– Haluan siksi kertoa tarinaani, että voisin herätellä muita nuoria, joilla on riippuvuussairaus.
Wiljami Myllylä on ollut kaksi ja puoli vuotta raittiina ja kertoo avoimesti toipumisestaan. 23-vuotias Hermes-kasvatti on lopettanut pelaajauransa, ja hän on elokuusta asti tehnyt myyntityötä Tampereella. Tulevaisuudelle on kuitenkin muita suunnitelmia.
– Päihdetyö kiinnostaa ja jollain tapaa urheilun parissa työskentely. Jos tekisin päivätyönä päihdetyötä ja iltaisin esimerkiksi juniorivalmennusta jääkiekossa, niin siinä olisi tämän hetken unelma ja mielenkiinnon kohteet.
Olen sitä mieltä, että kaikki nämä asiat piti tapahtua, että voin tänä päivänä olla onnellinen ilman päihteitä.
– Kesän aikana aion selvittää, olisiko Ilveksessä tai Tapparassa esimerkiksi juniorivalmentajan tehtäviin mahdollisuutta päästä.
Oman peliuran loppuminen on Myllylästä tuntunut ihan hyvältä.
– Tuli mitta täyteen, ja kun lätkästä ei nauti, ei ole mitään järkeä jatkaa. Pitää tehdä täysillä tai ei ollenkaan. Ei riitä jos vähän treenaa. Motivaatio ei enää riittänyt niin päätin jäädä sivuun.
– Olen kyllä nauttinut niin sanotusta normiarjesta enkä ole erityisesti ikävöinyt kaukaloon. Pukukoppielämää ja pelikavereita vähän kaipaan, mutta muuta lätkäarkea en juurikaan. Ehkä II-divisioonassa voisi joskus hikoilumielessä höntsätä, jos löytyisi hyvä porukka.
Makoisista junnuvuosista pohjakosketukseen
Myllylä pelasi urallaan yli 100 ottelua U20 SM-sarjaa HIFK:ssa, mikä on lätkämuistona erityinen.
– Ystävät haluan lätkävuosilta pitää mukana. Ehdin pelata monessa seurassa, ja niiltä ajoilta jäi monia kavereita, joiden kanssa on kiva käydä kahvilla tai golfaamassa. Ja A-juniorivuodet, kun ammattilaisuus alkaa lähestyä, olivat HIFK:ssa urani makoisinta aikaa.
Kuitenkin Myllylän HIFK-vuosiin liittyy myös alkoholinkäytön lisääntyminen. Toisen HIFK-kauden 2019–20 aikana juomisputket pitenivät ja lisääntyivät. Seuraavalla kaudella Myllylä sai HIFK:sta kenkää, koska alkoholinkäyttö jatkui päihdehoidosta huolimatta.
– Ensimmäisen päihdehoidon jälkeen olin kuukauden verran raittiina, mutta sen enempää siitä ei ollut apua. Kyllä minulle yritettiin sanoa, että juomiseni on ongelma. Lätkäpiireissä on se hyvä, että kaikki haluaa pelkkää hyvää ja auttaa toisiaan.
PÄIHTEET KILPAILUKAUDELLA EIVÄT KUULU HUIPPU-URHEILUUN, EIKÄ SELITYS VOI OLLA, ETTÄ NÄIN ON TEHTY AINA.
– Se ei kuitenkaan toimi niin, että seura ohjaa hoitoon ja käskee raitistua. Pitää olla oma halu muutokseen. Kukaan ei tee sitä sun puolesta.
Myllylä sai uuden mahdollisuuden Lukon U20-joukkueessa, ja kun sieltäkin tuli lähtö, nuori mies oli valmis raitistumaan.
– Olen miettinyt, miten olisin voinut ottaa apua aiemmin vastaan. En ehkä ollut riittävän pohjalla niinä Helsingin vuosina. Kun sain Lukosta potkut, tiesin, että raittius on tärkein päätökseni, vaikken enää lätkää pelaisikaan.
– Siinä kohtaa kaveriporukka oli vaihtunut huonompaan ja olin ollut vuosia niin sanotusti huonoilla teillä. Alkoholin vaikutuksen alaisena ei ole oma itsensä, mikä vaikutti myös perhesuhteisiin. Se sitten herätti.
Esimerkkinä toipumisessa
Tehtyään itse päätöksen raitistumisestaan Myllylä sai päihdehoidosta paljon apua.
– Siinä vaiheessa päihdehoito on iso voimavara, kun on itse tehnyt päätöksen raitistua. Sieltä saa vertaistukea ja työkaluja raitistumiseen, jos on itse valmis ottamaan avun vastaan.
