Kun menen haastattelemaan pohjoisamerikkalaista jääkiekkoilijaa, ajattelen tapaavani prototyyppisen isokokoisen yhdysvaltalaisen kiekkonikkarin. Iisalmen jäähallin käytävällä minua kuitenkin tervehtii ystävällisesti aikalailla nykykiekkoilijan raameihin asettuva 28-vuotias Alex Berardinelli.
Pennsylvaniasta lähtöisin oleva Berardinelli on noin 180 senttimetriä pitkä ja ruumiinrakenteeltaan jossakin juoksijan ja voimistelijan välimaastossa. Ajat ovat muuttuneet ja niin myös jääkiekkoilijat.
Aikaa on kulunut myös siitä, kun Berardinelli noin kahden vuoden iässä suuntasi ensimmäisen kerran luistimilla jäälle. Pari vuotta myöhemmin oli aika aloittaa jääkiekon pelaaminen. Hänen jääkiekkoa pelannut isäpuolensa toimi opastajana ja laji vei heti mukanaan.
Pennsylvania ja Jaromir Jagr
Yhdysvaltojen juniorijääkiekkoilu ja pelaajapolku eroavat Suomen vastaavasta jonkin verran. Berardinelli kertoo, että osavaltiokohtaisia eroja on myös maan sisällä. Tunnetuimmissa jääkiekko-osavaltioissa, kuten Minnesotassa ja Michiganissa, kovimmat joukkueet ovat koulujen joukkueita. Lisäksi on koulun ulkopuolisia juniorijoukkueita, jotka pelaavat eri sarjoissa paremmuusluokittelun mukaan.
− Yhdysvalloissa yksi tärkeimmistä juniorikiekkoilun ja -valmennuksen tavoitteista on kehittää pelaajaa niin, että hän voi nousta yliopistotasolle. Juniorivalmennuksen taso on pääsääntöisesti hyvä ja niin oli myös omalla junioripolullani. He auttoivat minua paljon jäällä ja sen ulkopuolella, valmistautuessani seuraavalle tasolle.
Pennsylvaniassa kovatasoisimmat juniorijoukkueet pelaavat koulusarjojen ulkopuolella. Berardinelli pelasi junioriaikoinaan muun muassa NA3HL ja NAHL -sarjoissa eri joukkueissa. Hän kertoo olleensa nuorena Pittsburgh Penguinsin ja Jaromir Jagrin suuri fani, joten osuvaa onkin, että yksi hänen juniorijoukkueistaan oli Pittsburgh jr. Penguins.
− Vaikka pelaajien kehittäminen on merkittävä asia, on juniorikiekkoilu osittain myös liiketoimintaa seuroille, joten kilpailullisuus on korkealla tasolla. Tämä antaa myös pelaajille kokemusta siitä, mitä kilpailullinen toiminta vaatii päivittäisellä tasolla. Pelasin korkeimmalla AAA-tasolla juniorikiekkoa, kunnes 15-vuotiaana siirryin junioriliigaan, Berardinelli kertaa juniorivuosiaan.
Yhdysvalloissa urheilustipendi mahdollistaa riittävän hyville urheilijoille ilmaisen koulutuksen yliopistotasolla. Korkeakoulutus on maassa kallista, joten stipendeistä käydään kovaa kilpailua. Moni koulu tarjoaa myös erinomaisen paikan kehittyä urheilijana. Berardinelli sai stipenditarjouksen neljältä yliopistolta.
Haastavat yliopistovuodet ja siirtymä keskushyökkääjäksi
Berardinelli kävi tutustumassa neljästä tarjouksen antaneesta koulusta kahteen. Colorado College teki häneen vaikutuksen ja siellä hän aloitti nelivuotisen yliopistouransa kaudella 2016–17.
− Olin tietysti ylpeä, että useamman joukkueen valmentajat soittivat minulle ja halusivat minut heidän joukkueeseensa pelaamaan. Samaan aikaan kieltäytyminen hyvien koulujen tarjouksista oli vaikeaa ja hermoja raastavaa.
