut olevansa erittäin motivoitunut, mikä lupaa hänelle hyvää kautta aina luotettavien ketjukaveriensa rinnalla.
Kolmosketjun liigavalmius on Ilves-hyökkäyksen suurin kysymysmerkki. Pari hyvää divarikautta ovat kasvattaneet lahjakkaasta Ville Hirvosesta asenteeltaan ja pelillisiltä valmiuksiltaan pystyvän liigasentterin, mutta kokemattomuus korkeimmalla sarjatasolla saattaa näkyä ailahtelevaisuutena ja pitkinäkin heikompina kausina. Loistavilla treenipeliesityksillään kolmossentterin paikan ainakin toistaiseksi lunastaneelle Hirvoselle on reservissä onneksi kelpo tuuraaja, sillä taitava Timo Koskela varmasti uhkuu näyttöhaluja. Nuori itävaltalainen junioritähti Oliver Setzinger tuo kolmosketjun oikeaan laitaan räväkkyyttä ja kiekollista taitoa, mutta hänen kohdallaan ilmassa leijuvat samat kysymysmerkit kuin Hirvosenkin yläpuolella. Vasta 18-vuotias Setzinger ei millään jaksa uurastaa pitkää liigakautta tasaisen hyvällä tasolla. Ketjuun tuo tarvittavaa tasapainoa alivoimaspesialisti Jarkko Nikander, joka kokeneena ja erittäin luotettavana liigapelaajana täyttää takuuvarmasti sen roolin, jonka valmennusjohto hänelle asettaa. Röyhkeä ja nopea Antti Hilden saa kauden aikana varmasti tilaisuuksia myös kolmosketjussa, sillä hän on pelannut erittäin hyvän harjoituspelikauden. Projekti isokokoisen Jari-Pekka jalostamiseksi luotettavaksi liigatason puolustavaksi sentteriksi jatkuu nelosketjun keskusmiehen tontilla.
Kokonaisuutena Ilveksen hyökkäyskalusto on vahvistunut, sillä erikoisosaamista ja voimaa löytyy viimekautista enemmän. Ykkös- ja kakkosketjut ovat takuutavaraa, mutta kaluston iskukyvyn laajeneminen niiden ulkopuolelle vaatii kolmos- ja nelosketjujen nuorukaisilta huimaa ja nopeaa kehittymistä. Tämä ei kuitenkaan ole mahdottomuus, sillä viime kausi ja tämän syksyn treenipelit osoittivat, että potentiaalia löytyy.
Puolustus
Ivan Majeskýn NHL-pesti oli Ilvekselle paha menetys. Ison ja ilkeän, yllättävän taitavan slovakin tilalle on etsitty sopivaa puolustajaa varaustilaisuudesta lähtien, mutta toistaiseksi paikkaajaa ei ole löytynyt. Tällä hetkellä testattavana olevalla Jan Kobezdalla on kaikki mahdollisuudet pystyä tilkitsemään iso osa Ivanin jättämästä aukosta, sillä myös Kobezda on erittäin suurikokoinen, kovaan ja varmaan peruspeliin pystyvä pakki. Tärkeimmät paikkaajat tulevat kuitenkin joukkueen omista riveistä, sillä Matt Smith ja Tomi Pettinen ovat ottamassa todella suuria rooleja ja astumassa vastuunkantajien saappaisiin.
Varsinkin Smithin liike on parantunut uskomattoman paljon. Jättikokoinen nikkari tekee näyttäviä nousuja, napauttelee kovia avaussyöttöjä laiturien lapoihin ja jopa kikkailee kiekon kanssa täydessä vauhdissa. Mattin Ilveksessä saama laadukas treeni näkyy hurjasti nousseena itseluottamuksena ja johtajan otteina niin kiekollisessa kuin kiekottomassakin pelaamisessa. Allekirjoittanut povaakin Smithin nousevan ryminällä parrasvaloihin ja valtaavan paikan SM-liigan pakkihierarkian ylimmästä kastista. Smith muodostaa takuuvarmaa puolustustyötä tekevän Tomi Pettisen kanssa todella tasapainoisen ja pelottavan kaksikon. Varsinkin Pettinen pysäyttää vastustajat erittäin kovilla otteilla kuuluen koko liigan parhaimmistoon 1-1 –tilanteissa.
Ilves-pakiston kiekollinen liideri on edelleen Jani Nikko, joka varsinkin ylivoimapelissä on joukkueelleen korvaamaton. Nikon laukaus lähtee kuin tykin suusta, minkä lisäksi mies pystyy siirtelemään kumilätkää erittäin nopeasti mieheltä toiselle. Nikon, kuten Ilveksen muidenkin kiekolliseen peliin keskittyvien pakkien, suurimmat ongelmat ovat oman pään pelissä. Tuplatornien Smithin ja Pettisen lisäksi ainoastaan huippulupaus Arto Tukio vääntää kaksinkamppailut voittopuolisesti edukseen. Nikko, Antti Bruun ja Ville Koistinen joutuvat olemaan koko ajan askeleen vastustajaa edellä pystyäkseen turvaamaan Mika Pietilän työrauhan maalin suulla. Bruunin ja Koistisen ehdottomat vahvuudet ovatkin kiekollisessa pelissä, jonka varamoottoreina molemmat antavat Nikolle erinomaista taustatukea.
