– Hahmotan, että riippuvuuteni lähti siitä, kun sain Oxycontinia lonkkaleikkauksen jälkeen. Kun leikkauksesta oli mennyt puolisen vuotta, lääkkeen käyttö oli jo päivittäistä. Tämä kaikki jatkui siihen asti, kunnes menin hoitoon.
Niko Hovinen tuli keväällä julkisuuteen lääkeriippuvuudestaan, joka alkoi vuonna 2014 lonkkaleikkauksen jälkeen. Hoitoon Hovinen hakeutui syksyllä 2016. Sittemmin hän on pysynyt raittiina.
Opioidien käyttö leikkauksen jälkeisen kivun hoidossa on sinänsä tavallista. Työskentelen sairaanhoitajana päihdepsykiatrian osastolla, ja olen toistuvasti nähnyt, kuinka nopeasti opiaattiriippuvuus saattaa kehittyä. Hovinen kertoi ottaneensa toisinaan unilääkkeen pelin jälkeen, mutta ennen Oxycontinia keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttö oli ollut hänellä satunnaista.
Opiaatit ovat tehokkaita kipulääkkeitä, jotka aiheuttavat käyttäjälle myös euforista hyvänolontunnetta. Jos lääkkeen käyttö jatkuu pitkään, sietokyky kasvaa ja lääkettä joutuu ottamaan isompia määriä − riippumatta siitä, tavoitteleeko ihminen kivun lievitystä vai hyvää oloa.
"Oman peliurani aikana käytäntö on kyllä ollut aina sama, että lääkäri määrää lääkkeet vammoihin eikä niitä ole koskaan voinut itse ottaa mistään"
Toisille on vaikeampaa luopua opiaatin aikaansaamasta euforiasta, mutta myös fyysiset vieroitusoireet voivat olla moninaisia ja pahimmillaan lähes sietämättömiä. Kivuliaisuus on ilmiselvä vieroitusoire, mutta lisäksi usein esiintyy vapinaa, kylmän ja kuuman tuntemuksen vaihtelua, ummetusta tai ripulia. Haukottelu ja niiskutus ovat myös tyypillisiä ulkoisesti havaittavia oireita.
Menneen vuosikymmenen ongelma?
Olen vuodesta 2004 asti hoitanut päihderiippuvaisia ihmisiä. Tiedän, että aiheeseen liittyy häpeää ja stigmaa. Vaikeat asiat eivät kuitenkaan lakkaa olemasta sillä, että niistä vaietaan. Riippuvuutta pystyy hoitamaan, ja apua on saatavilla.
Halusin antaa oman panokseni julkiseen keskusteluun ja lähdin kartoittamaan liigakiekkoilijoiden lääkkeiden käytön nykytilaa. Esimerkiksi KooKoon nykyinen apuvalmentaja Sami Helenius on puhunut avoimesti unilääkkeiden väärinkäytöstään. Vastaavia tarinoita on tihkunut sieltä täältä.
SJRY:n yhteyspäällikkö Iiro Järvi myöntää ilmiön olemassaolon, mutta painottaa suurimpien haasteiden jääneen viime vuosikymmenelle.
– Aloittaessani työssäni maaliskuussa 2009 pelaajien lääkkeiden käyttö oli hieman enemmän tapetilla. Unilääkkeiden viihdekäyttö oli isoin ongelma, josta silloin keskusteltiin. Sitä kesti parin kauden ajan. Asiasta nousi huoli sekä meillä Pelaajayhdistyksessä että Liigalla. Pidimme aiheesta yhteisiä palavereja.
– Meillä ei ollut faktatietoa, että jossain joukkueessa olisi toista enemmän käyttäjiä. Asia kimpoili esiin silloin tällöin, ja tietysti se otettiin vakavasti.
Hovinen pelasi aktiivisen lääkeriippuvuuden aikana Pelicansissa yhteensä 26 ottelua. Lisäksi lyhyempiä pätkiä hän pelasi Kärpissä, EC Salzburgissa, Luleå HF:ssä ja Malmö Redhawksissa. Hovisella ei ole tiedossa, että kukaan pelikavereista olisi koskaan epäillyt hänellä olevan jotain ongelmaa.