− Toisaalta vierailtuani joukkueen luona ja juteltuani valmentajien kanssa, vakuutuin heidän tasostaan ja halusin nimenomaan sinne pelaamaan, Berardinelli kertoo nuorena tekemästään isosta päätöksestä.
Yliopistovuosina hän kertoo kehittyneensä pelaajana todella paljon. Joukkue pelasi kovatasoisessa lohkossa, josta moni pelaaja on noussut NHL-tasolle. Hänen täytyi olla valmis kilpailemaan jokaisessa ottelussa maan parhaita sen ikäluokan jääkiekkoilijoita vastaan.
Joukkue ei kuitenkaan ollut aivan lohkon kärjessä, joten yliopistovuodet olivat henkisesti raskaita ja tappioita piti opetella käsittelemään oikein. Viimeisenä yliopistovuotenaan hänet valittiin joukkueen kapteeniksi. Se oli nuorelle urheilijalle ylpeyden aihe ja myös osoitus hänen johtajuuskyvyistään sekä työteliäästä asenteestaan.
− Se oli upea ja myös odottamaton hetki. Joukkue äänesti minut kapteeniksi, joten olin todella otettu ja ylpeä, että he ajattelivat minussa olevan kapteenin ominaisuuksia. Joukkueemme oli todella tiivis ja minulla on edelleen ystäviä noilta ajoilta.
− Toisaalta, koska joukkueemme ei menestynyt parhaalla tavalla, se oli minulle todella haastavaa henkisesti. Etsin syitä tappioille itsestäni ja kyseenalaistin omaa johtajuuttani. Mutta tuo vuosi oli todella opettavainen. Koko muu kapteenisto tuki minua ja teimme paljon asioita yhdessä, Berardinelli muistelee yliopistoaikojaan.
Pääasiallisesti Berardinelli pelasi yliopistokausina vasempana laitahyökkääjänä, mutta viimeisellä kaudella hän pelasi enemmän ja enemmän myös keskellä, joten keskushyökkääjän pelipaikka on tullut hänelle tutuksi vasta aikuisuuden kynnyksellä.
− Opettelen keskushyökkääjän pelitapaa edelleen. Esimerkiksi aloitustaitoni eivät ole vielä haluamallani tasolla. Yliopistovalmentajani arvosti puolustuspeliäni ja halusi minun paikkaavan hieman puutteellista keskushyökkääjistöämme. Se sujui hyvin ja jatkoin samalla pelipaikalla myös siirryttyäni ammattilaisuralle, Berardinelli kertoo pelipaikan vaihdoksesta.
Kovaa kilpailua pelipaikoista pandemian keskellä
Yliopistosarjan jälkeen pelaajien polut poikkeavat toisistaan paljon. Osa varataan NHL:n varaustilaisuudessa maailman kovimpaan jääkiekkoliigaan. Toiset siirtyvät muille aloille tai sitten suuntana voivat olla esimerkiksi Pohjois-Amerikan alemmat ammattilaissarjat.
Berardinellin apuna hänen siirtyessään ammattilaiseksi oli hänen juniorivalmentajansa, jolla oli paljon yhteyksiä ECHL-joukkueisiin. Hänen avullaan Berardinelli siirtyi Wichita Thunderin pelaajaksi.
Berardinelli pelasi kahden kauden aikana viidessä eri joukkueessa. Jälkimmäisen kauden 2021−22 hän pelasi kokonaisuudessaan ECHL:n Norfolk Admiralsissa, joka oli Carolina Hurricanesin ja Chicago Wolvesin farmijoukkue. Berardinelli kertoo, että pandemian vuoksi kovatasoisempi AHL oli osittain tauolla ja muistakin sarjoista joukkueita jättäytyi pois. Tämä nosti muiden yhdysvaltalaisten jääkiekkosarjojen tasoa ja peliajasta sai taistella tosissaan.
