NHL-maalivahtien keskipituus tällä kaudella on 189 senttiä, ja pienikokoiset eli alle 185-senttiset maalivahdit ovat huippukiekkoilussa yhä vähemmistö − joskin nouseva sellainen −, vaikka esimerkiksi NHL:n pudotuspeleissä Nashville Predatorsin 179-senttinen Juuse Saros ja Carolina Hurricanesin 183-senttinen Alex Nedeljkovic ovat käyneet tasaista taistoa pääsystä seuraavalle kierrokselle.
38-vuotias suomalainen Jaakko Valkama on ollut KHL:ssä maalivahtivalmentaja viisi kautta, ja kokemusta on erityisesti pienikokoisista torjujista.
– Omina KHL-vuosinani koko ei ole ollut maalivahdeille kriteeri: Kunlun Red Starissa Tomi Karhunen oli 181-senttinen – samoin Lokomotivissa Ilja Konovalov. Ak Barsissa Timur Biljalov oli 179-senttinen ja Adam Reideborn 184-senttinen.
Kyse on kuitenkin ollut sattumasta eikä suunnitelmallisuudesta.
– En ole maalivahtien kohdalla erityisesti miettinyt kokoa, vaan suoritustasoa. Nyt kun miettii, niin Magnus Hellberg Kunlunissa oli ensimmäinen kerta, kun pääsin työskentelemään isokokoisen veskarin kanssa, ja siinä oli tekniikoissa ja taktisissa valinnoissa tiettyjä eroja.
Hellberg oli itse asiassa Valkaman ehdotus Kunlun Red Starin maalivahdiksi. Joka tapauksessa suomalaisvalmentaja osaa kokemuksellaan avata kookkaiden ja pienempien maalivahtien eroa ja pelillisiä näkökulmia.
– Pelkkä koko ei riitä huipulle, mutta 180–185-senttisiltä maalivahdeilta vaaditaan kuitenkin enemmän pelinlukua ja pelissä sisällä pysymistä – joissain tilanteissa jopa ennakointia, koska peittoala on pienempi. Itse näen asian niin, että myös sen ison maalivahdin on pystyttävä liikkumaan ja lukemaan peliä.
– Enkä ole koskaan miettinyt maalivahdeista, että hitto, kun olisi isompi tai pienempi, vaan että tässä on nämä veskarit ja nyt valmennan näitä.
Maalivahtien koko on ikuisuuskysymys, mutta Valkaman mielipide on, että koko pelkästään ei tee autuaaksi. Jos veskarilla on kokoa ja halua kehittyä, niin sellaiset kaverit otetaan mielellään ryhmään mukaan ja lähdetään työstämään.
– 180-senttisestä jätkästä voi saada todella hyvän maalivahdin, mutta kukaan ei saa venytettyä sitä kaksimetriseksi. Muut maalivahdille tärkeät ominaisuudet ovat työstettävissä, mutta kokoa joko on tai ei.
– Jos on vastakkain iso maalivahti, jolla on liike ja tekniikka kunnossa ja pieni veskari vastaavilla ominaisuuksilla, on helppo valita isompi. Vaikka asetelma ei olisikaan näin ehdoton, maalivahdin iso koko kuitenkin herättää huomiota ja saa ajattelemaan, mitä sellaisesta aihiosta saa valmennettua.
Ehdotonta näkemystä iso- tai pienikokoisen maalivahdin puolesta ei irtoa, mutta muillakin pelipaikoilla suoritustaso ratkaisee eikä fyysinen koko.
Pienikokoisen maalivahdin tarve rynnätä kauas maalilta on myytti
Valkama avaa hieman tarkemmin maalivahtivalmennuksen käytänteitä.
– Pienikokoisten maalivahtien pelaamisessa korostuu liike ja liikkumissuunnat eli on päästävä nopeammin kiekon alle. Ideana on se, että tulee laukaus mistä tahansa, maalivahdin rintamasuunnan on oltava kiekkoa kohti. Jos maalivahti tulee älyttömästi maaliltaan vastaan, niin alkaa maalin lisäksi peittää myös laitoja ja syöttösuuntia, jolloin hyöty häviää.
"En ole koskaan miettinyt maalivahdeista, että hitto, kun olisi isompi tai pienempi"
Valkaman ensimmäisellä KHL-kaudella Kunlunissa valmennettavana oli moninkertainen suomenmestari Karhunen, joka varsinkin Tapparassa pelatessaan tuli tutuksi aggressiivisista vastaantuloistaan kauas maalivahdin alueelta. Valkama muistelee Karhusen tottuneen erilaiseen pelityyliin, mutta olleen todella vastaanottavainen ja kiinnostunut uusista ideoista. Karhunen sai kaudella 2016−17 hyviä tuloksia aikaiseksi ja ymmärsi, että Kunlunin puolustusalueen puolustuspeli oli erilaista kuin Tapparassa. Eli hän sopeutui mainiosti.
– Maaliviivalta lähtevillä sijoittumisnaruilla saa hyvin havainnollistettua, mitä maalivahti todellisuudessa peittää. Jos maalivahti on kaahannut hemmetisti vastaan peittämään laukausta, on mahdollisessa kakkoskiekossa pelkkänä katselijana ja voi vain toivoa, että puolustaja pystyy peittämään laukauksen.