– Silloinen vaimoni näki touhuani läheltä. Häneltä tuli huolestunutta viestiä, mutta en toisaalta silloin kuunnellut ketään, vaan kielsin kaiken loppuun asti. Ehkä joukkueissa joku kiinnitti huomiota, mutta hoidin aina hommani, eikä lääkkeiden käyttö näkynyt arjessani muuten kuin, että pelasin todella huonosti.
"ilmapiiri pelaajien ja seurojen välillä tulisi olla niin avoin ja rehellinen, että jokainen uskaltaa puhua asioistaan pelkäämättä siitä mahdollisesti koituvia seuraamuksia tai esimerkiksi paikkaansa kokoonpanossa."
Nukahtamislääkkeet vaikuttavat keskushermostoa lamaavasti, joten niillä on väsyttävä ja rauhoittava vaikutus. Väärinkäytettyinä ja yhdistettynä alkoholiin tai muihin keskushermostoon vaikuttaviin lääkkeisiin nukahtamislääkkeillä on rentouttava ja päihdyttävä vaikutus.
Lääkkeet vaikuttavat keskushermostoon
Pääasiallisesti keskushermostoon vaikuttavilla nukahtamislääkkeillä on vahva riippuvuuspotentiaali, eikä niitä suositella pitkäaikaisesti säännölliseen käyttöön. Työssäni olen konkreettisesti nähnyt, kuinka unilääkkeistä ja vastaavalla tavalla vaikuttavista rauhoittavista lääkkeistä on usein vaikeampi vieroittautua kuin esimerkiksi opiaateista.
Bentsodiatsepiinien, joita useimmat väärinkäytetyt nukahtamislääkkeet ovat, vieroitusoireita ovat muun muassa voimakas ahdistus, pelkotilat, ärtymys, vapina ja jopa kouristuskohtaukset. Monille on vielä vaikeampaa irrottautua lääkkeiden aiheuttamasta olotilasta, jonka saavuttaminen kuitenkin vaatii lääkeannoksen lisäämistä.
Keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet voivat saada aikaan esimerkiksi motorista hitautta, muistivaikeuksia ja häiriöitä havaintokyvyssä. Näitä vasten tarkasteltuna huonosti pelaaminen on enemmän kuin ymmärrettävää.
Lisäksi aktiivinen riippuvuus vaikeuttaa keskittymistä mihinkään muuhun kuin seuraavaan lääkeannokseen. Aivan kuten Hovisen tapauksessa.
– Käyttö rajoittui kotiin ja vapaa-ajalle, eli kukaan pelikavereista ei nähnyt konkreettisesti käyttöäni. Varmasti olisin jäänyt kiinni, jos olisin pamahtanut jurrissa treeneihin, mutta en koskaan ollut hallilla lääkkeiden vaikutuksen alaisena.
Kipulääkkeiden saamista rajoitetaan
Vuonna 2015 Urheilusanomat teki tutkivaa journalismia aiheesta, ja tuolloin SJRY kehotti joukkueiden yhteyspelaajia kiinnittämään lääkkeiden käyttöön huomiota. Teemu Eronen oli viime kaudella Pelicansin yhteyspelaaja. 32-vuotiaalla konkarilla on monipuolisesti kokemusta eri seuroista ja sarjoista.
– Sen verran osaan sanoa, että ollaan menty parempaan suuntaan. Käyttö on vähentynyt, ja pelaajat panostavat uneen nykyään ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Mitään tarkempaa en osaa sanoa, että kuinka paljon käytetään, Eronen vastaa kysymykseen uni- tai kipulääkkeiden käytön nykytilanteesta.
– En ole itse viihdekäyttöä todistanut nuorempanakaan. Oma mielikuvani on, että lääkkeiden viihdekäytölle on nollatoleranssi, Eronen jatkaa.