− Ensimmäisenä ammattilaisvuotenani moni joukkue oli pandemian takia kokonaan tauolla peleistä ja esimerkiksi pelatessani SPHL:ssä sinne tuli paljon pelaajia ECHL:stä ja kilpailu oli todella kovatasoista. Toisena ECHL-vuotenani taso oli edelleen todella korkea. Lisäksi neljäs ketju on siinä liigassa yleensä hieman fyysisempiä pelaajia varten, joten taidokkaammat pelaajat taistelevat pelipaikoista kolmessa pelaavamassa ketjussa.
− Parhaat ECHL-pelaajat ovat hyvin lähellä AHL-tasoa ja hyviä pelaajia. Kaikki haluavat ylemmälle tasolle, myös valmentajat, joten kilpailu on erittäin kovaa, Berardinelli muistelee ammattilaisuransa alkuvuosia.
Vertaillessaan SPHL:n ja ECHL:n tasoa Mestikseen, hän löytää eroja. Mestiksessä valmennus on hänen mielestään tasokkaampaa ja vaikka molemmissa maissa pelataan lähtökohtaisesti voitoista, Suomessa keskitytään samalla myös paljon enemmän pelaajien kehittämiseen.
− Noiden liigojen kärkipelaajat olisivat myös Mestiksessä kärkipelaajia. Alempien ketjujen pelaajat kohtaisivat täällä mahdollisesti isojakin haasteita, koska Mestis on todella nopea ja luisteluvoimainen sarja. Mestis-pelaajien taitotaso on myös todella korkea, Berardinelli vertailee.
Kova työ ja asenne
Berardinellin puheessa korostuvat useampaan otteeseen työn merkitys ja kova asenne. Näistä arvoista ja niiden toteutumisesta kertoo varmasti myös yliopistoaikana ansaittu kapteenin rooli. Kaksi kovaa kautta Yhdysvaltojen ammattilaissarjoissa antoivat hänelle lisäkokemusta siitä, kuinka paljon työtä ammattilaisurheilijan arki todella vaatii.
Vahvuuksista puhuttaessa Berardinelli mainitsee heti luisteluvoiman ja -nopeuden. Hän kertoo pyrkivänsä pelaamaan viisaasti sekä puolustus- että hyökkäyssuuntaan. Puolustusvastuun lisäksi hän haluaa pelata tehokkaasti myös hyökkäyssuuntaan ja onkin Mestis-kauden ensimmäisellä kolmanneksella tehnyt 20 ottelussa 22 pistettä.
Berardinelli korostaa kovan työmoraalin merkitystä omassa ajattelussaan myös jään ulkopuolella ja ihmisenä. Hän haluaa aina antaa kaikkensa.
Eurooppaan ja isommalle jäälle
Kahden Yhdysvaltojen ammattilaissarjoissa vietetyn kauden jälkeen Berardinelli ryhtyi tähyilemään valtameren yli Eurooppaan. Hän on avoimen rehellinen syistä, jotka saivat hänet harkitsemaan pelaamista Pohjois-Amerikan ulkopuolella.
− Kolmannen olkapääleikkauksen jälkeen minua neuvottiin harkitsemaan pelaamista Euroopassa. Minulle kerrottiin, että isompi jää ja hieman vähemmän fyysinen pelityyli mahdollistaisivat minulle pidemmän pelaajauran.
− Olisi myös valheellista väittää, etteikö korkeampi palkkataso olisi osittain houkutellut kohti Euroopan sarjoja. Olin toki jo aiemminkin haaveillut Euroopassa pelaamisesta ja ajatellut sen kenties olevan hieno kokemus. Olin oikeassa, Berardinelli sanoo naurahtaen.