Valkaman mielestä on myytti, että pienen maalivahdin pitäisi ryntäillä maaliltaan vastaan. Erityisesti KHL:ssä ja NHL:ssä on niin kova taitotaso, että kiekollinen pelaaja todennäköisesti syöttää sivuun, jolloin on maali tyhjänä.
– Suorissa hyökkäyksissä voi tulla vähän reippaammin vastaan, kun näkee, ettei kakkoskiekolle pääse kukaan. Oleellisempaa kuin paljonko tulee vastaan, on se, missä on ja miten ja kuinka nopeasti pääsee paikasta toiseen ja kuinka oikeilla linjoilla on.
Jääkiekko on todennäköisyyksien arviointia ja tilanteisiin reagointia, koska varmuudella ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.
– Täytyy olla järki päässä ja tietyt mallit, kuten ”peitän etukulman, kun liikun tuohon suuntaan ja laukaus lähtee tuosta”. Tai ”jos tuleekin syöttö, pitää liikkua jyrkästi toista tolppaa kohti”. Nämä tulevat työllä ja toistojen kautta ja kun ne on omaksuttu, peli käy itsestään.
– Silloin pienempikin maalivahti näyttää isommalta ja luo vaikutelman, että on pelin alla koko ajan, kuten Konovalov KHL:ssä ja Saros NHL:ssä. Maalivahdin pitää olla pelin sisällä ja lukea peliä, minkä lisäksi liike ja jalat ovat maalivahdin moottori. Kun ne toimivat, peli näyttää hyvältä.
Huipulle yltää pienempikin
Valkaman valmentamista pienikokoisista maalivahdeista Konovalov teki hiljattain tulokassopimuksen Edmonton Oilersin kanssa, Biljalov on herättänyt kiinnostusta Pohjois-Amerikassa ja ruotsalainen Reideborn on torjunut vakuuttavasti MM-kisoissa. Moskovan Dinamon 180-senttinen Aleksandr Jerjomenko puolestaan on yksi KHL-historian parhaista torjujista.
– Lyhyempi maalivahti pystyy pelaamaan absoluuttisella huipulla. Saros esimerkiksi on mielettömän nopea liikkumaan ja hyvä reagoimaan – malliesimerkki, että homma käy näinkin. Tänä päivänä tehdään paljon maaleja ruuhkatilanteista, ja kun kiekko kaivetaan ruuhkasta esiin tai mahdollisesti siirretään sivuun, silloin isosta kropasta ja pitkistä raajoista on etua. Vaikka iso maalivahti hyötyy fysiikan laeista ja peittää enemmän, pelkkä koko ei takaa mitään tänä päivänä.
Myös Valkaman aiemmin mainitsemalla maalivahdin liikesuunnalla on merkitystä.
– Esimerkiksi KHL:stä NHL:ään jo siirtyneet 185-senttinen Igor Šestjorkin ja 188-senttinen Ilja Sorokin tulevat olemaan aivan maailman huippuja. Eli kovimmalla tasolla pystyy pärjäämään, vaikka ei ole liki kaksimetrinen.
Šestjorkin oli heti tulokaskaudellaan New York Rangersin paras maalivahti ja oli tällä kaudella kiistaton ykkösvahti. Naapuriseurassa tämän kauden tulokas Sorokin oli runkosarjassa odotetusti kokeneemman maanmiehen Semjon Varlamovin kakkosmies, mutta pudotuspeleissä tulokasvahti on noussut ykköseksi ja torjui New York Islandersin toiselle kierrokselle.
– Lisäksi Pohjois-Amerikassa korostuu esimerkiksi kiekonkäsittelytaidot sen lisäksi, että kiekko tarttuu. Mike Keenanin ja Craig McTavishin kanssa työskennellessäni maalivahtien mailapelaaminen nousi heti esiin.
Valkama ei kuitenkaan usko valmentamiensa venäläisten nousevan NHL:ään yhtä nopeasti kuin Šestjorkin ja Sorokin.
– Konovalovilla ja Biljalovilla on pitkä matka siihen, että olisivat NHL:ssä pelaavia maalivahteja. Sama toki pätee moniin muihinkin, jotka Pohjois-Amerikkaan lähtevät. Esimerkiksi suomalaiset Kaapo Kähkönen, jota valmensin Espoossa monta vuotta , Ville Husso ja Kevin Lankinen ovat olleet jo monta vuotta Pohjois-Amerikassa ja nyt saaneet NHL-vastuuta.
NHL-paikan saaminen vaatii kovaa työtä ja kärsivällisyyttä – lisäksi on kestettävä paineet ja pelattava koko ajan parhaimmillaan, kun samaa pelipaikkaa kärkkyy moni muukin torjuja.
– En näe mitään syytä, mikseivät Konovalov ja Biljalov pystyisi samaan kuin edellä mainitut suomalaiset, jos ovat valmiita tekemään sen työn. Herrat tuntien ovat valmiita ja haluavat mitata tasoaan. Uskon, että varmasti lähtevät kokeilemaan, kun tilaisuus tulee.