"Hoitoon ohjaaminen on tänä päivänä matalan kynnyksen toimintaa. Ongelmaan on mahdollista reagoida nopeasti, kun sovitut mekanismit ovat yhteisesti tiedossa."
Järvi on Pelaajayhdistyksen edustajana samoilla linjoilla. Lääkekäytössä on tapahtunut käänne parempaan.
– Viimeksi kaudella 2017–18 asia nosti jonkun verran päätään myös meidän suuntaan. Silloin kävimme samantyyppisiä keskusteluja, mutta se kesti vain jonkin aikaa, eikä sen jälkeen tämä asia ole meidän pöydälle enää tullut.
Keskustelujen lisäksi Järvi kuvaa myös konkreettisia toimenpiteitä.
– Käytäntöjä muutettiinkin seuroissa esimerkiksi siten, ettei muun muassa kipulääkkeitä ollut enää niin helposti saatavilla. Jos aiemmin oli ollut pukukoppitiloissa lääkkeisiin jonkinlainen pääsy, niin sitä tarkistettiin ja kiristettiin.
– Oman peliurani aikana käytäntö on kyllä ollut aina sama, että lääkäri määrää lääkkeet vammoihin eikä niitä ole koskaan voinut itse ottaa mistään, Eronen kommentoi lääkkeiden säilytykseen ja luovuttamiseen liittyviä käytäntöjä.
Myös Hovinen allekirjoittaa omien kokemustensa valossa tilanteen olevan tällä hetkellä parempi.
– Olen aina sanonut, että jääkiekkoilijoilla on samoja ongelmia kuin kellä tahansa ihmisillä. Riippuvuudet koskettavat myös tätä alaa, mutta Liigassa on mielestäni tosi ammattimainen meininki, enkä ole havainnut mitään hälyttävää.
Näkymättömyys ei takaa ongelman poissaoloa
Kun juttelin Järven kanssa, häneltä tuli lähes sanasta sanaan sama kommentti kuin Hoviselta, että jääkiekkoilijat kärsivät samoista ongelmista kuin muu väestö. THL:n tutkimuksen mukaan vuonna 2018 seitsemän prosenttia 15–69-vuotiaista suomalaisista raportoi käyttäneensä lääkkeitä väärin joskus elämänsä aikana.
Koska Hovinen pystyi pelaamisen ohessa käyttämään päivittäin unilääkkeitä yli kahden vuoden ajan jäämättä kiinni, ei ongelman näkymättömyys vielä takaa ongelman poissaoloa. Yksittäistapausten mahdollinen esiintyvyys tiedostetaan myös SJRY:ssä.
"Tämä aihe on niin arka, että itseänikin hävetti helvetisti enkä halunnut kenenkään tietävän."
– Pelaajayhdistyksessä mitään ongelmia ei ole havaittu yleisellä tasolla. Yleensä meidän tietoon asiat jotain kautta tulevat, jos esimerkiksi tällaista oireilua laajemmin esiintyisi. Ainakaan Liigan kanssa pidettävissä säännöllisissä yhteistyöpalavereissa ei ole asia noussut millään tavoin agendalle.
Mestiksestä tai Naisten Liigasta ei SJRY:n henkilökunnan mukaan ole tullut Pelaajayhdistykseen yhteydenottoja uni- ja kipulääkkeiden käytöstä.
Ilmiöstä on vasta alettu puhua
Marko Jantunen, Jere Karalahti, Jonne Virtanen, Jarkko A. Immonen – listaa riippuvuussairaista jääkiekkoilijoista voisi jatkaa. Hovinen eroaa edellä mainituista siinä, että hän haki itselleen apua jo peliuransa aikana.
– Kävi tavallaan hyvä tuuri, sillä olin työtön siinä vaiheessa, kun sain suuni auki. Näin ollen oli hyvä lähteä hoitoon. Tämä aihe on niin arka, että itseänikin hävetti helvetisti, enkä halunnut kenenkään tietävän. Sain asiani kuntoon ja pystyin jatkamaan peliuraani. Ongelmien ei tarvitse päätyä äärimmilleen.