Pian hän pukeutui Ranskan pääsarjassa pelaavan Mulhouse Scorpionsin pelipaitaan ja kausi sujui kohtaisen hyvin. Hän teki runkosarjan 33 ottelussa 22 pistettä ja pudotuspeleissä viidessä ottelussa yhtä monta pistettä. Mestaruutta ei silläkään kaudella herunut. Yhden Ranskassa pelatun kauden jälkeen oli aika suunnata pohjoiseen.
IPK kuulosti heti sopivalta joukkueelta
Iisalmeen Berardinelli saapui syyskuussa. IPK:n joukkue oli edelleen rakennusvaiheessa, mutta harjoituskausi kuitenkin oli jo käynnissä.
− Suomeen ja Mestikseen saapuminen oli täysin agenttini ansiota. Hän teki kesällä kovasti töitä löytääkseen minulle hyvän pelipaikan. IPK:n päävalmentaja Marko Tuomainen soitti minulle ja kertoi joukkueen toimintakulttuurista. Se kuulosti heti minulle sopivalta ja tunsin, että sopisin myös joukkueeseen hyvin, Berardinelli kertoo kesän vaiheista.
Ruotsalainen Ludwig Persson oli jo mukana IPK:n vahvuudessa ja myöhemmin joukkueeseen liittyi vielä toinen yhdysvaltalainen pelaaja, kun Austin Alger saapui Iisalmeen. Alger aloitti ensimmäistä kauttaan Euroopassa, joten Berardinellin rooli oli heti alusta asti merkittävä. Olihan hänellä kokemusta Euroopassa pelaamisesta jo edelliseltä kaudelta ja hän pystyi auttamaan myös Algeria asettumaan Eurooppaan.
Kolmikko asetettiin samaan ketjuun pelaamaan heti kauden alkuvaiheessa ja Berardinelli kehuu vuolaasti ketjukavereitaan.
− Kommunikointi minun ja Algerin välillä on tietysti kielellisistä syistä helppoa, mutta Perssonin kielitaito on myös aivan loistava, joten hän kommunikoi kanssamme helposti. Molemmat ovat todella lahjakkaita pelaajia ja he tekevät viisaita ratkaisuja kiekon kanssa.
− Ajattelen niin, että ketjuna haluamme luoda paljon maalitilanteita vastustajan päätyyn. Ja mikäli emme jossakin vaihdossa onnistu siinä, haluamme kuitenkin siirtää pelin painopistettä ja sen myötä tuoda energiaa oman joukkueen peliin. Toki haluamme myös hoitaa puolustusvelvoitteemme hyvin, Berardinelli kuvailee ketjun peliä.
Tämä on alkukaudesta toistunut usein. Alex Berardinelli on jäällä ja kiekkoa kaivetaan vastustajan maalista.
Erilaisen pelityylin opettelua Euroopassa
Pelilliset erot Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä eivät ole jääneet huomaamatta. Merkittävin ero hyökkääjän mielestään on kiekon hallinta. Yhdysvalloissa pelataan hänen kokemuksensa mukaan todella paljon niin, että kiekko vipataan hyökkäyspäähän ja sitten se yritetään karvauspelin avulla saada takaisin.
− Uskoisin sen johtuvan isommasta jääalasta, mutta täällä kiekkoa halutaan hallita ja pitää omalla joukkueella paljon enemmän. Sen takaisin saaminen isommalla jäällä on vaikeampaa. Tämä oli merkittävä opittava asia, kun siirryin Eurooppaan pelaamaan ja se on mielestäni myös suurin pelitavallinen ero yhdysvaltalaisen ja eurooppalaisen jääkiekon välillä.
− Se on myös puolustuksellinen asia. Euroopassa on hyväksyttävää ja suotavaa tuoda kiekko takaisin omaan päätyyn ja rakentaa hyökkäys uudestaan. Kiekko pidetään omalla joukkueella ja vastustaja ei pääse rakentamaan hyökkäyspeliään. Yhdysvalloissa valmentaja saattaisi olla aika vihainen sellaisen tempun jälkeen, Berardinelli naurahtaa
Pelityylillisten erojen myötä Berardinelli uskoo myös kehittyvänsä pelaajana. Hän kertoo, että haluaa oppia erilaisia pelityylejä ja ammentaa niistä monipuolisuutta omaan pelitapaansa. Lisäksi hän mainitsee haluavansa siirtyä peliuran jälkeen valmennustehtäviin, joten erilaisten pelitapojen ja -filosofioiden hallinta on panostus tulevaisuuteen.
