Sanavalmis Iiro Vehmanen palasi Ranskaan mieli kirkkaana. Palo pelaamiseen oli kova kesän jäljiltä, ja löyhän pelirytmin ohelle joukkue oli luvannut etsiä Iirolle sivutöitä. Ranskalaisen elämän jatkuminen, pelillisen vastuun kasvaminen ja lisätienestin järjestyminen saivat luistimet pyörimään malttamattomasti ässäkasvatin jaloissa.
− Siitä sivutyöstähän ei ole kyllä vielä kuulunut. Meidän ruotsalainen hyökkääjämme Alexander Olsson sai viime kaudella duunia tammikuussa, joten ei ole yllätys, ettei itseni kohdalla ole asiasta kuulunut. Olsson on muuten ruotsalaiseksi hyvä jätkä!
Toistaiseksi Iiro käyttää siis luppoaikansa kirjoituksen pääkuvan mukaisesti, eli keskittyen grillaamaan ihoaan auringossa. Ei kuulosta tavallisen Matti Meikäläisen korvaan lainkaan hullummalta.
− Talvella, sateiden saapuessa, oli viime vuonna joskus vähän vaikeuksia kuluttaa aikaa. Esimerkiksi kun kaksi viikkoa satoi putkeen, niin rehellisyyden nimissä päivät kävivät välillä pitkiksi.
Keskivertosuomalaisen mieltä kieltämättä kyseiset kelit kotimaassakin masentavat. Ymmärrettävää siis on, miksi pakille lisähommat kelpaisivat. Mitä työtä sitten muut kiekkoilijat ovat tehneet?
− Olsson ja kaksi ranskalaispelaajaamme aloittivat varastopoikina viime tammikuussa paikallisessa huonekaluliikkeessä, joka on joukkueemme yksi isoimmista sponsoreista. Jätkät käyvät painamassa vähän varastohommia useimmiten aamuisin neljän tunnin verran ja suuntaavat sieltä suoraan treeneihin.
Väistämättä alkaa ajatella ovatko nämä fyysiset sivutyöt joukkueen salakavala keino kehittää pelaajiensa lihaksistoa. Muutaman tunnin huonekalujen nostot kuulostavat varsin tehokkaalta alkulämmittelyltä treenin alle.
− No, päivähän siinä on onneksi pulkassa jo puoleen päivään mennessä aikaisesta herätyksestäkin huolimatta, kun Angletin harjoitukset ovat tällä kaudella pääsääntöisesti aamuisin.
Kuinka aikaisesta herätyksestä nyt puhumme?
− Jätkät menevät töihin yleensä kuudeksi.
Lisätienestin suhteen siis kaikki ei ole mennyt ihan toiveiden mukaan. Onneksi Iiro toteaa, ettei raha tee häntä onnelliseksi. Eräs muu asia sen sijaan on antanut Iirolle suurta ilon aihetta jo alkukaudesta. Asia, jota ei rahalla saa.
− Kyllä tämä touhu vaan niin uskomattoman hienoa hommaa. En mä paljon parempaa tunnetta tiedä, kun parituhatpäinen yleisö kokonaisuudessaan buuaa sulle jo harjoituspeleissä!
Olemme ilmeisesti Vehmasen omintakeisen käsityksen äärellä siitä, mikä on jääkiekon syvin ydin.
− Olo on kutakuinkin sama kuin 16-vuotiaana, jolloin haistatin muutamille ihmisille paskat päin naamaa, kun he käskivät minun lopettaa pelaamisen. He sanoivat, etten ikinä pystyisi pelata nuorten SM-liigassa.
Epäilijät jäivät varmasti vuosien varrella hiljaisiksi huomattuaan erehdyksen. Tosin Iiron vastareaktiokaan aikoinaan tuskin synnytti suurta puheensorinaa. Se nyt oli sitä nuoruusaikaa. Äiti-Vehmasellakin lienee omat muistonsa kyseisistä ajoista.
− Onhan sitäkin perkeleen hauskaa nykyisin nauraa, kun suunnilleen yhdeksän vuotta sitten ilmoitin äidilleni, että nyt loppu koulunkäynti ammattikoulussa. Äiti, ei mua kiinnosta muu kuin jääkiekko! Pelasin tuolloin Ässien B2-junioreissa B-nuorten nelosdivisioonassa. En tiedä miten äitini tuon ilmoituksen hyväksyi, mutta olen siitä hänelle edelleen kiitollinen.
Onnistunut kauden aloitus
Nyt, lähemmäs kymmenen vuotta myöhemmin, Vehmanen pelaa toista kauttaan Angletissa. Harjoituspelit koostuivat mittelöistä Ranskan pääsarjan kolmea joukkuetta vastaan, sekä Hollannin hallitsevan mestarin Tilburg Trappersin kohtaamisesta. Mahtuipa joukkoon mukaan myös ottelu kanadalaista yliopistojoukkuetta vastaan, minkä nimi jää tosin hämärän peittoon.