Kun etsin haastateltavia tähän juttuun, sain vastauksia, joissa enemmän tai vähemmän vihjattiin ongelmia joskus aiemmin olleen. Sen enempää aihetta ei haluttu kommentoida.
– Hyvä, että maailma on muuttunut, ja pelaajat uskaltavat tällaisistakin asioista puhua. Mennään taaksepäin, niin kovin moni ei sitä edes harkinnut. Tällä hetkellä pelaajat tuntevat määrätynlaista turvaa siitä, että jos tulevat vaikeiden asioiden kanssa julki, niin eivät joudu välittömästi ristiinnaulituksi, vuosituhannen vaihteessa peliuransa lopettanut Järvi maalailee.
– Ennen pelättiin enemmän ehkä sitä, että ”mustamaalataan” välittömästi, eikä sen jälkeen ollut enää samalla tavalla mahdollisuuksia tai luottoa pelaajana markkinoilla.
Haastatteluhetkellä Järvi ei ollut vielä lukenut Hovisen antamia kommentteja omasta lääkeriippuvuudestaan, mutta tapauksessa on kaikesta huolimatta nähtävissä myös positiivisia piirteitä.
– Hovisen ulostulosta voisi päätellä sen, että 2010-luvun puolella näitä tapauksia oli enemmänkin. Turha niitä on pyyhekumilla yrittää pyyhkiä pois. Ja näistäkin tapauksista voi hakea positiivisen puolen, että kun niitä on tullut tietoon, on asiaan osattu myös tarttua.
Venäjällä lääkkeiden käyttö eri tasolla
Hovisen lääkeriippuvuuden taustalla oli pyrkimys päästä leikkaushoidolla parempaan pelikuntoon. Unilääkkeillä puolestaan hän yritti helpottaa palautumista kovassa otteluruuhkassa. Nykyään tilanne on normalisoitunut.
– Nukkuminen sujuu oikein hyvin ilman lääkkeitä. Pelien jälkeen menee myöhään, että saan unta, mutta olen sujut sen kanssa. Se fiilis, mihin lääkkeitä käyttämällä päädyin, oli niin pelottava, etten halua siihen palata. Aika nopeasti huomasin, kuinka paljon mukavampaa elämä on ilman lääkkeitä, Hovinen kuvailee peliarkea ilman lääkkeiden käyttöä.
Kaksi kautta KHL:ssä pelannut Eronen näkee ison eron venäläisen ja suomalaisen kulttuurin välillä.
– Venäjällä on aika lailla eri suhtautuminen esimerkiksi flunssan tai kivun hoitoon kuin Suomessa. Lääkekäyttö on siellä eri levelillä, ja esimerkiksi kuume lasketaan alas lääkkeellä, että pääsee pelaamaan. Se on eri kulttuuri, sanotaanko näin.
"Nukkuminen sujuu oikein hyvin ilman lääkkeitä. Se fiilis, mihin lääkkeitä käyttämällä päädyin, oli niin pelottava, etten halua siihen palata."
Pitkään suomalaista kiekkokulttuuria läheltä nähnyt Järvi näkee edelleen lajikulttuurin sellaisena, että loukkaantuneena halutaan pelata.
– Pelaajilla on usein pelkoa ja stressiä omasta työpaikastaan ja sitä kautta tarve tehdä itsestään pelikelpoinen jollain keinolla, kuten pelaamalla puudutettuna tai kipulääkkeiden voimalla. Siitä voi seurata pahoja ongelmia.
Avoin puhe ongelmista vie oikeaan suuntaan
Olen sairaanhoitajana työskennellessäni tottunut sekä arkojen aiheiden esiin nousemiseen että potilaiden haluttomuuteen puhua. Jatkoajan toimittajana olen päässyt hyödyntämään omaa ammattitaitoani myös terveydenhoitoalalta. Moni kiekkoilija on ollut valmis puhumaan riippuvuudestaan tai psyykkisestä sairaudestaan.