Kokeneemman pelaajan rooli
IPK:n alkukauden menestyksen Berardinelli kertoo olevan kovan harjoittelun tulosta. Hän kertoo kovatasoisen harjoittelun auttavan pelin hallinnassa ja pelin vaatimustaso tuntuu luonnollisemmalta silloin, kun pelaajat ja joukkueen pelitapa ovat hyvässä kunnossa.
Kokeneena pelaajana Berardinelli haluaa johtaa esimerkillä jäällä ja sen ulkopuolella. Hän kertoo, ettei ole ehkä kaikkein puheliain pukukopissa, mutta hänen johtamistapansa on antaa kaikkensa harjoituksissa ja peleissä. Hän kertoo myös saavansa itse energiaa siitä, kun seuraa esimerkiksi nuoremman Perssonin työskentelyä ja työmoraalia.
Berardinelli ei tunne painetta kokeneemman pelaajan roolista. Ennen kautta hän keskusteli siitä ja joukkueen odotuksista myös päävalmentaja Tuomaisen kanssa.
− Hän kertoi minulle, millaisia asioita minulta odotetaan ja kokeneempana pelaajana tunnen olevani roolimalli nuoremmille pelaajille. Esimerkiksi voima- ja jääharjoittelussa haluan osoittaa olevani ammattilainen ja ehkä myös sen, mitä ammattilaisuus vaatii päivittäisen toiminnan tasolla. Kun esimerkiksi voimaharjoitteluohjelmassa on kolme toistosarjaa jotain liikettä, niitä tehdään kolme, eikä kaksi.
Kokenut tai ei, joissakin asioissa on sulateltavaa edelleen.
− Aleksi Soijärvi hoitaa yleensä pukukopissa DJ:n roolin. Osa kuunneltavista kappaleista on tuttuja, mutta suomalaisissa kappaleissa on vielä hieman opeteltavaa. Koppimusiikissa on jonkin verran eroja Yhdysvaltojen ja Suomen välillä.
Suuri unelma
Kysyttäessä tavoitteista tai unelmista pelaajana Berardinelli vastaa hetkeäkään epäröimättä, että hän haluaa voittaa mestaruuden.
− En ole koko urallani voittanut vielä mestaruutta, joten haluan voittaa sen. Haluan kokea sen henkilökohtaisesti ja joukkueen kanssa. Se on suurin tavoitteeni.
Seuraavasta kaudesta ei vielä ole tietoa, mutta tämäkin kausi on edelleen kesken. Hän kertoo haluavansa pelata peliuransa loppuun asti Euroopassa.
Tämä kausi on alkanut hyvin ja Berardinelli kertoo antavansa kaikkensa tälle joukkueelle. Hyvä alkukausi tuo mukanaan hieman paineita, mutta hän toteaa, että menestys tuo mukanaan myös rentoutta. Hallille on kiva tulla ja joukkueessa on hyvä tunnelma.
− Olemme muiden joukkueiden tähtäimessä ja jokainen joukkue antaa aina sarjajohtajaa vastaan kaikkensa. Se antaa myös minulle lisää energiaa ja voimaa työskennellä yhä kovemmin.
− Kokemuksen myötä osaan käsitellä tilannetta ihan hyvin, mutta toisaalta en ole koskaan pelannut sarjan kärkijoukkueessa. Opettelen tässä asemassa pelaamista ja haluan siltäkin osin kehittyä paremmaksi pelaajaksi, voitontahtoinen Berardinelli päättää.