38-vuotias Jaakko Valkama on ollut KHL:ssä maalivahtivalmentajana viisi kautta, ja kokemusta on kertynyt kolmesta eri seurasta. Suomessa Valkama pelasi itse korkeimmillaan Mestiksessä ja valmensi U20 SM-sarjassa. Urapolku ei siis ole aivan tavanomaisin.
– Olin ensin Espoossa ikäluokat C:stä A:han ja siirryin sitten Jokereihin. Koko sen ajan tein muita töitä ohessa eli en ollut täysipäiväinen valmentaja. Ensimmäisen Jokerit-kauden jälkeen sain Liigasta muutaman tarjouksen, mutta ne eivät olleet kiinnostavia siinä kohtaa eli näin itselleni paremmaksi jäädä Jokereiden A:han toiseksi vuodeksi.
Valkamalla oli Jokereissa hyvä porukka työskennellä, kun maalivahtikolmikkona oli Joona Voutilainen, Eetu Mäkiniemi ja Niilo Halonen, jotka kaikki ovat sittemmin nousseet Liigaan.
– Oma tavoite on aina ollut saada valmentamisesta ammatti. Kesällä 2016 ennen toisen jokerikauden alkua kysyttiin kiinnostusta liittyä Kunlun Red Stariin.
Kiinalaisseura oli juuri tullut mukaan KHL:ään ja palkannut päävalmentajaksi Vladimir Jurzinov nuoremman, joka puolestaan halusi suomalaisen maalivahtivalmentajan.
– Työt alkoivat heti, ja koko organisaatiota vielä rakennettiin kauden käynnistyessä eli säpinää riitti. Ei se siirtymistarina oikeastaan sen kummempi ole.
Askel kerrallaan KHL:n huipulle
KHL:ssä valmentaminen on ollut Valkamalle erittäin hyvä ja mieluinen kokemus. Hän on saanut työskennellä kolmessa eri seurassa ja kokee samalla menneensä valmentajana eteenpäin.
– Kunlunissa pääsin sarjaan sisään ja sain annettua sellaiset näytöt, että kiinnostusta oli muuallakin. Ensimmäisellä kaudella Kunlunissa Jurzinovista oli todella iso apu. Kokenut ja suomea puhuva valmentaja helpotti omaa sopeutumistani.
Lisäksi Kunlunissa oli suomalaisvahti Tomi Karhunen lieventämässä kulttuurishokkia. Valkaman toiselle Kunlun-kaudelle päävalmentajaksi tuli vielä Suomesta tuttua Jurzinoviakin maineikkaampi valmentaja eli Mike Keenan.
– On käynyt hyvä tuurikin, että olen päässyt näin kokeneiden ja menestyneiden valmentajien kanssa työskentelemään ja sitä kautta kehittymään. Vaatimustaso esimerkiksi on niin korkealla, että siinä oppii, millaista on toimia huipputasolla. Kunlunin toinen kausi ei mennyt kovin hyvin, mutta oma tekeminen sujui Magnus Hellbergin kanssa onnistuneesti.
Ruotsalaistorjuja oli itse asiassa Valkaman ehdotus uudeksi maalivahdiksi, kun edelliskauden kärkivahti Andrei Makarov vaihtoi maisemaa. Kunlun teki Hellbergin kanssa sopimuksen, ja Valkaman valmennuksessa syntyi hyvä meininki koko kaudeksi.
– Jälkimmäisen Kiinan-kauden loppupuolella sain yhteydenoton Lokomotiv Jaroslavlista ja kävin tapaamassa päävalmentaja Dmitri Kvartalnovin, kun olimme Jaroslavlissa pelireissulla. Hän oli ilmeisesti tyytyväinen kuulemaansa, ja sain Lokomotivista tarjouksen. Se olikin sitten iso hyppy Kunlunista perinteikkääseen ja isoon KHL-organisaatioon.
Lokomotivissa Valkama valmensi hyvin tuloksin tuolloin vasta parikymppistä Ilja Konovalovia, joka teki tänä keväänä tulokassopimuksen Edmonton Oilersin kanssa.
– Konovalovista ei välttämättä Suomessa ymmärretä, että hän pelasi jo 20-vuotiaana 45 pelin KHL-kauden 2018–19 – päästettyjen maalien keskiarvo 1,89 ja torjuntaprosentti 93 – ja seuraavalla kaudella 40 ottelua edelleen hyvin tuloksin. Nyt 22-vuotiaalla on jo 100 KHL-peliä takana ja sellaiselle pohjalle on helppo rakentaa.
– On kokemusta onnistumisista ja epäonnistumisista ja mikä tärkeintä, Venäjällä ei saa mitään anteeksi sillä, että on nuori. Suomessa esimerkiksi selitetään epäonnistumisia nuoruudella ja tarpeella kehittyä. Venäjällä eivät selitykset auta – oli nuori tai vanha, tulosta pitää tulla. Tällaisessa ympäristössä kun oppii pelaamaan, niin se on kova valtti, kun siirtyy Pohjois-Amerikkaan ja aloittaa AHL-polun.
