Suomi varmisti historiallisen kotikisamitalin ja eteni sunnuntain MM-finaaliin nujertamalla Yhdysvallat välieräkoitoksessa luvuin 4–3. Kisojen loppuhuipennuksessa vastaan asettuu tuttu kilpakumppani Kanada, joka suorastaan nöyryytti Tšekkiä omassa välierässään.
Jatkoajan asiantuntija Karri Rämö näkee täysin oikeiden joukkueiden päätyneen kultakamppailuun, ja varoittaa puolivillaisen alun riskeistä.
Yhdysvallat tarjosi selvästi alkusarjan kohtaamista tiukemman vastuksen. Mutta oliko ottelun tasaisuus enemmän jenkkien hyvyyttä vai Leijonien huipputason notkahtamista?
− Jos mietitään jenkkejä alkusarjan pelistä, he pelasivat nyt paljon paremmin ja haaste oli paljon aiempaa kovempi, he laittoivat Suomen ahtaalle hyvällä alulla ja antamalla hallitusti painetta. Aika helposti meni taas avausmaali, mutta sitten Suomi alkoi tehdä omaa juttuaan hyvin. Leijonat tiesi, ettei jenkit pysty koko peliä niin jatkamaan, siitä peli alkoi jo kääntyä selvästi.
− Ei ollut erikoisen hyvä peli Suomelta, eikä maalilla Jussi Olkinuoralta, mutta vaatimustaso oli kovempi kuin aikaisemmin koko turnauksessa. Yhdysvallat olisi voinut jopa voittaa, jos he olisivat saaneet huippupelin Jeremy Swaymanilta. Se kyllä näkyi lopulta selvästi, että jenkeillä ei ollut kuin neljä pakkia. Suomi sai omalla peruspelaamisellaan matsin haltuunsa.
Koitokset kovenevat ja kovimmat ukot nousevat esiin. Painavimman näytön taisi tarjoilla puolivälierän jälkeen kritiikkiä saanut Miro Heiskanen?
− Suomella oli edelleen tosi hyvää pakkien aktivoiminen hyökkäyksissä, niitä tilanteita on vaikea puolustaa, kun miehet sekoittuu. Miro Heiskasen maali oli siitä hieno esimerkki, hänet päästettiin erikoisesti keskelle siinä.
− Heiskanen oli loistava ja tykkäsin siinä rinnalla myös Ville Pokan pelaamisesta, heillä jotenkin meni homma yhteen hyvin. Heiskasen passiivisessa puolustamisessa on puutteita, joita pitäisi alkaa koutsien Dallasissa katsoa kuntoon, mutta tietysti ne hyökkäysominaisuudet tuovat paljon enemmän pöytään.
− Omassa päädyssä kaikki maalit olivat vähän heikosti pelattuja Suomelta. Muuten kuitenkin pelattiin hyvin loppupuoli. Kokeneet pelaajat varsinkin hoitivat hienosti maltilla johtoasemassa pelaamisen, ei jääty liian passiivisesti puolustamaan, vaikka siinä oli aika pitkä aika, kun jenkit haki kiriä.
Sunnuntai-iltana panoksena maailmanmestaruus ja viime kevään tapaan vastassa Kanada. Pidemmittä puheitta, mitä odotat peliltä?
− Välierän perusteella on vaikeaa sanoa Kanadan lopullisesta tasosta, peli kääntyi heille helpohkosti, kun vastustajan veskari oli niin heikko. Samaa tuskin saa Suomea vastaan, mutta yhtään helppoa maalia ei voi Suomi antaa, Kanada oli vahva johtoasemassa. Toisaalta huippupeli vaaditaan Kanadankin veskarilta, jos aikovat voittaa.
− Kanada pystyy pelaamaan jenkkejä paremmin myös passiivista träppiä, kun tulee sen tarve pelissä. Kanada pystyy pysäyttämään Suomen vyöryä tiukemmin kuin Yhdysvallat, se tekee pelistä vaikeamman. Jäähyttömyys pitää pystyä edelleen pitämään. Kanada osoitti ylivoimansa tehon, mutta jos Suomi antaa taas vain yhden ylivoiman vastustajalle, ja saa itse enemmän, se kääntää väkisin momentumin Leijonille.
− En muista, milloin Suomi olisi aloittanut hyvin. Jotenkin tunnustelevasti on lähdetty ja katsottu, mitä vastustajalla on annettavana. Kanadaa ei kannata päästää kahden maalin johtoon. Jos he pääsevät pelaamaan omilla ehdoillaan, tulee vaikeaa. Sen näki, miten Jenkit aiheuttivat esimerkiksi vahvalla laitapelillä ongelmia, Suomen laiturit eivät pelin alussa pystyneet tarpeeksi auttamaan siinä. Kanada on laitojen lähellä vielä parempi, jos he saavat siellä peliä määrittää.
