Koko Suomen joukkue oli täynnä silkkaa iloa ja voitonriemua Kanada-jymypaukun jäljiltä. Noora Räty oli jälleen kerran joukkueen kantavia voimia. Suomelle ei uskallettu povata kovinkaan kummoisia mahdollisuuksia ennen välierää, mutta Naisleijonat haistatti pitkät epäilijöille.
− Kyllä oli aikamoinen ottelu. Kovin moni ei uskonut, että voitamme tänään. Me uskoimme ja se on se pääasia.
Alkusarjassa Suomi sai selkäänsä Kanadalta rumin 1−6-lukemin. Rädyn mukaan Suomi perehtyi edelliseen peliin tarkasti ennen välieräottelua ja se kantoikin hedelmää
− Katsottiin maalit läpi ja huomattiin, että Kanada teki viisi maalia meidän omista merkkausvirheistämme, emmekä voittaneet hirveästi aloituksia. Tänään emme tehneet merkkausvirheitä, ja jos tehtiinkin, he eivät saaneet siitä maalia. Putsasimme oman pään pelaamisemme.
Kohentunut peli näkyi myös Rädyn iltapuhteessa.
− Tänään ei ollut oikeastaan pahoja maskeja ja vain muutama paha ohjauskiekko ja nekin tarttuivat johonkin. Aika hyvin näin kiekot ja se oli suunnitelmakin, että annetaan vetää sektoreista vaikka muille jakaa, eivät ne sieltä maaliin mene. Keskityimme tukkimaan keskustan.
Metro Areena pullisteli katsojia ja kannustus ylsi infernaalisiin voimakkuuksiin sitä suuremmissa määrin mitä pidemmälle ottelu eteni. Räty kertoi, että meteli kuului todella hyvin jäälle saakka ja ilman sitä jättiyllätys olisi voinut olla tulematta.
− Kotiyleisön tuki oli aivan huikea. En usko, että olisimme voineet voittaa ilman heidän tukeaan.
Hankala alku vaihtui suureen riemuun
Ottelun alku toi monelle mieleen kamalalla tavalla edellisen Kanada-ottelun. Kanada meni johtoon kolmannella minuutilla pienen onnenkantamoisen avulla. Räty totesi kuitenkin, että siihen ei tartuttu liiaksi.
− Olimme alkuun aika pinteessä, mutta sitten paransimme peliä. Olisi tullut pitkä ilta, jos olisimme jatkaneet samalla lailla. Erän puolivälin ylivoimamaali vaihtoi energian toisinpäin.
Toinen erä oli selvästi parempaa peliä Suomelta. Erän alussa joukkue joutui kuitenkin kahden pelaajan alivoimalle liki kahdeksi minuutiksi, mutta onnistui selvittämään sen hurjan taistelun voimin. Räty uskoo, että se loi pohjaa Suomen erän myöhemmälle vireelle, joka tuotti kaksi maalia Kanadan yhtä vastaan ja johdatti Suomen johdossa päätöserään.
− Se oli tavallaan ottelun käännekohta. Jos Kanada olisi tehnyt siinä maalin, ottelu olisi voinut kääntyä heille.
Päätöserä oli alusta loppuun saakka villiä puolustustaistelua. Tuntui, että kello ei kulkenut paikoin lainkaan eteenpäin ja Rätykin totesi, että aika ei tuntunut koskaan loppuvan.
− Itsellekin tuli sellainen blackout, että ajattelin vain aina seuraavan kiekon kiinni ottamista. Kanadalla meni vähän väkinäiseksi yrittämiseksi. Huomasi kyllä, että heillä loppuivat keinot kesken. Tukimme keskustan ja he yrittivät epätoivoisesti. Puolustuspeli toimi aika täydellisesti tänään.
Kanada juhli tasoitusmaalia reilut kymmenen minuuttia ennen loppua. Päätuomari kuitenkin levitti kätensä välittömästi vihellyksen jälkeen ja maalin syntyä tarkistettiin todella pitkän aikaa. Räty oli pomminvarma siitä, että maalia ei missään nimessä hyväksytä.