Ilveksen puolustuspää on paperilla hiukan heikentynyt, mutta sopivan vahvistuksen löytyessä ja Smith-Pettinen –duon nousun myötä päästään viime kauden tasolle. Harjoituspeleissä ongelmana on ollut ”juokseminen” kiekon perässä, kun Ilveksen pienikokoisemmilla pakeilla on ollut vaikeuksia oikea-aikaisuuden kanssa. Omat miehet ovat päässeet karkuun, kun kiekko on kiinnostanut liikaa. Suurimpana syynä tähän on varmasti ollut selkeä painotus hyökkäävämmän ja nopeamman pelitavan suuntaan, minkä johdosta puolustuspelaamisen roolitus porrastuksineen on vielä ollut hukassa. Kun aletaan pelata liigapisteistä ja ylimääräinen koohotus jää pois, on Ilveksen puolustusalue alkavallakin kaudella erittäin ikävä paikka vastustajille. Hyvänä tavoitteena on päästää jälleen vähiten laukauksia omaa maalia kohti. Oman mielenkiintoisen lisänsä Ilves-pakistoon tuovat lupaavat nuorukaiset Teemu Jääskeläinen ja Karri Takko, jotka pääsevät pitkän kauden aikana varmasti esittelemään kykyjään liigayleisölle.
Maalivahdit
Mika Pietilä jatkaa Ilveksen ykkösvahtina, sillä hän on alkusyksyn harjoituspeleissä onnistunut virkaveljeään Juha Pitkämäkeä paremmin. Pietilä on saanut osakseen paljon turhaa kritiikkiä viime kauden muutaman epäonnistumisen takia. Yllättävän harva tuntuu muistavan, että ennen loukkaantumistaan Mika voitti torjunnoillaan Ilvekselle sarjapisteitä pelaten viisi nollapeliä ja tukun muita loisto-otteluita. Aivan SM-liigan terävimpään veskarikärkeen Pietilä tuskin nousee alkavallakaan kaudella, mutta ei Ilves toisaalta häneen kaadu missään tapauksessa. Pitää myös muistaa, että Ilveksen pitävän puolustuksen takana oli maalivahdin todella vaikea päästä lämpimäksi, kun töitä tuli erittäin vähän.
Kakkosveskari Juha Pitkämäki on harjoituspeleissä haparoinut yllättävän paljon. Esimerkiksi Lukkoa vastaan kolmesta ensimmäisestä laukauksesta kaksi upposi helpohkosti sisään. Parhaimmillaan, kuten ratkaisevassa HIFK-neljännesfinaalissa ja pronssiottelussa, Pitkämäki on maalillaan ohittamaton muuri. Eritoten ns. tärkeissä otteluissa Juhan kantti tuntuu kestävän mallikkaasti. Jotta Ilveksen veskariosastolle syntyisi todellinen kilpailutilanne, on Pitkämäen kuitenkin saatava rutkasti lisää tasaisuutta otteisiinsa.
Mitä on odotettavissa?
Lisää maaleja – molempiin päihin. Siinä luultavasti näkyvin muutos viime kauteen verrattuna. Ilves pyrkii tehokkaampaan ja röyhkeämpään hyökkäyspeliin, mikä ainakin alkukaudella saattaa hyvinkin näkyä kömmähdyksinä puolustuspäässä. Jos Ilves löytää samanlaisen taisteluvireen kuin viime kaudella, on se todella vaikea ja inhottava vastus mille tahansa liigajoukkueelle. Yleisön mieleen ovat varmasti ne ulottuvuudet, joita Mika Nieminen ja Roman Vopat joukkueen peliin tuovat. Materiaali on kärjestään terävä, minkä lisäksi kolmos- ja nelosviisikoiden paikoista käydään jatkuvaa taistelua. Ilves lienee parhaimmillaan vasta kokeneimpien pelaajiensa verryttyä täyteen pelikuntoonsa, mutta alkukausi on erittäin tärkeä nuorten pelaajien ja uuden valmennusjohdon itseluottamuksen kannalta. Mikäli hyökkääjistöstä löytyy uusi ratkaisija tai pari ja viisikkopuolustus pysyy kuosissaan, taistelee Ilves kotiedusta runkosarjassa. Koossa on erittäin mielenkiintoinen ja potentiaalinen sekoitus kokemusta, huipputaitoa ja nuoruuden intoa. Joko vihdoin?
