– Olen kuitenkin urheilija ja ollut koko ikäni, joten haluan jatkaa sitä polkua. Laji on vain nyt eri.
Mikael Hakkarainen joutui lopettamaan kiekkouransa 24-vuotiaana synnynnäisen sydänsairauden vuoksi, mutta urheilijaidentiteetti ei kadonnut minnekään. Haastatteluhetkellä Hakkarainen on juuri aloittanut matkansa kohti Espanjaa, jossa hän aikoo keskittyä tavoitteelliseen golf-harjoitteluun.
– Olen aina ollut hyvä golfari ja kiekkouran aikana jo mietin, että golf on kiva laji. En silloin vielä ollut kovin tosissani, mutta vuosi sitten kesällä aloin miettiä, pitäisikö nyt yrittää sitä golfia. Silloin oli vielä menossa sydäntutkimuksiin liittynyt puolen vuoden jakso ilman rasitusta, enkä tiennyt, voinko jatkaa pelaamista, niin golf ei tuntunut hyvältä.
Tänä kesänä ajatus golfiin panostamisesta tosissaan alkoi vahvistua.
– Ihan sama kuinka käy, mutta pakko on yrittää. Pitkä tie on edessä, mutta olen tosi innoissani uusista haasteista. Nyt olen matkalla Espanjaan, mitä on välillä vaikea ymmärtää, mutta en malta odottaa, että pääsen kunnolla treenaamaan.
On todella mielenkiintoista, kun kaikki tekeminen liittyy vain oman suorituksen parantamiseen.
Vaikka oma peliura on päättynyt, on Hakkarainen viihtynyt kiekkokatsomossa.
– Liigaa olen seurannut ja olen käynyt HIFK:n pelejä katsomassa. En silti ole IFK-fani, vaan olen Jokerit-fani. Mestistä en ole käynyt katsomassa, niin on kiva, että Helsingissä on yksi liigajoukkue. HIFK:lla on tosi hyvä joukkue ja peli on ollut viihdyttävää.
Jokerit-kasvatti on vahvasti sitä mieltä, että viihdearvon kannalta Liigan pitäisi olla avoin sarja ja Jokereiden sekä Kiekko-Espoon pitäisi pelata pääsarjassa.
– Olen itse pelannut HockeyAllsvenskanissa, missä on todella kova taso. Siellä pelataan jokaisesta pisteestä, kun on mahdollisuus pudota ja nousta. Samaa tarvittaisiin mielestäni Liigaan. Jokereiden ja Kiekko-Espoon Mestis-ottelu on loppuunmyyty ja pari liigaseuraa vetää alle 3 000 katsojan keskiarvolla, niin avoin sarja tekisi hyvää. En voi kuitenkaan siihen vaikuttaa.
Yksilöurheilussa kaikki on itsestä kiinni
Hakkaraisella on pitkä tausta eri jääkiekkojoukkueista, joten siirtyminen yksilölajiin on iso muutos. Täysi vastuu omasta suorituksesta kuitenkin kiehtoo Hakkaraista.
– Hyvä puoli yksilölajissa on se, että olen itse vastuussa menestyksestä ja pelistä enkä ole riippuvainen muiden suorituksista. Jääkiekossa esimerkiksi saatoin syöttää kaverin läpiajoon, mutta hän ei tehnyt maalia. Tai saatoin menettää kiekon, ja veska torjui. Golfissa kaikki on itsestä kiinni, meni hyvin tai huonosti.
Yksilöurheilussa uutena asiana joukkueurheiluun verrattuna tulee henkilökohtaisten sponsorisopimusten tarve. Hakkaraisen kohdalla tämä ei kuitenkaan vielä ole ajankohtaista, koska hän keskittyy toistaiseksi harjoitteluun ja taitojensa kehittämiseen.
– Harjoittelu ei ole rahallisesti iso panostus, mutta jokaisesta kisasta pitää maksaa erikseen. Sponsori on golfissa tärkeä, että golfari voi keskittyä vain harjoitteluun ja pelaamiseen, ja sponsori kustantaa kisat ja matkat. Henkilökohtaisesti olen vasta siinä vaiheessa, että pitää kehittyä ja kerätä kokemuksia, niin sponsori ei ole vielä ajankohtaista.
– Lätkässä moni tekee sopimuksen sillä perusteella, kuinka suuren rahasumman saa, mutta he eivät välttämättä mieti, millaisen roolin saa tai mihin on mahdollista edetä muutaman vuoden sisään.
Olen oivaltanut, että virheitä tulee joka kierroksella monta, mutta oleellista on, kuinka niihin reagoi.
Jääkiekkoon verrattuna myös valmennuskäytännöt ovat golfissa erilaisia.