− Olisin ollut erittäin ihmeissäni, jos se olisi ollut maali. Sen verran monta kertaa katsoin sitä taululta. Tietysti se oli oma pelaaja, joka kaatui päälleni, mutta olisi kyllä ollut ihme, jos se olisi ollut maali lopulta.
Loppua kohden jännitys oli hallissa jo käsinkosketeltavaa. Suomi onnistui johtonsa turvaamisessa hienosti ja viimeisteli neljännen maalin vielä tyhjiin.
− Kyllä sitä kelloa aina välillä katseli ja tuntui, että se ei liiku mihinkään. Aika hyvin kuitenkin onnistuimme, ei tullut sellaista paniikkipyöritystä ollenkaan loppua kohden.
Rädyn mielestä lopussa näkyi myös se, että Kanada joutui pelaamaan enemmän otteluita tässä turnauksessa kuin koskaan aiemmin, kun se joutui pelaamaan myös puolivälierässä. Pohjois-Amerikan sarjojen pelitahti on muutenkin erilainen ja eurooppalaiset joukkueet saavat siitä etua.
− Kanada on aina ennen vetänyt viisi peliä kymmeneen peliin ja heillä on ollut lepoa vaikka muille jakaa. Me olemme tottuneet kovaan pelitahtiin. Pohjois-Amerikan sarjoissa pelataan 16 peliä kaudessa ja nyt heillä on seitsemän peliä kymmeneen päivään. Tiesimme, että pelitahti tulee olemaan etumme tässä turnauksessa.
− Iso kaukalo taisi olla meille myös etu, eivät kanadalaiset pelaa paljoa tällaisessa olympiakaukalossa, vaan he pelaavat NHL-kaukalossa. Heidän pelityylinsä ja -tapansa sopivat siihen kaukaloon paremmin, Räty totesi kotikenttäedusta.
Ei vielä makeaa mahan täydeltä
Pelin jälkeen suomalaispelaajat ryntäsivät valtavassa rykelmässä juhlimaan voittoa omaan päätyyn. Siniviivalla Maamme-laulua kuunneltaessa moni oli liikutuksesta soikeana.
− Olihan se hienoa kuunnella Maamme-laulua, mieluummin sitä kuuntelee kuin vastustajan kansallislaulua. Kanadan kansallislaulua on kuunneltu aika monta kertaa näiden pelien jälkeen. Tämä oli vielä kotikaupungissani ja koko perheeni oli katsomossa, olihan se vähän epärealistinen tunne siinä. Tässä hallissa ei varmaan enää minun urani aikana pelata maaotteluita. Kyllä tämä oli kerran elämässä -juttu, Räty kertasi liikuttuneena.
Voitto oli monelle ainutkertainen, mahdollisesti jopa viimeinen mahdollisuus kokea moinen saavutus.
− Olihan se hieno fiilis, kun voitimme. Tässä on osa pelaajista yrittänyt tätä 15 vuotta ja nyt se viimeinkin tapahtui isossa pelissä. Harjoituspeleissä tämä on onnistunutkin, mutta nyt onnistuimme oikeassa paikassa.
Naisleijonien nälkää ei ole vielä tyydytetty, päinvastoin. Sunnuntaina on edessä finaali joko Venäjää tai Yhdysvaltoja vastaan ja Rätykin aikoo säästää suuremmat juhlinnat vasta sunnuntai-illalle.
− En jaksa nyt liikaa juhlia, minulla on intohimo voittaa kulta huomenna. Tässä saamme levätä nyt yli vuorokauden, huomisella vastustajalla on lyhyempi palautumisaika. Siitä pitää ottaa etu irti. Tämä oli välietappi, huomenna ei säästellä mitään. Sen jälkeen saa huilata koko kesän, Räty päätti.