Kauden 2018–19 jälkeen Kvartalnov ja muu valmennusryhmä siirtyivät Ak Bars Kazaniin, mutta Valkama sai Lokomotivista jatkosopimuksen.
– Siinä alkukaudeksi tuli päävalmentajaksi Craig McTavish, joka oli taas mielenkiintoinen ja kokenut tuttavuus. Hänellä tosin oli kahdeksan vuotta aikaa edellisestä valmennuspestistä, vaikka olikin ollut Oilersin operatiivisessa toiminnassa mukana.
McTavishin jälkeen loppukauden päävalmentaja oli seuran monivuotinen urheilujohtaja Aleksandr Ardašev. Seuraavalle kaudelle Valkama siirtyi Kazaniin, koska Kvartalnov halusi tutun miehen maalivahtivalmentajakseen.
– Se oli itselle helppo päätös. Olen tykännyt todella paljon hänen kanssaan työskennellä, ja Kazan oli Lokomotivista taas askel ylöspäin eli puhutaan KHL:n absoluuttisesta huipusta.
– KHL-vuodet ovat olleet itselle antoisaa aikaa, kun päävalmentajina on ollut venäläistä, kanadalaista ja venäläissuomalaista. Olen päässyt näkemään ja kokemaan paljon: erilaisia tapoja toimia, erilaisia persoonia ja kokeneita, meritoituneita tyyppejä.
Tulevaisuus on auki
Kazanin kausi päättyi tappioon konferenssifinaaleissa Avangard Omskille. Valkaman osalta ensi kauden tilanne ei ole vielä selvä.
– Kazan on tehnyt Kvartalnovin kanssa jatkosopimuksen ja nyt neuvotellaan muusta valmennusryhmästä, itseni mukaan lukien. Seuran puolelta on toive, että jatkaisin. Viime kausi oli koronarajoitusten vuoksi todella raskas, joten tällä hetkellä on hyvä vetää henkeä, ilman että tarvitsee miettiä ensi kautta.
Viiden KHL-kauden jälkeen Valkamaa kiinnostaa valmentaminen kotimaassa tai muualla Euroopassa. Myös NHL on käynyt mielessä.
– Jussi Parkkilan onnistuminen ensimmäisenä suomalaisena antaa hyvää esimerkkiä. Vuosi kerrallaan kuitenkin etenen, niin aika näyttää, minne tie vie. Luonnollisesti olen kiinnostunut pääsemään niin huipulle kuin mahdollista.
Valkaman kokemuksen mukaan maalivahtivalmennuksella on iso arvostus, ja Venäjällä arvostetaan suomalaisia maalivahtivalmennuksen pitkistä perinteistä.
– Vaatimustaso on KHL:ssä huipussaan eli tulosta pitää tulla ja tappion tullen vastuuta ei pääse pakoon. Maalivahti on kuitenkin isoin yksittäinen tekijä voiton ja tappion välissä. Maalivahtivalmentajaan luotetaan, mutta siltä osastolta myös vaaditaan paljon.
– Tappion kohdalla maalivahtivalmentaja – ja varsinkin ulkomaalainen – saa herkästi syyt niskaansa. Siinä kohtaa ei ole itsellä tapana selitellä eikä hakea syitä ulkopuolelta, vaan homma on itse laitettava kuntoon nopeasti ja paska syötävä pois.
Kova vaatimustaso koskee valmentajan lisäksi myös maalivahteja.
– Venäläiset oppivat raakaan kilpailuun ihan pienestä asti. Tukea tarvitaan totta kai, varsinkin vaikeina aikoina. Henkinen valmennus on sinänsä jatkuvaa, kun päivittäin käydään läpi hyviä ja huonoja asioita.
KHL:n pelitahti on tiivis, ja pelaajalla on harvoin optimifiilis, kun on pelipäivä: väsyttää, jokin paikka on rikki ja niin edelleen.
– Oleellista on, että kaikesta tästä huolimatta pelaaja pystyy kaivamaan parhaan mahdollisen tuloksen. Ne, ketkä siihen pystyvät, ovat vahvoilla missä tahansa ympäristössä – ja he myös erottuvat positiivisesti.
Valkama mainitsee, kuinka venäläispelaajat löytävät pudotuspeleissä vaadittavan vireen kuin sormia napsauttamalla.
– On uskomatonta, kuinka jokainen nostaa tasoaan ja on valmis tekemään kaikkensa voiton eteen. Timur Biljalovilla esimerkiksi tänä keväänä taittui nilkka Ufaa vastaan kolmannessa pelissä. Viikon hän sitä paranteli, ja moni oli valmis jo julistamaan kauden ohi, mutta herra ei suostunut antamaan periksi ja pelasi vielä ihan hyvin Avangardia vastaan.