Tätä viestiä kaksi ja puoli vuotta raittiina ollut Myllylä haluaa välittää omilla julkisilla esiintymisillään.
– Haluan olla esimerkki siinä, että kaikesta voi selvitä, jos itse haluaa. Helppoa se ei ole, ei missään nimessä! Itselläni on edelleen tosi vaikeaa joskus, kun on niin paska olo. Retkahdusriskiä ei kuitenkaan Instagram-päivitykseni jälkeen ole ollut yhtään. Sellaisia ajatuksia, että olispa kiva ottaa, tulee ja menee. Ne kuuluu asiaan eikä niitä saa sivuuttaa.
Myllylä on hyvin tietoinen omasta riippuvuussairaudestaan eikä peittele sitä enää toisin kuin vielä pelivuosinaan. Myllylä mainitsee jopa menevänsä Marko Jantusen kanssa puhekeikalle raitistumisestaan.
– En ole miettinyt, miltä tuntui salailla juomista pelikavereilta. Se oli sen hetken tilanne mun elämässä, mutta ei se ainakaan helppoa ollut. Mulla on tosi paha riippuvuussairaus, vaikka en enää käytä päihteitä. Kesällä esimerkiksi pelasin golfia koko yön, kun pelaaminen oli niin koukuttavaa, etten pystynyt lopettamaan.
En ole aiemmin tätä mihinkään sanonut, mutta olen pelikaudella käyttänyt niin sanottuja rauhoittavia lääkkeitä eli nukahtamislääkkeitä.
Kriittisiä mielipiteitä
Alkoholinkäytöstään Myllylä on ollut avoin aiemminkin, mutta nyt hän kertoo ensimmäisen kerran käyttäneensä myös päihdyttäviä lääkkeitä.
– En ole aiemmin tätä mihinkään sanonut, mutta olen pelikaudella käyttänyt niin sanottuja rauhoittavia lääkkeitä eli nukahtamislääkkeitä. Viina oli mulle aina pääpäihde, mutta jos olisin lääkkeitä enemmän popsinut, niistä olisi varmasti tullut iso ongelma.
– Ja niitä on kiekkomaailmassa helppo saada. Riittää, kun käy seuran lääkärille sanomassa, ettei ole pariin päivään nukkunut kunnolla, mikä on peliruuhkassa ihan luonnollista. Sitten annetaan unilääkkeitä kokeiluun; pian et nuku ilman lääkkeitä ja tarvitset isompia annoksia, mistä seuraa riski väärinkäyttöön.
Myllylälle on kokemustensa ja kontaktiensa kautta muodostunut vahva mielipide päihteidenkäytöstä jääkiekon kaltaisessa huippu-urheilussa.
– Kiekkomaailmassa liikkuu paljon päihteitä, ja mielestäni asia on tärkeä ottaa esille. Varmasti 20–30 vuotta sitten käyttöä on ollut vielä paljon enemmän, mutta tänä päivänä on helppoa saada keskushermostoon vaikuttavia kipu- ja unilääkkeitä, jotka ovat päihdyttäviä. Jos niiden kanssa ottaa pari alkoholiannosta, se on sekakäyttöä ja lääkkeiden väärinkäyttöä.
– Tottakai terveysvaivat pitää hoitaa, mutta esimerkiksi unilääkkeitä ei mielestäni tarvitse käyttää.
Myllylä ihmettelee ja kritisoi erityisesti seurojen kosteita illanviettoja kauden aikana.
– Ja ylipäänsä päihteet kilpailukaudella eivät mielestäni kuulu huippu-urheiluun. Pikkujoulut vielä ymmärrän, mutta en turhanpäiväisiä saunailtoja, joissa seura kustantaa ryyppäämisen. Ryhmäytymisen pitäisi ehdottomasti onnistua ilman alkoholia.
– Selitys ei voi olla, että näin on tehty aina. Miksi huippu-urheilussa annetaan tasoitusta, kun seura järjestää kilpailukaudella illanistujaisia ja tarjoaa viinat?
Kritiikkiä Myllylä jakaa myös seuroille päihdeongelmista kärsineen pelaajan puutteellisesta huomioimisesta.
– Ja vaikka sanoin, että kiekkopiireissä halutaan auttaa, niin se on jännä juttu, että HIFK:n tai Lukon toimistolta ei ole jälkikäteen kyselty, mitä minulle tällä hetkellä kuuluu.
Omaa vastuutaan Myllylä ei kuitenkaan yritä paeta.
– Totta kai sitä on itse vastuussa omista teoistaan. Olen sitä mieltä, että kaikki nämä asiat piti tapahtua, että voin tänä päivänä olla onnellinen ilman päihteitä.