MM-kotikisojen viimeisessä ottelussa, MM-finaalissa koettiin kaikki tunteet laidasta laitaan. Ensin Kanada meni ylivoimalla Dylan Cozensin maalilla johtoon, mutta kolmannessa erässä Leijonat johti jo parhaimmillaan 3–1. Kanada nousi kuitenkin tasoihin ja pakotti ottelun jatkoerään, jossa ottelun ratkaisijaksi nousi Sakari Manninen.
– Kiekko meni maaliin, sain kypärän remmin auki ja lähdin vain luistelemaan keskialueelle. Vähän sekava olo siitä, eikä minulla ole siitä hetkestä mitään kirkkaita muistikuvia. Hetki oli epätodellinen, Manninen itse kuvasi ottelun jälkeen.
Kotiyleisön edessä pelaaminen tuo oman mausteensa, kun kannustus on kovaa, mutta toisaalta väenpaljous voi aiheuttaa myös paineita. Tähdistökentälliseenkin valittu Manninen näki asian vain positiivisena.
– Tämä merkitsee minulle todella paljon. Ylipäätään voittaminen on isoa asia ja on iso kunnia edustaa Leijonia. Tuntuu ihan mahtavalta. Suomessa oli kunnon buumi päällä, kun oli uusi halli, paljon yleisöä ja kaikki toimi loistavasti. Ei tätä voi edes selittää sanoin.
Laitavääntöjen kuningas
Turnauksessa Mannisen ketjukaverina pelannut Teemu Hartikainen ei saanut maalitiliään auki, mutta hän keräsi yhteensä kuusi syöttöpistettä ja teki tärkeää työtä etenkin laitakamppailuissa. Hartikainen sai usein pidettyä kiekkoa kaksinkamppailuissa ja hän teki tilaa ketjukavereilleen jäällä.
Hyökkääjä oli luonnollisesti iloinen ja ylpeä joukkueen saavuttamasta ensimmäisestä mitalista kotiarvoturnauksessa.
– Mikäs tässä, kun parin kuukauden sisään saa pari kultaista mitalia kaulaan. Tämä joukkue on aivan uskomaton. Turnauksen viimeisen ottelun kun voittaa, se tuntuu aina ihan käsittämättömältä. Tähän me joukkueena tähtäsimmekin, Hartikainen tunnelmoi.
Ottelu tarjosi draaman kaaren kaikki eri vaiheet, ja Hartikainen oli samaa mieltä siitä, että MM-finaalia voi hyvin kutsua trilleriksi.
– Olihan se aikamoista, kun ensin joukkue johtaa 3–1 ja yhtäkkiä peli onkin tasan 3–3. Siinä sitten jatkoerässä saimme ylivoiman ja tiesin, että se maali tehdään vaikka väkisin.
– Sieltä se "Mane" taas nousi esille ja löi ratkaisumaalin. Hetki siinä meni, ennen kuin tajusin ottaa kypärän pois ja ymmärsin ylipäätään sen, mitä joukkue saavutti. Seitsemän viikkoa olemme olleet reissussa ja nyt koko tarina päättyi iloisesti. Aivan uskomatonta!
