Toista kautta JYPin liigajoukkueessa aloitteleva 18-vuotias Samuel Helenius varattiin heinäkuussa NHL:ään, ja elokuun puolivälissä hän allekirjoitti sopimuksen Los Angeles Kingsiin.
– Totta kai on hienot fiilikset! Tämä oli unelmana pitkään. Matkalla sinne Los Angelesiin on vielä steppejä otettava ylöspäin, mutta ne tulevat ajan myötä ja kovalla työllä.
– Itsellä on sellainen mentaliteetti, että jos haluaa jotain suurta saavuttaa, pitää painaa hommia kovasti. En ole mikään älyttömän lahjakas ikinä ollut, mutta treenaamisen kautta kaikki on tullut, Helenius pohdiskelee.
NHL-sopimus saapui Suomeen sähköpostitse, joten jännittäviä seremonioita sähköiseen allekirjoittamiseen ei liittynyt. Helenius odottaa, että kauden käynnistyessä yhteydenpito Los Angelesiin saattaa tiivistyä.
– He seuraavat kehityskohteita, ja luulen että jossain vaiheessa tulee palautetta peleistä ja kommentteja treenaamiseen liittyen.
Yhdysvaltalaisseura on Heleniukselle mieluisa.
– Tiedän että Los Angeles on hieno kaupunki ja Kingsissä pelaavan Olli Määtän kanssa kävin viime vuonna samoissa treeneissä, ennen kuin hän lähti sinne. Ja onhan siellä pelaamassa monia hienon uran tehneitä pelaajia, kuten Anže Kopitar. Pikkuhiljaa tutustutaan enemmän, hyväntuulinen Helenius tuumailee.
NHL-jäille luistellessaan 199-senttinen Helenius olisi kaikkien aikojen pisin suomalainen hyökkääjä. Heleniuksen tavoitteena on vielä kasvattaa sekä voimaa että lihasta ja kehittyä NHL-kuntoon. Pituutensa merkitystä Helenius puntaroi hyvien ja huonojen puolien kautta.
– Uskon että pituudesta on hyötyä. Kun saan lisää voimaa ja massaa, pystyn kulmissa suojaamaan hyvin kiekkoa ja pysymään kiekossa. Alivoimalla pitkä ulottuvuus on aika hyvä ase. Luistelun kanssa pituudesta voi olla haittaakin. Vaikka olen kokoisekseni hyvä luistelemaan, en ole kaikista ketterin, enkä tule olemaan yhtä nopea kuin pikkukaverit.
NHL-isän jalanjäljissä jääkiekkoilijaksi
Kipinä jääkiekon pariin tuli luontevasti kotoa, jossa jääkiekko rytmitti perheen arkea isä Sami Heleniuksen pitkän ammattilaisuran vuoksi. Nykyisin valmentajana työskentelevä isä-Helenius ei tuo valmennuksellista roolia kotiin, vaan enemmänkin kannustaa jääkiekkoa pelaavia veljeksiä. Isoveli Sasu edustaa alkavalla kaudella Suomi-sarjan Järvenpään Haukkoja.
– Isältä ei tule neuvoja, enemmän tsemppausta vain, myhäilee Helenius.
Heleniuksen ensimmäiset, ilmeisen lämpimät jääkiekkomuistot ovat juuri Haukoista, jonka kasvatteja Helenius alun perin on.
– Haukoista on kiekkotie alkanut, ja sieltä on ensimmäiset muistot. Erityisen hienona muistan sellaisen järvenpääläisen klassikon kuin Leksa-turnauksen. Se järjestetään vuosittain, ja sinne tulee joukkueita ympäri suomen. Pari kolme kertaa olen päässyt siellä pelaamaan, kun olin ensin vanhempien ikäluokkien mukana.
Juniorivuosina jääkiekossa tärkeintä olivat kaverit, mukava yhdessä tekeminen, ja tietenkin pelit.
– Pienenä pelit olivat kaikki kaikessa. On vieläkin kiva pelata, ja voittaminen on tämän jutun suola. Vuosien myötä olen alkanut tykätä treenaamisestakin. On hienoa kokeilla, miten pitkälle kovalla treenaamisella voi päästä.
Helenius luottaa harjoittelussa joukkueelta tuleviin ohjeisiin, eikä hae oheisharjoitteluun vippaskonsteja muualta.
– Viikon treeniohjelma tulee ihan siitä, mitä joukkueen kanssa tehdään jäällä ja oheisissa. Kun tekee sata lasissa jokaisen treenin, se on tehokasta ja tuottaa pitkällä ajanjaksolla tulosta. En tee mitään erityistä tai kummempaa, harjoittelen vain joukkueen mukana, mutta joka treenissä annan kaikkeni.
– Mukavinta on jääharjoittelu, jota on tällä hetkellä ennen runkosarjan alkua kahdesti päivässä. Itselle vaikein treeni on ehdottomasti jalkapuntti, kun ei ole jaloissa vielä niin paljon voimaa, mutta tykkään haastaa itseäni ja tykkään treenaamisesta, Helenius korostaa.
Kovat taklaukset kuuluvat Heleniuksen pelitapaan
Keskushyökkääjän monipuolisesta toimenkuvasta puhuttaessa Helenius innostuu.
– Sentterinä pitää tehdä paljon hommia, mutta olen sitä paikkaa pienestä asti pelannut, ja se on tuntunut luontaiselta. Parasta on se, kun pääsee pyörimään molemmissa päissä, auttamaan pakkeja puolustuspäässä ja saa mennä hyökkäyspäässä kulmissa asti. Harvemmin tulee omilla ominaisuuksilla kehuskeltua, mutta vahvuutenani on kahden suunnan peli, joka pitääkin olla sentterillä kunnossa. Ja työmoraalia löytyy.
Luonteeltaan vaatimaton keskushyökkääjä ei kaukalon ulkopuolella tee itsestään numeroa, mutta peleissä Helenius näkyy ja tuntuu!
– Tykkään taklailla, koska siitä saa itse tunnetta peliin ja se buustaa joukkuetta.
Helenius myöntää, että kovat pommit ovat todennäköisesti tulleet verenperintönä jäähypörssien kärkisijoja hallinneelta isältä. Rajulla pelityylillä unohtumattoman maineen hankkinutta isä-Heleniusta muisteltiin varaustilaisuudessa, jossa isän ja pojan mahdollista samankaltaisuutta spekuloitiin.
Kärsivällisenä nuorena miehenä Helenius ei kiirehdi NHL-kentille. Hän aloittelee tulevaa kautta JYPin riveissä hyvillä mielin, vaikka viime kaudella JYPin sija sarjataulukossa ei antanut aihetta kehuihin eikä kiitokseen.
Toista samanlaista kautta Helenius ei kuitenkaan joukkueelle halua.
– Viime kauden jälkeen ei ole muuta kuin parannettavaa, Helenius puuskahtaa, mutta jatkaa päättäväisesti.