HIFK:n sairastuvalla on ollut tungosta viime aikoina ja voittava vire on tasaantunut. Useat loukkaantumiset ovat joukkueen harmiksi pitkäaikaisia, useampien kuukausien pausseja.
Joukkueen pelaajakehitysvalmentaja ja seuralegenda Kimmo Kuhta kokee, että valmennus on oppinut, mikä toimii ja mitkä ovat vähemmän tärkeitä.
– Kun on paljon loukkaantumisia, kuorma toisilla pelaajilla kasvaa. Ei ollakaan voitettu jokaista peliä, on ollut vähän heikompia hetkiä. Niiden kanssa pitää elää ja ymmärtää, että tämmöistä tämä joukkueurheilu on. Aina ei saada parasta kokoonpanoa jalkeille ja tänään on tämä kokoonpano, jonka kanssa tavoite on saada tästä joukkueesta parasta irti.
– Loukkaantumiset antavat mahdollisuuksia uusille ja nuorille pelaajille saada kokemuksia Liiga-peleistä. Meillä on ollut tällä kaudella aika paljonkin A-junioreita pelaamassa, mikä taas on hieno heille, Kuhta toteaa.
Suuret loukkaantumismäärät herättävät kysymyksiä siitä, onko taustalla tehty kaikki oikein: onko harjoittelu liian kovaa tai palautuvatko pelaajat kunnolla. Kuhta vakuuttaa, että pelaajien kuormaa seurataan tarkasti niin harjoituksissa kuin peleissäkin, silloin treenivaste pysyy sopivana kullakin pelaajalla.
– Alkuviikosta fysiikkavalmentaja katsoo pelaajien vireystilaa ja sitä, millainen viikko on tulossa: pelataanko yksi vai kolme peliä. Kuormaa pystytään säätelemään, että peleissä saadaan paras mahdollinen irti.
– Nivusvammoja ja lihasrevähdyksiä, jotka tulee huonosta kunnosta tai liiallisesta treenistä, on todella vähän. Meidän vammat ovat tulleet huonosta tuurista, ja laidat ovat kolahdelleet. Todella vähän on mitään lihasperäisiä, Kuhta selventää.
Valmentajana oleminen on muuttanut Kuhdan tapaa seurata ja ajatella peliä valtavasti. Valmentaja on vastuussa jokaisesta pelaajasta ja pitää saada kaikista sitä parasta irti. Siinä missä pelaajat palauttelevat ja rentoutuvat pelin jälkeen, valmentajat alkavat käymään peliä läpi ja siirtävät katseet jo seuraavaan peliin.
– Pelaajana on vastuussa vain itsestään ja pyrkii viemään vain omaa juttua eteenpäin. Ei tule seurattua hirveästi miten muut pelaa tai ole erityisen kiinnostunut muusta kuin itsestään ja oman joukkueen tekemisestä.
Kova työnteko ja kova työmoraali, niistä täytyy pitää kiinni.
Henkisen valmennuksen rooli on lisääntynyt kiekkopiireissä viime aikoina paljon. IFK:lla ei ole virallista mentaalivalmentajaa, mutta Kuhdan mukaan IFK:n pelaajilla on omia henkisiä valmentajia.
– Meillä on valmentajia, joita pelaajat pystyvät käyttämään, mutta yhtä, joka on koko ajan hallilla, ei ole. Ei välttämättä ole hyvä, että kaikki käyttää yhtä valmentajaa ja sitä on pakko käyttää. Toinen voi kokea, että kyseinen henkilö ei ole juuri se minun tyyppi, kokeilee eri valmentajaa ja se onkin itselle se parempi. Se on kaikkien oma juttu.
Isoimmaksi haasteeksi IFK:lle Kuhta mieltää IFK:n itse. He haastavat itseään päivittäin olemaan parempia kuin eilen, he haluavat kasvaa joukkueena ja yksilöinä. Täytyy muistaa keskittyä siihen omaan tekemiseen ja unohtaa muut ympäriltä. Kiitosta hän antaa joukkueen kovasta työmoraalista.
– Kyllä me lyödään itsemme likoon ja ollaan työteliäitä. Se pitää olla aina siellä pelin pohjalla. Ilman sitä ei tule mistään mitään. Kova työnteko ja kova työmoraali, niistä täytyy pitää kiinni, Kuhta linjaa loppukauden osalta.