He, jotka ovat uskaltaneet puhua omalla nimellään vaietuista aiheista, ovat yleensä tehneet sen muita auttaakseen. Tätä artikkelia tehdessä oli yhtäältä ilahduttavaa saada eri lähteistä kokemus lääkkeiden väärinkäytön vähenemisestä. Toisaalta puhumattomuuden ilmapiiri − niin inhimillistä kuin se onkin − jopa vähän ahdisti.
Jokainen kiekkoilijan avoin puheenvuoro on kuitenkin yksi askel oikeaan suuntaan.
– Jääkiekkoilijan ammatissa paine on valtavan kova. Kun seuraava kaveri hengittää niskaan ja taistelee samasta pelipaikasta, niin ollaan valmiita erilaisiin ratkaisuihin. Se on myös jollain tavoin inhimillistä ja ymmärrettävää, Järvi kuvaa.
SJRY on pelaajien etua valvova järjestö, eikä loukkaantuneena pelaaminen eli terveysriskeille itsensä altistaminen ole millään tavalla pelaajan etu.
– Ajan myötä tulee varmasti kyetä rummuttamaan sitä ajatusmallia, että loukkaantuminen tai mikä tahansa muu terveysongelma on asia, jonka voi nostaa esiin ja joiden kanssa voi elää. Meidän ajatus on, että ilmapiiri pelaajien ja seurojen välillä tulisi olla niin avoin ja rehellinen, että jokainen uskaltaa puhua asioistaan pelkäämättä siitä mahdollisesti koituvia seuraamuksia tai esimerkiksi paikkaansa kokoonpanossa, Järvi sanoo.
Apua on saatavilla
Liigalla ja SJRY:llä on joulukuusta 2018 asti ollut hoitoonohjaussopimus Avominnen kanssa. Järvi näkee virallisen hoitopolun toimivana väylänä.
– Hoitoonohjaussopimuksen virallistaminen oli tosi hyvä juttu. Olimme sitä ennenkin mukana etsimässä väyliä päästä hoitoon, mutta nyt kun hoitopolusta on olemassa selvä linjaus, niin näemme sen mahdollisista riippuvuusongelmista kärsiville pelaajille hyvänä ja tehokkaana toimenpiteenä saada hoitoa.
"Suunnitellussa tukipuhelimessa on se idea, että ongelmasta kertominen olisi mahdollisimman luottamuksellista ja anonyymiä, niin se toivon mukaan madaltaisi kynnystä."
– Hoitoon ohjaaminen on tänä päivänä matalan kynnyksen toimintaa. Ongelmaan on mahdollista reagoida nopeasti, kun sovitut mekanismit ovat yhteisesti tiedossa.
Riippuvuudestaan toipunut Hovinen on miettinyt vielä matalamman kynnyksen auttamista.
– Suunnitellussa tukipuhelimessa on se idea, että ongelmasta kertominen olisi mahdollisimman luottamuksellista ja anonyymiä, niin se toivon mukaan madaltaisi kynnystä. Helppoa se ei silloinkaan missään nimessä ole.
Hovinen kertoo, ettei omasta ongelmasta puhuminen ole aina ollut yhtä luontevaa.
– Ajan kanssa olen päässyt asian kanssa sinuiksi ja olen rehellisesti vastannut, jos joku on esimerkiksi kysynyt, miksen juo alkoholia. En kuitenkaan itse halunnut huudella asiasta, mutta sitten se meni niin, että Rane Raitsikka oli vieraana Kimanttia-podcastissa. Mun nimi tuli siinä ihan luvan kanssa esiin, ja siitä meni pari päivää, kun toimittaja soitti, niin ajattelin, että nyt on ehkä oikea aika puhua asiasta.
Vastaanotto on ollut kannustava ja hyväksyvä, kuten muillakin riippuvuksistaan ja mielenterveyden ongelmistaan julkisesti puhuneille kiekkoilijoilla.
– Kun miettii, millaisia viestejä ja puheluita olen saanut, niin jälkeenpäin ajatellen ihan suotta jännitin ja häpesin.