Mittaa noin 190 senttiä, painoa lähemmäs 100 kiloa, erinomainen liike, lukee peliä hyvin, pystyy avaamaan hyökkäyksiä niin syöttämällä kuin kuljettamallakin, hyvä laukaus, käyttökelpoinen ylivoimalla. Siinä geneerisen ruotsalaisen puolustajalupauksen kykyjenetsintäraportti edellisten kymmenen vuoden ajalta. Ja tuolla kuvauksella varaus tulee tietysti ykköskierroksella, vuodesta vähän riippuen jopa kärkikymmenikössä.
Mutta nuorten maajoukkueen menestyksen kannalta lähes yhtä olennaisia ovat vähemmän loistavat puolustajat, jotka varataan ehkä neloskierroksella. Ulkoiselta olemukseltaan William Lagesson toki on vähän niin kuin Oliver Ekman–Larsson Erik Karlssonin takapiiskalla, mutta pelityyliltään jotain aivan muuta.
Yhdysvaltoja vastaan Lagesson aloitti ottelun Ruotsin ykkösparissa Gustav Forslingin parina. Heti ensimmäisessä vaihdossa romuluinen takatukka otti hölmön jäähyn, kun hän iski yhdysvaltalaishyökkääjän maalin takana jäähän poikittaisella mailalla. Samalla hän antoi kuitenkin viestin: tästä ei tule teille mukava ilta.
Jatkossakin Ruotsin valmennusjohto laittoi Lagessonin askiin lähes joka kerta, kun Auston Matthews hyppäsi viereisestä vaihtoaitiosta jäälle. Kertaalleen puolustaja keräili kamojaan väkivahvan jenkkisentterin vastataklauksen jälkeen, eikä luisteluvauhti aivan joka tilanteessa riittänyt USA:n ykkösketjun laitureita vastaan. Niinkin pääsi käymään, että se helppo syöttö pakkiparille jäi matkalle.
Toisaalta maalin edestä siivottujen irtokiekkojen ja optimaalisella sijoittumisella katkaistujen hyökkäysten määrä kompensoi näitä tilanteita enemmän kuin tarpeeksi. Kovista – ja rumistakin – taklauksista Ruotsin puolustuksessa vastasi Andreas Englund, Lagessonin erikoisalaa ovat vähemmän näyttävät, mutta ärsyttävän tehokkaat kiilaamiset ja tökkimiset.
Ottelun avauserässä Lagesson löysi itsensä yllättäen itselleen oudosta tilanteesta: ajamasta kiekon kanssa vastustajan maalille. Takatukan yritys ei ollut aivan huono, mutta toisaalta sitäkin voi kuvata samalla sanalla kuin hänen peliään ylipäätään: mielikuvitukseton.
Lagessonista ei koskaan tule NHL:ssä kuin korkeintaan kolmosparin alivoimaspesialisti, mutta siihenkin on vielä pitkä matka. Isoin kysymysmerkki on se, saako Frölunda-kasvatti luisteluaan koskaan sille tasolle, että NHL-hyökkääjien vauhdissa pysyy muutenkin kuin mailaa ja susikättä käyttäen.
Toinen kysymysmerkki liittyy enemmänkin jääkiekon yleiseen kehitykseen. Onko NHL:ssä enää tilaa Lagessonin kaltaisille pelaajille. Kun kiekkokontrollista on tullut yhä tärkeämpää, myös kiekollisten taitojen osuus on korostunut. Samalla perinteiset, "puolustavat puolustajat" ovat katoava luonnonvara lähes samaan tapaan kuin nelosketjun tappelijat.