− En muista kirveelläkään sen joukkueen nimeä, mutta hei, tulokseksi jäi neljä voittoa ja yksi tappio!
Eipä sillä joukkueen nimellä niin väliä vaan lopputulemalla ja sillä, että on kivaa. Varsinainen kausikin ehti jo startata syyskuun alussa.
− Aloitimme vieraissa Neuillyn haastajana. Joku saattaa muistaa viime vuodelta tarinat mädäntyneestä kalanhajusta ja potku-uhasta. Juuri kyseisessä paikassa siis aloitettiin. Ei loistoa, ei rimanalitusta. Peruspeli, ja lopputuloksena 1−3-voitto. Itselleni tuli pari syöttöä. Kausi on lupaavasti käynnissä.
Aika kultaa muistot ja kalanhajun. Hienoa, että Iiron kausi pääsi alkamaan tutuissa ja turvallisissa tunnelmissa. Omassa peliroolissa sen sijaan on onneksi tapahtunut muutoksia, ja hänellä oli tiedossa, että tuleva sesonki tulisi olemaan erilainen.
− Nyt on eri tilanne kuin viime vuonna. En alkuun juurikaan pelannut ylivoimaa silloin, ja vastuu myös alivoimalla jäi pieneksi. Nyt taas olen jäällä joka kerta ensimmäisenä tilanteesta riippumatta. Käsky kävi myös ykkösylivoimalle maalin edustalle.
Anglet on siis vihdoin huomioinut Iiron kyvyt, tai vaihtoehtoisesti suupaltti puolustaja on puhunut itsensä valmentajien sydämiin. Kyseessähän voi olla näiden kahdenkin tekijän kombinaatio. Vai?
− Valkkasivatkohan vain isoimman ja rumimman pelaajan ykkösylivoimaan? No, mulle se on ihan sama. Kyllä mä olen silmät kiiluen valmistautunut siihen, että sieltä on myös pisteitä ropistava.
Mahdolliset perusteet erikoistilannepelaajien valinnoille kuulostavat hämmentäviltä. Sama adjektiivi riittää tosin kuvaamaan suurinta osaa Iiron jakamista ranskalaiskokemuksista.
Angletin viimeisin täsmähankinta oli 24-vuotias puolalainen puolustaja Jakub Wanacki. Iiro esitti vahvaa argumentaatiota siitä, mistä ulkoisista syistä hänet on saatettu nostaa ylivoiman eturintamaan. Kysymysmerkkinä siis on, että riittävätkö Wanackinkin meriitit vastuun saamiseen erikoistilanteissa. Puolalaiselta löytyy ainakin 192 senttimetrin ja 98 kilon raamit, joten kokoedellytykset täyttynevät.
− No, Wanacki on kyllä Puolan maajoukkueen vakiokasvo. Hän on varmasti yksi mielenkiintoisimmista pelaajista joukkueessamme. Pitkä ja jykevä pakki. Isompaa syväanalyysiä on vielä toistaiseksi vaikea tehdä, sillä hän loukkasi nilkkansa ensimmäisessä harjoitusottelussa, eikä ole sen jälkeen pelannut.
Nuorehkosta iästään huolimatta Wanacki on siis päässyt sovittamaan vastuun viittaa arvokisatasolla, mikä on kova suoritus. Onko hänkin yhtä pehmeäkätinen kaukalossa kuin Iiro?
− Lyhyesti – ei todellakaan!
Selvä sitten. Haastattelun loppuun Iiro vaati päästä toimittamaan tärkeitä terveisiä Kouvolaan.
− Juha "Järkkäri" Järvenpään taannoisessa haastattelussa hän heitti ilmoille mielenkiintoisen ehdotuksen siitä, että allekirjoittanut olisi ainoa oikea vaihtoehto Kale Kummolan seuraajaksi. En ollut asiaa aiemmin ajatellut, mutta pureksittuani ehdotusta hetken olen tullut tulokseen, että Järkkärillähän sittenkin tulee joskus sieltä suusta myös jotakin järkevää! Jos tuota hommaa pystyy hoitamaan pelaamisen ohella niin olen valmis Kalen saappaisiin hyppäämään. Arvatkaapas, että olisiko Liiga auki? Heitetään Juhalle vielä takaisin, että tuleehan hänestä sitten minun oikea käteni?
Viimeinen kommentti taisi juuri tarjota ratkaisun Iiron lisätienestin toiveillekin. Jäämme odottamaan Jääkiekkoliiton, Iiron ja Juhan välisiä sopimusneuvotteluja.