Suomi otti ensimmäisen voittonsa kotiturnauksensa toisessa ottelussa Tampereella, kun se kaatoi Sveitsin numeroin 4−0. Joukkueen varmaotteinen puolustaja Krista Parkkonen näkee kamppailun suhteellisen ehjänä suorituksena ryhmältä.
− Lähdimme matsin alkuun hyvin ja pystyimme kääntämään peliä nopeasti, emmekä antaneet tilaa vastustajalle. Pääasiassa vietimme aikaa hyökkäysalueella, eli oli ihan hyvä lähtö matsiin.
Naisleijonat on nyt pelannut Hakametsässä kaksi ottelua: Yhdysvalloille tuli tappio kovasta kapinasta huolimatta ja Sveitsiä vastaan sinivalkoiset värit vyöryivät vääjäämättä edelle.
− Yhdysvallat-peli oli toki vähän vielä vaativampi kuin tämä Sveitsi-peli oli. Yhdysvalloilla ovat vauhti ja suoraviivaisuus maalia kohti eri luokkaa kuin suurimmalla osalla eurooppalaisista. Sveitsi pelasi kiekkoja aika paljon meidän selkiemme taakse, mikä oli tietyllä tavalla heidän lähestymistapansa. Meille tuli sitten omia virheitä ja olimme huolimattomia avauksissa. Syötötkin saattoivat mennä vähän sveitsiläisten lapoihin.
Turnauspelaaminen on niin sanotusti asia erikseen jääkiekossa. Siinä, missä seurajoukkueissa peliä voi kehittää päivittäin pitkän aikaa, on maajoukkueessa pistettävä asiat kuntoon pikapikaa. Parkkonen huomioi muutaman yksinkertaisen keinon, joilla joukkuepeli helpottuu nopeasti.
− Nostaisin kommunikaation kaikista isoimmaksi asiaksi. Tietysti myös meidän oma liikkeemme on tärkeä. Mitä enemmän pystymme puhumaan ja auttamaan kaveria, sitä enemmän pystymme tekemään oikeita ratkaisuita. Ja mitä enemmän liikutamme omia jalkojamme ja kiekkoa, sitä nopeammin pääsemme omista pois.
Kolminkertainen MM-kisakävijä Parkkonen tervehtii ilolla tuoreimpia nimiä naisleijonapuolustuksessa. Ilveksen Elli Suoranta ja Kuortaneen Tuuli Tallinen ovat tulleet jämäkästi remmiin mukaan.
− Heissä meillä on kaksi tosi lupaavaa pakkia. Molemmat pystyvät pelaamaan tosi fyysistä peliä ja kummallakin on hyvä kuti. He ovat tulleet hyvin sisään ja pelanneet itsevarmasti. Kumpikin uskaltaa olla oma itsensä kopissa sekä kopin ulkopuolella jäällä. He ovat arvokkaita ihmisiä tälle joukkueelle.
He ovat arvokkaita ihmisiä tälle jouk-kueelle
Tampereella seurakiekkoa pelaava Suoranta ei ole Parkkosen mukaan ottanut sen suuremmin seremoniamestarin viittaa harteilleen joukkueen vapaa-ajan toiminnassa.
− Ei hän itse asiassa ole, mutta kyllä porukka tuossa kävi katsomassa Tapparan ja HIFK:n välistä liigamatsia. Ei ole älyttömästi tullut kylillä pyörittyä, mutta pienesti kuitenkin.
Parkkosen omassa lätkäarjessa puhaltavat uudet tuulet, kun Vermontin yliopiston värit vaihtuivat Minnesotan yliopistojoukkueen sotisopaan.
− Meillä tapahtui paljon muutoksia Vermontin joukkueessa freshman-vuoteni (eli ensimmäisen yliopistovuoden) jälkeen ja siinä kohtaa koin, että tarvitsen uusia haasteita. Lähdin sitten etsimään uutta joukkuetta ja Minnesotan yliopisto tuntui harkinnan jälkeen sopivimmalta. Nyt olen sitten ensimmäisen puolikkaan tätä minun junior-vuottani (kolmas yliopistovuosi Yhdysvalloissa) Minnesota Gophersin riveissä.
Gophers on sarjansa kestomenestyjäjoukkue, jonka riveissä on vuosien varrella nähty monia naisten jääkiekon huippunimiä.
− On ollut tosi siistiä päästä näkemään oikeastaan kaksi aika erilaista maailmaa - toinen vähän pienempien resurssien koulu ja pikkukaupunki, ja nyt on sitten isojen resurssien koulu ja iso kaupunki. Liigat ovat myös vähän erilaiset, eli kärkijoukkueet ovat oikeastaan kaikki tuossa WCHA:ssa, jota pelaamme. On ollut hienoa päästä pelaamaan kärkijoukkueita vastaan tasaiseen tahtiin, Parkkonen hehkuttaa.
Suomi kohtaa pudotuspelimuotoisena pelattavan EHT-turnauksen välierässä Kanadan lauantaina kello 19 alkavassa ottelussa.