– Minulla on fysiikkavalmentaja, mutta fyysinen vaade on niin erilaista eli salilla ei tarvitse käydä joka päivä. Olen tavannut pari ammattigolfaria, joilta saan ohjeita ja sitten menen itse toteuttamaan niitä, mutta siinä ei ole kukaan vieressä seuraamassa. Lätkässä kun sain ohjeita, ne piti toteuttaa täsmälleen.
– Golfissa kun saan ohjeita, kokeilen niitä ja jos ei tunnu hyvältä, voin itse miettiä, mikä toimisi paremmin. Ja siitä tykkään tosi paljon. On todella mielenkiintoista, kun kaikki tekeminen liittyy vain oman suorituksen parantamiseen.
Hakkarainen kertoo kehittyneensä golfarina paljon lyhyessä ajassa, mutta hän tunnistaa myös vaativansa itseltään paljon, mikä on johtanut ylikuormittamiseen.
– Olen aina vaatinut itseltäni paljon ja esimerkiksi saliohjelman lisäksi olen tehnyt ekstraa. Nykyään osaan luottaa omaan treeniohjelmaani enkä vedä harjoittelua yli.
– Aloin polttaa itseäni loppuun jo vuosi sitten, kun aloitin työt lätkäuran päättymisen jälkeen. Oli vaikeaa rajoittaa työntekoa ja pitää vapaapäiviä. Keväällä sitten tein töitä ja harjoittelin golfia, mikä vain lisäsi kuormitusta. Enkä tunnistanut ongelmaa, kun kehityin kesän aikana golfissa todella paljon, niin sitä halusi vain lisää.
Apua psykologilta
Hakkarainen on aiemmissa Jatkoajalle antamissaan haastatteluissa kertonut saaneensa keskusteluapua Yhdysvaltain-vuosilta tutulta urheilupsykologilta. Viimeisimmässä ylirasitustilassa Hakkaraista on auttanut entinen huippukiekkoilija ja nykyinen urheilupsykologi Tuomas Grönman.
– Urheilijana olen saanut apua vaativuuteeni ja itsekriittisyyteeni. Koska jos ylitreenaan vaikka kuukauden, niin sitten olen seuraavan kuukauden sängyssä enkä voi tehdä mitään. Pystyn nykyään elämään sen tunteen kanssa, että jos treenin tehtyäni tekisi mieli vielä jatkaa, niin osaan laittaa stopin, levätä ja jatkaa seuraavana päivänä.
Kyky rauhoittaa itsensä on keskeistä golfissa pärjäämisen kannalta.
– Se on ollut tärkein oppi, ettei aina tarvitse puskea sata lasissa, vaan voi välillä ottaa myös rennosti. Tätä oppia olisin kaivannut myös kiekkourallani ja olisin hyötynyt levon tärkeyden tiedostamisesta myös kesällä. Välillä tarina menee näin, että pitää ottaa opiksi.
Hakkarainen kokee psykologikontaktin auttaneen häntä myös arkielämässä, kun pitkään ylikierroksilla oleminen aiheutti paniikkikohtauksia.
– Siinä on kyse epävarmuudesta ja hallinnan tunteen menettämisestä. Näitä tunteita olen pystynyt hyvin käsittelemään ja nykyään osaan rauhoittua ja rentoutua, vaikka tulisi jokin kehollinen tuntemus. Pystyn hyväksymään tällaisten tuntemusten olemassaolon ja vakuuttamaan itselleni, ettei ole mitään vaaraa.
Paniikkikohtaukset ovat myös opettaneet Hakkaraiselle, kuinka henkisesti vahva hän voi olla.
– Paniikkikohtaus on loppujen lopuksi epämukava tunne, se kestää vähän aikaa ja menee ohi. Golfissa on tärkeää, että pystyn käsittelemään erilaisia epämukavuuksia.
Henkiseen vahvuuteen liittyy myös kyky käsitellä virheitä, mistä urheilupsykologi Grönman puhui tuoreessa Oskarin arki -podcastin jaksossa häpeän ja epäonnistumisen pelon näkökulmasta.
– Lätkässä, kun tein virheen, josta vaikka vastustaja teki maalin, niin siitä tuli tunne, että olen pettänyt koko joukkueen. Häpeän tunnetta on golfissa vaikea saada. Olen oivaltanut, että virheitä tulee joka kierroksella monta, mutta oleellista on, kuinka niihin reagoi.
– Voin jatkaa "sorry for yourself" -asenteella, jolloin todennäköisesti jatkan virheiden tekemistä. Tai voin yrittää nollata virheeni ja lähteä korjaamaan suoritusta. Haluan psykologin avulla kehittää itseäni, jotta minulla on keinoja käytössä, kun tulee tiukka paikka.